Kauneus on myös ajatusmaailma

"Etenee kuin täi tervassa" kuvaa hyvin mun laihdutusprojektia tällä hetkellä.  Mä en tiedä mikä mättää, mutta syvällä sisimmässäni tiedän silti. Ristiriitaista.  Tiedän toistelevani itseäni, mutta silti sanon vieläkin :  mulla on paljon asioita jätettävänä taakseni tai enemmänkin sysättävä syrjään ja että alettava olemaan enemmän itsekäs. Jo se päätös siitä on tehnyt, ja tekee minut onnelliseksi. Muutekin koen, etten enää ole niin vahvasti tunnesidoksissa asioihin, jotka vielä jokin aika sitten olivat riuduttaa minut henkisesti kuoleman partaalle. Sellainen irtautuminen vapauttaa.  Olen oppinut rakastamaan yksinäisyyttä ja omaa aikaa.

Ruokavalion suhteen homma on rullannut aika mukavasti.  Olen oppinut panostamaan puhtaampaan ruokaan ja jopa peräti pitämään ruokataukoja. Ennen en malttanut asettua hetkeksikään lepäämään kesken jonkunmoisen kotityön tai jonkun muun hässäkän, useimmisten ajattelin että "työt ensin, sitten huvi". Nyt tajuan istahtaa ja tehdä sen salaattiannoksen itselleni tai hörpätä lasin vettä tai piimää.   Lisäksi minusta on alkanut tulla aikamoinen tuhlari.  Enää en tuijota jokaikistä hintalappua hermostuneena miettien, kaatuuko taloutemme jos nyt ostan tämän.  Toki tässä isossa roolissa on se, että käyn töissä ja säästän useita euroja ihan pikkuvalinnoilla -  joten meidän tämänhetkinen talostilanne on sellainen, että pärjätään mukavasti. Nyt napsin ostoskoriini tervellisiä herkkuja ja naposteltavia. Paljon kasviksia ja erityisesti himoitsen yrttejä.  Ja siten ruoka-annokset ovat ihanan värikkäitä ja koostuvat erilaisista raikkaista maku-yhdistelmistä. Ruoan laatuun pitäis kyllä panostaa tosi paljon. Huomaa sen valtavan eron, mitä suuhun laitettava eväs saakaan aikaan.


 

Amarillon ruokalistan valinta

Kesken shoppailun  rahkaa ja marjoja naamariin.

Light-Rodeota lasillinen illan kunniaksi :P

 
 
 

Mitä tuohon yllä mainitsemaani "työt ensin, sitten huvi" ajatusmaailmaan tulee, kokonaan en ole päässyt irti siitä, mutta hyvää vauhtia olen pääsemässä.  Edelleenkään en esimerkiksi koe, että ansaitsisin palkita itseäni kampaamoreissulla tai muilla pikku jutuilla, mutta silti aion niin pian tehdä. Kauneus on myös ajatusmaailma.  Jos en arvosta itseäni tai koe ansaitsevani jotain pientä, en ikinä tule niin itselleni suomaan. Ihan jo pieni palkkio luo sisimpään niin paljon positiivista energiaa, että sekin mahdollisesti saa rasvan palamaan herkemmin ja oman mielenvirkeyden ylemmäs.  Mun on lopetettava olemasta itselleni liian ankara.  Olen alkanut päästä eroon liiasta itsekriittisyydestä tai jatkuvasta syyllisyydentunnosta.  Se tuntuu hyvältä, kun kokee riittävänsä tämmöisenään.  Ja kun alkaa rakastaa itseään, tulee omasta hyvinvoinnista huolehtiminen enemmän luonnostaan.  Ja ylipäätän se elämänasenne ja se, miten sitä ympärilleen säteilee.

Tottakai minua harmittaa, etten ole saavuttanut tavoitteitani - mutten ala tästä asiasta itseäni ruoskimaan tai soimaamaan.  Olen muuttunut paljon ja oppinut syömään paremmin, mutta toki paljon on tehtävää ja minä saavutan ne ajallaan.  Painan nyt tasan 79 ja olen niillä hujakoilla huidellut jo pitkän aikaa.  Mutta positiivinen yllätys oli se, että kropastani oli kadonnut senttejä silti, vaikkei pudotusta ole vaa'an lukemassa tapahtunutkaan. Eivät sentit päätähuimaavia ole mutta silti, on se millikin aina eteenpäin.  Olen muutenkin huomannut lihasteni vahvistuneen ja yleiskuntoni parantuneen.  Kahdesti viikkoon olen pyrkinyt käymään salilla, vaikka toivosin voivani käydä siellä useamminkin.  Silti paristakin käynnistä on selkeästi ollut hyötyä. Tällä hetkellä minusta tuntuukin, että haluaisin antaa nimeomaan saliharrastukselle enemmän aikaa ja keskittyä omaan kroppaan.  Kuitenkin olen pyrkinyt kerran viikkoon hevostelemaan niin, että taluttelen polleja maastakäsin ja saan samalla itsekin lenkityksen.

Vaikka olenkin edelleen aikamoinen "löllyvä lihavuori", en pelkää tulevaa kesää tai lähinnä sen tuomaan bikinikautta, sillä ylikiloistani huolimatta olen kaunis nainen.   Odotan taas uintisesonkia, jolloin pääsen yhden mieliurheiluni pariin. Mikään ei ole niin ihanaa kun polskutella kesäillan hämärässä tyynellä järvellä kuikan laulua kuunnellen ja omia ajatuksia tapaillen tai vaihtoehtoisesti vain siinä hetkessä eläen ilman ajatuksen juurtakaan.

Ei ole enää kuin reilut 2 viikkoa, kun jään yli kahden kuukauden mittaiselle lomalle.  Osa siitä on hoitovapaata.   Olisi paljon visioita toteutettavana, mutta vihdoinkin minulla on sellainen tunne, että haluan elää hetkessä enkä asettaa itselleni aikarajoja tai kahlita itseäni omarakenteiseen oravanpyörään.  Minä en halua enää sitä tunnetta, mikä viime kesänä oli -  jäin niin paljon näkemättä, kokematta ja tuntematta.  Ihan vain siksi, etten antanut itselleni armoa ja että masennus sumensi usein näkökenttäni.

Mutta nyt noista syvällisistä lätinöistä takaisin itse asiaan:   Ostin itselleni vähän treenikamppeita!  En ole mikään välineurheilija eikä minun motivaatioon tai taitoon vaikuta se, onko ylläni viimeisintä huutoa olevat kalliit trikoot tai kengät.  Kuitenkin, asiamukaiset ja mieltä piristävät vaatteet auttavat pitämään positiivista meininkiä yllä. 

Mä niiiiin tykkään tuosta mun kaventavasta peilistä ;D <3

Trikoot Usa Pro, Hanskat Usa Pro, Kengät Puma (5 e kirppis), toppi Body Action(kirppis 10 e )

 Hyvällä fiiliksellä siis jatketaan takkuilusta huolimatta ja uskon, että minulla on tässä aikaa vielä pudottaa muutama kilo ennen kesäkuun alkua.  Siihen olisin enemmän kuin tyytyväinen.   Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.  Jos postaus herätti jotain tunteita teissä, niin tiijätte mitä tehdä <3

<3 Henna

Vierailu maneesilla

Olin pitkään toivonut, että saataisiin vähän vaihtelua meidän heppailu-arkeen ja harrastamiseen. Ja nyt sitä vihdoin saatiin ja olen niiiin virkistynyt!

Siitä jo hyvän aikaa, kun päätimme ystäväni Tarjan kanssa tehdä reissun lähellä sijaitsevalle maneesille. Joten tuumasta toimeen -  lyömään päivä lukkoon, sopimaan maneesin ja traikun vuokraamiset. Nyt sitten koitti se odotettu lauantai -  reissu toteutui innokkaan odottelun jälkeen. Edellinen päivä oli vierähtänyt nopeasti hevosia siistiessä ja varusteita huoltaessa, ratsasteluita unohtamatta.  Ja kylläpä tuli tuollainen huoltopäivä tarpeeseen, etenkin tuo varusteitten siistiminen ja hevosten puunaus.  Kaikki olivat niin pölyisiä, hikisiä ja hiekkaisia!

Lauantaina aamusta vielä viimeisteltiin pollet ja lastattiin ne traileriin. Karisma oli niin huvittavan näköinen saatuaan kuljetussuojat jalkoihinsa:    Se salamannopeasti tajusi lähtevänsä reissuun ja oli ihan täpinöissään.   Tamma on älyhelppo lastata, ja nyt lisäksi tuntui ettei se pysy nahoissaan odottaessaan intopinkeenä traileriin pääsyä! Hyvä ettei juossut melkein itsekseen kopin kyytiin. Kusko yllätti myös positiivisesti,  se marssi traileriin myös kuin vanha tekijä, vaikka sitä on kuljetettu naurettavan vähän tuon 19-vuotisen elämänsä aikana.  Ei se ole ollut koskaan mikään mahdoton lastata,  mutta kuitenkin ollut aiemmin vähän enemmän epäileväisempi ja tarvinnut joskus liinaa kaveriksi. Mutta toistoilla ja rutiinilla kaikkeen on mahdollista tottua.  Mutta pidemmittä lätinöittä, ponit siis kyytiin ja eikun menoksi.  Maneesi sijaitsee aika lähellä, mutta kuitenkin sen verran etäällä, että traikkua tarvitaan.

Ensiksi sprintteri ulos..

.... ja sitten mörssäri :D

Karismahan näyttää Vusea hämäävästi isommalta,  meidän strutsi :D

Vuse hirnuu tallin heposille ja KB patsastelee tyynenä diivana.

Noniin, pollet oli purettu traikusta ja muutama posetus-kuva otettu tallin pihalla.  Puhkuttiin innosta siirtyä itse maneesiin.  Joten sinne siis seuraavaksi tutustumis-talutteluihin ja hevosille nakkelemaan varusteita niskaan. Meillä olisi ollut mahdollisuus varustaa pollet pihalla olevalla puomilla tai tallissa, mutta kävi se sukkelasti myös maneesissa.   Minä en tiijä mikä siinä on, mutta rakastan maneesin tuoksua joka tulee ilmeisesti siis pohjasta -  turpeen ja maneesihiekan sekoituksesta  ? Minä nimittäin aina ollessani maneesissa, jään haistelemaan sitä tuoksua ihan innoissani :P  Onko muita saman, oudonlaisen mielihalun omaavia yksilöitä linjoilla ?

Heti ekat kakat alta pois!

Ennen varustamista talutetiin heppoja maastakäsin muutama kierros, ne saivat katsella itseään peilistä ja nuuskia nurkkia sekä keskellä olevia esteitä. Molemmat pollet olivat tosi rennon oloisia, vaikka tietääkseni olivat ensimmäistä kertaa maneesissa.  Voisi kuitenkin luulla, että paikka olisi niille tuttu - niin rentoja ne olivat.   Ratsasteluista meillä on ihan tarkoituksella enemmän kuvia Karismasta, sillä mielestäni Tarjasta ja Karismasta oli tärkeämpää ottaa kuvia. Ne ovat paljon upeampiakin!  Kuskolla menin kaikki askeleet läpi, mutta pidättäydyin lähinnä kevyessä ratsastelussa ja venyttelevissä liikkeissä.   Se oli edellisenä päivänä ollut vähän väsyneen ja tahmean oloinen ratsastaa, joten venyttelyt tulivat tarpeeseen vanhukselle.  Minusta tuntui, että peräti Kusko oli tällä kertaa se, joka jännäili enemmän esimerkiksi peilejä. Yleensä kun meidän KB on se tämän parivaljakon paskahousu.   Kuskon ihmetellessä,  Karisma tuntui vaan ihailevan omaa kaunista kuvajaistaan ja olevan ihan elementissään.   Ehkä Kusko järkyttyi omasta peilikuvastaan,  ja ennen kaikkea isosta mahastaan ;D

Kimmo halusi käydä Kuskon selässä vähän aikaa käppäilemässä, mutta sille tuli pian komento takaisin kameran ääreen ;)  Mielelläni olisin ihan kuvaajankin roolissa, jos vaan sen homman hieman paremmin osaisin!  Kimi napsi kyllä liudan kivoja kuvia ja minulla oli suuria vaikeuksia päättää, mitkä kaikki tänne laittaisin! Joten näitä on nyt sitten ehkä miljoona !   Oltiin muuten ekaa kertaa maneesissa myös kuvaushommissa,  ja Kimmo kyllä itse löysi kuvien laadusta moitittavaa, mutta minun mielestäni otokset ovat oikein onnistuneita! Ehkäpä meillä on sitten ihan eri vaativuustaso tuossa kuvaamisessa ;)
  

Reissu oli kyllä enemmän kuin onnistunut ja kaikille jäi huikeen hyvä fiilis!  Uudesta reissusta haaveillaan, mutta saas nähhä milloin saadaan sellainen järkkääntymään.   Karisma erityisesti näytti oman hienoutensa ja innokkuutensa liikkua paikasta toiseen.  Vihdoinkin alkaa tuntua siltä, että tammasta olisi vaikka mihin !  Se vaatisi oikeanlaista treeniä, olosuhteita,  huoltoa ja asennetta.

Tarjasta ja Karismasta sen verran vielä pakko sanoa, että ne on kyllä huikeen hyvä pari yhdessä.  Melkein olisin valmis antamaan Karisman kokonaan Tarjan käyttöön, jos se vaan olisi mahdollista. Luotan Tarjaan kuin kiveen sekä hevosen käsittelijänä että ratsastajana ja ylipäätään ihmisenä.  Iso kiitos siis Tarjalle, että olet osa meidän tiimiä aina kun omilta kiireiltäsi ehdit ! <3 

Karismahan tavallaan etsii tällä hetkellä vuokraajaa,  mutta missään nimessä pakkovuokrauksessa se ei ole. Aina olisi halukkaita tammuskan selkään, mutta se on sitten eri asia onko ehdokas sopivan osaava.  Tamma vaatii helppo B (+) -tasoisen vuokraajan, mutta ennen kaikkea rennon, hyvän kehonhallinnan omaavan ja päättäväisen ratsastajan.  Osaavan käsissä tamma on oikein hieno ja mukava ratsastaa.

Mutta tämmöistä tällä kertaa ! Nyt tallille lompsista ja  maastoon köpöttelemään !   Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ! 

<3 Henna

Meidän pikku Kerttuli - kuvapostaus

Pentu se vaan kasvaa!  Neiti on kohta 11-viikkoinen "ketunpoika" ja kasvaa mahottoman hurjaa kyytiä.  Kimmo on kuvaillut ahkerasti koiruuksia viime päivinä ja tänään Kerttu pääsi Iidan kanssa ensimmäistä kertaa syvemmälle metsään tutkimaan ja haistelemaan metsän siimeksen tuoksuja.   Tämä onkin lähinnä kuvapostaus Kertusta ja Iidasta, mutta kirjoittelen jotain pientä tähän ennen kuvapläjäystä.

Kerttu on osoittautunut emonsa ja isänsä kaltaiseksi, sosiaaliseksi ja hellyydenkipeäksi koiraksi, joka viihtyy ihmisten lähellä rapsuteltavana ja sylissä se on kuin kotonaan.  Pentunen on rotunsa mukainen pikku kakara - villi, utelias, tarkkaavainen ja  temperamenttinen.  Vahtivietti löytyy jo nyt ja on hyvin huvittavaa kuunnella pienen pystykorvan vahtihaukkua, kun esimerkiksi ratsastelen meidän talon ohitse.  Se on olevinaan niin vaarallinen pieni peto.

Kohta on Kertun ensimmäisen rokotuksen aika ja ennen sitä madotan pennun jälleen, niin kuin kaikki muutkin koiramme, kissamme ja hevosemme.   Olen hieman harkinnut vieväni Kertun mätsäreihin kesällä, kunhan tai jos niitä täälläpäin järjestetään.  Iidaa olen harkinnut myös, ne kun ovat niin kuvankauniita koiria. Mutta saas nähdä ehtiikö tämä mama vai ylipäätään jaksaako :)

<3 Henna