keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Loppurutistus lähestyy!

Vaikka olen viime päivinä voinut todella hyvin, jaksanut ratsastella ja touhuilla kotosalla suhteellisen ahkerasti,  tunnen silti elimistössäni jo selkeämpiä merkkejä lähestyvästä synnytyksestä.  Saan sähköiskumaisia sytkäyksiä enemmän lantion seudulle useammin ja etenkin kohdunpohjassa tunnen välillä pienimuotoisia mutta hyvin selkeitä, pistäviä tuntemuksia.  En voi aina kutsua tuntemuksia kivuiksi, vaikkei ne aina kovin miellyttäviäkään ole.  Ne muistuttavat jonkinverran kuukautiskipujani, ensimmäisen vuotopäivänä.   Alan pikkuhiljaa olla valmis loppurutistukseen.   Ja niin taitaa olla läheisenikin,   hekin odottavat kovasti uutisia lähestyvästä h-hetkestä <3

12.12.12      <3 yksi innokkaista odottajista
Kuulostaa huvittavalta, mutta ei kiitos kuitenkaan ihan vielä, jookos ? Sopisiko kenties 8.1. ? Minulla olis nimittäin monta tärkeää asiaa hoidettavana ja elämästäkin olisi vielä hetki nautittava ennen koitosta, joka on tähän mennessä luultavasti elämäni jännittävin sellainen.  Vauvan sänky pitää maalata vielä toiseen kertaan ja maalin kuivuttua laitetaan kaikki valmiiksi makuuhuoneessa.   Se 8. päivä tammikuuta sopisi minulle enemmän, kuin hyvin.   Olen silloin menossa äitiyspolille syvällisempään arvioon vauvan koosta ja ainakin perusteellisemmasta synnytystapa-arvioinnista elättelen kovasti toiveita. Jos vauva on jo tosi iso,  olen kyllä henkilökohtaisesti valmistautunut jäämään sairaalaan samalla reissulla, jolloin synnytys voitaisiin käynnistää.  Olo alkaa olla tosiaankin niin raskas, että alan olla aika kypsä.

Iskän aikoinaan minulle tekemä sänky uudessa maalissa, odottamassa toista kerrosta
Onneksi tätä tankkeri-oloa ei kestä enää kauan.  Kohta pääsen kevenemään edes hieman, ja loppurutistuksen jälkeisten kipujen vähetessä, alan taas olla oma itseni ja pääsen kuntouttamaan lihaksistoani, pudottamaan painoani  ja taas treenailemaan ahkerammin kaikinpuolin.  Niin kuin Janitakin viisaasti mainitsi blogissaan  :  "Ratsastus on urheilulaji, eikä pitkälle pääse jos on huonossa kunnossa. Miksi vaatia hevoselta huippukuntoa, jos itse on rapakunnossa?  "

Hoikemmassa figuurissa, mutta ratsastuksellisesti rapakunnossa vuonna 2008
Äärimmäisen hyvin sanottu ja tähän pitäisi pyrkiä itsekin tulevaisuudessa. En koe ylipainostani huolimatta olevani täysin onneton tapaus, vaikken huippukunnossa olekaan.  Asennetta minulla on, ja sitkeyttä tehdä asiat hyvin nyt ja tulevaisuudessakin.  Olenkin toivonut saavuttavani samanlaisen kurinalaisuuden ja motivaation itseni kanssa, mitä vaalin hevosteni parissa.   En malta odottaa säännöllisiä vaunulenkkejä kauniissa kevättalven säässä, sekä pikkuhiljaa taas kuvioihin palaavia salitreenejä.  On ollut todella turhauttavaa huomata oma voimattomuutensa ja rajoittuneisuutensa viimeisten 9 kk:n aikana. Kohta kuitenkin kaikki muuttuu, ja pääsen taas tekemään asioille jotakin ja on mielenkiintoista nähdä, millaisiin tuloksiin olen päässyt esimerkiksi vuoden kuluttua.  Raskaus on muuttanut kroppaani paljon, mutta aina sille voi jotakin tehdä :)   Onneks elämäni ei pyöri ulkonäön ympärillä, joten minnekään ei ole kiire.  Saan edetä ihan rauhassa ilman turhia paineita. Ja se onkin hyvä, sillä stressaamalla asiasta saa vain negatiivisia vaikutuksia aikaiseksi.

Olen nyt pistänyt insuliinia lähes viikon ajan joka ilta,   sokeriarvoni ovat siltikin olleet välillä juuri sopivan rajoissa ja kertaalleen ollut myös koholla.  Joudun edelleenkin näkemään nälkää öisin kevyen iltapalan vuoksi ja valvomaan sen vuoksi jonkin verran. Muutenkin kun olotila öisin on vaikea lantion paineen vuoksi ja nukkuminen välillä niin surkeaa.   Päätin nostaa insuliini-annostani parilla yksiköllä, joka on vaikuttanut ilmeisesti hyvin arvoihin, sillä sain viime yönä syödä nälkääni maitorahkaa sekä sokeroimatonta mehukeittoa ja aamusokerini oli oikein hyvä. Painonikaan ei ole onneksi noussut, päinvastoin se oli laskenut  hieman.  Olisin niin onnellinen siitä, jos painoni ei enää nousisi, vaan tästä eteenpäin suunta olisi alaspäin.  Tunnen oloni raskaaksi, laiskaksi, hitaaksi ja kömpelöksi -  kaikeksi sellaiseksi, mitä koitan välttää ja mitä persoonani oikeasti on. 

Onneksi saan vielä pienen  ja positiivisen energialatauksen ennen loppurutistusta, sillä saan viikonloppuna ystäväni Kaktun miehensä Teemun ja koiransa Fluffyn kanssa vieraakseni, ja olis tarkoitus tehdä kaikkea mukavaa yhdessä, mitä nyt tietysti oma kuntoni ja olosuhteet kestää tehdä.  Mutta niin kuin aina ennenkin, emme ole tarvinneet kauheasti mitään hienouksia ja erikoisjuttuja viihtyäksemme ja pitääksemme hauskaa. Pääasia, että näen taas ystävääni pitkästä aikaa !   Ja uskon vahvasti, että unohdan varmasti pienet kolotukset ja vaivat hyvässä seurassa :) 


Vielä sen verran haluan hölistä iloisia hevoskuulumisia, sillä "Kuka treenaa Kaamaa, kun mamma lomailee?"  - ongelmaan on löytynyt ratkaisu. Rukouksiini on siis vastattu!  Sain yhteyden oton eräältä uudelta tuttavuudeltani, johon tutustuin tuossa syksyllä.  Yhteinen intressi hevosiin yhdisti jo silloin ja meistä on tullut hyvät kaverit. Hän tarjoutuikin auttelemaan hevosten kanssa, aina kun vain omilta kiireiltään selviää. Eilen kaverini ratsastelikin molemmat hevoset läpi kentällä ja samalla tutustui perusteellisesti molempiin. Hän saikin molemmat toimimaan tosi hienosti, oli itsekin tyytyväinen  ja kehui niitä hyvin ratsastetuiksi. Se on todella iso, liikuttava asia minulle - kuulla hyvää palautetta ratsastajalta, joka on tottunut ratsastelemaan tasokkaammilla hevosilla ja kilpailemaankin. Kiitos kovasti kauniista sanoista <3  Olen todella onnekas !

Lisäksi ystäväni on halukas tutustumaan Karismaan paremmin, jotta hänkin voisi ratsastaa neitiä kentällä. Jo kaksi perusteellisempaa ratsastusta / viikko on todella hyvä juttu, olisin siitä niin huojentunut.  Ja välissä kun juoksuttelee ja menee vaikka kevyemmin,  niin eiköhän neiti pysy kunnossa ja tyytyväisenä.  Mitä enemmän Karisma liikkuu, sitä paremmin se käyttäytyy ja toimii. 

Mutta nyt on lähdettävä puuhastelemaan vähän jotain hyödyllistä.  Olen laiskotellut täsä koneella jo jonkin tovin joten nyt ahteri ylös ja hommiin!

<3 Henna

18 kommenttia:

  1. Sie kuulostat aivan ihanalta ihmiseltä!.. halit sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitoksia kovasti sinulle, iso halirutistus takaisin ! <3

      Poista
  2. Tsempit loppurutistukseen Henna! <3 :) Toivottavasti kaikki menee hyvin! On tässä jo sen verran lukijana samaistunu että ootan teidän pientä kääröä kanssa kovasti, vuivui!

    Voi että kun vähän kateeks käy kun sulla on noin kivoja tuttuja ja ystäviä jotka voi hoitaa ja ratsastaa hevosia kun et ite ole vireessä, olispa mullakin tollasia henkilöitä niin tuntuis joskus elämä vähän kevyemmältä kun ei tartteis olla hevosissa kiinni 24/7/365 :) Mutta kivastihan meillä menee hepsujen kanssa kolmestaankin vaikka joskus voi olla vähän hermot tiukalla kun niiden turpavärkkejä jatkuvasti näkee ja pikku hevosen pelleilyitä sietää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, mie koitan pitää teidät lukijatkin ajantasalla parhaani mukaan ja sitten laitella pikku-nyytistä kuvia mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen :)

      Olet kyllä oikeassa, olen todella onnekas, kun olen saanut niin monta auttavaa kättä tallille. Ja olen kyllä siitä todella kiitollinen, ilman heitä ei mistään tulisikaan mitään.

      Muistan itsekin, kun liikuttelin molmepia pääasiassa yksikseni ja silti koitin pitää hyvän treeni-vireen päällä molempien kohdalla - todella uuvuttavaa ja todellakin joskus söi ihmistä ihan kunnolla. Varsinkin silloin, kun Kaama oli yksikseen lenkillä jotain niin järkyttävää ratsastettavaa, etten ole aiemmin konenut. Siksi onkin ollut hienoa ja äärimmäisen helpottavaa että Vuse on saanut vuokraajia ja olen saanut seuraa lenkeille. Karismakin on oppinut, muuttunut paljon, rentoutunut ja alkanut kiinnostamaan ihmisiä ja neitikin pääsee enemmän hommiin, kunha koulutus on edennyt vielä vähäsen ja kenttäkin on astetta taas parempi toivottavasti jo kesällä :)

      Kiitos sinulle tsempeistä ja pidetäähän yhteyttä ! <3

      Poista
  3. Sitten voisitte ottaa taas sellaisen videopläjäyksen Kaktun kanssa, edellinen oli ainakin niin hupaisaa katsottavaa että!!;DDD -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ee sitä tiijä vaikka tullookin jottain matskua taas, pittää Kaken kanssa tuumailla asiata :D Häröä ainakin on, mutta pittää suaha tallennettua jotennii ;)

      Poista
  4. Tsemiä loppuun! 5.1. olis kyllä hyvä päivä putkauttaa tenava, tulis mun synttärikaima sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joha ois! :) En kehtois silloin putkauttaa, kun tosiaan Kake on tulossa käymään, mutta voishan tuo tulla vaikka saliin sitten mukaaan - sais kuvata hyvää videopostaus-matskua, kun mie huuvan ku sika ja ponnistan poikoo tulemaan :DDD

      Poista
  5. Jess, sulla on kyllä Henna niin mahtava asenne! Tsemppiä paljon loppuraskauteen ja tälle vuodelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti! <3 Olen aina ollut sellainen, että jos pidän asenteen yllä, niin jaksan todella pitkälle. Joskus aikoinaa taas asenteen romandettua on romahtanut koko homma enemmän kuin pahasti, onneksi kuitenkaan niin ei ole käynyt pitkiin aikoihin - eli sitkeesti hyvällä tsempillä vuan eteenpäin ! :)

      Poista
  6. Tsemppiä vielä loppuun asti. Heti sitte meille vauvakuvia! ;) <3 Rentoudu nyt oikeen kunnolla Kaktun kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia <3 Mie heti postailen, kun vaan elolle selviän ja pääsen ahterini kanssa konneelle ! :))) Ja rentoutuminen Kaken kanssa on kyllä hyvä virta-lataus ennen loppurutistusta :))

      Poista
  7. Ehkäpä vielä jonakin päivänä... :) Tulen olemaan onnellinen, löydän oman paikkani ja paranen mielenterveysongelmista. Ottaen mallia sinusta, se on mahdollista! Matkalla olen parempaan, mutta välillä meinaa usko loppua arjen puskiessa päälle.

    Mitä olen käsittänyt, että olet joutunut todella tiukalle kiusaamisen kanssa, se on todella surullista. :( Olen itse tullut siihen tulokseen, etten kiusaa, alista, nöyryytä toista, tai satuta tahallani ketään KOSKAAN. Muutama vuosi on meillä ikäeroa, mutta samaistun sinuun ja uskon, että muutaman vuoden päästä voin jo paljon paremmin. Olen määrä-aikaisella eläkkeellä masennuksen ja muiden sairauksien vuoksi ainakin pari vuotta eteenpäin ja vaikka en "oikeisiin töihin" pystyisikään, mulle on olemassa oma paikka täällä. :) Asiani ovat paremmin kuin yli seitsemään vuoteen ja vaikka on paha olla, olisin ääliö jos luovuttaisin nyt, kun olen jo selättänyt isoja ongelmia.

    Blogiasi olen jo jonkin aikaa lukenut, mutta haluaisin nyt sanoa, että uskon sinusta tulevan aivan mielettömän hyvä äiti! Rakastava viimeiseen asti. :) Itsekin jos joskus lapsen saan, teen kaikkeni hänen eteen ja tiedostan ne asiat, joita en halua toistaa menneiltä sukupolvilta. Minusta oli ihana lukea tuolta jostain vanhemmasta postauksesta, kuinka rukoilet ystäviesi puolesta hiljakseen, se mielestäni osoittaa, kuinka paljon välitätkään muista. Toivon paljon tsemppiä sinulle lapsen syntymään ja äitiyteen jatkossa. :) Ja varmasti lueskelen blogiasi myös tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, aloin itkeä jo ensimmäisten kijoittamiesi lauseiden aikana! Tämä kosketti, oikein viilsi sisältä. Tiedän niin vahvasti, miltä sinusta mahtaa tuntua. Joskus elämä tuntuu ylitsepääsemättömältä muurilta ja tuntuu, että kaikki luuhistuu päälle. Mutta ei anneta sen murskata meitä, ei enää ikinä! <3

      Itsekin koitan pitää sellaisen rakastavan ja armollisen asenteen yllä toisia kohtaan, etten ketään satuttaisi tai kiusaisi. Ja lastani todellakin yritän suojella parhaani mukaan, ettei saa samaa kohtaloa, kuin minä sain lapsena koulukiusattuna. se jättää arvet, joiden korjaaminen vie vuosia.

      Mahtavaa että olet menossa eteenpäin eheytymis-prosessissasi, olet jo nyt voiton puolella - joten katso peiliin ja rakasta itseäsi, olet hieno ihminen juuri sellaisena, kuin olet !

      Vaikka elämä tuntuu kaatuvan välillä päälle, niin usko on kantanut pitkälle, ja ystävät. Toivon, että sinullakin on ystäviä, joista saada tukea. Ethän siis ole yksin ? Vaikka meillä oilisikin ikäeroa, ei sillä ole mitään väliä - ikä on vain numeroita! :) Jos haluat jutella joskus, niin voidaan vaikka viestitellä sähköpostin kautta, tässä osoitteeni celia85@luukku.com

      Kiitos sinulle paljon kauniista sanoistasi ja eritoten luottamuksesta, ihana saada palautetta pidemmältä ajalta ! Ja mikä parasta, on hienoa kuulla teistä anonyymeistä - teidän seassanne on sinun kaltaisia, mahtavia ihmisiä, jotka ovat seuranneet blogiani jo pitkään.

      Ollaan yhteyksissä edes tätä kautta, haluaisin kuulla sinusta jatkossakin - kosketit minua niin kovasti, että tulit hetkessä todella tärkeäksi. Toivotan sinullekin paljon voimaa, valoa elämääsi ja ennen kaikkea rakkautta ja siunausta <3

      Poista
    2. Kiitos Henna! Isokka K:lla. <3 Merkitsee mulle paljon, kun sanot noin. :) Ehdottomasti "nähdään" täällä netissä, on mukavaa seurailla tätä blogiasikin!

      Poista
    3. Hieno homma! Palaillaan! <3

      Poista
  8. Jännät paikat on :) että tsemppiä vaan!! Nytpä oli ihana anonyymi liikkeellä, kovasti voimia hänellekin ja parempaa huomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, mie koitan parhaani mukaan ilmoitella, mitä on tulossa tai ehtii tapahtua ! :)

      Nimeomaan, nyt oli todellakin anonyymien eliittiä liikkeellä, ihania tuollaiset ihmiset <3

      Poista