Tapaninpäivän talvirieha + pikaiset kuulumiset

Alan pikkuhiljaa toipua suhteellisen uuvuttavista joulupyhistä ja päästä taas kiinni normaaliin elämään -   tai no, voiko tässä olotilassa enää puhua normaalista ?  No kuitenkin, ennen kuin kertoilen vähän kuulumisia, laittelen tähän alkuun kivoja kuvia mitä Kimmo taas napsi joulu- sekä tapaninpäivänä.  Oli mahtavat kelit kuvailla ja etenkin kuvattavat ihania mussukoita <3 

<3

Mieheni veljen koira, Saksanseisoja- uros   "Koponen"

Nämä minun postaukset alkaa olla lähinnä kuvapostauksia  tai muuten hyvin hyvin kuvapainotteisia!  :D   Mutta minkäs sille mahdan, että Kimmo ottaa niin hyviä kuvia ja  kaikki kuvattavat ovat niin söpöjä, että on pakko jakaa niitä tänne ! <3

Mutta niihin kuulumisiin:

Tosiaan jouluaaton vietimme kahdestaan kotosalla oleskellen,  elukoitten kanssa rennosti touhuillen ja ulkoillen.  Kävimme naapurissa ystävien luona iltakahvilla ja vietimme aikaa hetkisen heidän kanssaan.   Joulupäivänä lähdimme ajelemaan Pielavedelle anoppilaan ja siellä vietimme yhden yön mieheni ison perheen parissa.  Vaikka heistä kaikki on mukavia ja ihania ihmisiä,  en saanut nukuttua juuri ollenkaan ns. vieraassa paikassa / vieraassa seurassa, kaiken hälyn keskellä en voinut oikein rentoutua hetkeäkään rauhassa eikä oma raskas olotilanikaan yhtään helpottanut asiaa. Voin syyttää myös itseäni , sillä olin ollut aiemmin päivällä tyhmä ja touhuillut vähän liikaa - yli rajojeni.   Vaikka aiemmin täällä kirjoittelin, että pystyn ratsastamaan vain yhden hevosen enää päivässä, on minun viime aikoina olosuhteiden pakosta pitänyt yrittää ratsastaa molemmat samana päivänä.  Ja niin tein tiistaina ennen reissuun lähtöä.  Vaikka ratsastan kevyemmin ja lyhyemmän kaavan mukaan, silti se ottaa voimille.  Ja kuinkas muutenkaan,  tällä hetkellä mennään raskausviikoissa 36 + 4.

Kävimme viettämässä toisen yön vanhempieni luona, jotka asuvat myös pielavedellä.  Samalla näin "pikku" Maunoa pitkästä aikaa.  Teille, jotka eivät ehkä Maunoa muista / tiedä, infoan sen verran, että Mauno on keväällä syntynyt kissanpentu, jonka vein kesällä äidilleni syntymäpäivälahjaksi.  Mauno onkin nauttinut vanhempieni rakkaudesta täysin rinnoin, ehkä vähän liikaakin, sillä kissasta on tullut pullea ja nirso ruuan suhteen.  Jos omat kissani ovat niin sanottuja kermaperseitä, on Mauno vielä astetta ylemmällä tasolla kermaperseiden kerhossa :D Mutta tärkeintä on se että, kissa rakastaa omistajiaan mahdottomasti ja onkin isille ja äitille niiden pieni silmäterä :)

Kaksi pullukkaa :)

Nukuin tosiaan molemmat yöt reissussa todella huonosti ja kotiin tullessani torstaina olin ihan poikki. Rakas ystäväni Jenna oli hoitanut hevoset parin päivän ajan ja lenkittänyt Kuskoa, kiitos kovasti tästä ja tulevasta! <3 Kotiin oli ihana tulla, omalle maaperälle ja  ystävien joukkoon.  Tuli heti jotenkin turvallinen ja rentoutunut olo.   Kotona olen nukkunut hieman paremmin, mutta valtavan mahan aiheuttama paine alkaa vaivata kotonakin nukkumista.  Vessassa on ravattava vähän väliä, joten yöunet ovat hyvin katkonaisia. Olenpahan sitten jo hyvin tottunut yövalvomisiin  ;)  Myös selkään, lonkkiin ja nivusiin on alkanut ilmetä sähköiskumaisia kipuja.   Selkeitä supistuksia en tunne, mutta kokeneemmat ovat sanoneet, että juurikin nuo kipu-iskut saattavat olla supituksen esiasteita. Tiedä häntä, mutta olotilani kieltämättä vaikeutuu päivä päivältä.

Sokerini ovat olleet edelleen lievästi koholla, tein mitä tahansa ruokailun suhteen.  En jossain vaiheessa voinut syödä palaakaan mm. leipää, vaan jouduin vetämään naamariin vain maitorahkaa, lihaa ja maitotuotteita. Ja usein tunsin nälkää, mutten voinut syödä.  Silti sokerit kohoilivat etenkin aamuisin.  Joten nyt pistän itselleni insuliinia iltaisin ja nostan annosta tarvittaessa, jos sokerit ei ala korjaantumaan.   On ikävää olla tässä tilanteessa, vaikka pistäminen ei minua pahemmin häiritsekkään.  Eniten harmittaa vauvan liika kasvaminen ja lapsen terveys, mikä on tyypillistä raskausdiabeteksessä.  Lisäksi vauva voi synnyttyään kärsiä matalista sokereista, jonka vuoksi sairaalareissustamme saattaa tulla normaalia pidempi. Minä kun haluaisin mahdollisimman pian kotiin sieltä.   Mutta lapsen terveys ennen kaikkea - totta kai !

Hevosista Vuse on ollut ihana lussukka ihtensä,  mutta Kaama oli selkeästi kerännyt virtaa parin vapaan johdosta. Neiti oli erittäin hankala ratsastaa eilen, se kyttäili joka ikistä puskaa, painoi kädelle  ja oli koko ajan lähdössä laukalle.  Kävimmekin S:n kanssan kahlailemassa ja ravailemassa pellolla, jotta enimmät virrat saataisiin purettua.  Ja hyvin keino tepsikin, poni alkoi pikkuhiljaa kuuntelemaan ja kulkikin loppujen lopuksi oikein kivasti.  Tänään se oli jo selkeästi rauhallisempi, jopa hieman laiskakin, kun juoksuttelin sen liekassa kentällä.  Kusko sai puolestaan kevyen läpiratsastuksen.

Olen todella kiitollinen siitä, että olen voinut ratsastaa tänne asti edes jollakin tavalla ja lisäksi siitä, että enkelit ovat olleet matkassani maastossa ja muutenkin.  Kesällä ja syksyllä stressasin paljon tulevasta mutta nyt huomaan, että kaikki on mennyt enemmän, kuin hyvin ja tulevallekin tehdyt suunnitelmat huojentavat mieltäni.  

Mutta tässäpä taas kuulumisia "pikaisesti"  :D   Palataan taas pian asiaan!  Yritämme saada makkariin uuden järjestyksen, otan sitten kuvia vauvan sängystä ynnä muista, kunhan saadaan kaikki paikoilleen :)

<3 Henna