lauantai 8. kesäkuuta 2013

Haastetta kehiin pitkästä aikaa!

Tähän väliin onkin hyvä päästä postailemaan haastepostauksen muodossa, jonka Jolanda minulle heitti!  Kiitos kovasti haasteesta, en ole saanutkaan sellaista aikoihin! :)
 
Tehtäväni on kertoa 11 asiaa itsestäni, vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on minulle asettanut. Vastailun jälkeen haastan 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.  Julkaisen bloggaajat postauksen lopussa, en saa haastaa haastajaani uudelleen :)


1.  Puhun itsekseni vaarallisen paljon. Siivotessani suunnittelen ääneen, mitä teen seuraavaksi ja päivittelen ääneen muitakin asioita.

2. Olen luultavasti puoliksi mies.  Ei sillä, ei minulta löydy mitään miehelle kuuluvaa - mutta henkinen penis kyllä löytyy!  Osaan olla todella äijämäinen tyyppi,  joka viihtyykin miesten seurassa, jopa paremmin kuin naisten. Joskus tuntuu että haluaisin olla mies ja pysyä sellaisena.  Miesten seurassa kaikki tuntuu helpommalta ja rennommalta, eikä miehet harrasta niin paljon vertailua, kateutta tai muutekaan tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa. 

3.  Rakastan 90-luvun musiikkia !  Niin nostalgista, tuo lapsuuden / varhaisnuoruuden mieleeni  ja jotakin siinä vaan on.  Ysäripoppis rules!  Suosikkeihini mahtuu myös muutama menevä kasarihittikin.

4. Aseet ja ruudinruoksu saa minut innostumaan!  Olen harrastanut ampumista metsästyksen muodossa lapsukaisesta asti, joten sieltä juontaa innostukseni aseisiin. Mikään sotahullu en kuitenkaan ole.


5.  Olen erittäin impulsiivinen ja provosoituva ihminen. Sekä hyvässä, että pahassa. Näytän tunteeni selvästi, jonka vuoksi ajaudun usein noloihin ja kiusallisiin tilanteisiin  sekä lisäksi myös ihan puhtaisiin konflikteihin ihmisten kanssa. Mutta on niistä seurannut myös hyvää läheisille ystävilleni, osoitan uskollisuuttani ja  minun kanssa ei tarvitse pelätä että teeskentelisin.  Vaikka myönnän joskus niin epätoivoisesti yrittävänikin, ihan vain yleisen rauhan vuoksi. Mutta se yleensä jää pelkäksi, sekunnin kestäväksi - säälittäväksi yritykseksi.  Joskus haluaisin olla muuta kuin olen - niin naurettavaa kuin se onkin.

6.  Olen joskus raivostuessani agressiivinen.  Se pelottaa minua. Yleensä menetän malttini riitatilanteessa, jossa minua ei edes haluta ymmärtää - vaan asiat ja sanani käännetään ympäri ja minut ajetaan nurkkaan. Näin on käynyt usein, etenkin nuoruudessani. Kuitenkin nykyään osaan paeta tilanteesta pois heti, kun alan tunnistaa itsessäni  "nurkkaan ajettu eläin " - efektin oireita. Silloin mielummin raukkamaisesti pakenen, kuin että satuttaisin toisia.

7. Olen toivoton suola&pippuri-addikti !  Voisin tunkea näitä kahta herkkua melkein mihin ruokaan vaan !  Ja lisäilenkin sitä usein omaan annokseeni erikseen. Etenkin voileivän päällä ja salaatissa nämä on ihan must!  Meillä on erään ystäväni kanssa sama addiktio, joten joskus olemme vetäneet suolaa ja pippuria siroteltuna kämmenelle ja siitä kielellä lipoen.  Sairasta :D

8. Isoisälläni oli skitsofrenia, joten pelkään altistuvani sairaudelle myös. Tämän tiedon julkaiseminen täällä vaatii minulta paljon rohkeutta, ja tiedän että minua pidetään jo nyt varmasti hulluna ja muutamat saattavat kääntääkin tämän tiedon minua vastaan.  Mutta sama se -   se, että katson peiliin, olen realisti ja rehellinen itselleni ja muille - on avain siihen että pysyn järjissäni ja moraalisesti oikealla tiellä. Vielä vuosia sitten tilanteeni oli huomattavasti vakavampi, joten nyt voin olla huoletta.


9.  Vaikka olen mielestäni kohtalaisen hyvä laulaja - pelkään nykyään kuollakseni esiintymistä ja laulamista.   Laulaminen oli lapsena ainut asia, missä olin hyvä tai missä koin suurta itsevarmuutta. Kuitenkin asia on kääntynyt toisinpäin, nykyään laulaminen on minulle herkkä ja kipeä asia, jonka haluaisin ylittää ja saada taas vahvaksi osa-alueeksi itsessäni. Tähän onneksi on tulossa mukava treeniä, sillä laulan ystävieni häissä ensiviikolla.

10. Rakastan vanhuksia ja arvosten heitä suuresti!  Siksi olenkin ammatissani vanhusten parissa.  Vaikka äitiyslomalla on kiva olla, ikävöin työpaikkani rakkaita mummukoita, joilla sai antaa yövuoron alkaijaisiksi  isot hyvänyönhalit <3 

11. Olen luultavasti maailman mahottomin itkupilli!  Itken lähes jokapäivä, monestakin eri syystä. Normaalisti itken onnesta esim. katsoessani lastani, eläimiäni tai arjen keskellä katsoessani esim. muumeja telkkarista.  Mutta itken myös monesti vaikean tilanteen tullessa vastaan tai puhuessani herkistävistä asioista. Itken myös myötätunnnosta toisia kohtaan.  Vaikka joskus haluaisin sulkea tunteeni ja olla kovempi, en vaan yksinkertaisesti kykene siihen.

Minulle asetetut kysymykset : 

1. Tämän vuoden tavote?

Laihtua 10 kiloa!  Mutta katsotaan miten onnistun, vaatinee ryhdistäytymistä!


2. Viime vuoden kohokohta?

Saada tietää, että odotan vihdoin ja viimein lasta!  Hieno ja pitkään toivottu tunne. Tunsin olevani kokonaisempi ihminen.


3. Millaisen kuvan uskot antavasi ihmisille itsestäsi?

Pelottava.  Hirvee räpättäjä,  suorapuheinen ja härski mutta aito.

4. Mitä tahtoisit sinusta muistettavan ensi tapaamisen jälkeen?

Että olen pelottavasta luonteestani huolimatta luotettava ihminen.

5. Pahin pelkosi?

Tietysti se, että perheelleni tapahtuisi jotain.  Myös se, että minut petetään ja selkääni isketään puukko ystävieni toimesta. 

6. Millaiseksi kuvittelisit elämäsi kahden vuoden päästä?

Toivoisin että elämäni olisi tätäkin seesteisempää.  Saisin elää vahvempana ihmisenä, onnellisena ja itselleni armollisempana.  Onni on silloin reipas pieni poika, joka varmasti työllistää ja riskastuttaa äitiä ja äitin elämää mukavasti. Ehkä sisko tai veli olisi masussa tulossa ;)

7. Paras kesämuistosi?

Kesä 2001.  Olin 16-vuotias naisenalku ja olin elämäni hoikimmassa kunnossa. Vietin villiä aikaa rakkaan ystäväni kanssa ja  hoidin työkseni isän sijoutus-strutseja - ne oli aivan mahtavia elukoita.  Harmi kun minulla ei ole niistä kuvia :(

8. Miten viettäisit päivän jolloin voisit tehdä ihan mitä tahansa?

Lähtisin lappiin, jonnekin syrjäiselle järvelle tai joelle kalaan ja/tai koskea laskemaat. Lapin kesä, yötön yö.  Puhtaan luonnon rauha.


 9. Millainen mummo tahtoisit olla?

Tietysti semmoinen, joka ei kärsisi kivuista.  Höperö ja huumorintajuinen mummeli, joka antaisi enemmän tai vähemmän hyviä neuvoja nuorisolle ja pitäisi muista hoivakodin asukkaista huolta, sen mitä omalta kunnoltaan kykenee.  Pelkään kuitenkin pahoin, että olen kärttyinen, joka asiaan puuttuva mummeli,  joka kourii mieshoitajia :D 

10. Millainen olisi unelma asuntosi?

Elän unelma-asunnossani, ainakin melkein.  Järven ranta vain puuttuu ja peltoja saisi olla enemmän.  Toki sellaiset erittäin vanhat kartanot kiehtovat minua, mutta en toisaalta pidä isoista taloista. Vaatimattomuus ja pienuus on kaunista.

11. Muistitko hymyillä? :)

Totta munassa! :))


Valitsin haastettavat henkilöt tämän  postauksen kautta, jossa siis joku aika sitten haastoin lukijani esittelemään omat bloginsa, elikkä alla olevat ystävät olkaapa hyvä ja antakaapa näppiksen paukkua!

Hennu
Jenna
Emilia
Katri
Viipi
Carita
Ninnu
Nimetön
Anzu
Anna Aho
Emma

 Tässäpä olisi teille läjä kyssäkaaleja pureskeltavaksi:

1. Mikä on paras luonteenpiirteesi?

2. Entä huonoin ?

3.  Salmiakki vai suklaa ?

4. Missä olet hyvä ?

5.  Jos saisit 5000 euroa, mitä tekisit ?

6. Kun tapaat uuden ihmisen, mihin kiinnität ensimmäisenä huomiosi ?

7. Mikä on lempivaatteesi ?

8. Annatko helposti anteeksi ?

9. Kun katsot peilistä omaa kuvajaistasi, mitä ajattelet ensimmäisenä ?

10. Mihin biisiin et kyllästy ?

11. Ketä ihailet ?


 Nyt rustoomaan toverit!  Kiitos ja moi!

<3 Henna


36 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Minäpä vastailen kysymyksiin :)

    VastaaPoista
  2. Sedälläni on vaikea skitsofrenia ja itse olen mielenterveysongelmainen aika pahastikin. En ole kuitenkaan psykoottinen tai muuta. Kuitenkin jaan pelkosi siihen sairastumisesta.. :/ Asian kääntöpuolena edesmenneellä ystävälläni oli skitsofrenia, enkä ole koskaanikinäikinä tavannut niin hyväsydämistä ja ihanaa ihmistä. Hän ei koskaan sanonut kenestäkään pahaa selän takana tai ollut ilkeä milloinkaan. Sydämensä oli täyttä kultaa. Tällä nuorella naisella oli ääniharhoja lääkityksestä huolimatta ja pahoja ahdistuskohtauksia ja silti hän aina jaksoi halata ja lohduttaa minua, jos minulla oli paha olo. Joskus tällaisissa tilanteissa kirjoitan hänestä "on"- muodossa, koska sattuu liikaa muistaa, ettei hän täällä enää ole. Ikävä on suuri. <3

    Yksi asia mitä rakastin hänessä, oli juurikin aitous. Joten ole rauhallisin mielin aito ja näytä tunteesi, sellaisten ihmisten seurassa on hyvä olla. Ettei tarvitse miettiä, teeskenteleekö toinen. Koitetaanhan me molemmat pitää itsemme mahdollisimman hyvässä kunnossa henkisesti, silloin ainakaan minua ei pelota niin kamalasti. Silloin taasen jos on kamala ahdistus, mua pelottaa, että esimerkiksi alan kuulla ääniä. Tämä on niin elämänmakuinen blogi, ettei voi olla odottamatta uusia postauksia aina. Kaikkea hyvää Henna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mulla nousi kanalihalle iho tästä kommentista. Ensinnäkin, otan kovasti osaa ystäväsi poismenoon, kaikki tässä tuntuu niin riipaisevalta. Minun on hyvin vaikea nyt analysoida enää itseäni tai asioitani tässä kommentissa, sillä pysähdyin ihan luettuasi kirjoituksesi. Kiitos tämän jakamisesta hirmuisesti, ja kiitos tsemppaamisesta. Ilmoittele itsestäsi, olisi kiva kuulla sinusta joskus <3 Iso voimahali sinne! <3

      Poista
    2. Kiitos osanotosta ja halista! Olen aiemminkin kirjoitellut joskus tänne kommenttiosioon, usein tällaisiin masennus/jaksamis-juttuihin ja silloinkin olet joskus sanonut, että olisi kiva kuulla minunkin kuulumisia. :) Joten taidan laittaa nimimerkin jatkossa, että olisin tunnistettavampi.

      Ja kiitos itsellesi, että jaat tuntemuksiasi ja kokemuksia meille näin avoimesti ja rehellisesti, auttaa paljon ainakin mua. :)

      T. Fanni

      Poista
    3. Hei ihanaa että laitoit vielä ton nikin tuohon perään niin tunnistan tosiaan sinut paremmin! haleja! <3

      Poista
  3. Eikä, nään ittessäni hirveesti samoja asioita!:D Oot jotenkin pelottavan samanlainen persoona...:D Mutta olipa kiva postaus ja tälläsiä ois kiva lukee useemmin. Ja ainii, oikein hauskaa kesää teille:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiva että tykkäsit! Samoin Iida reille hyvää kesää sinne! :)

      Poista
  4. Vaikutat kyllä kivalle tyypille, semmoiselle kehen olisi hauska tutustua :) Yhdyn kyllä tuohon "puoliksi mies" juttuun, joskus niin hankalaa tajuta naisten draamailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksi kovasti! <3 Itse kyllä myönnän että olen aika kova draamailemaan, tosin mielestäni usein ihan aiheesta. Joskus toki voisi olla välinpitämättömämpi, mutta ei kuulu meikäläisen luonteeseen :D Oon tosi herkkä, mutta miesten seurassa oon silleen rento, koska saan olla "turvassa" :) vaikee selittää mutta jokseenkin näin se menee :DDDD

      Poista
    2. Ite oon aika semmonen "haters gonna hate" tyyppinen :D Sillee ihmiset jotka sulle tärkeitä ymmärtää sua ja jotka eniten sitä shaibaa jauhaa tuskin ees tahtoo ymmärtää sua niin mitä sitä turhaa ees välittämään. Mut sillee kyl tajuan tuon että miesten kanssa rennompaa, jotenkin vaan suoraviivaisempaa meininkiä. Naisilla aina kaikkia ihme piilomerkityksiä joista ees itse naisena oo aina ihan perillä :DD

      Poista
    3. Veit kuule sanat suustani! Kiitos kun vielä kirjoitit, sanasi antoivat tällä hetkellä mulle voimaa enemmän, kun voit uskoakkaan <3 Kiitos :)

      Poista
  5. Minäkin kiitän haasteesta ja teenpä sen kunhan sopiva hetki koittaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä, ilo oli minun puolellani! :)

      Poista
  6. joka kourii mieshoitajia :D äÄÄÄÄÄ mä repesin :DDDD
    Ihan paras postaus!!! Ja sä oot Henna paras bloggaaja♥
    -Pimu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voe kiitos Pimu , ihana olet! <3 Hyvin todennäköisesti olen tuollainen mummeli, mitä pelkäänkin :;DDD

      Poista
  7. Huh! Kun löytää oman nimensä suosikki blogistaan, nousee suupielet väkisinkin korviin. Jee eli Henna tietää olemassa oloni? -tunne oli jonkun aikaa :D Kiitos kovasti haasteesta ja jos yhtään kiinnostaa lukea se niin löydät sen tuosta http://caritajatopsi.blogspot.fi/2013/06/sa-oot-mun-haastaja.html Ainiin! Hyvää kesää sinulle Henna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Carita, kyllä mie koitan todellakin pitää sellaiset lukijat mielessäni, jotka tänne kommentoivat <3 Joten kiitos vaan itsellesi! Minullakin on hymy korvissa tällä hetkellä :)) Todellakin luen haastepostauksesi, Mahottoman hyvää kesää sullekin <3

      Poista
  8. Olisi kiva kuulla onnin kuulumisia! Kiva postaus!! =) ja ihana blogi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpäs voisin pian postailla ihan vaan Onnista teille :) Kiitos paljon kommentista <3

      Poista
  9. Kiva postaus(: Sulla on niin ihana blogi, piristät ihanilla sanoillasi päiviäni<3
    Hyvää kesää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle ! Ihana piristää toisia, se piristää minua takaisin <3

      Poista
  10. Tosi kiva postaus! Koitin tässä etsiä postausta jossa kerroit edellisestä raskaudestasi joka keskeytyi ja jota joskus muistan aloittaneeni lukemaan, enkä millään löytänyt sitä. Kiinnostaisi todella lukea se kokonaan, eli viitsisitkö millään kaivaa sen ja linkittää tähän? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ilman muuta kehtaan, tuossapa se on :)

      http://hiomattomattimantit.blogspot.fi/2011/12/3-vuotta-sitten.html

      Poista
  11. Hauska kirjoitus! :D

    Ajattelin linkata sinulle uusimman postaukseni, jossa taas puhun näistä uskon asioista. :)

    http://ukonuudetkuviot.blogspot.fi/2013/06/ennakkoluulot-narikkaan_10.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Karoliina! Minäpä käyn lukasemassa ! :))

      Poista
  12. Heip. Yleensä seurailen blogia vaan sivusta, mutta nyt oli pakko kommentoida. Ehkä olen jo höperö, mutta en jotenkin osaa pelätä omalla kohdallani skitsofreniaa, vaikka isäni puolelta 3 setääni ja 2 tätiäni sairastavat vakavasti sitä. Lähinnä mietityttää lasten hankkiminen, siksi kai olen siirtänyt sitä aina vaan tulevaisuuteen ja nyt olen jo 30. Olen myös pohtinut, miten paljon sen puhkeamiseen vaikuttaa "normaalielämästä" erkaantuminen, esim. kasvuiässä paljon omissa oloissaan oleminen, ihmiskontaktien välttäminen, harrastusten puuttuminen, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio kasvuiässä, peruskoulun jälkeen olevan sosiaalisen elämän puuttuminen, miten vanhemmat opettavat kestämään ja käsittelemään vastoinkäymisiä jne. Vaikea aihe ja välttämättä kukaan ei tiedä totuutta tämänkään sairauden syntyyn. Mutta älä häpeä, valikoi vain aika ja paikka puhua asiasta ja ajatuksista, mitä se herättää, vanhanaikaiset ihmiset eivät välttämättä ymmärrä koko sairautta, vaan näkevät sen todella mustavalkoisena. -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, skitsofrenia on vaikea tauti kaiken kaikkiaan. tunnen useita k.o. sairautta sairastavia, ja syitä sairastumiseen on ollut monia ja erilaisia. Olet kyllä oikeassa, että elämän alkumetreillä, mm kasvatuksella ja sosiaalisuudella on iso merkitys siihen mitä opitaan. Mielenterveysongelmat periytyvät herkästi, ihan vain oppimalla - katsomalla vanhempiaan.

      Itsellä tuntuu, että koska ihmissuhteissa tulee pataan säännöllisin väliajoin, alan pelätä että voiko ihmisiin luottaa, kun valehdellaan/ jätetään asioita kertomatta. Mutta pelkään myös yhtälailla itseäni, kun en mahda herkkyydelleni mitään ja omaan maailman vilkkaimman mielikuvituksen. se satuttaa, kun itse antaa itsestään niin paljon ja sitten pettyessään tulee tartuttua jokaiseen lillukanvarteen niin pirun herkästi ja luulen paljon asioita. Olen kokenut viime aikoina pitkästä aikaa sellaisia tunteita, joita koin viimeksi nuorena. Pelkään kuollakseni että joku lyö selkääni sellaisen puukon, jota en saa koskaan irti.

      Tänään rukoilin pitkästä aikaa kunnolla, ja oloni on ollut huomattavasti parempi. onneksi minulla on uskoni sillä vaikka ihmiset kaikkoaisivat - Jumala ei jätä vaikma olisin kuinka paska ihminen.

      Kiitos sulle kommentistasi ja paljon hyvää elämääsi <3

      Poista
    2. "Tänään rukoilin pitkästä aikaa kunnolla, ja oloni on ollut huomattavasti parempi. onneksi minulla on uskoni sillä vaikka ihmiset kaikkoaisivat - Jumala ei jätä vaikma olisin kuinka paska ihminen."

      Ihanasti sanottu. <3

      Poista
  13. Kohdat 2,3,5,6 ja 11 on kuin minun suusta :D Varsinkin tuo mistä puhut kohdissa 5 ja 6 koen itselleni välillä ongelmaksi..Tuntuu välillä ,että elämä olisi vähän helpompaa ,kun ei reagoisi asioihin niin voimakkaasti. Vaikka en koskaan ole ollut väkivaltainen ,niin silti pientä itsehillintää voisin harjoitella..Välillä olen pitänyt itseäni outona tuon asian suhteen, joten kiva kuulla etten ole ainoa, joka painii tälläisten asioiden kanssa :)

    -Minz

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös itsellesi kun jaoit tämän mulle, niin kuin sanoit - helpottaa nimittäin todella paljon se tieto ettei oo ainut joka painii näitten juttujen kanssa! Joten kiitos Minz ja hirmuisen hyvää kesää sinne <3

      Poista
    2. Hyvää kesää myös sinulle Henna <3 :)

      -Minz

      Poista