Äijämäisenä naisena miesten keskellä, flirttiä vai toveruutta?

Jonkin aikaa sitten eräs henkilö yllättäen avautui minulle aiheesta, joka hyppäsi silmilleni, kuin puskista ja se sai minut hyvin hämmentyneeksi, jopa järkyttyneeksi. Minun on pitänyt sulatella asiaa jonkin aikaa ja pohdiskella asioita, toistuvasti käydä peilin edessä katsomassa itseäni silmiin ja tarkastelemassa toimintaani  ja hetken kuluttua palata sinne uudestaan tuijottamaan etsien totuutta.   Saadessani kuitenkin sydäntä keventävää ja huojentavaa palautetta aiheesta sekä itsekin tullessani kuitenkin omaa mieltäkin helpottavaan johtopäätökseen, uskallan aiheesta postata.

Päädyin jokin aika sitten puimaan puhelimessa asiaa, joka ei periaatteessa alkuun ollenkaan liittynyt minun ja tämän luurin toisella puolella puhuvan keskinäisiin väleihin, vaan ihan toiseen henkilöön. Henkilöön, jonka kanssa olin päätynyt nokat vastakkain, tosin ihan syystä, sillä tämä yritti myrkyttää minun välit tiettyihin ihmisiin vääristelemällä sanomisiani ja juoruamalla asioitani eteenpäin tarinaa muutellen. Ja ihan vain sen vuoksi, ettei hän luultavimmin sietänyt minun vankkaa mielipidettäni siitä, miten asiat tulisi hoitaa moraalisesti oikein ja sen vuoksi oli "ymmärtänyt väärin" sanomiseni, vaikea tosin uskoa että niitä olisi voinut ymmärtää väärin.   No mutta jokatapauksessa, asia on selvitetty, henkilö on myöntänyt virheensä, oikaissut asiat ja saanut kyllä minulta anteeksi. Eli turha sitä sen enempää muistelemaan :) Meistä jokainen tekee virheitä.

Joka tapauksessa, tämä henkilölle läheinen mies, joka kanssa vielä asiaa selviteltiin keskenämme, paljasti puhelun lopussa minulle vihdoin ja viimein syyn, miksi hän itse on vuosikaudet suhtautunut minuun varauksella ja jopa käyttäytyneen kylmästi ja syrjivästi.   Tätä on siis jatkunut lähes todella monta vuotta ja nyt se vihdoin ja viimein tuli julki, mikä on mättänyt. Olin nimittäin miettinyt sitä tuhansia kertoja ilman järkevää johtopäätöstä ja ollut vaivautunut usein asiasta.  Hyvä, että kuitenkin vihdoinkin syy selvisi, ja  sain itsekin myöntää tästä syystä halveksuneeni häntä enkä koskaan ollut erityisemmin oppinyt hänestä pitämään, vaan olenkin pitänyt häntä itsekkäänä ja ylpeänä ihmisenä,  joka kohtelee ihmisiä niiden menestyksen ja statuksen mukaan. Ainakin niin minä olin oppinut kokemaan, sillä hänen käytöksensä oli vuosien ajan ollut niin silmiinpistävää.

Hän on mieheni yksi parhaimmista kavereista. Ollut lapsesta asti ja mieheni on kuulemma hänelle, kuin veli, jolle voi puhua asiasta kuin asiasta avoimesti.  Ja sellainenhan Kimmo onkin,   hän on maailman herttaisin ja suloisin mies, elämäni valo, johon voin kyllä aina luottaa.   En oikeasti tiedä, mitä elämästäni tulisi, jos yhtäkkiä Kimmo ei olisikaan elämässäni. Minulla ei kai olisi pahemmin syytä jatkaa itsekään.

<3 Forever yours

Ilmeisesti tämä mieheni ystävä ei ole oppinut näkemään sitä, miten paljon miestäni rakastankaan ja arvostankaan.  Ainakaan hän ei ole uskonut siihen käytökseni perusteella.   Hänen mielestään käyttäytymiseni muitten miesten  seurassa on ollut häiritsevän välitöntä, reilua ja jopa liiankin ystävällistä kosketuksineen päivineen. Leukani oli loksahtaa auki kuultuani tämän ja hetkeksi menin paniikkiin :          "Olenko käyttäytynyt oikeasti miesten keskuudessa flirttailevasti tai muuten epäilyttävän ystävällisesti?"  Kamalaa!    En tiedä sitten, millaisena tämä ystävä kenties näkee mieheni, luuleeko hän todella, että näkisin muut miehet jotenkin kiinnostavampina, kuin omani on ?  Hän on kyllä siinä tapauksessa ollut niin väärässä, sillä olen aina ollut hulluna mieheeni ja rakastuin häneen juuri siksi, että hänellä on maailman kauneimman sielun lisäksi kauneimmat ja lempeimmät silmät, hyvä takapuoli (aina olen ollut näitä perseenvahtaajia ;) )   ja että hän oli äärimmäisen söpö tapaus omassa lyhykäisessä rungossaan. Itseasiassa molemmat miehistä, joita olen elämäni aikana oikeasti rakastanut, ovat lyhyitä, ensirakkauteni itseasiassa oli vielä lyhyempi.   Minulle ulkoiset seikat eivät ole koskaan ole olleet se ratkaisevin tekijä, vaan toisen luonne ja molemminpuolinen kemia ja ymmärrys sekä empatia on ratkaissut kaiken. Olen niin ylpeä siitä, että Kimmo on juuri minun mieheni. Hän on kaikille reilu,  vieraanvarainen ja ennen kaikkea -  hän on ja yhteinen uskomme tehnyt ja tekee minusta paremman sekä ehjemmän ihmisen. Usein minulla on ollut sellainen tunne, etten edes ansaitse noin hienoa miestä, kuin Kimmo.  Mutta Luoja on tarkoittanut meidät yhteen ja saan olla siitä suuresti kiitollinen.  Mikä parhainta,  jos kaikki menee hyvin, suuren rakautemme hedelmä syntyy tammikuussa <3

2004

Kuitenkin, tämä ystävä oli aikoinaan, jopa 10- vuotta sitten miettinyt, miltä silloisesta poikaystävästäni, tänä päivänä aviomiehestäni mahtoi tuntua, kun kaunis tyttöystävä hengailee rennosti miesten keskuudessa ja sulautuu sinne äijäporukkaan niin hyvin. Tämä mieheni ystävä oli ollut ihmeissään nähtyään minun käyttäytymiseni sen vuoksi, koska hän ei ole tottunut näkemään ketään noin rennosti ja läheisesti käyttäytyvää, mutta kuitenkin toisen kanssa seurustelevaa naista. Hän ei ollut tottunut näkemään kaltaistani naista, koska hänen ympärillään olevat naiset tavallisemmin viihtyvät naisporukassa keskenään kahvitellen ja mielellään mm.  tupperware / partylite-kutsuja pitäen  ja tilaavan kimpassa josefssonilta vaatteita ja sisustustarvikkeita, eivätkä todellakaan hengaavan miesten kanssa mm. metsästelystä ja kalastelusta jauhaen.  Mutta minä olin niin erilainen, enkä itse ollut koskaan tajunnut, että siinä voisi olla jotain epäilyttävää.   Minä vaan en ollut sellainen nainen, joka viihtyy kynttilöitä ja kulhoja hiplailemassa, vaan mieluiten olisin lähtenyt miesten kanssa sorsametsälle, kalaan tai muuten vaan viettänyt aikaa heidän kanssaan. Olen lapsena erityisesti muilta tytöiltä saanut paskaa niskaan ja puukkoa selkään, niin kai sitten poikien rehti ja rempseä seura on ollut minulle aina turvallisempi vaihtoehto, kuin naislauma, jossa pahimmassa tapauksessa  saatettaisiin vertailla hiuksia ja  kauhistella vaa'an lukemia.

 Toki olen aina pitänyt ja pidän myös jatkossakin huolen siitä, etten tuppaudu liikaa jätkien seuraan, vaan annan poikien olla keskenään. En ole koskaan ollut mikään viimeisen päälle feminiininen tapaus,  joka jaksaa jauhaa naisellisista asioista kynsiä samalla viilaillen. Olen mielummin yksin hevosten ja koirien kanssa, koska silloin ei tarvitse miettiä omaa edustavuuttaan, vaan saan oikeesti olla tukka takussa ja haista hevonpaskalle ihan rauhassa.   Jos nyt tarkemmin ajattelen, ovat lähestulkoon kaikki parhaimmat ystäväni jollain tavalla rempseitä, hitusen äijämäisiä  tai muuten vaan rohkeita ja miesten kanssa hyvin juttuun tulevia naisia.  Muutama oikein vimpan päälle feminiininen tapaus sinne on mahtunut,  mutta koskaan he eivät kuitenkaan ole olleet minun kanssa täysin samalla aaltopituudella ja valitsen valitettavasti seurani aina sen mukaan, miten rentoa se on. Ikävää, mutta nyt vaan rehellisesti totta.  Ilmiselvästi siis jokaiselta bestikseltäni löytyy jonkilainen henkinen penis, niin kuin itseltänikin :D          ( sori rakkaat akat ei pahalla, kyllä te tiijätte, mitä tarkotan  <3)

Toki minäkin pidän naisellisista ja esteettisistä asioista - mutta kuitenkin olen jotenkin niin väliinputoaja tässä asiassa. Olen niin erilainen nainen.   En tiedä, taidan olla puoliksi mies :D  Olen varttunut lapsena miesporukassa isäni ja setieni kanssa metsästellen ja kalastellen sekä muutenkin olen ollut sellainen "Isin tyttö", joka mielellään istui penskana kuorma-autossa isin työmatkoilla mukana ja  hankin usein karkkirahat mm. siivoomalla isin hallilla  tai olemalla rankametsässä hommissa. Ja jahtikauden alkua odoteltiin koko kesä ja saaliit perkasin enemmän, kuin mielelläni. Miehisten harrastusten lisäksi olen todellinen elämäntapaintiaani ja oikea metsänhenki. Setieni lisäksi serkkuni, myös ne miespuoliset ovat minulle todella läheisiä, kuin veljiä, oma pikkuveljeni on minulle äärimmäisen tärkeä, kuin myös mieheni pikkuveli. Olen lapsesta asti oppinut halailemaan setiäni,serkkujani ja veljeäni ja en ole koskaan oppinut näkemään siinä mitään pahaa, jos halaan pitkästä aikaa nähdessäni miespuolisia ystäviäni tai otan vaikka leikkimieliset tukkanuottaset heidän kanssaan.

Isi <3

Pysy aina pikkuveljenä <3  2007

 En ole koskaan osaanut nähdä siinä mitään flirttailuun viittaavaa tai muutakaan väärää.   Nytkö minun täytyy alkaa opetella varomaan sitä, etten vaan vahingossakaan käyttäydy epäilyttävästi ?     Olenko kenties käytökselläni vaivannut heitä tai heidän puolisojaan?  Muistan kyllä yhden tapauksen, mutta tässä tilanteessa en ollu ainut naispuolinen ystävä, joka erotettiin kaveristaan tämän puolison äärimmäisen vainoharhaisuuden vuoksi.   Hirveetä ajatella asiaa ääneen ja ylipäätään kirjoittaa tänne tätä, mutta toisaalta, mitäpä menetettävää minulla on ?   Asia on kuitenkin saanut minun sydämeni tykyttelemään ja hautaamaan kasvoni kämmenteni alle häpeästä.   Mieheni kanssa tästä keskusteltuani oli hänkin yllättynyt asiasta, että joku on edes ajatellut jotain tuollaista,  mutta häntä juttu lähinnä nauratti.  Häntä ei todellakaan ollut kuulemma vaivannut minun käyttäytymiseni, vaan hän on tuntenut minut ja käytökseni niin hyvin, että on aina tiennyt sen olevan vain toveruutta, eikä mitään muuta. Onhan hän nähnyt vuosien ajan minun suhtautumiseni omiin serkkuihin, setiini ja veljeeni. Useimmat miespuoliset ystäväni ovat kuitenkin minulle, kuin veljiä ja pariin pystyn aina luottamaan hätätilanteissa ja niin olen tehnytkin.   Kuitenkin tämä pelästytti minua niin, että en ole hetkeen oikein uskaltanut olla oma itseni oikein heidän seurassaan, kun en todellakaan halua aiheuttaa kenellekkään kiusallista olotilaa.

Mieltäni helpotti hieman se, että tämä mieheni ystävä kyllä myönsi, että on ollut turhaan huolissaan uskollisuudestani miestäni kohtaan, vaan hän on oppinut vasta viime vuosina huomaamaan, että tapani kommunikoida miesten kanssa on vaan yksinkertaisesti jo lapsena opittu juttu, minulle luonnollista ja siten aivan viatonta ja tahatonta toimintaa. Hän on alkanut ymmärtämään minun erilaisuuttani senkin vuoksi, että hän ehti tavata kesällä 2010 keväällä kuolleen setäni ja huomata, miten rakas ja läheinen setäni minulle olikaan. Ei ole kauaa aikaa, kun hän meillä vieraillessan otti setäni  poismenon puheeksi kahvipöydässä ja näki minun murtuvan kyyneliin aiheesta puhuessani.  Nyt hän myönsi olleensä väärässä ja pyysi anteeksi väärää suhtautumistaan minua kohtaan.  Ja minä puolestani sain myös myöntää omat virheeni ja erheeni, mitä olenkaan häntä kohtaan sanonut tai tehnyt tai edes hänestä ajatellut.   Oli hienoa todeta yhdessä, että olemme molemmat vuosia sitten lähteneet väärillä jaloilla liikenteeseen ja että aina sitä jalan asentoa voi muuttaa! :)

Vaikka puhelussa ilmi tullut asia oli äärimmäisen järkyttävä minulle ja pisti minut miettimään monia eri asioita, tuijottamaan peiliin pitkään hengittämättä ja suurta häpeää tuntien,  oli se myös hyvin elvyttävä puhelu, jossa aloitettiin kaveruus alusta ja aivan uudella asenteella.  Nämä aikuisten ihmisten hiekkalaatikko-leikit alkaa pikkuhiljaa muutenkin riittämään minulle.  Voi, kun asioista voisi keskustella monen muunkin ihmisen kanssa tällä tavalla. Minun suhtautumiseni ihmiseen on aivan uusi ja tunnen oloni paljon kevyemmäksi.  Olen tottunut selviämään aioista yksin ja minun on taas jälleen todettava, että se ei kanna minnekään, vaan minun pitää useamman pyytä apua sieltä, mistä sitä oikeasti saa. 

 Kuitenkin olen huomannut edelleenkin miettiväni, miten uskallan kohdata miespuoliset kaverini jatkossa. Mikä on oikein ?   Jossain vaiheessa halusin paeta tältä paikkakunnalta pois ja aloittaa kaiken alusta jossain muualla. Pakeneminen ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu, vaan minun täytyy selkä suorassa kohdata elämäni vastoinkäymiset ja  taas harrastaa itsetutkiskelua ollakseni parempi ihminen. Rukoilla ja toivoa, että asiat voisivat pysyä ennallaan, enkä minä menisi omalla persoonallani sotkemaan kenenkään välejä tai aiheuttamaan kiusallisia tilanteita.  En minä ole pahaa halunnut kenellekkään, minä vain olen tällainen rämäpää-kälättäjä ja puoliksi kai mies, ja vaikka kuinka haluaisin muuttaa itseni persoonaa, en siihen ole vielä kuitenkaan kyennyt pitkällä tähtäimellä.


<3 Henna