Lenkkeilyn iloa ja eka punnitus

Vitsit, että voi olla ihmisellä hyvä fiilis !  Uhkun elinvoimaa jo nyt ihan lyhyenkin ajan jälkeen ja minusta on tullut riippuvainen lenkkeilystä. En malta odottaa sitä päivää, että kuntoni riittäisi tekemään juoksulenkkejä ja tuntevani oman yleiskuntoni kohtentuneen.   Ja painojen nostelua veren maku suussa - sitä kaipaan vieläkin enemmän!

Iloinen pulla

En tarkalleen muista, miten pitkiä lenkkejä tein tällä viikolla.  Olen kuitenkin lenkkeillyt lähes jokapäivä vähintään 30minuuttia, yleensä tunnin molemminpuolin. Sää on ollut oikein mukava lenkkeillä sekä yksin, että seurassa. Yksin saan miettiä kaikkea kaikessa rauhassa ja sitten taas seurassa aika kuluu kuin siivillä. Samalla tulee vaihdettua kuulumisia ja askelten tahtikin pysyy reippaana ihan huomaamatta.

Usein myös joku ystävistäni on mennyt hevosella seurassani ja samalla saanut itsekin seuraa maastolenkeille.  Minä olen saanut katsella menoa vierestä, ihastellen ja kovasti kaivaten itsekin selkään.  Niin kävin myös eilen, kun serkkuni ja hänen miehensä kävivät meillä kylässä ja ratsastelemassa. He lähtivät kanssani maastoon ja minä kuljin vaunujen kanssa mukana, tai lähinnä perässä löntystellen ;)

Ensi viikolla postaan paremmin liikunnoista ja mm. ruokavaliostani.  Sen verran täytyy sanoa, että sokeri on edelleen heikkouteni, enkä ole sitä saanut kitkettyä kokonaan pois. Mutta ei niin ole tarkotuskaan näin alkuun tehdäkään.  Syön yli puolet vähemmän mm. pullaa, kakkua tai keksiä kahvin seurana ja karkinsyönnin olen koittanut minimoida myös.  Tiedän, että tällaisenä sokeri-addiktina minun täytyy nimeomaan toimia näin, jotta pystyn parantamaan tulevaisuudessakin eikä homma leviä käsiin heti alkuunsa.  "Nyt lopetan kaiken herkun-syönnin ikiajoiksi" -  dieetin aloittaminen on aina tyssännyt hirveisiin vieroitusoireisiin, joten nyt on tehtävä pieniä päätöksiä ja siitä parannettava pikkuhiljaa.  Nyt jo huomaan voivani paremmin, kun ei ole jatkuva sokerihumala tai turvotus päällä. Eikä enää edes tee mieli vetää sokeria naamaan kilotolkulla.   Minun on tarkoitus ottaa joka kuukauden alussa uudet mitat vartalosta,  ja pyrin joka viikko ilmoittamaan painoni, viikon aikana tehdyt liikunnat ja vähän osviittaa ruokavaliostakin. Otin tänään kuvan osasta ruuista, mitä vedän naamariini.  Syön ihan siis tavallaista kotiruokaa, mutta täytän yli puolet lautasestani salaatilla ja höyrytetyillä kasviksilla sekä mm.- raejuustolla.

Painoni oli tänä aamuna 87,3   ---> pudotusta 700g

Olen tyytyväinen pudotukseen ja ennen kaikkea oma hyvä olo antaa lisämotivaatiota.  Erityisesti lenkin jälkeinen  fiilis on mitä mahtavin ja olisi kova hinku jo salille - mutta vielä pitää isompia ponnisteluja välttää.

Tässä vaiheessa minun täytyy nyt myöntää teille yksi asia :  Kävin eilen hevosen selässä, mutta ihan pikkusen vain !   Kusko joutui seisomaan kentällä jonkin aikaa paikoillaan, kun pojat lähtivät jo sisälle aiemmin ja Kb oli vielä serkkuni kanssa asian ytimessä. Kokeilin huvikseni jalkaani jalustimeen, että taipuuko jalka vielä ylös -  sitten hinku selkään pääsystä otti minusta vallan, ja ponnistin satulaan. Päätin käydä selässä ihan vain tunnustelemassa, miltä masussa tuntuu.  Ei tuntunut miltään, joten käppäilin rupsulla kentällä hetken aikaa vähän pollea taivutellen. Ai että olin onnellinen! Olin kuin joku pikkulapsi, joka pääsee hevosen selkään ensimmäistä kertaa.  Samalla niin tuttu ja turvallinen ruuna tuntui älyttömän korkealta :D  Selässä käynnin tuottama mielihyvä ilmeisesti oli hyvinkin voimakas, sillä tänään minulla on ollut huomattamasta parempi maidontuotanto. Mielihyvällä on kuulemma suuri vaikutus maidontuotantoon, joten täytynee alkaa ramuta tuonne pollen selkään pikkuhiljaa enemmän. 

Mutta tällaisia kuulumisia tällä kertaa !  Ensi viikolla lupaan postata painonpudotuksesta monipuolisemmin teille :)   Loppuun vielä kuvasarja hyvinkin edustavasta,  merkkari-addiktoituneesta mursusta ! 

<3 Henna