Kentän-tekele ponien tutkiskeltavana

Noniin, nyt on käyty ensimmäista kertaa jaloittelemassa kentällä!  Vaikka moni asia jäi kesken, olen silti kiitollinen ja onnellinen siitä, että edes jonkinlainen lämpäre saatiin tehtyä talvea vasten. Se pelastaa paljon, varsinkin silloin, kun olen synnytyksen vuoksi poissa peleistä.

Ennen kostean kentän kovaksi routimista, saatiin varmuus siitä, ettei isäni ehtinytkään omilta työkiireiltään enää tänne kaivurihommiin. Olin jo siihen henkisesti valmistautunutkin, olosuhteet niin huonot ja kaikille kiire.  Ja ehkäpä hyväkin niin, sillä luntakin oli luvattu tulevaksi mukavasti ja hommat olisivat senkin vuoksi taas voineet mennä miten sattuu.  Päätettiin yhdessä suosiolla jättää kentän viimeistely ensi keväälle / kesälle.   Silloin on varmasti, tai ainakin toivon mukaan paremmat olosuhteet rakentaa kenttä huolella loppuun.  Onnea tässä oli se, että hiekkaa on nyt jo todella paksu kerros ja on hyvä jättää kenttä painumaan talven sekä kevään ajaksi.

Ennen kovien pakkasien saapumista, lyötiin Kimmon kanssa tolpat kentälle.  Tästä väliaikaisesta versiosta tuli pienempi, mitä se tulee olemaan valmiina. Halusin ihan vain varmuuden vuoksi rajata ainoastaan sen alueen, mikä oli tasaisin ja omasi paksuimman hiekkakerroksen.   Se oli jäätyessään aika kova, mutta nyt saatuaan lunta päälleen, on joustoakin jo kohtuu mukavasti.  Mutta lisälumi on enemmän, kuin tervetullutta ja toiveena olisi tasainen lumipatja.  Sitten, kun jousto on tarpeeksi hyvää, voi ajatella jo pienesti ratsastelua / irtohypyttelyä.

Viriteltiin keskiviikkona piuhat. Hevoset seurasivat silmä terävänä kentän valmistumista tarhan puolelta ja tuntui, että niitä olisi jo silloin kiinnostanut tehdä kenttään lähempää tuttavuutta.

Iloinen emäntä !

Tervetuloa vaan rohkeasti meille, en ole niin hullu miltä näytän - oikeesti!  ;)

Eilen sitten vietiinkin hevot tutustumaan ja molemmista huomasi heti, että ne olivat innosta pinkeenä kun tajusivat suunnan kääntyvän kohti kenttää. Etenkin Karisma tepasteli touhukkaana jo tiellä ja törisytteli turpaansa.  Portista päästyämme olivat molemmat jo täpinöissään lähdössä juoksulle, ja riimunnarun lukon loksahdettua auki, ampaisivat molemmat juoksuun.

Paljon haistelua, tuhinaa ja juoksentelua. Ihmetystä.  Ei niitä pahemmin tarvinnut käskyttää. Molemmat tuntuivat ottavan ilon irti tasaisesta jaloittelualueesta, jossa sai riehkasta hyvällä omallatunnolla.

Jäi itselle hyvä fiilis, hevoset tykkäsivät ja rallittelivat rennosti tyytyväisinä.   Kenttä helpottaa varmasti paljon harrastelua, varsinkin minun synnytettyä - kun on aidattu alue, missä juoksutella ja muutkin ratsastellakin. On hyvä ja huojentunut olo.  Kunhan lunta tulee lisää pehmikkeeksi, pitää kokeilla myös kevyesti ratsastella.  Onneksi tänään on sitä tullut jo hieman lisää.

Joko rauhotutaan ?

 <3 Henna