Leiritunnelmia

Sitkeys, usko ja luottamus.  Taistelutahtoa ja realismia. Armoa ja peiliin katomista. Viitseliäsyyttä ja ennakointia.  Iloista treenimieltä ilman painetta, stressiä ja vilppikeinoja.    Näistä aineista on rakennettu se kantava voima, joka vie eteenpäin kehityksen tiellä. Ja nyt voi puhua hevostelusta sekä elämästä yleensäkin.

En tiedä mistä nuo henkevät sanat tuohon alkuun nyt tulivat, tai että mitenkä ne nyt tähän aiheeseen liittyy :D  Mutta jokatapauksessa, niin sitten tuli vihdoinkin se ihana päivä, että päästiin reissun päälle molempien heppojen kanssa. Oli hienoa, että minulle suotiin mahdollisuus ottaa rakas vellihousutammani mukaan leirille ja se on paras vetoni aikoihin. Maanatain aamu ja päivä meni pakkaillessa heppojen kamoja autoon sekä polleja pestessä ja puunatessa.

Kun traileri saapui pihaan iltapäivällä, olin saanut juuri laitettua Kuskolle kuljetussuojat ja Karismalle värkättyä paksuista pitntelipatjoista sekä pinteleistä suojantapaiset kinttuihin.  Karisma käppäili traileriin kuin heittämällä, mutta kun tajusi että Vuse jäi taakse - alkoivat pollet höristä ja hirnua toisilleen aivan kuin hätäillen, että nyt koittaa eron hetki.  Kuitenkin tamma rauhoittui hyvin nopeasti ilman sen suurempaa draamaa, ja päästiin ohjaamaan Kuskoa traikun lastaussillalle.  Hetken vanha herra mietti, että onko pakko lähteä, mutta pienen patistelun jälkeen marssi tammansa vierelle rauhallisesti seisomaan. Näin pääsi matkamme majalle alkamaan.

Seuramme maja sijaitsee Kaavin Vaikkojoen upeissa maisemissa -  siellä vierailua voisi hyvinkin kuvata pikavisiitiksi lappiin.  Niin kauniit ovat maisemat hiekkaharjuineen, pienine soineen ja suolampineen sekä pitkospuineen. Maja on siis seuramme omistama, mutta sitä myös vuokrataan ulkopuolisille tarvittaessa. Pienen harjun päällä sijaitsevassa pihapiirissä sijaitsee 6 hevosen kesätalli, maja, kota, puuvaja, ulkohuussi sekä rantasauna.    Kävelymatkan päässä siintää iso ratsastuskenttä  ja heti majan pihasta pääsee tallustamaan lukemattomia metkäpolkuja ja teitä, joita yhteensä on useita kymmeniä kilometrejä.

Seuramme toimintaan pääsee tutustumaan mm. seuramme facebook ryhmän kautta    tai  vierailemalla nettisivuillamme osoitteessa http://kaavinhys.net/wp/.     Sivut ovat tosin vielä kesken, koska uudistamme niitä parhaillaan. Tässä vähän kuvia majalta.

Kun saavuttiin majalle, purettiin hepat trailerista ja alettiin roudaamaan kamppeita paikoilleen.  Kusko käppäili tiluksilla ihan lunkisti  kuin todeten ja muistellen " ai tänne tultiin, jahas töihin pääsen", kun taas Karisma hieman katseli ympärilleen jännittyneenä, mutta kuitenkin täysin fiksusti käyttäytyen.  Laitettuani Kimmon kanssa hevoset talliin, Karisma hirnui hetken aikaa kuin perääni hätäillen, mutta rauhoittui kun huomasi minun touhuilevan ympäristössä ja kuullessani ääneni kantaessani satuloita ja varusteita karsinoiden läheisyyteen. Pollet saivat vähän aikaa huokaista tallissa ja mussutella heinää. 

Illalla saapui ystäväni Anne seurakseni iltalenkille, kun tarkoituksenani oli käydä käppäilemässä lähimaastossa maisemia ihailemassa sekä käydä kentällä jo hieman pyörähtelemässa ja valmistelemassa heppoja seuraavien päivien leirikoitokseen. Kusko nyt oli ihan kuin kotonaan, mutta Karisma alkukankeuden jälkeen alkoi marssimaan reippaammin ja rennommin sekä lisäksi toimi kentällä mielestäni todella hienosti siihen verraten että oltiin uudessa paikassa. Se malttoi keskittyä työskentelyyn, kuunteli hyvin ja kulki ryhdikkäänä ilman turhia "vermoiluja" tai "kamelina juoksemisia".  Tämä valoi uskoani siihen, että voisimme jatkossa reissailla tamman kanssa enemmänkin jos vaan resursseja riittää.

Seuraavana aamuna lapset saapuivat ja leirin ensimmäisen tunnin koittaessa aloitin itse tammalla ratsastuksen ihan vain sen vuoksi, että jos tammuska riekkuisi - olisin minä se, joka ottaisi riekkumiset vastaan ja lentäisi jorpakkoon - jos niin kävisi. Mutta toisin kävi,  tamma johti porukan kentälle kuin vanha tekijä eikä juurikaan välittänyt muista ratsukoista vaikka uusia heppa/ponituttavuuksia kentällä oli 3 kappaletta.  Hevosen toimiessa hyvin, annoin sen melkeinpä heti eräälle isoselle ratsastettavaksi. Sitä vartenhan Kb oli leirille tuotu, isosten ratsastettavaksi niin, että hekin saavat osallistua tunnille tamman kanssa. Karisma sai kehuja kauneudestaan ja edustavasti liikkumisestaan - siinä oli omistajan ja kouluttajan helppo hykerrellä tyytyväisenä ja kiitellä nöyrästi. Minun ravurinraatoni, onhan se hieno.

 

Kuskosta nyt on turha mitään joristakkaan, rupsu teki tuttuun tapaansa työnsä hienosti ja sulatti taas lasten sydämet.  Moni lapsi olikin viime kesän jälkeen odottanut herraa saapuvaksi leirille, joten ilahtuneet ja ihailevat kiljahdukset tuntuivat olevan Vusellekin oikein mieltäkohottavia ja ukkeli ryhdistäytyi entisestään. Se on niin hauska mies,  kun tajuaa niin paljon asioista ja haluaa edustaa sitäkin enemmän.

Ratsastuntuntien välissä  söimme ja höpöttelimme kaikenlaista. Leiriläiset siivosivat karsinoita, ja laittoivat heinää ja vettä valmiiksi tunneilta saapuville hevosille. Iltaisin ja aamuisin myös rehuruokinta hoidettin yhdessä.  Uitiin, saunottiin ja pidettiin hauskaa. Naurettiin mahat kippurassa.  Lapset saivat halutessaan tehdä hevosaiheisia tehtäviä ja touhuta keskenään.  Viime kesään poiketen nukuin öisin kuin tukki - viime kesänä yöuntani kun vaivasi raskaudesta johtuva älytön pahoinvointi ja jatkuva pissahätä. Nyt ei niitä ongelmia ollut ja koska päivät olivat touhukkaita, sain rättipoikkiväsyneenä heti unen päästä kiinni.

Leirin lopussa opettaja ja me muut aikuiset kyselimme lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä leirin viimeisillä tunneilla.  Vastauksina olivat pääasiassa ilman satulaa ratsastelua ja moni halusi ratsastaa Karismalla.  Ja niin he saivatkin, jokainen lapsukainen sai käydä istumassa tamman selässä ja vähän kävellä kentällä sillä.  Myös osa meistä aikuisista ja isosista rallittelimme polleilla kentällä.

Leirin päättyessä siivoiltiin paikkoja, kirjoiteltiin päiväkirjoihin ja rapsuteltiin heppoja hyvästiksi.  Vanhemmat tulivat lapsukaisiaan hakemaan ja hetken juteltuamme minä aloin pakkaamaan tavaroita autoon. Paketoimaan heppojen kintut ja valmistelemaan lastaukseen.   Hepat kyytiin  ja nokka kotia kohti. Ihana leiri, mutta väsynyt olo.

Tämmöinen oli leirikertomus tiivistettynä ! Paljon varmasti olisi ollut enemmän kerrottavaa, mutta jospa tässä tuli kaikki hyvin kiteytettynä.  Toivottavasti saan tulevaisuudessakin tehtyä reissuja heppojen, ainakin Karisman kanssa. 

<3 Henna