Onni täällä moi!

Moi kaikille äitin, ja tietty myös munkin kavereille ! Äiti käski mun kertoa teille vähän mun kuulumisia, kun musta ei oo kuulemma täällä pahemmin kuulunut vähään aikaan.  Ihan mälsää ja vähän ihmeellistäkin, sillä me ollaan niin paljon yhdessä ja minä oon kuulemma parasta äitin elämässä.  Mutta ehkä just siksi äiti ei ehi kauheesti kirjoittelemaan, vaikka puhuukin jatkuvasti siitä että sillä olis kova halu tehdä jotain ihme postausta - mikähän sekin lie. Ja silloin kun se ehtii, niin se saattaa istua semmosen kirkkaan ruudun ääressä, kuunnella musiikkia ja naputella sormillaan kovasti ja nopeesti.  Minun pitäis silloin malttaa leikkiä kiltisti lattialla ja äiti antaakin mulle siksi aikaa kaikkia kivoja ja jänniä tavaroita tutkittavaksi.

Mie oon kasvanut paljon!  Painoa mulla on nyt 8880grammaa ja pituutta 73 senttimetriä. Musta se on on ihan sopivasti, vaikka neulovan täti jo toistamiseen sanoi äitille, että mun paino on muka liian alhainen. Minusta mä oon kyllä tarpeeksi iso, vahva ja lihaksikas!  Sen painon alhaisuuden takia äiti välillä vähän liikaa yrittää tuputtaa mulle ruokaa, vaikka en mie jaksa olla jatkuvasti syömässä.  Seisominen, konttaaminen ja ryömiminen on paljon mukavampaa,   kaiken tutkimisen ja penkomisen lisäksi.  Kaikki roskikset, laatikot ja oikeestaan kaikki minne ei saa mennä - on tosi kiinnostavia!  Useimiten kuulemma kuvien ottaminen meikäläisestä on vaikeaa, kun en ole aloillani hetkeäkään. Joten äiti käski välittää pahoittelut huonoista kuvista. 

Mä osaan siis nousta jo ite seisomaan tukea vasten ja ottaa sitä vasten muutamia askeleitakin. Äitin yhen kaverin luona mä osasin jo nousta muutamia rappusiakin ylös ja oon mä kotonakin osannu jo nousta ekoille rappusille. Siks äitille ja isille tuli joku  ihme kiire ostaa semmoset jotkut valkeet esteet tuohon meidän rapukkoon, etten pääse sinne kiipeämään enää. Höh.   Mä en myöskään tykkää siiitä, kun äiti aina laittaa mulle semmosen konttauskypärän päähän, koska se on niin hölmön näköinen ja sen nauha kutittaa mun leukaa.  Mutta kieltämättä se on varjellut mua monilta kuhmuilta, kun aina tuppaan välillä ihmeellisesti kaatuilemaan touhujeni keskellä.

Kotitöitten lisäksi ollaan äitin kanssa aika paljon liikenteessä,  se vie mut aina ihan ihme paikkoihin missä on hirveesti ihmisiä. Se on kyllä mukavaa, kun näen paljon kivoja ihmisiä - etenkin kauniita naisia, jotka haluaa ottaa mut heti syliin ja lirkutella mulle. Muutama kaunis naisystävä onkin jo kiikarissa.  Ollaan käyty iltalenkeillä, kylässä äitin ystävien luona, salibandy-otteluissa katsomassa miten isommat pojat pelaa palloa, pulkka-ajelulla ja toissapäivänä käytiin hirmuisen isossa ratsastushallissa katsomassa, miten isot ja valkoiset hepat juoksi tosi hienosti.  Ja äitikin kävi semmoisen selässä keikkumassa jännästi.  Maa tömisi silloin tosi paljon :D

Mulla on alkanut tuleen hampaita. Se ärsyttää, kun ikeniä pakottaa ja koko ajan on semmoinen tunne, että pitää saada purra jotakin lelua, kännykkää tai kaukosäädintä.   Joskus suussa pakottaa niin kovasti, etten enää jaksa olla iloinen tai kova jätkä, vaan silloin jo vähän itkettääkin. Onneks äiti antaa aina tarvittaessa mulle pyllyyn lääkettä, mikä auttaa sitten vähän ajan kuluttua.

Mie oon oppinut syömään itse jo vähäsen sormillani.  Isi tai äiti antaa mulle aina muroja tai pieniä hedelmänpaloja mun eteen ja  osaan pistää ne ihan ite suuhuni.    Ja osaan mie juoda myös nokkamukista ja tuttipullostakin välillä. Tuttipullolla on kyllä toisaalta myös kiva leikkiä, kun velliä lentää joka paikkaan kun sitä pulloa vähän ravistaa tai heiluttelee ylös alas. Jostain syystä äiti ei tykkää siitä leikistä ja aina vie multa pullon pois. Tylsää.

Isi on mun paras kaveri. Se aina pelleilee ja on muutenkin hassun näköinen ja aika karvanen. En voi olla nauramatta sille.  Meillä on omia miesten juttuja, esimerkiksi katsotaan formuloita ja  leikitään mopo-leikkiä.    Lisäksi mulla on paljon muitakin hyviä kavereita, jotka käy mua aina katsomassa ja joitten luona saan käyvvä kylässä.  Toissapäivänä kävin äitin ystävän lasten kanssa leikkimässä sillä aikaa, kun äiti oli ratsastamassa niitten hepalla. Äiti ratsastaa tosi paljon, perjantaina se ratsasti Kuskon ja Kaaman lisäksi kahdella muullakin hepalla.

Olga on meidän eläimistä ihan paras, vaikka kaikki on kyllä ihan kivoja.  Lihis on kuitenkin erityisesti ihanan pehmee, pullea, örisee hassusti ja tykkäis kovasti aina pusutella minua.  Usein äiti ja isi kieltää sitä, koska se varmaan pussailis ja hoivais mua vaikka kuinka kauan, jos vaan sen annettais.  Lisäksi se haluaa vahtia minua ja pitää minusta huolta. Olga on äitille erityisen rakas, koska on ollut äitin koira jo yli 8 vuotta. 

Osaan jutella jo jonkun verran, mutta silti tuntuu että äiti ja isi ei aina ymmärrä mua.  Kuitenkin oon muutamia kertoja sanonut jo "äiti", ja se on ilahduttanut äitiä tosi paljon.  Isi ja äiti juttelee mulle paljon, opettaa asioille ja esineille nimiä ja mie koitan oppia paljon uutta niitten ohjeista. Juttelun lisäksi nauran tosi paljon.  Oikeestaan iloa ja naurua voi löytää ihan pienistä asioista.  Erimerksi, jos äiti päästelee hassuja ääniä ja ilveilee tai jos isi kiikuttaa minua ilmassa ja pärisyttelee mun mahaa. Lisäksi sekä ihmisten että koirien aivastukset naurattaa mua tosi paljon. Äiti olikin ottanut minusta ja isistä videota kun me vähän pelleillään.

VIDEO : Onni löytyy pienistä jutuista

Mutta eipä mulla nyt kai muuta asiata ollut.  Kysyä saapi, jos unohin jottai kertoo tai muuten vaan joku asia kiinnostaa tietää,  moikka !

<3 Onni