Haasteellinen hevosarki

Tiesin jo raskaana ollessani, että lapsukaisen hoidon ja hevosten huolenpidon yhdistäminen arjen keskellä voi, ja tuleekin tuottamaan erityistä suunnittelua sekä välillä vähän päänvaivaakin. Kaikki on vielä niin vaiheessa ja vaikka säännöllinen rytmi alkaakin pikkuhiljaa hahmottua, on silti välillä hevosharrastuksen upottaminen vuorokauden tunteihin haastavaa.

Aamuni alkaa usein kello 6:30- 8:00 välillä imetyksellä, johon voi kaikenkaikkiaan mennä jopa reilu tunti - enemmänkin,  jos vielä tarvitsee imetyksen perään lämmitellä lisämaitoa .  Sitten tehdään mm. pikkupesut, vaipanvaihdot, tarvittaessa pyllynpesut, rasvaukset ja puetaan puhtaat vaatteet päälle.  Jutustelua, pusuttelua, hymyjen vaihtamista, syliä ja yritys nauttia oma aamupala siinä sivussa.   Usein keittelen itselleni puuron ja samalla höpöttelen sitterissä pötköttelevälle pojulle, joka seuraa mamman touhuja silmä tarkkana. Joskus pelkkä sivusta seuraaminen ei riitä, vaan pitää päästä syliin asti ja saada tuijotella mammaa silmiin.  Silloin saattaa aamupala viivästyä ja kahvit jäähtyä kuppiin.

Jos Kimmo ei ole kotona tai hän nukkuu, pääsee hevoset ulos vasta sen jälkeen, kun olen saanut pojan takaisin unille.  Mutta useimmiten ne pääsevät ulos varhain aamulla, kun Kimmo joko aamuvuoroon lähtiessään tai esimerkiksi tällä viikolla tulleessan yövurosta päästää hevot pihalle.

Rakkaani karvakorva <3

Usein Onnin alettua rauhoittumaan unille, puen hänelle ulkovaatteet päälle, asetan pojun vauhuihin unille ja hilpasen ulos niiden kera. Käyn lenkillä ja siivoan tallin, tai toisinpäin.  Olen nyt alkanut pikkuhiljaa yhdistellä hevostelua vaunulenkkeilyyn niin, että Vuse pääsee mukaan lenkille käppäilemään. Rupsu on rauhallinen ja rento tyyppi,  tykkää maastakäsin lenkkeilystä ja on käyttäytynyt oikein hienosti vaunujen seurassa. Hyvästä käytöksestä palkitsemista varten minulla on aina jokunen porkkanan pala taskussani :)  Sellaisina päivinä, kun Vusella ei ratsasteta, on se mukava ottaa mukaan - pysyypähän vanha herra vetreänä ja tyytyväisenä.

Jenna nappas kuvan tältä aamulta <3

Ratsastelu onkin sitten taas oma haasteensa. Kimmo katsoo poikaa mielellään, mutta aina sekään ei ole mahdollista hänen työvuorojen ynnä muiden takia. Meillä on ollut autossa korjaamista sekä kaikkea akuuttia urakkaa, mitä Kimmon on pitänyt tehdä, joten hevostelu on ollut vähän haasteellista välillä.  Eilen onnistuin ratsastamaan molemmat pollet ja  loppuviikkokin näyttää valoisalta, sillä ratsastelijoita polleille on taas tulossa mukavasti <3

Olen pariin otteeseen kokeillut heppailla kera itkuhälyttimen, kun poika on tallin nurkalla unilla. Usein treenailu kentällä onkin loppunut lyhyeen, kun poika on alkanut heräillä ja itkuhälyttimestä on alkanut kuulua ähkettä ja örinää, yltyen pienen kitinän kautta itkuksi. Olen ensimmäisistä äännähdyksistä välittömästi lähtenyt käppäilemään pihaa kohti.  Sitten olen napannut vaunut tallinnurkalta ja kävellyt vielä hevosen sekä vaunujen kanssa pihan ympyrällä.  Yleensä koko homma onkin kestänyt 30-40 minuuttia yhteensä. 

Hieman se on kieltämättä turhauttanut, mutta olen oppinut relaamaan asioiden suhteen koska tiedän, että ei tässä tilanteessa muukaan auta.  Ja onneksi pollet ovat käyttäytyneet molemmat todella hienosti ja olleet rentoja vaikkakin virkeitä.

Olen niin onnellinen, että olen päässyt takaisin hevostelun makuun ja erityisesti nauttimaan maastoilusta rakkaan luottoruunani kanssa.  Huomaan ratsastuskuntoni ja tasapainoni heikentyneen lyhyen ajan sisällä, mutta kyllä se siitä kohenee pikkuhiljaa. Vaikka olen lupaillut meneväni rauhallisesti, tätä kiusausta en ole kestänyt - vaan olen ottanut pari ravi & laukkapätkää Kuskolla maastossa ja Kaamalla olen hieman kevyesti ravaillut kentällä. En vaan yksinkertaisesi malta, olen pahoillani :D Vaikka yritän tässä epätoivoisesti puolustella itseäni, niin toisaalta minun täytyy pitää huoli hevosten kunnosta, varsinkin kun en voi aina nojata siihen, että vuokraajat pääsisivät aina hepojani liikuttamaan, onhan heillä omakin elämä luonnollisesti. 

Rakkaani ponivarsa <3

Kyllä tämä tästä lutviutuu, haasteita on aina elämässä !  Ajattelin tässä joku päivä jättää aamuisen kävelylenkin välistä ja aloittaa ratsastuksen heti, kunhan vaan saan pojan nukutettua. Katsotaan, miten tällainen käytännössä onnistuu, saanko ratsastella kentällä pikkuisen pidempään. Onneksi tällaisia päiviä ei tule usein sillä onhan minulla ihana mies, joka poikaansa vahtii mielellään <3

Nyt tallin siivoukseen, Karismaa juoksuttelemaan ja valmistautumaan hevosseuran vuosikokoukseen, moikka!

<3 Henna