Niin mitä kerrottavaa ?

Hei rakkaat ystävät pitkästä aikaa!

Painin tämän päivän ajatuksieni kanssa ja keräsin rohkeutta,  voimia istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan tänne.  Mulla ei oikeestaan tällä hetkellä pyöri juurikaan johdonmukaisia ajatuksia päässä, ja tuntuu siksi vähän hölmöltä kirjoittaa mitään,  mutta aion ottaa silti riskin ja kertoa ne vähäisetkin mietteet tänne.  Näin ollen teksti voi olla hyvinkin sekavaa siansaksaa, eikä siitä välttämättä saa mitään tolkkua.  Mutta suhtautukaamme minuun ja minun ajatusmaailmaani seikkailumielellä.

Paljon olisi sellaista lähinnä arkista kerrottavaa, sillä paljon on tapahtunut. Talli, tarha ja sen ympäristö on saanut mursketta pintaansa, heppojen tarhaa aitoineen on fiksailtu.  Kenttä on valmis  ja saanut aidat ympärilleen.  Ja kaikkea muuta pientä hässäkkätä.  Kuvia voin laitella, jos teitä kiinnostaa nähdä.   Ainakin ekasta ratsastelukerrasta kentällä toivon saavani kuvia tai videota, jos vaan saan Kimin kuvailemaan.  Kenttä on vielä kovin märkä ja pehmeä sekä muutenkin tarvisi painuma-aikaa, mutta eiköhän se käytössä ja talven aikana painu mukavasti.  Tuolla se koskemattomana odottelee mun debyyttiratsastelua, jänskää!

Tänään oli Kimmon eka isäinpäivä <3  Koska Kimmon savolaismaista olemusta on välillä vähän vaikea lukea, että mistä se tykkäisi - kyselin rakkaaltani toivomuksia isäinpäiväksi.  Toiveena oli pullaa, porkkanakakkua ja hyvää ruokaa sekä hieronta.    Joten eilen leivoin pullaa, tänään vuorostaan porkkanakakkua  ja ruoaksi oli hirven sisäfilettä ja maustevoita lisukkeineen <3  

Enpä muista, milloin olisin miettinyt isäinpäivää näin syvällisesti - mitä tänään tein.  Tunsin tuskaa tuttavani puolesta, joka menetti miehensä ja pienen tyttärensä isän viime talvena kohtalokkaassa kolarissa.  Jo pelkkä ajatus pienen lapsen isättömästä isäinpäivästä saa silmät kostumaan, hengen salpautumaan ja tuntemaan itsensä niin typeräksi. Tyhjän vinkujaksi.

Pysähdyin ja hengitys väristen vedin keuhkoni täyteen uutta ilmaa, ihan kuin olisin saanut imaistua samalla jotakin viisautta itseeni.  Olin erityisen kiitollinen siitä, että Onnilla on isä ja aivan mahtava sellainen. Ja minulla oma isäni ja lapselleni maailman paras ukki.   Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet isänsä joko nuorena tai sitten ihan äskettäin ja voin vaan kuvitella, miten ikävältä ja haikealta isäinpäivä voi hetkittäin tuntuakkaan.  Tämänkin vuoksi kaikki isäinpäivähehkutukset facebookissa tuntuivat lähinnä kiusallisilta ja itse jätin ne mielihyvin välistä ja tyydyin nöyrin mielin soittamaan omalle isälle kiitollisena kaikesta.  Ja kiitin myös Taivaallista Isääni kaikesta siitä, mitä Hän on minulle siunauksissaan antanut ja minua eteenpäin näitten vuosien aikana kantanut. Oon ollut välillä niin tyhmä ja kiittämätön penikka.

Olen ollut vähän kipeä viime aikoina, siis muutenkin kuin henkisesti.  Luultavasti keuhkoputkentulehdusta potenut.   Henkeä on ahdistanut, yskiminen öisin valvottanut ja sitkeänällöttävä lima tuntunut yrittävän tukehduttaa minut. Onneksi tilanne on jo himpun verran paranemaan päin, mikä on sinänsä ihme kaiken tuon ulkona sateessa ja kylmässä rypemisen jälkeen.  Mutta kohta olen taas entistä ehompi ja pääsen taas ryhdistäytymään!  Viime sunnuntai oli taas todella synkkä päivä psyykkeen kannalta, mutta tämä viikko on mennyt suhteellisen hyvin, vaikka tunnistankin päivittäin itsessäni lukuisia burn outin merkkeja.  Mutta huomaan myös sen, että kun saan työni tehdyksi - on olo kevyempi. Ja tänään oon osannut chillailla koko päivän sisällä kynttilöitä poltellen, hyvä minä!  <3

Painonpudotuksestani sen verran, että en ole vaakaillut vähään aikaan ja uskon, että painoni on noussut parisen kilo, yhyy!  Ruoka on uponnut huonosti ja ennen kaikkea taas epäsäännöllisesti ja kaiken maailman makeat mössöt on maistuneet liiankin kiitettävästi.  Vaikka olo on pöhöttynyt,   on kaipuu mielettömän suuri takaisin lenkkipoluille, uimahalliin ja salillekin. Aion mitata huomenna itsestäni taas painon  ja alkaa taas ajattelemaan itseäni enemmän.   Joten pian tulee taas toivon mukaan tähän painonpudotus- projektiin liittyvää tarinaa myös!

Onni ansaitsee myös oman postauksensa, sillä pikkumies on kehittynyt taas hirmuisesti. Se on kyllä mahtava pikkumies, joka on kyllä niin suuri siunaus meille ja oikea väripilkku elämässä <3   Minulla nyt ei oikein enää tämä pää tunnu suoltavan enää yhtään enempää ajatusta, josta saisi jutunjuurta aikaiseksi -  joten tähän on hyvä päättää tämä postaus ja palata taas pian asiaan vähän järkevimmissä tunnelmissa :)  Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

<3 Henna