sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kärpäsestä härkänen

Nyt tulee taas vaihtelun vuoksi paljon tekstiä ja pari vanhaa pärstäkuvaa. Olen kirjoitellut tätä postausta pätkissä muutaman päivän aikana, joten toivon mukaan tämä ei ole kovin sekava.

Mutta aloitetaan.

En ymmärrä, miten vaikeaa joillekin on lukea tai kuunnella asiat kunnolla ja pohtia niitä ihan vain perinteistä maalaisjärkeä käyttäen.  Saati sisäistäen asioita tai tehden järkeviä johtopäätöksiä lukemansa/kuulemansa perusteella. Monesti blogeja lukiessani ja ihan normaalissa live-elämässkin olen huomannut, kuinka joillakin kommentoijilla on suuri tarve loukata ja herjata bloggajaa tai ihmisiä moittimalla esimerkiksi tämän ulkonäköä, koiraa, lasta, kotia tai käännellä veistä haavassa todella kipeidenkin asioiden kohdalla. Eikä ole edes tahtoa ymmärtää tai nähdä pintaa syvemmälle -saati antaa armoa toiselle. Ja tämä kaikki tietenkin tehdään anonyymina tai muuten vaan selän takana, kuinkas muutenkaan ?

En ymmärrä, mitä ihmiset saavat sellaisesta loan heittämisestä toisen niskaan - kai lievitystä omaan pahaan oloon ja tyhjiöön elämässään ?  Eikö meille kaikille olisi helpompaa, kun oltaisiin ystävällisiä tai vähintään kohteliaita toinen toisillemme, tsempattaisiin ja antaisimme palautetta hyvällä äänensävyllä - kuin rohkaisten ajattelemaan asioita monelta eri kantilta ? Vaikka emme näkisikään asioita samalla tavalla, kai voimme kunnioittaa muuta maailmaa ympärillämme ?   Ihan jo toisiamme kunnioittamalla ja ystävällisyydella varmasti panisimme hyvän kiertämään ja se hyvin todennäköisesti palautuisi lähettäjälleen takaisin.

Olen kuitenkin usein myös törmännyt netissä ja lisäksi esim. opiskeluaikoina sellaiseen, että oikeasti tsemppaavalla meinigillä annettu kommentti saattaa saada ihmiset varpailleen tai sitten palaute/mielipide on annettu aivan väärällä asenteella. Tämä on aika hiuksenhieno aihe, sillä täysin oikeaa tapaa /vaihtoehtoa ole siihen, miten palaute tulisi antaa ja miten se pitää ottaa vastaan - me ihmiset kun ollaan niin erilaisia ja välillä niin monimutkaista lajia. Jokatapauksessa yksi on varma,  oikein sanottu asia otetaan paremmin vastaan. Kuitenkin täällä maailmassa suurissä määrin pörrää niitä pistiäisiä, joilla ei ole edes pokkaa antaa eriävää mielipidettä, palautetta tai kehitysehdotuksia toiselle suoraan, vaan pokerinaama vedettynä oman lärvin päälle hymyillään ja jopa mielistellään toistellen että kivaa, hyvä, hienoo -  mutta heti silmän vältettyä  tai selän käännyttyä aletaan murisemaan ja narisemaan nurkkien varjoissa toista herjaten ja salaista piikkiä heitellen. Ja jopa valheita levitellen.  Se on mielestäni säälittävyyttä parhaimmillaan, mutta ugh - niin yleistä.


Olisin tekopyhä jos väittäisin, ettenolisi koskaan arvostellut muita. Voi että, olen monestikkin ja kadun sitä. Ajateleminenkin saa huokaisemaan syvään ja hautaamaan kasvoni käsieni alle häpeästä.  En ole mikään pyhimys, kaikkea muuta. Mutta osaan katua, pyytää anteeksi ja koittaa hyvittää asioita.  Valitettavasti satun olemaan ihminen, joka rehellisesti oksentaa ajatuksensa välillä turhankin helposti ulos. Mielipidekin oikeinkin ilmaistuna voi olla jollekin loukkaavaa, sen olen oppinut viimeisimpänä läksynäni ja olen alkanut opettelemaan olemaan enemmän hiljaa.  Kyllä minä tiedän, että minun selkäni takana kyräillään ja minun kääntäessäni selkäni silmiä pyöritellään, siitä minulla on eläviä todisteita. Jopa hyvin läheisetkin ihmiset tekevät sitä luullen etten tiedä sitä.  Se satuttaa ja usein tekisi mieli kääntyä takaisin ja pyytää anteeksi jos olen heitä jotenkin loukannut. Olen kuitenkin toistaiseksi mennyt niin lukkoon, että olen paennut salaa itkemään. En toivo kenellekään pahaa, haluaisin olla parempi ihminen ja olla ihmisten kanssa hyvissä väleissä.  Se ei vaan aina onnistu vaikka niin kovasti sitä haluaisikin.    Haluan kuitenkin uskoa, että meissä ihmisissä kaikissa on paljon hyvää ja rakastamisen arvoista - joskus elämän varjot vaan kylmettää ne parhaimmat puolemme.

Minulta on usein kysytty suoraa mielipidettä ja sellaisen olen antanut, usein toki kysymättäkin  -  mutta yrittänyt antaa sen nimeomaan hyvien perustelujen kera ja hyvällä äänensävyllä, en mollaamalla tai vähättelemällä ketään. Silti minuunkin on loukkaannuttu, joten se usein paneekin miettimään: Kannattaako olla rehellinen, vai kannattaisiko alkaa pitämään mielipiteet sekä tuntemukset itsellään ja hymyillen sumuttaa toisia lasiin nyökkäillen että kaikki on okei. Ja muutenkin alkaa sensuroimaan sanomisiaan.

Rehellisyys on ihan ykkösjuttuja moraalimaailmassa. Se, että uskallat olla omaa mieltä mutta arvostat myös toisen näkemystä ja ilmaiset sen toiselle. Ole aidosti kiinnostunut toisen tunteista.  Itseäni oikeasti kiinnostaa eri näkökannat, mutta olen valmis tuomaan myös omia tuntemuksia julki rohkeasti. Ei se ole keneltäkään pois, jos toinen näkee asiat eri tavalla - ne ovat rikkautta ja niistä on vaan hyvä keskustella ihan jo senkin vuoksi, ettei vaan johdeta toinen toistamme harhaan. Minä jos joku olen sen kantapään kautta oppinut. Emme ole kukaan selvännäkijöitä niin, että voisimme kaikkia miellyttää eikä niin tarvitse asioiden mennäkään. 

Minusta oli surkuhupaisaa viime postauksessa, joissa ilmoitin luoneeni blogilleni facebook- sivut. Uskokaa tai älkää - mietin sitä todella pitkään ja kamppailin ajatuksen kanssa "ansaitsenko minä ja minun pieni blogin reppana sellaiset ?"  Oli luonnin jälkeen nolostunut ja meinasin jo pariin otteeseen äkkiä deletoida sivut hevokuuseen. Ja mietin sitä edelleenkin usemman kerran vuorokaudessa.

Kuitenkin sain rohkaisua useammalta taholta, joten päädyin pitämään ne ennallaan - tosin vieläkin nolostellen. Kirjoitinkin viime postauksessa:

" En tiedä muitten fiiliksistä, mutta itsestäni tuntuu hieman säälittävältä ja nololtakin, kun tällainen pieni blogin reppana perustaa itselleen facebook-sivut - kun vertaa siihen että läheisillä ystävilläni on reilusti yli tuhat lukijaa, toisella jopa tuhansia.   Mutta teen sen ihan vain vuoksi, että teillä on mahdollisuus elää elämässäni mukana paremmin noitten sivujen kautta sekä saada infoa menosta ja meiningistä paremmin."

Kuitenkin, jollakin oli tarve vielä tulla sanomaan kommenttiboksissa :

" no voi hyvää päivää,et ihan nii suosittu blokkaaja oo joka tartteis fb sivut :HHD"

No en olekaan, ja tuskin tulen koskaan olemaankaan. En niin olen väittänytkään. Ei tuo sinänsä minua haittaa, enemmänkin minua häiritsee se ettei anonyymiä kiinnostanut edes facebook-sivujen perinpohjainen tarkoitus, vaan hänen oli pakko saada tulla morkkaamaan ihan vain morkkaamisen ilosta. Minua hymyilyttää tämä, mutta panee väkisillä miettimään, olivatko facebook-sivut virhe ? Toivon että te lukijani nyt rehellisesti kertoisitte ! :)


Tällä hetkellä suurin osa sivujen tykkääjistä ovat ystäviäni ja  facebook -kavereita ihan siis muuta kuin blogin kautta. Ja siis kutsuttu tykkäämään sivuista,  en yhtään häpeä myöntää sitä. Se on jokaisen oman maun ja omantunnon mukaan tehtävä päätös, tykkääkö sivuistani vai ei.  Se kertoo minulle sitten jotain heidän mielipiteistään, ihan ilman sanallista viestintää.  Jaoin sivut facebook-kavereilleni myös siksi, että olen vihdoin valmis julkistamaan blogini myös muulle maailmalle - suurin osa kun naamakirjan kavereista eivät edes olleet tietoisia blogini olemassaolosta, joten halusin suoda heille mahdollisuuden edes kurkata sitä ja lukea hieman ajatusmaailmastani.

Kiitollinen olen jokaikisestä lukijasta ja mielestäni lukijakuntani on hyvinkin laadukas.   Saan todella ihania ja koskettavia kommentteja, tarinoita lukijoitteni elämästä ja tunteista.  Harvoin negatiivisia kommentteja ja yleensä kritiikinkin saan reilulla meingingillä ja hyvällä äänensävyllä varustettuna - muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.  Kuitenkin olen avoin kaikille kommenteille ja minun maailmani ei romahda muutamaan pikkuherjaan, koska osaan itsekin nauraa itselleni hyvinkin sarkastisesti, niin kuin esimerkiksi tähän kommenttiin näitten fb-sivujen suhteen. Onhan se toki vähän naurettavaa, että tällainen blogin reppana järkkää itselleen sivut.   Mutta voin vaikka mummoni nimeen vannoa, että tein sen vain siksi, että te pysyisitte enemmän ajan tasalla - minä kun olen ollut viime aikoina laiska bloggaaja ja te kyllä ansaitsette ees jotain tietoa, vaikkakin vain kännykkäkameralla otetun kuvan ja pienen tilapäivityksen :)

Minä en halua kuvitella itsestäni liikoja.  Minusta olisi kamalaa ajatella, että minusta ajateltaisiin sellaista. Löytäisin tuhat asiaa kertoa, missä olen huono ja epäonnistunut.  Mutta ei lähdetä sille tielle nyt.  Terve nöyryys ja realismi ovat yksi tärkeimpiä hyveistä, mitkä ihmisen pitäisi säilyttää elämässään.  Mutta myös itsekunnioitus ja arvostus - kaikki nämä tasapainossa.  Meidän olisi niin paljon helpompi rakastaa ja arvostaa toisiamme, jos tekisimme niin myös itsellemme.

Meistä jokainen on vielä matkalla,  emme vaan tiedä minne ja miten pitkä tiemme onkaan.  Ja koska emme tiedä milloin polkumme päättyy, eikö siitä olisi ihana tehdä kulkemisen arvoinen ja sellainen, että polun päättyessä ei tarvitse katua sitä, että tuli poltettua siltoja takanaan tai  ettämonta halausta jäi antamatta ja rakkaudenosoitusta julistamatta.  Joten eiköhän tehdä elämämme teistä kevyempiä tallustaa ja tuettaisiin toisiamme jos toinen horjahtaa sen sijaan, että tönisimme toisiamme ojanpohjalle yksin paleltumaan. 

Ei minuulla muuta, nyt tuli sekava teksti, joka käsitteli miljoonaa eri aihetta mutta tämmöistä on ollut sydämeni päällä viimeiset kolme päivää.  Toivon mukaan saitte jotain selvää :)   Nyt kaipaisin kipeästi teidän lukijoiden mielipiteitä -  juuri teidän, jotka tätä blogia aktiivisesti seuraa ja tuntee minut mahdollisimman hyvin.


<3 Henna 

18 kommenttia:

  1. Minusta nuo Facebook-sivut ovat todella kiva lisä tälle ihanalle blogille! Pois tuollaiset epäilevät ajatukset, me tykätään susta ja halutaan kuulla susta mahdollisimman usein!:)

    VastaaPoista
  2. hyvä Henna! Itse olen blogissani saanut todella vähän negatiivisia kommentteja, mutta hyvän ystäväni( tiedät kenen) blogin kommentteja lueskellessa tulen monesti pahalle mielelle hänen puolesta. Hän, kun pääsee vihdoin iloitsemaan jostain niin ilkeät ihmiset haluaa tieten tahtoen tulla lyttäämään häntä... en ymmärrä miksi. Olet ihailtava ihminen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Minäkin olen usein järkyttynyt lukiessani yhteisen ystävämme saamia kommentteja. Se on kamalaa, miten ihmiset ovat julmia silloin kun oikeasti itseensä sattuu eniten. Sitä on niin helppoo purkaa oma paha olo muihin ja vaittomiin. Kiitos Ilona, niin kuule sinäkin oot ihana! Kiitos että oon saanu tutustuu suhun <3

      Poista
  3. mun mieletä nuo fb-sivut on ihan kiva juttu:-) kirjotat tosi taitavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Mielestäni kirjoitin alussa paljon paljon huonommin ja alkeellisemmin, mutta jännästi tässäkin sitä kehittyy kun tarpeeksi paljon kirjoittelee ja etenkin kun puhee tunteitansa sanoiksi :)

      Poista
  4. Heipparallaa!

    Oon tässä lueskellut sun blogia ja hyvältä näyttää. Jotenki se sama Henna, jonka kanssa hengailin teininä, paistaa näistä kirjoituksista läpi. Toki elämä on vienyt eteenpäin hioen terävimpiä kulmia ja toisaalta lisänneen jotakin muuta.

    Mä oon monesti miettinyt sua ja sun kuulumisia. Tosin mun elämä on vienyt mua toiseen suuntaan, enkä oo saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa tai muuten ottaa yhteyttä. Nyt on ollut kiva seurata niin naamakirjasta kuin viime päivinä tästä blogistakin sun elämästä.

    Mitä tohon fb-profiiliin tulee, niin tottakai sä teet sellasen itsellesi. Ei siihen tarvitse välittää lukijakunnan koosta tai muusta sellaisesta. Sulla on siihen tarve ja halu ja erityisesti into tehdä, niin tottakai sä teet sen. :D Useat lukijat ei välttämättä liity lukijakuntaan ja saavat näin tietää myös uusista lukijoista.


    Sitten taas muihin aiheisiin:
    Paljon Onnea Onnista, joka näyttää sulostuttavan hauskoilla ilmeillään koko teidän perhettä. Noi sun hevoset (vai ponit?) näyttää niin ylpeiltä ja uljailta noissa kuvissa. Tosi ihania.

    Niin ja vielä yksi asia, mitä mietiskelin tuossa päivällä lukiessani jotain vanhoja juttuja: Oot muuten ollut blogi-maailmassa edelläkävijä, kun oot julkaissut itsestäsi kuvia painonpudotusprojektiin liittyen. Useissa mamma blogeissa liikkuu nyt toi A beatiful body -haaste, jossa kehotetaan äitejä näyttämään omat kehonsa ja arvostamaan sitä. Mahtavaa!

    Tsemppiä projekteihin!

    -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei aivan ihanaa Tiina kun kommentoit tänne ja kiitos kun liityit lukijaremmiin mukaan!

      Veit sanat suustani, minäkin olen usein miettinyt sinua ja kuulumisiasi sekä muistellut hymyssäsuin vanhoja :D Voi että :) On ollut kiva että edes facebookin kautta pystyy seuraamaan toisen elämää edes murto-osan verran. Kiitoksia muuten niistä mukavista ajoista silloin pielavesi-aikoina <3

      Onni on kyllä uskomaton piristysruiske meidän koko perheelle ja ystäville. Nimensä veroinen mies on kyllä hän :D Ja pollet, ne on semmoisia luupäitä - kilttejä lutusia, mutta välillä vähän rasittaviakin :DDD Ja osavat tosiaan välillä näyttää ihan kapisilta laamoilta ja välillä taas sitten tosiaan hyvinkin uljailta :D tuota jälkimmäistä tosin huomattavasti harvemmin. Syövät ison siivun rahoistani, ja ajavat minut siten välillä vähän talousvaikeuksiin mutta ovat rakkaita perheenjäseniä kyllä joiden eteen oon itse vaikka syömättä.

      Minustakin on hienoa, että äidit (ja miksei muutkin naiset) uskaltaa näyttää kehonsa rohkeasti ja arvostaa sitä. Itse sain aikoinaan tsemppiä ja inspiraatiota blogista "Too big to be me", jossa äiti alkoi pudottamaan raskauskilojaan ja unelmoimaan fitness-urasta. Se on antanut mulle tosi paljon tsemppiä ja uskallusta, jota halusin jakaa myös omassa blogissani ihan vain siksi, että jospa hyvä pistetään kiertämään ja tsempataan toisiamme eteenpäin :) Se ei koskaan maksa mitään ja todella arvokasta on.

      Ihanaa että kommentoit Tiina, pidetään yhteyttä enemmän oli niin ihana kuulla sinusta edes tällälailla <3

      Poista
  5. Sinäpä sen sanoit! Mikä ihmeen tarve toisilla on lytätä toiset? Jos ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa, niin eikö sitten voisi olla hiljaa? Varsinkaan jos sitä ei suoraan ole kysytty. Sitten tietenkin, jos joku kysyy suoraa mielipidettä, niin siihen minun mielestä täytyy antaa rehellinen vastaus, oli se sitten mikä tahansa. Ja tällaisessa tapauksessa ei kysyjän tule suuttua, vaan pohtia vastausta myös toiselta kannalta, koska hänhän on nimenomaan pyytänyt rehellistä vastausta.

    Blogin FB sivut on mielestäni hyvä juttu :) Sinne voit juurikin päivitellä pikaisia kuulumisia, kun tässä hektisessä arjessa ei joka päivä aina ehdi koneelle istahtaa. Ja lukijoiden määrällä ei ole merkitystä, vaan jokainen lukija on tärkeä, on niitä sitten 10 tai 100. Ja varmasti lukijat odottavat postaustasi/päivitystäsi aina innolla!

    Minulla on mielestäni aika näppärä puhelin. Se ei ole kamanlan iso, siinä on sekä näppäimet että kosketusnäyttö ja hinta on 100€ kieppeillä. Malli taitaa olla Nokia 300. Ja nettiin pääsee. Huonona puolena sanon, että akku on huono verrattuna "normaaliin" puhelimeen. Sitä pitää ladata lähes päivittäin.

    Mutta Hennaseni, jatka samaan malliin. Olet ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimeommaan! Minä ainakin arvostan sitä, että toinen kertoo suoraa jos oon sanonut jotain väärin, teen jonkun asian päin honkia tai joku muukin on hullusti. Mie ainassii haluaisin toimia oikein ja kehittyä :)

      Mulle ootte kyllä kaikki lukijat tosi tärkeitä, ihan kaikki - myös anonyymit joita on paljon! Tänne on kehittynyt aivan ihana porukka jolla hyvä yhteishenki ja sitä yhteistä juttelemista oon arvostanut ja toivoisin vielä lissää :)

      Hei pittääpä tuumailla tota luuria! Kimi tosin on jo pitkään toivonut uutta niin mie saatan saada tuon kimmon entisen sitten itselleni kuha se ostaa itelleen uuden :S on vaan hitsin kalliita nuo jotkun uusimmat härpäkkeet, mulle kun kelpais tosiaan tuommonen vähän halvempikkii :)

      Kiitos rakkani, nähdään pian <3

      Poista
  6. Itsehän en sua tunne,mutta tykkään blogistasi ja siitä miten ja mistä kirjoitat :)
    Ja minusta kukaan ei voi sanoa toiselle, etteikö joku bloggaaja ansaitsisi fb-sivuja omalle blogilleen. Se ei ole keltään pois.
    Itsekään en ole mikään puhdas pulmunen ja ettenkö ikinä sanoisi kelleen mitään negatiivista, mutta jos joku ei kestä rehellisyyttä minulta ja sitä, mitä mieltä olen jostain,koska en halua valehdellakkaan, niin en voi asialle mitään. En pysty muuttamaan itseäni ja omaa luonnettani, enkä haluakkaan tehdä sitä sen takia, että tulisin jonkun yksittäisen ihmisen kanssa toimeen, minusta se ei vaan ole sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, ihana kun sinäkin sanoit oman mielipiteesi asiaan. kiitollinen olen siitä että teksteistäni tykätään ja aiheista, ne on kun niin laidasta laitaan :)

      Olen samaa mieltä, varsinkin kun oma mielipide on annettu nätisti niin se on sitten vastaanottajan kipeä. Toki sitä vaan itse aina jälkeenpäin toteaa, että monta asiaa olis voinut tehdä toisin. Huoh. Mutta aina voi parantaa ! :)

      Tsemppiä Katja sulle sinne näitten samojen juttujen kanssa pohdiskeluun ja muutenkii hyvvää loppukesään ja syksyn alkua! <3

      Poista
  7. Minusta blogien joitakin kommentteja on tosi ikävä lukea. Itse en olisi valmis aloittamaan blogia,juuri niiden takia. Oma mielipide tohon facebook juttuun on,että aivan hyvin voit pitää sivuja.Sinulla on ihan tarpeeksi lukijoita ja paljon nimettömiäkin,kuten minä:) Minusta omat facebook sivut voi perustaa ihan hyvin vaikkei olisikaan niin suosittu bloggaaja. Ei siinä mitään pitäisi menettääkään. Päinvastoin. Sivujen kautta voi saada lukijoita lisää. Henna olet tosi ihana ja mielestäni tänne on kiva kommentoida,kun vastaat aina mukavasti ja lämpimästi !:)
    -pimu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kiitos sullekin pimu mielipiteestäsi :) Niinhän se on että jokainen omantunnon ja kiinnostuksen mukaan liittyy lukijaksi, se on mustavalkoinen totuus eikä se minua ahdista jos joku ei liity lukijaksi, vaikka tykkäänkin että lukijoita on :) Minulle on vaan tärkeintä että jos joku saa näistä mun teksteistä ja pohdinnoista jotain niin se ilahduttaa minua suuresti :) Ja vielä ihanampaa on saada palautetta blogin merkityksestä :) Joten kiitos sulle vielä kerran tästä kommentista <3

      Poista
  8. Minä en välttämättä kaipaa fb-sivuja, koska en tarvitse niin usein kuulumisia. :) Mutta toki saat sellaisia pitää.

    Minäkin kyllä arvostan rehellityyttä, vaikka totuus välillä tekeekin kipeää.

    - KAroliina Rauhio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sullekin palautteesta <3 rehellisyys tosiaan tekkee kippeetä välillä ja sen takia voi paljon menettääkkin mutta kyllä rehellistä peliä kandee pelata eikä bluffailla :)

      Poista
  9. Mä oon ehdottomasti fb-sivujen kannalla, kuten aiemmin jo mainitsin! Ihana lukea kuulumisia tänne monen sadan kilometrin päähän. :)

    Sitä paitsi sanonta ei se määrä vaan se laatu pätee myös lukijoihin! ;) Onko lukijoiden määrällä oikeasti väliä? Lukijoita voi olla tuhat, kymmenentuhatta tai vaikka vain kymmenen. Joukkoon mahtuu niitä, joiden mielestä blogi on "ihan kiva" ja niitä, jotka todella odottavat postauksia ja nauttivat niistä.
    Jos minä odotan jonkun ihmisen postauksia innolla, ei minua kiinnosta montako lukijaa kyseisellä blogilla on. Eihän kukaan Facebookissakaan ajattele, että voinkohan minä nyt lisätä tämän kuvan tai jakaa tämän ajatuksen, koska minulla on vain 20 tai vain 175 kaveria. Itsekin seuraan sellaisia blogeja, joilla on moninkertaisesti lukijoita sinuun verrattuna. Silti odotan sinun postauksia enemmän kun heidän. :) Eikö juuri tästä syystä sinun nimenomaan pidä olla fb:ssa ja päivitellä kuulumisiasi useammin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sun mielipitteen mie jo tiesinkii ;) Mullekin on tosi tärkeetä välittää sulle kuulumiset, koska ikävä on kova ja sustakin haluaisin kuulla enemmän mutta tämmöstä tää kiireinen arki on :D mutta eiköhän me pian nähdä, ainakin toivon sitä <3

      Tosi hyvin komppasit tuota ajatusta tuosta blogin suosikkuudesta, itsekin oon sitä mieltä että jos 20 lukijaani odottavat kuumeisesti kuulumisiani, teen kaikkeni sen eteen että he myös niitä saavat <3

      Kiitos ystäväiseni ja terkut Kb:lta! täällä se kattila-aivo oottelee sua ja kovasti kentän valmistumista :D

      Poista