torstai 25. heinäkuuta 2013

Hyvä mieli tärkein avain

Niinhän siinä kävi sitten - painoni nousi viime viikolla. Tosin onneksi vain 300 g, mutta silti. En jaksanut syödä kunnolla ja makeatakin tuli popsittua naamariin suhteellisen kiitettävästi.  Turha tässä on mittään muuta yrittää lässyttää - ainut syyllinen löytyy peilikuvastani. Hyi minua.

Olin viime viikon hyvin uupunut ja se vaikutti kaikkeen tekemiseen. Erityisesti henkiseltä kantilta olin niin kyllästynyt jatkuvan itseasetetun paineen alla olemiseen, ja siihen että vaadin koko ajan enemmän ja enemmän.  Tunsin riittämättömuuttä ja vajavaisuutta siitä, etten pysty huolehtimaan kaikesta ja myös siitä että rakkaat ystävyyssuhteeni ovat olleet heitteillä jo pidemmän aikaa. Vesi ei maistunut, eikä kyllä ruokakaan. Painoin vain töitä tukka putkella yrittäen päästä niistä mahdollisimman pian eroon ja nappasin suuhun aina jotain makeaa tai suolaista kahvin kyljessä. Syömällä ja vettä juomalla laihtuu, kyllähän minä sen tiedän mutta mutta -  EI MUTTIA! 


Huomasin muutenkin vahvasti, miten oma stressi ja henkinen huonovoitisuus haittaa laihtumista.  Sitä ei jaksa kiinnostua juuri mistään muusta, kuin siitä mikä painaa mieltä - paskat levosta tai omasta hyvinvoinnista.  Olen toistanut legendaarisia sanoja viime aikoina muka niihin itsekin uskoen : "Minä sitten lepään kun... "   Joopajoo. 

Oikeastaan lihomiseni aikoinaan alkoikin sillä, että paloin loppuun vuosikausia sitten - silloin tosin työelämässä.  Silloin paloin loppuun ihan muista syistä, kuin itse työnteosta tai muista arkisista askareista. Suurin syy burnouttiini oli hyvin hyvin tulehtunut työyhteisö, kakninaamaisuus ja työkavereiden selkäänpuukottelut sekä minua että toinen toisiaan kohtaan.  Pari vuotta  aikuisten päiväkodissa sain minut ihan sekaisin.  Työpaikka tuntui välillä maanpäälliseltä helvetiltä henkisellä saralla, kun et voinut luottaa kuin pariin työkaveriin. 

Vaikka olen saanut olla etuoikeutettu ja viettää viimeiset 4 vuotta loistavassa työpaikassa - ovat kilot jääneet.  Surkean ruokavalion lisäksi myös yötyö toi lisäsi vuosirenkaita vyötärölle ja elimistö jäi pysyvästi säästöliekille.  Sitä vuosikausien horrosta aineenvaihdunnassa koitetaan nyt herätellä ja päästä noista niiden ylläpitäjistä eroon. 

Nyt olen kyllä nautiskellut viime päivinä olostani, vaikka jokapäivä jotain pientä on tullut tehtyä ja moni asia on mielessä. Kuitenkin jostakin olen saanut viisauttaa ja  ymmärtänyt istahtaa hetkeksi, onnellisena nauttinut kahvikupposesta ystävän kanssa pitkästä aikaa ja istunut terassilla pimenevässä kesäillassa lyhtyjen tuikkeessa. 


Tässäpä vähäsen tämänhetkisiä fiiliksiä.  Kenttäprojektimme edistyy juuri tällä hetkellä ja siitäpä kerron sitten lisää seuraavassa postauksessa ja muutama heppailukuvakin on tarjolla :)

<3 Henna


11 kommenttia:

  1. Katoin justiinsa dokumentin, jossa kerrottiin, miten vaikeaa laihduttaminen on. Keho ikään kuin taistelee laihduttamista vastaan, kun se pyrkii pitämään painon samassa. Keho elää vieläkin jossain vanhalla ajalla, jolloin lihominen on vain hyvästä, kun en tiedä, milloin seuraavan kerran saa ruokaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläisen roppa ainassii pistää hanttii kaikin voimin - tosin en minäkään taida hirveen helpolla anna tämän laihtua kun oon tunkemassa suuhun kaikkee namia :DDD Sain vasta kommentin eräältä eri kulttuuria edustavalta henkilöltä, joka "kehui" minua isoksi / runsaaksi :D se kun oli heidän kulttuurissaan vaan hyvä asia jos naisen on runsas :D itse osaan ottaa tuollaiset hymyssä suin, koska tiedän oman ulkonäkönen itsekin ja osaan ottaa sen luonnollisesti :)

      Poista
  2. No johan on tyylikäs herra tuo herra Onni! Ihanat farkut, kerta kaikkiaan. Ja mikä neule! Oikein trendikäs äijä!! Mun pojalla oli sellaiset vihreät farkut jotka piti aina saada jalkaan. Olen ne säilyttänyt muistona. Tomi sanoi aina että haluaa laittaa "lempivaakut". Muut ei kelvanneet, ei sitten millään.

    Viho viimeistä tuo painonhallinta. Jotenkin tuntuu että mitä enemmän asiaa ajattelee ja siihen panostaan niin sitä enemmän kohisten nousee kilot. Joo, ja unettomuus/väsymys on sellainen asia joka kyllä saa painon nousemaan. On niin ärsyttävää kun tuntuu että jos yrittää laihduttaa tai kontrolloida syömistä, menee siihen aivan valtavasti energiaa, ihan pelkkään ajatteluun kun koko ajan pitää miettiä voiko tätä nyt syödä ja jos voi niin kuinka paljon ja olisiko sittenkin pitänyt jättää syömättä jne, Blaa blaa blaa! Ja namit pyörii tauotta mielessä, tekee mitä tahansa.

    Vähän sama kuin tekisi tupakkalakon. Silloin sitä vasta tekeekin mieli. Vähän sama mässyjen kanssa.

    Mut vielä o ihan pakko sanoa että jo on tyylikäs herra sulla sylissä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni kiittää ! <3 Hän on kyllä niin hurmaava pikku-isäntä pienessä vaatteissaan! puseron sain kaveriltani ja farkut ostin kirpparilta hintaan 3 e :) kirppiksiltä löytää niin edullisesti kaikkea etten ennää juurikaan missään vaatekaupoilla käykään :) kirppikseltä myös ostin vasta pienet nokian kumpparit hintaan 1,50 e onnin kasvamista odottamaan :)

      Minä kans uskon että mun vähäiset unet on myös nostaneet painoa ja hidastanut puutenkiinb laihdutusta. Oon nukkunut jo pidemmän aikaa vähän huonommin niin se voi vaikuttaa hyvinnii vahvasti asiaan :)

      joo, namit - se kummittelee aina! :DDD

      Poista
  3. Tsemppiä!! Sulla on mun täysi tuki,miksi laihdutus on niin vaikeaa?? Itselläni oli asiat päinvastoin . Ruoka ei maistunut yhtään,paitsi jotkut ruoat mitä on taas harvemmin. Syöminen teki oloni aivan hirveäksi ja pahoin
    voivaksi.Sain kuulla anorektiosta.Siinä kohtaa jarrutin ja alotin syömisen..Painoin 27kg eli minun pitäisi saada n.10kg lisäpainoa.(olin tuolloin 12) Jos ajattelee että lihoaminen ei voi olla vaikeaa,niin ei ole totta. Jos ei vaan pysty. Itse olin oksentanut monta kertaa,kun olin väkisin yrittänyt niellä jotakin. Olin masentunut tuolloin pahimpina aikoina ja viiltelin joka ilta. En jaksanut huolehtia itsestäni yhtään. Nyt kaikki on onneksi hyvin päin. Paino normi ja elämäntavat kunnossa. Tsemppiä hurjasti sulle ja isot halit <3 - pimu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, että - on sullakin ollut kamppailut. olet ihan oikeassa, olkoon suunta kumpi tahansa on se varmasti vaikeaa. itsekin tunnen useita ihmisiä, jotka ovcat joutuneet tekemään kovasti töitä sen eteen että saisivat painonsa nostettua normaaliksi, joten tiedän että sekin voi olla yllättävän vaikeaa.

      se on niin mielenkiintoinen tämä ihmisruumis - se on niin yksilöllinen ja ainutlaatuinen, jokaisella ihan omanlaisensa.

      kiitos kun kerroit tämänkin puolen aiheesta <3 ihanaa että sie oot kunnossa nyt <3

      Poista
  4. Voi että kun on ihanan suloinen ja pieni mies sinulla<3 Laihdutuksesta sen verran että täältä kyllä löytyy kohtalotovereita, mutta ei saada lannistua! :) Itse olen nyt pari viikkoa sitten ladannut puhelimeen kalorilaskurin mihin asetetaan tavoitepaino ja kehitystä seuraillaan merkkaamalla jokainen syöty ruoka ja liikuttu määrä. On muuten kätevä, kannattaa ladata jos omistat älypuhelimen. :) Itselleni ainakin on ollut todella tarpeellinen kun luuli syövänsä hyvin vähän ja terveellisesti mutta sitten kun laittoikin ruoka määrät laskuriin niin hups... Eiköhän sieltä tullutkin aina muutama satanen ylimääräisiä kaloreita!

    Tsemppiä laihdutukseen vaikka oletkin todella ihana juuri noinkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei minun on ehottomasti hyvä saada tuommonen ! :)) mulla on tuommoinen alkeellinen luuri itselläni, mutta aina hamuilen kimmon puhelinta lainaan käydäkseni netissä. ehkäpä olis meikäläisellekin pian tarpeen uusi puhelin ja siihen tuommoinen hässäkkä sitten niin joha olis hyvä ! kiitos hirveesti vinkistä :) tää lisää rohkeutta alkaa ajattelemaan että jos olis älypuhelimen hankinta edessä, mie aina vähän arkailen noita "isompia" hankintoja :D


      kiitos vielä vinkistä ja muutenkin kun kommentoit ihanasti <3

      Poista