Leiritunnelmia

Heräsin juuri pitkiltä päiväunilta, viime päivinä on tullut nukuttua naurettavan vähän ja se kyllä alkoi tuntua luissa ja ytimissä. Tänään tuntui siltä, etten vaan yksinkertaisesti enää pysty pitämään silmiäni auki.  Nyt unien jälkeen olo on tokkurainen, mutta selkeästi virkeämpi.  Viimeistään herään, kun lähden kohta käymään pienellä käppäilylenkillä ystäväni ja heppojen kanssa.

Mutta leiristä, siitähän minun piti teille kertoa! Leiri oli kaikenkaikkiaan todella mukava ja kaikki meni Kuskonkin osalta loistavasti. Leiriläisiä oli yhteensä 8 ja meitä "isoja"  melkein yhtä paljon. Ihan hyvä, sillä tekemistä oli paljon ja tekeväisiä käsiä tarvittiin.

 Leirillä ratsastusta oli päivän aikana yhteensä neljä tuntia, eli kaksi jokaista osallistujaa kohden. Tunnit pidettiin jaettuina kaksointunteina, mikä oli ihan hyvän järjestelmä. Hevosia oli siis leirillä 4 kappaletta, mikä on sopiva määrä isolle kentälle. Tilaa on työskennellä hyvin, eikä ahdasta pääse tulemaan niin helposti, ainakaan ei pitäisi.

Mutta Kuskon ansiosta meinasi tulla välillä vähän ahdasta, se on niin nopea askeleinen ja reipas ukkeli liikkumaan. Toiset hevoset olivat jo kokonsa puolesta hitaampia liikkujia, mutta toiset myös vähän laiskojakin. Kuskon ratsastaja ainakin pääsi harjoittelemaan voltin tekoa mukavasti, jotta välit saatiin pysymään sopivina.

Kusko yllätti minut.  Halusin kyllä aikaisemmin uskoa, että herra edustaisi hyvin ja olisi oma lungi itsensä, mutta kuitenkin pieni jännitys takaraivossani sai ajattelemaan, että se saattaisi häseltää tai olla syömättä ja juomatta leirin ajan.  Toisin kuitenkin kävi, ruuna oli rento, rauhallinen, todella hyväkäytöksinen ja eväätkin maistuivat hyvin. Oli hieno huomata, miten se yritti koko ajan parhaansa, ymmärsi selässä olevien ratsastajien pienuuden ja antoi paljon ratsastajan virheitä anteeksi.  Se on kyllä todella hyvä tunti- ja terapiaratsu reippaista askelistaan huolimatta.

Pari rohkeinta pikku ratsastajaa halusi myös laukata herralla.  Ajatus aluksi hirvitti minua, ja aikaisemmin olin luonnollisesti ajatellut, että ei se suostu edes kentällä laukkamaan. Varsinkin, kun selässä on pieni ratsastaja.  Kuskossa on sellainen piirre, että se ei juokse eteenpäin, jos se kokee ratsastajan putoavan selästään. Myös kentän pohjasta se on hyvin tarkka.   Mutta kaikki meni hienosti, herra nosti laukan yllättävän helposti ja polki hienosti ja tasaisesti menemään. Lasten silmissä Kusko oli valtava ja isoliikkeinen hevonen :D

Myös kaverini ehti ennen leiriä testata kentän Kuskon kanssa, ja herra toimi siellä oikein loistavasti.  Kyllä kentän pohjalla on todellakin väliä!   Kentän pohja majalla on niin hyvä, että siellä ei hevosen tarvitse varoa jalkojaan ja se voi laukkailla siellä hyvällä tasapainolla.  Tunnit olivat sen verran kevyitäkin,  että pääsin itsekin hieman hevoseni selkään torstaina ja sain testata kentän toimivuuden omalla hevosella ratsastaessa.  Oli todella nautinnollista ratsastaa hyvällä pohjalla ja huomata miten hyvin hevonenkin toimii sellaisella :) Kusko sai paljon kehuja hyvästä kunnostaan, sporttisuudestaan ja ratsumaisuudestaan.  Toki omistaja uskalsi olla hitusen ylpeä omasta suokki/lämppäristään ;) 

Vähäisistä lastauskokemuksistaan huolimatta Kuskon lastauksetkin menivät kohtuu mukavasti. Tiistai-iltana lastaamiseen meni puolisen tuntia, kun lastaussilta pelotti hieman ruunaa, mutta vihdoin ja viimein kaikki jalat sillalle saatuaan, ukko käveli hyvin koppiin.   Torstaina leirin loppuessa herra sai seuraa kotimatkalla pienestä risteytysponitamma Lucysta, joka hieman sai ukkeliakin rohkaistumaan, ja tuolloin lastaukseen meni ehkä noin 5 minuuttia. Trailerissa se ei pahemmin riehunut tai mitään muutakaan, vaan matkusti rennosti, eikä pahemmin edes reissun aikana hionnut.  Aiemmin kun se on ollut litimärkä sirrtelyn johdosta ja yleensä ripuloinut myös. 

Karisma oli pärjäillyt parin yön ja päivän ajan laitsalla oikein hyvin.  Mennessäni hakemaan sitä se toki tuli reippaasti luokseni ja sillä tuntui olevan kiire kotiin, kun taluttelin sen reilun kilometkin päästä kotipihaan.  Kuskon kuullessa talliin asti tuttujen kavioiden kopseen, se alkoi pyörimään karsinassa, tallista kuului  paljon askeleiden töminää, korkeita kiljahduksia ja helliä hörähdyksiä.  Vihdoin rakastaivaiset olivat taas yhdessä kera hellien suudelmien. Ilmassa oli kuitenkin aistittavissa pientä epäilystä naiselliselta puolelta:  "Missä sinä oot oikein ollut?!! "  :D

Tässä pintapuoliset fiilikset meidän leiristä, palaan pian asiaan ihan muissa aiheissa, pysykääpä toverit kartalla! ;)


<3 Henna