Äreän "siitostamman" murinoita

Anteeksi pitkä postaustauko!  Lomani on vihdoin ja viimein "lusittu" kokonaan ja nyt olen päässyt takaisin toiseen kotiini, työpaikalleni.  On ensimmäinen yövuoro lähes 3:n kuukauden tauon jälkeen ja ihmettelen vielä toistaiseksi, miten minua ei väsytä ollenkaan.  Päivärytminkääntö-yritykseni oli viimeisinä lomapäivinä mitä surkein, enkä eilenkään saanut nukuttua ollenkaan päiväunia, vaikka sitä kovasti yritinkin. On se tuo alitajunta kumma ja raivostuttava,  lomalla olisin voinut nukahtaa tuon tuosta mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, mutta nyt, kun olisi oikeasti ollut tärkeä nukkua, en minä tietenkään saa unta. Uskomaton hyypiö.

Loman viimeisimmät päivät meni hektisissä tunnelmissa. Isäni oli jälleen viikonloppuna meillä kaivurin kanssa urakoimassa  ja lisäksi meillä oli vieraita koko pitkän viikonlopun ajan. Unet jäivät vähille ja viikonloppu hurahti lähinnä vieraiden eteen touhuillessa. Olisin ehkä kaivannut hieman omaa aikaa enemmän ja rentoutumista, mutta toisin kävi. 

Viimeimmät lauseet kuulostavat katkerahkoilta ?   Kyllä vain, sitä ne varmasti ovatkin. On mielenkiintoista huomata, miten ihmiset eivät tajua toisen tilannetta tai sitä, että pienillä eleillä voisi toista edes huomioida ja auttaa. Ja nyt en siis tarkoita isääni, joka on auttanut minua enemmän kuin osasin odottaa. Tarkoitan siis muita vieraita.   Älkää käsittäkö väärin, rakastan k.o. ihmistä ja pidin todella hänen seuralaisestaan, sitä ei voi kieltää. Mutta en voi ymmärtää sitä, että omien jälkien siivoaminen voi olla niin hiton vaikeeta.  Astioiden laittaminen tiskikoneeseen voi olla ylitsepääsemmättömän vastenmielistä tai sohvalla otetun painimatsin jälkeen sohvatyynyjen takaisin asettelu.  Saati sitten tyhjien karkkipussien ja -kääreiden tai vaikka vaatteiden kerääminen lattialta.  Huoh.  Eläminen pienessä mökissä olisi niin paljon helpompaa, jos jokainen hieman edes ajattelisi toisen asemaa ja kunnioittaisi toisen kotia edes korjaamalla jälkensä.

 Okei, minun pitäisi olla vieraanvarainen, joustava jne jne.  Mutta en silti voi käsittää.  Meillä muutenkin ramppasi viikonlopun aikana väkeä, enkä minä ollut niin nopea että olisin saanut siivottua nuorison jälkiä niin, että kotiimme olisi ollut edes muittenkin vieraiden mukava tulla. Minua hävetti, kun joka paikka oli rempallaan ja siivo tuntui vaan jatkuvan jatkumistaan. On harmillista ja jopa noloakin, että minulla tällä hetkellä ei riitä voimavarat palvelemaan ihmisiä hymyssä suin jatkuvasti.

Minun pitäisi olla avarakatseisempi ja ymmärtää. Vieraamme olivat toki sen verran nuoria ja taitavat edustaa hitusen tätä "uusavutonta" sukupolvea, joilla ei oikeasti vaan ehkä aina raksuta päässä.  Raksuta sillälailla, että osaisi katsoa ympäristöä ja huomioida toista välillä sen sijaan, että ainut päivän huoli on se, että onko tukka hyvin tai että mitä leffaa seuraavaksi katsotaan. Olisi kuitenkin ollut kohteliasta tarjoutua avuksi raskaana olevalle naiselle, joka koitti hikikarpalot otsalla pitää kotia siistinä ja kaikille viihtyisänä. Olen sellainen ihminen, joka ei toista pyyntöjään montaa kertaa,  jos asia ei mene perille kerralla niin en kyllä jaksa enää jankuttakkaan.  Muutaman kerran viikonlopun aikana menin itseeni ja pohdin vakavasti, että vaadinko kenties ihmisiltä liikaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos normaalit päivittäiset rutiinit ovat joillekin vieras käsite, niin jo on kumma.

Tämä ei toki ollut ainut asia, mikä rassasi viikonlopun aikana, mutta en vielä halua siitä tänne kirjoittaa.  Haluan ensiksi jutella parille tärkeälle ihmiselle tuntemuksistani asioiden suhteen, koska oli ilmiselvää, etteivät he olleet asioista tietoisia ja siksi ehkä tietämättään käyttäytyivät hieman epäkorrektisti minua kohtaan. Haluan selittää omaa käytöstäni ja kertoa heille, miltä minusta oikeasti tuntuu.  He ovat todella fiksuja ihmisiä, jotka varmasti osaavat asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen olotilaa. Siksi heille uskallankin puhua.

 Mutta vielä hetkeksi aikaisempaan palatakseni, onneksi minun ei tarvitse ottaa vieraita vastaan pitkään aikaan.  Ei ainakaan sellaisia, jotka tuovat mukanaan vain lisästressiä ja työtä.  Ne vieraat ovat sitten asia erikseen, jotka osaavat pitää tavarat edes suhteellisen järjestyksessä ja katsoa asioita myös kotiväen kannalta.  Onneksi pääasiassa ystäväni ovat juuri sellaisia henkilöitä,  jotka osaavat olla "kuin kotonaan" monella eri tavalla :)

Mutta nyt loppuu murpatus! Elämään kuuluu myös hyvääkin, joten miksi jäädä montun pohjalle makaamaan ja murjottamaan!   Laitan tähän muutamia kuvia kentän hahmotelmasta, mitä on tullut viime päivinä napsittua. Tämähän ei siis ole todellakaan valmis vielä,  maa on siis vasta nyt muokattu ja tasattu :    Sitten alkaa vasta oikea kentän rakennus :)

Kertokaas ystävät, olinko taas jälleen ihan pässi ? :D

<3 Henna