Sanotaan, että kysyvä ei tieltä eksy...

Jos ette ole vielä käyneet lukasemassa edellisen postauksen kommentteja,  kehoitan lämpimästi niin tekemään heti alkuun, ennen kuin jatkatte tämän postauksen lukemista.  Tätä olis ehkä vaikea sisäistää ilman pohjatietoa.   Ei ole välttämättä mikään paras aika pohtia tällaisia asioita, näin Joulun alla - mutta jotta blogi voisi jatkaa taas matkaa muihin aiheisiin - käsitellään asiaa vielä hetkonen :)

Sanotaan, että kysyvä ei tieltä eksy - mutta miksi tuntuu, että meikäläinen on nyt kysyttyäni hukassa huomattavasti pahemmin ?   Ei tiedä mitä ajatella, tai että pitäiskö ajatella oikeastaan mitään ?   Haluan nyt kuitenkin ihan omaksi ja teidän lukijoiden iloksi hieman pohtia tätä mielenkiintoista keskustelua, mitä käytiin edellisen postauksen kommentti-boksin puolella.   Ihmeellisiä olettamuksia ilman konkreettista näyttöä ja todisteita.    Pakko laittaa tähän väliin se kommentti, josta kaikki alkoi.

"Olkoon tämä nyt sitten negatiivinen tai sinua loukkaava kommentti, mutta sanonpahan silti. Olen aistivinani että et ole kovinkaan aito enää blogisi suhteen? Rivien välistä voi lukea tyytymättömyyttä mm. ystäviin ym. asioihin. Kommentoit puolituttujen blogiin päivittäin sydämien kera, mutta muutamaan ystäväsi blogiin et kirjoita halaistua sanaa?

On inhottavaa katsoa kuinka joku valehtelee itselleen noin julmasti."

Tuo viimeinen lause on jotakin niin absurdia. Valehtelenko itselleni tai muille ? Kenellä oikeesti pyyhkii noin huonosti, että pitää alkaa nimettömänä huutelemaan ja mustamaalaamaan toisia ihmisiä ?  Vai olenko oikeasti toiminut jotenkin väärin ?    Luultavasti ihminen on tyytymätön elämäänsä, katkera ja ehkäpä suuttunut minuun verisesti.  En mielelläni puhu kateudesta, sillä en koe itseäni kovinkaan kadehdittavaksi henkilöksi, mutta kieltämättä sekin vaihtoehto on käynyt mielessä. Kirjoittajan tekstistä huokuu hänen oma tuskansa, ja se on todella ikävää.

Useimmat ystäväni sekä mieheni nauroivat kommentille, mutta naureskelivat myös minun tehokkaalle tavalle kommentoida takaisin ja provosoitua niin herkästi kaikenlaisille ärsykkeille, kuten tällaiselle anonyymin heittämälle perättömälle jaskanpauhannalle. Minut tuntevat henkilöt tietävätkin hyvin tarkkaan, miten herkästi "innostun" tällaisesta, tai taas toisessa tapauksessa räjähdän joko vihasta tai ilosta kovaääniseen elehtimiseen :)

Olisin varmasti päässyt helpommalla, kun olisin vaan antanut asian olla ja naureskellut anonyymin heittämälle herjalle - heittäen takaisin jotain ivallista kuvioihin mukaan.  Mutta se ei kuulu tapoihini.  Haluan yleensäkin ottaa ihmisten tuntemukset vakavasti ja keskustella perusteellisesti  - enkä vain kirjoittaa/sanoa muutaman hikisen sanan ja siten lakaista asiaa maton alle. Minun mielestäni muutenkin on asiallista kommentoida lukijalle takaisin ja mielellään useammalla sanalla.   Mutta toki kymmeniin samanlaisiin kommentteihin tulisi varmasti vastailtua yksitoikkoisesti, eikä kaikkeen jaksaisi aina erikseen vastailla. Mutta koska saan kommentteja blogiini pienemmässä mittakaavassa verrattuna lukemattomiin muihin blogeihin, olen mielestäni sen velkaa myös uskollisille lukoilleni, jotka jaksavat lukea höpötyksiäni ja kommentteja minulle rustailla.  Ja myös silläkin ajatuksella, että saatte tekin viihdettä lukiessanne juttujani ;)

En tiedä, tämä kuulostaa ehkä jopa sairaalta - mutta rehellisesti sanottuna toisaalta hitusen nautin noista kommenteista, joita sainkaan.  On kiva avata sanallinen arkkunsa ja antaa palaa!   Riidellä en missään nimessä halua, en kylvää vihamielisyyttä tai mitään muutakaan negatiivista -  mutta rakastan näkemysten ja mielipiteiden vaihtamista, vaikka se tapahtuisi hieman napakammalla otteella.  Mutta toisaalta löydän kyllä omista kommenteista joitakin punakynän arvoisia lausahduksia. En minäkään täydellinen tai pyhimys ole - en sinne päinkään!   Ja mitäpä tuota kaunistelemaan, sekään kun ei kuulu tapohini - varsinkaan live- elämässä. 

Jokatapauksessa, koska anonyymin kommenteissa annetut "johtolangat"  antoivat minun ymmärtää, että kyseessä onkin joku ystäväni, jonka blogiin en kommentoi, olen häntä kohtaan välinpitämätön, tyytymätön ja ennen kaikkea sain syytöstä, että olisin epäaito.

Aloin miettimään mielessäni, kuka ystävistäni kirjoittaa blogia, ja kuka kenties voisi olla mahdollinen henkilö, joka voisi olla minulle katkera näistä yllä mainituista asioista. Olenko pitänyt liian vähän yhteyttä tai ollut kiinnostunut jonkun elämästä ylipäätään?  Se, että kyseessä olisikin oikeasti ystäväni, sai minut hieman huolestumaan, sillä jokainen heistä on minulle äärimmäisen tärkeä.  Olenko sittenkin loukannut jotakin välinpitämättömyydelläni tai jollakin noilla mainitsemistani asioista?   Toisaalta, ei olisi ollut välttämättä minun asiani alkaa hommaa penkomaan, mutta minkäpäs omalle tahdolleni ja uteliaisuudelleni mahdan. Sain joskus aiemmin kommentin juurikin anolta,  jossa minua kehoitettiin ottamaan itse yhteys henkilöihin.  Tässä tilanteessa päätin toimia niin, koska kun kyseessä saattaisi olla ihminen, jolla on minulle merkitystä.

Silläkin uhalla, että minuun suututtaisiin, päätin hieman jutella ystävilleni. Muutamat naureskelivat ja olivat ihan ihmeissään. Kuitenkin muutaman hyvän tuntomerkin voimalla päädyin ottamaan riskin ja kysymään varovasti.  Pyysin anteeksi jo heti alkuun sitäkin, että edes kysyn näinkin typerää asiaa ja paljastan epäileväni - mutta oli vain pakko.  Ja pyysin anteeksi sitä, että jos olen ollut välinpitämätön tai muuten saanut toisen tuntemaan itsensä kaltoinkohdelluksi. Halu pyytää anteeksi ja korjata asia ajoi minut kysymään.

Onhan se todella ikävää ja kiusallista epäillä ystäviänsä, ja vielä kiusallisempaa on kysyä asiasta. Jo se yhteydenotto loukkaa heitä taatusti. Nolaat itsesi totaalisesti, mutta ei hätää - se kyllä on minulle enemmän kuin tuttua.    Olen nöyrimmästi pahoillani.  Onneksi alkujärkytyksen jälkeen minun ajatusta ottaa selville ymmärrettiin ja pystyttiinkin asiasta juttelemaan. En ole saanut selville, kuka henkilö mahtaa olla. Jäänee epäselväksi, onko anonyymin kommentti täysin perätön, valheellinen tapa sotkea minun ja tässä tilanteessa muittenkin elämää - vai onko sittenkin joku ystäväni/kaverini minuun loukkaantunut, eikä ota minuun itse yhteyttä.  On ikävää miettiä tällaisia ja epäillä syyttömiä ihmisiä.  Joten annan asian olla ja elän siinä ajatuksessa, että kommentti oli täyttä paskaa ja vinkki, että tuo ano olisi ystäväni in real life - valetta.

Onneksi en omista pikkusieluisia ystäviä, vaan armollisia ja ymmärtäväisiä sellaisia.  On todella kiusallista kysellä tuollaista, mutta onneksi minua loppupeleissä on ymmärretty enemmän kuin hyvin.   Minun asemaa tässä tilanteessa on vaikea kuvitella, mutta asiasta kokonaisuudessaa ollaan oltu ihmettelevän huvittuneita.  Ja eihän tämmöiselle kai voi muuta tehdäkään, kuin loppupeleissä nauraa. Niin olen tehnytkin,   ja pyrin jättämään tällaiset asiat jatkossa omaan arvoonsa. 

Minulla on mahtava joukko rakkaita ihmisiä ympärilläni, jotka tuntevat minut lähes joka solultani ja ottavat minut vastaan juuri tällaisena. He tietävät minusta totuudet sekä hyvässä, että pahassa - ja silti ollaan kimpassa!   Minulla on nyt paljon parempaakin pohdittavaa ja ajateltavaa elämässäni, kuin joku varjoista huuteleva anonyymi.  Tehtäväni on nyt levätä ja kerätä energiaa pian lähestyvää synnytystä varten, sillä päivä päivältä oloni muuttuu raskaammaksi fyysisellä tasolla.  Mutta kun pidän itseni henkisesti vireänä, asenteen kohillaan,  enkä jää laakereille lepäämään -  säilytän voimani tallella ja olen valmis tulevaan koitokseen, jonka lopussa palkintona on suloinen pikkumies.

Kiitos kaikille ymmärtäväisille lukijoille ja ystävilleni, jotka puolustivat ja ymmärsivät minua tällaisen jonninjoutavan shown keskellä :)

<3 Henna