keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Suuri kuulumis-pläjäys

Iltoo vaan kaikille !  Nyt vihdoin ja viimein saan aseteltua ahterini tähän koneen ääreen ja pyhitän aikani tänne kirjoittelemiseen. Pistän youtubesta menevää musiikkia soimaan ja annan näppäimistön laulaa laulujaan!

Aloitanpa heppakuulumisista.

Kusko voi oikein hyvin.  Se on samanlainen lussu, kuin aina ennenkin, mutta virtaa ukkelissa tuntunee riittävän.  Turvotukset takasissa ovat ennallaan,  vasuri on hieman turpeampi.  Turvotukset eivät tunnu vaivaavan ukkelia ja säännöllisellä liikutuksella se pysyy kunnossa. Välillä herra toki osaa tuttuun tapaansa yrittää heittäytyä laiskaksi mutta kyllä siltä liikettä on irti saatu. Olen itse ratsastanut ruunalla 1-2 kertaa viikossa, vaihtelevasti läpiratsastaen sitä tai ilman satulaa humputellen.   Meillä on taas tulossa kuun vaihteessa  seuramme järjestämä lastenleiri, jonne rupsu lähtee taas töihin.   Kivaa vaihtelua meidän elämään :)   Vielä toistaiseksi hevonen on pysynyt suht hyvässä lihassa, vaikka tutun tapansa mukaisesti kesäisin kuivahtaakin jonkin verran.


Karisma.  Tuo minun murheenkryyni - hiomaton timanttini.   Viime viikko meni meillä lähinnä sairaslomaillessa.  Silloin maanantaina kävimme lenkillä tuttuun tapaamme, jolloin lenkin viimeisillä metreillä tamma astui muutaman kerran omituisesti, mutta jatkoi kohta taas tapansa mukaisesti eli tarmokkaasti eteenpäin.   Tiistaina aamusella sitten vastassani olikin linkkaava tammuska, joka lepuutti oikeaa takastaan koko ajan. Seisoi tarhassa paikoillaan, liikkui ainoastaan heinäkasalle ja vesiastialle. Jutellessani neidille, se nosteli jalkaansa, kuin yrittäen kertoa mikä sillä on hätänä. Ei se onneksi puuskuttanut tai hikoillut, lepuutti vain kinttuaan ja askelsi huomattavasti varovammin.

Otin hepan talliin ja tehdessäni syvempää tuttavuutta kavion kanssa, löytyi säteestä onkalo, joka oli sivuistaan pullistunut, täynnä paskaa ja jotain epämääräistä mönjää. Törkeä löyhkä.  Otin puukon esille ja kaivoin sädettä auki, jolloin sain silmiinpistävän selvästi ajoksen puhkaistua ja onkalon avonaisemmaksi.   Säteen pesua ja betadine-liuosta.  Lepoa. Luultavasti  joku terävämpi kivi tiellä oli onnistunut pistämään säteen sivuun onkalon, joka oli paiseen aiheuttanut.

Jo keskiviikkona hevonen varasi jalalleen ja askelsi sillä himpun verran enemmän.   Hoitoa ja lepoa edelleen.   Torstaina tamma jo käveli mielellään tarhassa  ja alkoi olemaan taas oma energinen,  nokkela itsensä.  Kengittäjä kävi tarkastamassa jalan ja totesi siinä olleen juuri tuon paiseen, joka jo puhjennut.   Ei enää ontumista, joten kevyttä liikettä taluttelun / ilman satulaa kävelyn  merkeissä.  Tammalla halua jo ravatakkin, mutta malttia - ei vielä.   Laitumelle luonnollisesti kävelemään pariksi päiväksi. Sunnuntaina mentiinkin sitten pidemmälle kävelylenkille ja hepasta ei tuntunut käyntiä löytyvän millään :)  Tamma on taas terve <3


No minä -  no mitäs minä ?  Suuresti onnellinen ja kiitollinen, mutta jotain puuttuu sisimmästä.  Ehkä vapaus ?  Ehkä usko ?  Joskus tuntuu, että olen kuin lintu häkissä, joka tahtoisi lentää tuulen vietävänä ilman määränpäätä tai ainaista aikataulua.  Viime viikot ovat olleet niin raskaita, että henkisten voimien lisäksi alkaa myös fysiikka pettää.  Sitä tuntee välillä olevansa niin pieni ja heikko ihminen.

Sain nimittäin eilen pitkän väsymysputken päätteeksi migreenikohtauksen, jolloin tunsin  hetken että nyt lähtee taju. Tänään on mennyt päivä eilisestä toipuessa.   Oltiin pitkään oltu tuon ennen niin tutun kaverin kanssa erossa toisistamme,  mutta siltikään kohtaamisemme ei ollut iloinen - en ollut kaivannut sitä, en sitten yhtään.  Sain kymmenen vuotta sitten kohdata herra migreenin useita kertoja viikossa, enkä kyllä kaipaa niitä aikoja. Joten nyt on löysättävä tahtia ja levättävä välillä.  Oltava laiska ja itsekäs.  Olenkin nauttinut elämästäni välillä ihan kunnolla, perheen ja ystävien kanssa rentoutuen sekä kesästä nauttien. Aion todellakin tehdä niin seuraavien viikkojen ajan, kun Kimmokin on nyt kesälomalla.  En halua taas tuttuun tapaani syksyllä angstata katkerana sitä, etten tajunnut nauttia kesästä sen ollessa vielä läsnä.


Turkoosia vettä <3



Jee! Keppi!

Lentävä pystykorva

Lihapullat nauttii

Miguel <3  tytöt


hiekkaahanurissa.com

Wild Cowgirls

 Viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä:  Onni. Rakkaamme pikku pallero. Nimensä veroinen pieni mies. Onska hurmaa ihmiset kaduilla sekä kauppareissuilla, kuin myös ystäväpiirissä.  Eräs ystäväni on niin hurahtanut poikaan, että Onni on saanut ihan oman sitterinkin mahdollisia kyläilyjä varten.   Onni on kasvanut kovaa kyytiä, 5kk neuvolassa painoa oli 7800g   ja pituutta muistaakseni 68,5 cm .  Kohta tulee 6 kk ikää täyteen, voi miten aika meneekin nopeasti ja poika kehittyy hirmuista vauhtia. Kääntyily selältä mahalleen ja toisin päin sujuu kovin vauhdikkaasti ja välillä pikkuinen osaa ryömiäkkin pieniä matkoja. Äitiinsä poika on tullut äänekkyydessään ja puheliaisuudessa, juttua jokeltelun muodossa riittäisi vaikka kuinka ja oikein räkäinen nauru irtoaa vähäisistäkin ilon aiheista.



Onska hänelle ostetussa sitterissään Jennan luona :)

 Kohta saamani tuet romahtavat muutamaan sataseen / kuukausi ja olen alkanut miettiä asioita tulevaisuutta ajatellen.  En haluaisin töihin kokonaan, joten ajattelin alustavasti / varovasti kysellä, olisiko minulla mahdollisuus tehdä töitä osittain niin, että saisin tukien lisäksi pientä lisätoimeentuloa. Hoitoon en haluaisin Onnia vielä viedä,  joten tekisin mielelläni töitä viikonloppuisin tai silloin kun kimmo on kotosalla.  Kotona oleminen on ollut niin ihanaa, etten haluaisi siitä vielä kokonaan luopua. Mutta saas nähdä, minne olosuhteet minut johdattavat.

Tässäpä pläjäys meidän kuulumisia, sori kun postailut on jääneet vähäisiksi.  Yritän pian postata teille kropparemontistani ja yksi kiva haastekin olisi tehtävänä :)

Haleja kaikille ! 

<3 Henna


14 kommenttia:

  1. Voi tätin rakas <3 hirvee ikävä sitä jo nyt vaikka eilen vasta pussasin märäks.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia, ihanan näköinen tuo paikka missä on tuo kivi/kallio missä istuit vedessä:) Ja oii, onko pieni Onni jo kohta 6kk??! Miten se aika meneekin näin nopeesti, vasta tuntuu että sain lukea postauksen kun sait pienen Onnesi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ! <3 se on aivan ihana uimapaikka turkoosine vesineen ja hiekkapohjineen :) kyseessä on siis hiekkahauta, jonne on muodostunut tulvivan pohjaveden ansioista sellainen järvi :)

      Kyllä, Onska on jo kohta puolivuotias ! Ihan hullun nopeesti aika on mennyt, on välillä tosi haikea olo kun tajuaa, että minun pieni poikavauva ei ennää kohta olekaan niin pieni vauva :S Mutta onneksi sitä kehitystäkin on ihana seurata, tämä kaikki on silleen haikean innostavaa :))

      Poista
  3. Ihan postaus!!<3<3. Ja Onni on niin suloinen<3
    -pimu-

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia, tulee ihan ikävä Suomen kesään :) En ole ikinä ollut mikään suuri kärkkärin ystävä, mutta nyt ku sitä ei saa niin tekee niin kauheasti mieli! :D Ja olen kyllä kade tuosta uimapaikasta! Meillä täällä vain yksi hikinen uima-allas koko kylälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suomen kesä on ihan paras <3 ehkä just siksi että se on niin lyhyt, että se on sellaista juhlan aikaa :)

      Niin ku sie liihotat siellä maailmalla, on sekin varmasti hieno kokemus nähdä kaikkea ja oppia näkemästään ! :) Hyvää kesää sinne reissun päälle ! :)

      Poista
  5. aivan ihana Onni !! <3 miten aika menee näin nopeasti, äsken vasta luin postauksen siitä kun Onni syntyi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä aika juoksee niin hirmuista kyytiä :) Hän on kyllä niin suloinen, että mulla pääsee silloin tällöin itku - ihan vaan onnesta <3

      Poista
  6. Onni kasvaa vauhdilla, näyttää jo ihan isolta pojalta! :) Ja meidän pieni neiti oli 10kk neuvolassa Onnin kokoinen. Hassua miten nämä lapset kasvavat ja kehittyvät jokainen omaa polkuaan, mielenkiintoista seurattavaa.. Meilläkin alkoi nyt koko perheellä loma ja nyt nautitaan kesästä! Ihanaa loppukesää ja lomaa koko teidän perheelle! <3

    -Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, miekii oon törmännyt täällä 8-9 kk ikäisiin lapsosiin, jotka painavat saman verran kuin Onni - jopa hieman vähemmäkin ! :D Kunnon jytky isäntä on meijän ukkeli :D Niinhän ne tosiaan syntyy erikokoisina ja kehittyy omia aikojaan, se on mielenkiintoista :) Oma veljeni oli syntyessään 5170 g :DDD

      Samoin sinne ihanaa lomaa teidän perheelle <3

      Poista