Tästä onkin siis hyvä jatkaa postauksen perimmäisen aiheeseen, eli hevosen liikutteluun ja vetreänä pitämiseen, mikä haaste se välillä onkaan ja miten paljon se joskus saattaa tuottaa päänvaivaa sellaiselle omistajalle, joka sitä pysähtyy syvällisemmin ajattelemaan. Muistutan nyt tässä, että en kirjoita todellakaan mitään faktoina, vaan yksinkertaisesti minun näkemyksenä omien hevosteni suhteen. Eli siis toimia voi monellakin eri tavalla esimerkiksi hevosen rodun, iän, kunnon ja tason huomioon ottaen. Mutta tottakai myös pitää muistaa, että kaikki lähtee aina alunperin ihmisestä, mm. sen motivaatiosta paneutua asiaan ja toki taidoistakin.
Syy, miksi aloin tätä asiaa pohtimaan on Kuskolla viime aikoina ilmennyt tassujen tahmaisuus ja muutenkin vinous ja kanittelu. Se on ollut jotenkin haluton tekemään kunnolla töitä ja muutekin se on ollut lenkille lähtiessa laiska lussukka eikä silmissä loista niin kovasti se kiilto: "Joko juostaan?"
Kesät ovat yleensäkin ottaen Kuskolle jokavuotinen koettelemus. Se vihaa ötököitä yli kaiken, niin paljon, että se ei malta syödä eikä juoda kunnolla tai saati edes nukkua, vaan kaikki ukkelin energia menee ötököitä hätistellessä tai niitä pakoon kävellessä. Näin ollen se usein laihtuu huomattavasti ja kuivuu. Tosin tämä kulunut kesä on siinä mielessä ollut Vuselle hieman suotuisampi, koska sateet, tuulet ja viileämmät kelit ovat hillinneet ötököitä sekä osaltaan estäneet ruunan kuivahtamisen, ainakin osittain. Edelleen kesälaitumella ollessaan Kusko juo vain murto-osan tarvittavasta päivittäisestä nestemäärästä. Tallissa se malttaa syödä, juoda ja nukkua, joten olen ottanut hevoset vähintään neljänä yönä viikossa sisälle, jotta vanha herra saa levätä kunnolla. Se saa myös hetkellisen rauhan kiimaiselta tyttöystävältään, jolla on tapana lisätä löylyä laitumella jahtaamalla ja kiusoittelemalla miesystäväänsä ja näin ollen kävelyttämällä tätä jopa tuntikausia. Emme siis tarvitse tallillamme kävelytyskonetta - Karisma hoitaa sen homman :D
Kuivahtanut ruuna kesällä 2011 |
Tässä sitten voikin olla sitten myöskin yksi mahdollinen syy, miksi herraa ei vaan kiinnosta: Useasti vaihtelevat ratsastajat. Tästähän ei voi syyttää ketään muuta, kuin minua, minähän niitä aikoja olen antanut enkä ole tajunnut ajatella välillä myös sitä, onko se Kuskon kannalta aina ihan hyvä asia ja että pitäisikö sitä itsekin siellä selässä välillä käydä. Minullakin on tuntilaisten lisäksi ollut sukulaisia ja ystäviä kylässä, ja useimmat haluaavat ratsastaa Kuskolla ja muitakin halukkaita olisi jonossa. Ja mikäs siinä, sehän sopii minulle enemmän kuin hyvin, ei se hevonen mene pilalle siitä, jos joku aloittelija / ei niin osaava käy sen selässä vähän köpöttelemässä. Minusta on ihanaa ja sydäntälämmittävää katsella luottoruunaa työssään ja iloisen jännittyneitä ilmeitä kypärän lipan alta. Kuskollahan on tästä kokemusta, onhan se tehnyt valtaosan elämästään terapia/tunti hevosen töitä. Minun olisi ilmeisesti vaan hyvä käydä itse siellä selässä välillä ottamassa vaikka vähän ravia eteen-alas ihan vain hevosen verkkaamisen vuoksi. Sitä en ole kuitenkaan jaksanut aina tehdä ihan vain oman laiskuuden vuoksi ja myös ehkä siksi, etten kehtaa kaapata hevosta itselleni, en halua vaikuttaa missään nimessä "besserwisseriltä", koska sitä en ole. Minulla ei ole mitään tarvetta päteä että "minäpäs näytän" tai muutakaan vastaavaa, haluan vain pitää huolen hevoseni kunnosta ja palvelu-alttiudesta.
Uskon, että Kuskon tahmeuden ja haluttomuuden syy on juuri siinä, että se on päässyt liian helpolla viime aikoina. Lenkit ovat olleet maastossa köpöttelyä ja hölkäilyä ilman askeleiden tahdin säätöä, siirtymisiä, taivutteluja, käännöksiä ja väistöjä, mitä yleensä itse teen. Sen ei ole tarvinnut tehdä muuta, kuin juosta suoraan, ja vieläpä hänelle itselleen mieluisalla tahdilla. Sitten huomatessaan joutuvansa "oikeasti töihin" - sitä alkaa ketuttaa. Koska ruuna on kuitenkin jo 17-vuotias ja rakenteellisestikkaan ei mikään ihanteellisin, se myös jäykistyy hyvin herkästi. Se siis on myös aivan varmasti jumissa ja ruosteessa taipuilun ja oikeinpäin kulkemisen suhteen. Joku voisi luulla nyt että vaadin ihmisiltä liikaa ja hirveetä tasoa hevosteni suhteen, mutta siinä ollaan harvinaisen väärässä. En vaan ykisnkertaisesti halua, että hevonen pikkuhiljaa alkaa menettää letkeyttään ja alkaakin käyttäytymään enemmän oman päänsä mukaan, kun sille siihen niin helposti lupa siihen annetaan. Mutta nyt tulee hommiin muutos ja tästä edes on alettava pitätämään parempaa huolta taas rupsukan vetreydestä :)
Ratsastin viimeksi ruunalla perjantaina, kun serkkuni tuli käymään meillä ja lähdimme heppailemaan. Maastossa tehtyjen lämmittelykäyntien jälkeen siirryimme pellolle, jossa serkkuni alkoi sitä ratsastamaan paremmin ja taivuttelemaan ympyröille. Homma ei kuitenkaan mennyt, kuin Strömssöössä, vaan ruuna alkoi ravistella päätään ja työntämään itseään lapa eellä ulos ympyrältä ihmeellisesti puikkelehtien. Serkkuni ei näyttänyt tekevän mitään väärin, vaan hevosen ilmeestä paistoi temppuilu ja kokeilunhalu. Heillä oli aiemmin synkannut todella kivasti joten olimme molemmat ihmeissämme. Serkkunikin ihmetteli kovasti aiemmin niin kiltisti toimineen ruunan edesottamuksia, ja epäillen sen ollen kipeä, pyysi minut kätmään ruunan selässä. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut epäpuhtaalta, ainoastaan vinolta ja spastiselta. Olinkin ehtinyt ravailla Karisman kanssa jo hyvän tovin, joten vaihdoimme hevosia mielellämme. Serkkuni pääsikin helpommin etenevän ja herkemmän tammuskan kyytiin ja nautti kovasti sen kevyistä askeleista.
Rupsun selkään noustuani en ehtinyt ottaa kuin ohjat tuntumalle ja ratsastaa kuin muutaman askeleen, kun herra alkoi minullekin kanitella ja pokkuroida. Olin tiukkana, ja käskin sitä vaan reippaasti etenemään, ratsastaen sitä koko ajan eteenpäin. Alkuun touhu oli todella raskasta ja minua alkoi tympästä, kun olen aina inhonnut eteenpäinpotkittavia hevosia ja ajatuskin siitä, että oma on muttumassa sellaiseksi, sai minut puremaan hammasta ja yrittämään vielä enemmän. Oli niin lähellä, että minulta palaa hihat totaalisesti, mutta kappas, hillitsin itseni! :D Ja Luojan kiitos, pikkuhiljaa hevonen alkoi myödätä niskasta ja hakea rentoutta itsestään. Hetken aikaa käppäiltyäni pienillä ympyröillä siirryin raviin. Aluksi ravissakin hevonen yritti pungertaa lavan kautta ulos halutusta taipuvaisuudesta, mutta muutaman kierroksen jälkeen tuntui, että jotain sen kropassa loksahti auki ja hevonen alkoi taas kulkea ja hakea jopa jonkinlaista ryhtiä voimakkaan etupainoisuuden ja kuolaimen alla kulkemisen sijaan. Epäilen hyvin vahvasti, että hevosella oli vain liian pitkä aika viimeisestä kunnolla eteenalas- verkkaamisesta ja näin ollen se vaan oli jumissa, ruosteessa eikä siksi jaksanut kantaa itseään ryhdikkäästi, saati sitten taipuilla samalla. Se myös varmasti halusi päästä helpolla, kun kerran siihen oli tottunutkin, ettei häneltä vaadita mitään.
Vaikka ratsastus-aikoja onkin kiva antaa ihmisille, joudun valitettavasti jossain määrin omimaan ruunaa itselleni, vielä kun siihen kykenen. Ainakin niin, että jossain vaiheessa lenkkiä voidaan toimia niin, että hevosia vaihdetaan ja minä saan jumpata ruunaa ja toinen voi mennä tamman kanssa. Karisma on nykyään ollut niin luotettava mussukka, että sen voi antaa lähes kenelle tahansa, joka vaan osaa olla rauhallinen ja varma selässäistuja. Se alkaa kohtapuoliin sopia kaikille tallilla-kävijöillemme, joitten seassa on siis kokenutta ja kokemattomampaa kävijää.
Haluan saada ruunan takaisin siihen kuntoon, missä se oli vielä 1kk sitten. On nimittäin ikävä antaa ruunaa kenellekkään ratsatuksesta "enemmän tajuavalle" ratsastettavaksi, jos se on juntturassa jostain tai se on ruosteessa muuten sekä fyysisesti, että henkisesti. Itse olen sitä mieltä, että jos joku tulee hevosellani ratsastamaan, niin haluan hyvillä mielin tarjota hyväkuntoisen, kivuttoman, letkeän ja vetreän hevosen, enkä mitään keulivaa, pukittelevaa, inahtelevaa tai muuten vaan kuolaimeen puremaa, kylkimyyryä menevää lihajunaa. Onneksi Kuskon vikuroinnit ovat vielä kaukana tuosta edellä-mainitusta, pahimmasta ääripäästä, mutta sitä ei koskaan tiedä, miten äkkiä sinne vajotaan, jos hevoselle annetaan liikaa valtuuksia ja epäselvää käsittelyä.
Minun tehtävänä on pitää huoli, että hevoset pysyvät asianmukaisen ratsastuksen, säännöllisen venyttelyn ja hieronnan kautta asiallisina ja mukavina kyyditsijöinä, joita voi hyvillä mielin tarjota lähes kenelle vaan käyttöön. Kusko on aina ollut sellainen, siksi ajatus alaspäin menevästä hevosesta sai niskakarvani pystyyn ja siksi minut on oltava nyt itsekäs ja omittava välillä rupsua itselleni. Ja varmasti taas Kaamalle tekee hyvää, että minä en ole se aina se lihamöhkäle siellä hänen selässään on keikkumassa ja vaatimassa aina jotakin treeniä ;)
Ohhoh, tulipas pitkä postaus, sen siitä saa, kun alkaa hevos-asioita pohtimaan :D Kirjoitin tästä puolet eilen ja jatkoin tänään. Mutta tässäpä tuli vähän heppakuulumisia, mitäpä mieltä olitte, olenko ihan hakoteillä ? :) Niin ja vinkkejä otan iloiten vastaan, koskaan ei voi hevosasioissa olla täydellisen tietäväinen! Ja kysyäkkin saa!
<3 Henna
Ei se ennee oo mukavoo, jos asia alkaa kääntyä enempi ihteesä vastaan. Hienoa kun sie tarjoat mahdollisuutta, että alottelijat piäsöö köpsimään, mutta jos se alkaa haitata itse "työkalua" niin ei hyvä! Oisko tauko paikallaan ja Kuskolle tehokuuri, miten ne hommat menikään!? ;) Mukavaa kun Kaamalla piäsöö muutkii ratsimmaan, on se oppinna pieneen ikään paljo assiita!!..ja voe hyväntähen miten hieno se veteli mennä niitä esteitä!! :) -Anne-
VastaaPoistaJoo niinhän se on, eeköhä me palata kohta entisen rutiiniin ja mie koitan itse välistä käydä hevon selässä sitä vähän taivuttelemassa, koska en nyt taida itsekän hulluihin suorituksiin kyetä :) mutta niin pitkään ku masulla on hyvä olla, aion kammeto ponien selkään :)
PoistaEi se todellakaan haittaa, että Vusella menee moni muukin, miun vaan pitää pitää itse parempi huoli siitä, että se saa asianmukaiset vetristys-reenit säännöllisesti :)
Laama on oikein soma ja näppärä poni, kuha päästäis pian kentälle laukkaa työstämään ennistään niin saatais kaikissa askeleissa se kulkemaan sujuvammin ja sitten ehkä jotain muutakin lissee :)
Kiitos <3 Tulehan taas pian sinnäi kuvioihin mukkaan !
Anne vei taas sanat suustani :) Muista, että ethän sinä omi Kuskoa itselles muilta. Sehän on sinun! Ja sinä päätät kuka sillä ratsastaa ja koska. Jos alkaa näyttää siltä, että hevosen taso menee alaspäin, niin ehdottomasti silloin itse olet se, joka sinne selkään kiipeää. Ei kukaan saa olla sinulle "vihainen" siitä, että itse liikutat omaa hevostasi. Itselleni ainakin olisi tärkeää ratsastaa molemmilla hevosilla yhtä paljon, jottei ne "vieraannu" omistajastaan. Niin hienoa kuin se onkin, että halukkaita ratsastajia on tarjolla, olet se kuitenkin sinä, joka päätät omien hevostesi asioista.
VastaaPoistaJoo sinäkin olet aivan oikeassa ! Rakastan Vusella ratsastamista niin paljon, että todellakin sinne on päästävä enemmän :) nyt on vaan ollut viime viikot sellaisia rikkonaisempia kaikinpuolin :) kuitenkin, vaikka en ole selässä ollutkaan, niin muuten ukkeli on saanut spesiaali-hellittelyjä mammalta säännöllisesti, onhan se aina ollut meidän pikku kermaperse ;)
PoistaKiitos sullekin ihanasta kommentista <3