torstai 7. helmikuuta 2013

Emme saa unohtaa toisiamme

Olen elämäni aikana lukenut lukemattomia tarinoita lehdistä ja netistä,  joissa ihmiset kertovat perheenlisäyksen kylmettäneen parisuhteen tai kiireisen arjen lastenhoidon keskellä erkaannuttaneen kaksi aiemmin niin silmittömästi rakastunutta ihmistä toisistaan.  Olen aina lukiessani ollut vähän kauhuissani, ja väkisillä on tullut hieman mitetittyä, että entä jos meillekin tulisi ehkä käymään niin ? Kimmo yksi niistä tärkeimmistä elämässäni, minkä viimeiseksi haluaisin menettää.   Siksi se on myös ollut yksi suurimmista peloistani perheenlisäyksen ollessa ajankohtaista, mutta olen päättänyt etten anna peloilleni valtaa, vaan muistan vaalia myös meidän parisuhdetta arjen keskellä ja pitää huolen siitä, että molemmat saavat pitää sosiaaliset suhteensa ja harrastuksensa niin, ettei katkeruus pääse hiipimään pieneen kotiimme myrkyttämään tätä onnellista elämää, mitä elämme.

Huh huh, kuvat kesältä 2005
Totta, elän varmasti onnellisinta aikaa elämässäni ja uskoisin, että myös Kimmo tuntee samoin. Hymyilemme naamalihakset kipeinä, nauramme toisillemme, hulluttelemme,  halaamme ja pussaamme  ehkä jopa enemmän kuin koskaan yhteisessä elämässämme. Parisuhteemme on muutenkin saanut taas samanlaista kipinää, mitä aikoinaan oli - jopa 10-11 vuotta sitten.   Se, että saa toiselta hellyyttä ja huomiota enemmän, kuin pitkiin aikoihin - tuntuu äärimmäisen hyvältä. Tunnen itseni halutuksi ja hyväksytyksi.  Sitä myöten itsekin haluaa toista ilahduttaa ja tehdä joitakin pieniä asioita ihan vain toista hyvänä pitkääkseen.  Ihan vain pellillinen tuoretta pullaa voi riittää.



Vaikka kehoni on käynyt läpi aikamoisen myllerryksen - koen silti itseni tällä hetkellä kohtuu kauniiksi ja tähän mennessä pudotetut kilot tuntuvat sikahyvältä. Askeleeni tuntuvat huomattavan kevyemmiltä ja liikkuminen alkaa luonnistua aina himpun verran paremmin.    Se, että vatsapoimussa on valtava arpi tai että roikkuva mahani, rintani ja lonkkani ovat täynnä raskausarpia - aivan kuin jonkun pedon raatelun jäljiltä, ei masenna minua. Kannan kehossani jälkiä suuresta lahjasta, jonka sain pitkän odotuksen jälkeen ja silloin ei mitkään ulkonäköasiat ole päällimäisen tärkeitä - olisi erittäin typerää marista sellaisesta.  Minä ehdin kyllä palautua tästä ja kiinteytyäkkin jopa ajan kanssa, ilman stressiä tai kamalaa aikataulua.  En ole koskaan omistanut kaunista vartaloa, joten en edes tiedä, millaista sellainen on omistaa.

Kimmo on aivan mahtava ja rakastava isä. Hän ottaa ilomielin pojan vahtiakseen, jotta pääsen tallille siivoilemaan ja touhuilemaan. Lisäksi hän on mahdollistanut minulle paremmat yöunet auttamalla vauvan kanssa omatoimisesti keskellä yötä.  Uskon, että vaikka tulevaisuudessa ajanhallinnan kanssa tulee luonnollisesti haasteita ja neuvotellakin täytyy - näen tulevaisuuden kaiken kaikkiaan valoisana. Hevosharrastus toki tulee muuttumaan ainakin siinä muodossa, että talleilua ei voi harrastaa niin spontaanisti mitä ennen. En välttämättä pysty treenailemaan niin aktiivisesti joka viikko, mutta säännöllisestä liikutuksesta pyrin pitämään huolen kyllä :)


En ole huolissani niinkään siitä, että pystynkö takaamaan hevosilleni säännöllisen liikutuksen ja tasapainoisen elämän -  enemmänkin minua pelottaa, riittääkö rahat niiden ylläpitämiseen. Haluaisin olla kotona ainakin pari vuotta, mutta pelkään pahoin, että tiukka rahatilanne ajaa minut töihin ennen aikojaan.  Onneksi Vusella on pari vuokraajaa, jotka tuovat muutaman kympin verran kuukaudessa kuluja alas.  Innokkaita tuntilaisia on ollut usein tarjolla, joten katsotaan onnistunko pienentämään kuluja vielä himpun verran lisää pienimuotoisella tuntitoiminnalla alkeisratsastajille.  Tiedän kuitenkin olevani sitkeä tapaus, joka on valmis uhrautumaan entistä enemmän rahallisesti hevostensa eteen, joten omat hienostelut ja hemmottelut saan unohtaa luultavasti jatkossakin. Ja muutenkin pystyn vielä asioista tinkimään ja kiristämään muista asioista.

Onneksi tiedän myös sen, että Kimmo on valmis auttamaan tässäkin asiassa.  Siihen en kuitenkaan haluaisi mennä ensimmäisenä, vaan haluaisin edelleen kantaa itse myös taloudellisen vastuun hevosistani. Mutta koska en minäkään mikään kaikkivoipa superihminen ole, saatan joskus tarvita apua tiukan paikan tullen.  Hartaana toiveena olisi, että molemmat saisi pitää harrastuksensa, minä hevosten ja Kimmo moottorikelkkailun ja -pyöräilyn parissa. Sillä tavalla jaksamme molemmat elämän kiireiden keskellä, kun saamme käydä omien ratsujemme selässä ajatuksia nollaamassa.

Emme saa unohtaa toisiamme.  Se on se juttu, josta on pidettävä kiinni.  Itsekkyys ja ylenpalttinen mukavuudenhalu ovat sellaisia asioita, joita haluamme välttää, jotta suhteet eivät pääse tulehtumaan. Sitä on ajateltava asioita myös toisten kannalta, mutta ei saa unohtaa myös itseään.   Kun rakastaa itseään ja pitää itsestään huolta - on helppoa myös rakastaa ja pitää myös toisista huolta. Ja kun on rehellinen itselleen, on helppo olla se myös toisille.  Ja hyvän  fiiliksen pitää välittyä myös lapselle, jotta hänestäkin kasvaisi tasapainoinen ja onnellinen pieni ihminen.  Tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä ja olen niin onnellinen, kun kaikki on tasapainossa.  Se vaatii suunnittelua nyt ja jatkossakin, joustoa molemmin puolin ja reilua kanssakäymistä - mutta uskon että onnistumme.  Myös yhteisellä uskolla on suuri merkitys kaikessa. Emme saa unohtaa toisiamme - emme koskaan.




<3 Henna




25 kommenttia:

  1. Onnea vielä kerran ja tsemppiä Onnin kanssa!Toivottavasti kaikki menee suunnnitelmien mukaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon ! :) Toivon mukaan tosiaan kaikki sujuisi letkeästi ja mukavasti, vaikka haastetta kyllä piisaa luonnollisesti :))

      Poista
  2. Ihana postaus taas kerran :) sulla on tosi kauniit silmät !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) täytyy myöntää, että pidän silmiäni parhaimpana osana itsessäni joten kiva huomata että joku muukin tykkää hihi ! <3

      Poista
  3. henna!!! Mitä tekstiä.. Ihanaaaaa! Itkettää! Niin kauniisti kirjoitit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa että teksti liikutti, minuakin liikutti tätä kirjoittaessani, olen niin onnellinen <3

      Poista
  4. Tosi kiva teksti! Itselläkin on ollut sulattelemista siinä, että tyttömme vie niin paljon aikaa. Itse olen tosin ollut töissäkin jo tän 7kk aikana jonkun verran ja on hyvä, kun tulee vähän ekstrarahaa, niin ei tarvitse kädestä suuhun elää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on kyllä iso haaste, miten aika riittää. Itsekin hieman haaveilen siitä mahdollisuudesta, jos voisi töitä tehdä pienemmässä mittakaavassa esim silloin tällöin vaikka viikonloppuisin, että rahat riittää, mutta saisi olla vielä enemmän kotosalla. mutta en tiedä miten se onnistuu käytännössä :)

      Poista
  5. Ihana kuulla että teillä menee noin hyvin <3 Ja ihania noi kuvat susta ja Kimmosta, ootte te niin ihania palleroisia molemmat :D

    VastaaPoista
  6. Voi että :) Oon onnellinen teijän puolesta! Uskon todella, että onnistutte ja ootte yhdessä tyytyväisiä jatkossakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, niin minäkin uskon :) Sitä vaan pitää pitää kätöset ristissä ja rakkaus tuvassa <3

      Poista
  7. Niin asiaa ja hellyttävää!! Kyllä parisuhteen ylläpito vauvasta huolimatta on tärkeää. Kyllä niitä meillä ainakin väkisin tuli sellaisiakin aikoja, että ei yksinkertaisesti jaksanut pahemmin innostua ja keskittyä toiseen, kun vauva vei kaiken huomion ja energian välillä ihan nollaan. Mutta tässä tuleekin se pointti, että sitten pitää pystyä puhumaan siitä, että tämä ei tarkoita sitä, että rakastaisi toista yhtään sen vähempää kuin aiemminkaan, mutta aina ei vaan jaksa! Ne pienet eleet arjessa ovat tärkeitä silloin kun ei isommin kerkeä ja jaksa panostaa. Pieni hipaisu ohi mennen voi riittää toooodella pitkälle!:))) Ja se että uudesta tilanteesta otetaan vastuuta molemminpuolin!! Itselle tuli välillä turhautumista, kun oli kotosalla kahdestaan lapsen kanssa ja mies töissä, niin saattoipa joskus käydä silleen, että tuli ensimmäisenä se vitutus purkaus koko päivästä kun toinen tuli kotiin pitkän työpäivän jälkeen...Ymmärtämystä ja vielä kerran ymmärtämystä puolin ja toisin...:)) Kannattaa vaalia niitä hetkiä, silloin kun pääsee olemaan edes pienen hetken kahdestaankin ja niitä kannattaa ehdottomasti järjestää aika-ajoin ettei pääse totuus unohtumaan/väljähtymään:)! Levännyt vanhempi on aina parempi vanhempi!:)-Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen ! Nimeommaan ! Kiitoas hyvästä täydennyksestä ystäväiseni <3

      Poista
  8. Et sä mikään pyöreä ole, noita kuvia katsellessa mietin että vitsi miten naisellisen muodokas ja tosi kaunis olet ! äitiys pukee sua :) ei niillä raskauskilojen karistuksella kannata kiirehtiä tai ottaa stressiä, mulla ne alko häviämään vasta sitten kun en varsinaisesti yrittänyt laihduttaa, ehkä stressasin painosta liikaa.. Kaikkea hyvää teille, olette kaunis pieni perhe :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia, nuo kuvat tosin ovatkin jo vanhoja, paitsi tuo neljäs eli tuo talvikuva :) Pitäiskin tässä ottaa vähän tämän hetken kuvia enemmän :)

      Minäkin oon tosiaan ottanut sen asenteen, etten revi ressiä tai aseta hirveetä aikataulua kilojen karistamisen kanssa, sillä sellaisella yleensä saa vaan negatiivista aikaan. Kun nauttii liikunnasta ja syö terveellisesti, niin varmasti hiljaa hyvä tulee ja ei toivon mukaan kilot tulisi heti takaisinkaan ! :)

      Samoin sulle hirmuisesti kaikkea hyvää ja aurinkoista kevään odotusta <3

      Poista
  9. Te olette kyllä yksi maailman suloisimmista pareista!! Olette niin tarkoitettu toisillenne, että ei mikään voi teitä erottaa. <3 Vaikka asioihin ja ajankäyttöön tulee varmasti muutoksia vauvan myötä, mutta kun muistatte nuo seikat mitä itsekkin tuola kirjoitit, niin varmasti pärjäätte. :)
    Pusuja Onnille ja kiitos eilisestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin ihanuus eilisestä, oli niin ihanaa nähdä <3 Ja kiitos kauniista sanoistasi, kyllä meidät on niin johdatettu toinen toisillemme että tässä saapi vaan Jumalaa kiittää kaikesta <3

      Poista
  10. Oot kyllä niin mahtavan kuuloinen ihminen, että olisi ilo tuntea sinut! :) Kirjoitat niin ihanan avoimesti ja osaat tuoda omat ajatuksesi julki niin taidokkaasti. Olet todella kaunis nainen ja luonteeltasi täysi 10! Toivon teille kaikkea hyvää ja seuraan innolla blogiasi. Olen niin onnellinen puolestasi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja tietenkin hevosille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia kovasti! Tässähän ihan punastuu, kun näin kuplille kehutaan hih ;) Kiitoksia paljon ihanasta kommentista ja sinulle myös aurinkoista kevään odotusta <3

      Poista