Leirille valmistautumista

Noniin, koittihan sekin päivä vihdoin ja viimein. Minun ja Kuskon leiri-urakka. Olen koko alkukesän odottanut leiriä mielenkiinnolla ja ehtinyt pienessä pääkopassani pyöritellä vaikka millaisia kauhu- ja unelmakuvia leirin ratsastustunneista ym. touhuista.

Kuskolle siis tällainen reissu on siis hänen 17-vuotisen elämänsä ensimmäinen. Ukko on ollut "onnekas", kun se on saanut viettää kotonaan seesteistä elämää kera harvoin vaihtuvien laumatovereiden ja säännöllisen elämänrytmin. Ukko osaakin arvostaa tasaista elämää, eikä kaipaa mitään ylimääräistä häsellystä.

Kuitenkin sen ollessa hyvin lungi ja järkevä kaveri, vien sen mielelläni leirille ja odotan innoissani, että pääsen seuraamaan hevoseni käyttäytymistä ventovieraassa paikassa, vieraitten hevosten kanssa, ratsastelijoista puhumattakaan.  Ilman valvontaani en kuitenkaan sitä uskaltaisi päästää, koska haluan olla paikalla, jos jotakin on mahdollista sattua ja voin hevosta lukemalla sen ehkäistä.  Omistaja jos kuka kuitenkin osaan lukea hevosensa ilmeitä ja eleitä, sekä lisäksi tietää miten sitä tulee käsitellä.

Tänään on ollut iha karsea keli ulkona.  Tosin tuulinen ja viileämpi sää on paljon parempi, kuin helteinen, paahtava ja seisova ilma kera verenhimoisten paarmojen. Mielummin palelen ja kastun, kun katselen paarmoista hermoilevaa hevosta ja sen vuoksi epäonnistunutta ratsastustuntia.  Paarmoja ukkeli kun tuntuu vihaavan eniten.  Vaikka ötököitä on sankoin joukoin hevosten kimpussa lähestulkoon säällä kuin säällä, olen tänä kesänä huomannut, ettei Vuse enää hemostu niistä niin helposti. Uskon, että se on ötökkäloimen ja säännöllisen tallilevon ansiota. Ruuna ei pääse hermostumaan enää ötököitten pörinästä, vaikka ilme aina kyllä kertoo vatutuksen määrän :D

Pakkailin äsken kimpsut ja kampsut autoon ja nyt odotellaan kyytiä.  Tosin se tulee vasta muutaman tunnin kuluttua, joten ehdin hyvin vielä ratsastaa tamman kevyesti ja viedä sen laitumelle muutamaksi päiväksi mussuttelemaan.  Hieman olen huolissani sen pärjäämisestä yksin, mutta Karisma on näistä kahdesta se paremmin yksin pärjäävä yksilö.   Sitä ei yleensä pahemmin haittaa, vaikka Kusko lähteekin yksin lenkille.  Nyt kuitenkin muutaman päivän yksinäisyys saattaa ihmetyttää sitä. Mutta uskon, että tamma pärjää kyllä, kun sillä on vaan ruokaa  ja juomaa edessään.

Nyt painun tallille lenkittämään tammuskan ja sitten eikun kyytivä oottelemmaan!   Palataan sitten taas leiritunnelmissa asiaan!

<3 Henna