tiistai 4. joulukuuta 2012

Kuka hullu nyt kyljessänsä kyytä hoivaa, kun on enkeleitäkin tarjolla?

Luottamus, rehellisyys, vastuu, yksityisyys.  Isoja sanoja.  Olen kirjoittanut tätä postausta pitkään ja hartaasti, enkä vieläkään osaa kirjoittaa asiaa kunnolla päätökseen. Mutta olen kyllästynyt seisottamaan tekstiä luonnos-kansiossa, siellä se vaivaa mieltäni.  Ehkä voimme yhdessä pohtia asian loppuun asti kommentoinnin puolella ?

Me kaikki teemme virheitä joskus.  Minä useinkin. Hölötän ja pulisen, enkä aina tajua kuunnella toisia tarpeeksi.  Puhua papatan, jopa toisten päälle ja paasaan. Huudan, riekun, nauran, itken eli sekoilen vaihtelevissa tunnelmissa. Unohtelen, jopa tärkeitäkin asioita. Olen ollut liian usein jyrkkä, kärkäs ja peräänantamaton tietyissä asioissa. Tilanteiden tullessa etenkin yllättäen, on minun useimmiten vaikea teeskennellä, valehdella, jättää asioita kertomatta. Kuitenkin ollessani skarpimpi,saatan joskus olla kertomatta asioita ihmisille välttääkseni ylimääräisen härdellin.  Eniten niitä jotka ovat arkaluontoisempia. Ja hyvä, niin - onhan meillä kaikilla oma yksityisyytensä.  En välttämättä aina halua olla se avoin kirja, jota ihmiset halutessaan saa selailla miten huvittaa.  Jos kuitenkin joku kysyy tai kertoo jotakin, on minun lähes mahdotonta olla kommentoimatta asiaa jotenkin, ottamatta kantaa  tai muutenkin olla kertomatta totuutta. Saati sitten olla kaunistelematta asiaa.  Se ei aina ole hyväksi, sillä liiankin rehellinen ja suorapuheinen suu saattaa ärsyttää, ahdistaa  ja jopa loukata.  Joskus olisi näköjään hyvä edelleenkin parempi suojella itseään, ja muita vielä enemmän - olemalla yksinkertaisesti hiljaa.  On viisautta olla vaiti välillä.   Tässä täytynee todeta, etten taida olla kovin viisas ihminen ;)  Ja nyt puhun siis lähinnä elämästäni blogin ulkopuolella.  Blogiin pyrin kirjoittamaan avoimesti ja rehellisesti fiiliksistäni, mutta toki luonnollisesti en jaa kaikkia elämäni yksityiskohtia tännekään, vaikka joskus kuumeisesti haluaisinkin :)

Viisas kaksikko, talvi 2010
Niin kuin aiemmin olen postannutkin tässä postauksessa, on minullakin paljon opittavaa vielä elämänkoulussa ja parannettavaa ihmissuhdetaidoissani. Olen varmasti tehnyt virheitä ja teen niitä jatkossakin. Haluan kuulla virheeni ja pyytää niitä anteeksi. Katua ja oppia.

Nyt paljastan tämän pohdintani syyn : Sain tässä joitakin aikoja sitten tietää, että minun on kerrottu sanoneen jotain toisista ihmisistä - mitä en ole sanonut, minun raskauden tuntemuksia kyseenalaistetaan, minun arvojärjestystä elämässä kritisoidaan ja lisäksi on yritetty myrkyttää suhteitani läheisiini ja jopa ihan vain tuttuihin kertomalla valheita sanomisistani ja muutellen suuni tuotoksia.

Olen saanut yhteydenottoja, joissa kysytään ihmetellen, onko nämä asiat todella totta, mitä minusta kerrotaan.  Heidän on ollut onneksi vaikea uskoa puheita, joten asiat on selvitetty hyvin nopeasti, hyvässä ja kypsässä hengessä ja ollaan ihmetelty kertojan motiiveja. Mutta silti järkytyin. Menin aivan sanattomaksi.   Kuka tekee tuollaista ? Ja miksi ihmeessä ? Onko joku minulle noin katkera tai voiko taustalla olla katetutta?  Mitä olen kenties ihmiselle tehnyt ?   Minua pelottaa. Olen tavallinen tallukka ja haluan  pysyä sellaisena. Minussa ei ole todellakaan mitään kadehdittavaa.  Ja en kyllä tarkoituksellisesti halua ketään satuttaa. Luultavasti joku koittaa omaksi ilokseen pilata elämäni ja suhteeni ihmisiin tai sitten on niin verisesti loukkaantunut minuun, ettei löydä muuta keinoa purkaa tuntemuksiaan. Onko ihmisiä useampia?


Voisiko se olla joku läheltä ? Hoivaanko kenties kyytä kyljessäni,  joka koittaa ehkä ihan lähietäisyydeltä, salaa vaivihkaa valehtelemalla myrkyttää elämäni, tulehduttaa välini ihmisiin, myös niihin rakkaimpiini ?    Toki useimmat asiani blogissanikin ovat olleet esillä, joten en voi kuitenkaan varmaksi tietää.  Minua pelottaa. Uskallanko puhua tunteistani, asioistani kenellekkään, kun niitä mahdollisesti ja näköjään maustellaan ? Saati sitten istua raskauskilojeni ja arpieni kanssa toisten seurassa.  Olla aseeton ja alasti.  Toisten katseltavana ja arvosteltavana. 

Onneksi luulen tunnistavani luotettavimmat ystäväni, ne  - jotka ovat lähellä minua ja sydäntäni.  Heistä lähes kaikki ovat sellaisia, jotka osaavat näyttää tunteensa avoimesti, kertoa rehellisesti fiiliksistään ja eivätkä jätä ketään kylmäksi.  Ymmärtävät minua ja minä heitä. Katsovat syvälle silmiin.  Naurua, itkua ja jopa sitä kiukuttelua saa tulla vapaasti, se vaan on positiivista, että saa näyttää tunteensa ilman, että saa pelätä puukkoa selässään, tai sitä , että toisen asioita levitellään tai toisen epäonnella mässäillään.  Ja joskus annetaan mennä ohi korvien, eikä aina tartuta lillukan varsiin joka ikisessä asiassa. Naureskellaan toisillemme mutta osataan myös itkeä yhdessä. Sen sain taas tajuta viikonloppuna, kun vietin muutaman läheisimpien ystävieni kanssa iltaa sekä lauantaina, että sunnuntaina. Naurua riitti ja sai olla juuri se mitä on.  Täysin vapaa. Ilman suojahaarniskaa.

<3 Yksi luotettavimmista
Minulla on niin paljon tuttuja ja kavereita, ehkä vähän liikaakin. Ja moni heistäkin tietää asioistani enemmän, kuin ehkä pitäisi.  Siksi en voi tietää, mistä nämä jutut ovat lähteneet. Siksi olen varovaisempi jatkossa ja mietin omaakin käytöstäni.  Se olisi kuitenkin ikävää, jos joutuisin muuttamaan itseni sulkeutuneemmaksi, sillä avoimuudestani, välittömyydestäni sekä huumorintajustani minut tunnetaan - siksi kai läheiseni minua rakastavat. Kumpi pahempi: muuttua radikaalisti vaitonaisemmaksi, vai antaa paskanpuhujien jauhaa omiaan rauhassa ?   Sehän on myös jokaisen vastaanottajankin vastuulla, mitä uskoo.   Jos saa kuulla epäilyttäviä tarinoita,   voisi miettiä / ottaa selvää kertojan ja paskapuheiden "uhrin"   elämästä.  Kumpi mahtaa olla totuudenmukaisempi ?  Kummalla on puhtaammat jauhot pussissa ?   Toki jokaisella on kyllä siellä omat hiekanjyvänsä hiertämässä ja hiirenpapanansa, se on selvä! :D

Mutta tyhjänpäivästä paskaa en voi sietää, sitä että valehdellaan minun asioista ja puheistani.   Meistä jokainen tekee virheitä ja etenkin, kun tunnetusti niitä katuu ja osaa pyytää anteeksi - ansaistsee jokainen suoran, välittömän kanssakäymisen  ja anteeksiannon kautta sen uuden mahdollisuuden. Mutta toki asian toistuessa jatkuvasti, ei kenekään tarvitse jäädä kynnysmaton rooliin.   Tätä selän takana, toisen maineen turhaa tuhrimista, en kestä ja sitä on vaikea antaa anteeksi, vaikka kuinka haluaisi. Jos oikeasti hierrän jonkun elämää niin pahasti, niin on parempi hankkiutua eroon minusta. Sillä minä en halua olla kivi kenenkään kengässä, koska en itsekään niitä kaipaa.  Kuitenkin, jos saan suoran myöntämisen ja vilpittömän anteeksipyynnön, selityksen kaikelle - en voi olla antamatta anteeksi. Ja samalla voin itsekin pyytää.  Olenhan minäkin anteeksi saanut, ja voi kuinka usein!  Jos minulle on ojennettu käsi jälkeen kaiken härdellin, niin miksi en itse ojentaisi? 

Minulta tullaan varmasti kyselemään, "Kuka, mitä , häh? "   Älkää kyselkö, sillä en halua sen tarkemmin asiaa puida tuolta kantilta enkä ala kertomaan yksityiskohtia. Enemmänkin haluan kuulla järkipuhetta ja ohjeita myös omaan toimintaani.  Teiltä olen saanut, ja nytkin toivon saavani hyviä ohjeita.  Minä olen edelleen sama Henna, jolla on elämänkoulussa paljon opittavaa ja vaikka kompuroidaan - voidaan aina nousta ylös ja pyrkiä parempaan.  Siitä tässä blogissa, ja elämässä ylipäätään on kyse.

<3 Henna


26 kommenttia:

  1. voi mahotonta!! Mikä ihmisiä vaivaa? no oman elämän puute varmaankin tai tyytymättömyys siihen, kun pitää niin kovasti toisen ihmisen sanomiset ja tekemiset kiinnostaa, että jopa muutellaan niitä omaan suuhun sopivaksi!!! Tuo tilanne on niin paljon hankalampi ku se, että joku tulisi reilusti sanomaan päin näkköö vaikka että: oot muuten tosi paska tyyppi!" Se että ruvetaan puhumaan jostakusta paskaa muille, että saataisiin aikaiseksi tulehtuneita välejä,epätietoisuutta,katkeruutta yms. niin en kertakaikkiaan voi ymmärtää!!Se on ikävin tapa juuri sen takia, koska itse todellakin jää aseettomaksi, jos ei varsinkaan tiedä tuollaista tapahtuvan. Hyvä että tieto kantautuu kuitenkin ja fiksusti ne kysyvät jotka epäilevät todenperäisyyttä. Onneksi ne joka oikeasti tuntee sinut, tietää varmasti miten asiat ovat ja kuka on sanonut ja mitä. Sitten on tämä oma kategoriansa näistä puolitutuista, jotka luulee tuntevansa kauhean hyvin ja puhuu sen takia sitten kummia, kun on enemmän olettamuksia kuin faktaa. Ihmisillä tuntuu olevan mitä ihmeellisimpiä tapoja pönkittää itseänsä, sen takia yleensä juuri musta maalataan toisia. Miksi kellään muuten olisi motivaatiota puhua toisista pahaa kuin että voisi jotenkin itse loistaa? Tiiäppä näistä, ee voi ku ihmetellä taasen...-Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, yritäppä nyt sitten vielä ymmärtää. Minusta tuntuu että minä ymmärrän ja suodatan aika paljon, mutta tää menee jo yli hilseen. Se, että vaikka mun blogissa kirjoitettuja mielipiteitä "jaettaisiin" ympäri kyliä, ei tunnu miltään. etenkin kun vertaa siihen, että saa kuulla ihmisten valehtelevan minun asioista.

      Mutta ei voi muuta ku koittaa olla itse varovaisempi ja vähän parempi ihminen, olen varmasti tehnyt jotain väärin, kun jollakin / joillakin on tarve minulle tällaista tehdä. Haluaisin vaan tietää että mitä :D

      Poista
  2. yksinkertaisesti ja lyhyesti sanottuna: tämä postaus sai hirmuisen tunne vyöryn menemään kropan läpi. Täältä hirmuisesti voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti, eeköhän sitä tässä pärjätä <3 Pitänee vaan pitää ehkä hieman matalampaa profiilia ettei saa siipeensä :)

      Poista
  3. Voimia! Vaikka se niin vaikealta (ja omalla kohdalla monesti mahdottomalta) tuntuukin, niin ei pidä välittää paskanjauhajista vaan mennä möngertää eteenpäin. Toivottavasti saat asiat järjestykseen ja selvitettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :) asian purkaminen tänne jo auttaa ja onneksi asioitten tullessa tietoon, on asiat päästy selvittämään ainakin niitten kanssa, jotka ovat minun lisäkseni soppaan joutuneet :)

      Poista
  4. Kirjoitat monesti, että haluat niiden tulevan juttusille joilla on jotain hampaan kolossa/ haluaa jotain selvittää tms, voisitko sinä nyt (ja muuloinkin) mennä keskustelemaan asianomaisen/ asianomaisten kanssa ja saada tähän selvyys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet toisaalta oikeasssa, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Kysyisin kyllä, jos se olisi helppoa tai mahdollista :)

      En mielestäni maininnut tekstissä, tiedänkö paskaa puhuneiden ihmisen/ ihmisten henkilöllisyydet ? Enkä aio sitä edelleenkään kertoa. Jos olisikin sellainen tilanne, että sen tietäisin - en ota yhteyttä senkään vuoksi, että haluan pitää näitten minulle kertoneitten ihmisten yhteydenotot ns. salassa, koska se on mielestäni oikein. He luottivat minuun ottaessaan yhteyttä, joten en koe tarvetta kertoa, kuka on minulle asioita kertonut. Minusta on ikävää että tällaiseen soppaan joutuu viattomat, enkä halua heitä yhtään enempää sotkun sekaan.

      Vaikka haluaisinkin asian selvittää perinpohjin, minulle ei periaatteessa ole aivan elintärkeää saada tietää henkilön motiiveja tekoon. Vaikka haluaisinkin jutella asiat halki ja jne. en ala itse tekemään töitä asian eteen, koska en ole tässä tarinassa se ns. pahis. Olen saattanut suututtaa jonkun hölmöydelläni, mutta valheiden levittelyyn tai toisen maineen tuhrimiseen en ole sortunut. siinä on suuri ero. Aion elää ja käyttäytyä suht normaalisti, mutta olla hitusen varovaisempi.

      Ikävä juttu kaikenkaikkiaan, mutta jos jää selvittämättä, niin sitten jää. En minä ole se, joka tässä jää näppejään nuolemaan, on minulla rakkaita lähellä, jotka minua uskovat ja minuun luottavat :)

      Poista
  5. Älä nyt ihmeessä ainakaan vaitonaisemmaksi muutu, olet hyvä juuri tuollaisena rääväsuuna :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida kuule onnistuakkkaan, varsinkaan oikeassa seurassa ;) Hieman pitää ruveta olemaan vieraskorreempi, mutta ystävät ja sielunkumppanit on sitten porukka ihan erikseen <3 siellä saapi olla justiisa tämmönen ja sekkoilla rauhassa :D

      Poista
  6. Miten ihmeessä joku voi tehdä toiselle tuollaista? Täytyy olla oma elämä köyhää, jos virikettä pitää tuollalailla hakea. Ja jos vaikka joku olisikin suuttunut/loukkaantunut sinuun perinpohjaisesti, niin itse arvostaisin kyllä sitä, että hän tulisi päin naamaa vaikka huutamaan ja haukkumaan, kun että levittelee valheita pitkin kyliä. Teitäisipä ainakin itsekin kenenkä kanssa ei tarvi olla enää tekemisissä.

    Mutta minusta olet ihana juuri tuollaisena kuin olet ja ei sinun omaa itseäsi tarvitse muuttaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimeommaan, mielummin vaikka kunnon suoraa huutoa ja avokämmentä naamalle, kuin selkään puukotusta :) Olenhan mie tehnyt paljon hölömöilylläni virheitä mutta olisipahan mahdollisuus pyytää niitäkin sitte anteeksi :)

      Kiitos, se on hyvä että meikäläinen kelepaa tämmösennään, kaikkine sekoiluineen ja höpöttelyineen <3

      Poista
  7. Onpas inhottavaa :/ Muistan itekin miltä tuntui kuulla, kun itestä oli joku puhunut ihan puutaheinää. Sai vaan ihmetellä, että mistä joku oli saanut niin väärän käsityksen. Onneksi asian sai oikaistua niille ihmisille, joilla on merkitystä. Vaikka jutun alkuperä ei selvinnyt eikä siitä sen kummempaa haittaakaan ollut, niin kyllä tuli ikävä olo ja edelleen muistaessa ihmetyttää. Ehkäpä tosiaan tärkeintä, että ne rakkaimmat tietää, missä mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai siekii oot saanu samanlaista kokea, tosi harmillista :/ Mullekin on nimenomaan tärkeintä se, että muut eivät usko puheita, varsinkaan ne rakkaimmat. Mikään ei ole niin ikvää, kuin se että joku, jopa ulkopuolelta, saa valheillaan sotkettua läheisiäkin ihmissuhteita.

      Poista
  8. on piilossa viidakon suojassa kalliooon. Tässä elämässä sitä kuulee ja näkee vaikka minkälaista, itse olen päättänyt olla lojaali ja rehellinen niille jotka on sitä minulle, ne joista paistaa paska läpi paistan heille samalla tavalla takaisin. Karsin elämästäni kyylät sekä semmoset joille olen vain käytettävissä kun he sitä itse haluavat. Se on turhaa ja se ei ole aitoa ja luotettavaa ystävyyttä. Joillekkin ihmisille kun ei riitä se oma elämä, pitää saada puuttua ja muunnella sanomisia toisten kustannuksella, kenties juuri kadehtien ystävyyttä tai elämän aitoutta? Ken tietää.

    Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus päättää siitä mikä elämässä on tärkeää, se että ratsastat raskaana on täysin oma päätöksesi ja kun se tuntuu hyvälle ( ;)) ) ei siinä ole mitään väärää. Hevoset ovat sentään sinulle myös niitä lapsia joista pidetään huippu huolta, ja kun seppo syntyy niin kuka sitä aikaa sitten osaa ennustaa, ei kukaan? Aika vain voi näyttää kuinka elämä muokkautuu uuden pienokaisen myötä. Ja on hienoa että seisot mielipiteidesi takana vahvasti ja perustellen miksi teet niin.

    Kuten jo aikaisemmin sanoinkin, yhteenkäteen jäävät ne ihmiset joille voi laukoa asiat kuten ne ovat. Miss you baby, enää kaks yötä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani! tähän ei voi oikein sanoo muuta :D niinpä, ennee kaks yötä <3

      Poista
  9. Kyllä meitä on moneen junaan... tosi ikävää tommonen ;s tiedän tunteen, vaikka aika vähäisissä määrin oon saanu tällasta samanlaista kokea. Inhottavalta se silti tuntuu, enkä vain ymmärrä mitä tyydytystä joku voi tommosesta huuhaan levittelystä saada? Aika säälittävää...

    Uskon kyllä että monet voi ehkä olla sulle kateellisia mm. juurikin siitä että sulla on noin hyvä asenne? Myönnät omat virhees ja hyväksyt ittes sellasena ku oot, etkä ole sellainen "anteeksiettäolenolemassa" tyyppi :) Ainakin tuollaisen kuvan oon saanut, ja uskon että se voi hyvinkin harmittaa ihmistä joka ei ehkä itse kykene samanlaiseen ! Mutta se ei tietenkään oikeuta ketään olemaan ilkeä, ei todellakaan.

    Mutta hirmusti voimia, älä välitä tommosista kaksinaamaisista ihmisistä ! :) Tosiaan kyllä hankalampaa jos ei tiedä kuka / ketkä henkilöt kaiken takana on... se on tosi inhottava tunne ;s ei tiedä uskaltaako luottaa jos vähääkään jotakuta epäilee. Mutta pitää vaan uskoa siihen että itse tuntee juurikin ne oikeat, hyvät ystävät jotka seisoo vierellä vaikka mikä ois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aika alhaalle ihminen voi epätoivossaan vajota. se on ikävää, mutta niin yleistä. olen minäkin sortunut selän takana murpattamiseen, mutta valehteluun jo toisista pahan levittämiseen en kylläkään :D

      Niin, olen ollut aiemmin elämässäni ns. kynnysmatto, joka ei arvostanut / rakastanut itseään. Ennen pitkää huomasin, että jos ei arvosta / rakasta itseään, on hyvin vaikea odottaa sitä muilta, saati ansaita sitä. Nyt kun on saanut kasvaa ihmisenä ja ansainnut hyviä ystäviä - voi ainakin pääosin olla vapaasti oma itsensä, katsoa peiliin, Todetä omat virheensä, pyytää anteeksi ja pyrkiä parempaan. Olisi ikävä elää ns. kuplassa, missä ei tajuaisi omia mokiaan ollenkaan :D

      Todellakin, onneksi on läheisimmät ystävät olemassa, en voisi heistä uskoakkaan mitään tuollaista. <3

      Poista
    2. Jep... ;( Joo en usko ettäkö kukaan ei olisi koskaan kenestäkään pahaa sanaa sanonut, mutta tosiaan se valehtelu sun muu saa karvat pystyyn !

      Oikeessa oot kyllä, toi sun suhtautuminen itsees ja muihin on mun mielestä tosi ihailtavaa !! :)

      Poista
  10. Kommentti yllä olevaan Susannan tekstiin. Mainitset, että "anteeksiettäolenolemassa-tyypit" ovat kaksinaamaisia.. Ei ehkä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Olen itse hieman "hissukka" ja ehkä juuri mainitsemaasi tyyppiä, mutta en ole kaksinaamainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan itse tähän, vaikkei minulle välttämättä komma ollutkaan suunnattu. Sori, mutta ihan pakko :)

      Itse sain sellaisen kuvan Susannan kommentista, että kaksinaamaisia olivat nuo paskaa jauhaneet henkilöt, joista minä kirjoitin - eivät hissukat tai "anteeksiettäolenolemassa-tyypit" :) Nehän mainittiin ihan eri osiossa / lauseessakin.

      Itselle jäi tuollainen fiilis, että eri asiaa hän tarkoitti.

      Eihän se todellakaan pidä paikkaansa, että hiljaisemmat ihmiset olis välttämättä enemmän kaksinaanaisia :D mehän kaikki ollaan erilaisia, ja ihmisen moraali ei todellakaan koostu pelkästään ulosannin runsaudesta :D

      Poista
    2. Siis ei en väittäny että "hissukat" olisi kaksinaamaisia ei ei ! :D Ainakaan niin en tarkoittanut. Vaan sanoin vain, että ne paskanjauhajat saattavat olla kateellisia kun Henna ei ole sellainen, vaan on tuollainen räväkkä ja sinut itsensä kanssa ! :)

      Mäkin olen vieraiden ihmisten kanssa yleensä vähän ujo ja "varautunut" enkä missään nimessä koe olevani kaksinaamainen minäkään :D niitä sellaisia löytyy varmasti ihan kaikentyylisistä ihmisistä !

      Poista
  11. Voi vietävä minkälaisia ihmisiä sitä onkaan olemassa. Eipä siinä oikein voi, muutakuin yrittää korjata valheita itsestään ja olla välittämättä! Elät just niinku mieles tekee ja et anna tommosten lannistaa sua! Henkilökohtasesti en ihmettele, jos joku on sulle kateellinen! Oot hirmu ihanan olonen ihminen ja sellainen, josta on vaikea olla tykkäämättä. Vaikutat onnelliselta ja sulla on monta sellaista asiaa, mitä muut eivät edes saa : eläimet, mies,hyviä ystäviä, olet saamassa lapsen jne.. Ei se ole kaikille itsestään selvyys. Oot muutenkin sellainen, että ihan jo sun blogissakin käymällä voi huono päivä parantua! oot niin huippu omana itsenäsi, ei kannata rueta muuttamaan itseään mokomien takia! :) Nyt vaan lippu korkialle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle mielettömästi tästä todella tsemppaavasta kommentista, nyt on jo ihan eri fiilis, kuin postatessa <3 Olen koittanut pitääkin tietynlaisen asenteen elämässä, etten pääse masentumaan uudelleen ja pystyn itseni lisäksi rohkaisemaan ja tukemaan muita tässä elämässä, joka tuntuu välillä olemaan aikamoinen sotatantere :)

      Ihanaa, että blogini piristää päivääsi, vaikkei aina postaukset olisikaan maailman iloisimmasta päästä, kuten tämä :) mutta toki niitä hilpietäkin tulee säännöllisin väliajoin ;)

      Kiitos, lippu on nostettu salkoon - kiitos teidän ihanien lukijoiden sekä ystävieni <3

      Poista
  12. Rakas <3 menin hämilleen kuvasta! -ilez ps. i love you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voe sinnuu höpöä <3 :)) oot mahottoman rakas!

      Poista