Lapsia, aikuisia sekä reippaita kaakkimuksia

Hyvää iltaa ja alkuviikkoa rakkaat toverit !  En tällä kertaa keksinyt yhtään tuon mielenkiintoisempaa otsikkoa postaukselle, mutta näillä mennään!

Minulla oli hurjan kiireinen, mutta mahottoman mukava loppuviikko/viikonloppu, josta ei äksöniä tai riemua puuttunut.  En postaa koko viikonlopusta kerralla, sillä kertomista ainakin kuvien muodossa on niin paljon, että tapahtumat pitää eritellä ihan omiin postauksiina.

Torstaina sain ystäväni Lauran  ja hänen pienen tyttösen Ninjan vieraakseni. Ninja on syntynyt kanssani samana päivänä, joten tänä vuonna sain juhlistaa synttäreitäni jännittämällä ystäväni synnytystä olemalla hengessä mukana ja sitten saatuani tiedon tyttösen syntymästä sain huokaista ja hyppiä ilosta.  Vaikka odotin toki ystäväni tapaamista pitkästä aikaa, odotin kovasti myös tätä pientä suloisuutta, jota pääsin hoitelemaan, pusuttelemaan ja  nuuskuttelemaan ihan olan takaa. 

Ninja oli niin pieni ja suloinen pikku nöpönenä.  Oli aivan tukahduttavan ihanaa pitää noin pientä vauvaa sylissä ja hoivata sitä.  Taisinkin omia Ninjan välillä itselleni ja ihan tohkeissani vaihtelin neitille vaippaa sekä juottelin maitoa.   Vaikka vaihdeltiinkin Lauran kanssa tuntemuksia äiteinä, kuitenkin puheenaiheina oli myös paljon muitakin asioita arjesta ja elävästä elämästä.  Minä taas tuttuun tapaani taisin pienet itkunkin tirauttaa keskutelujen lomassa. Noloa ehkä,  mutta juuri sitä minua.  Tärkeää on ystävyydessä se, että voit olla avoinna ja näyttää todelliset tunteesi.

 

 <3

Oltiin odotettu pitkään sitä päivää, että päästäisiin taas yhdessä heppailemaan -ja nyt vihdoin pääsimme! Torstai-iltana kävimme maastoilemassa ukkosen raikastamassa ilmassa ja perjantaina keskityttiin sileän työskentelyyn peltoilun merkeissä.  Pollet olivat oikein pörhäkkäitä ja reippaita työskentelijöitä. Oli ilo antaa Kaama pitkästä aikaa Lauran käsiin ja oli erityisen lämmittävää saada hyvää palautetta neidin kehityksestä ja hyvästä ratsastettavuudesta. Ratsukolla synkkasi taas hienosti ja vaikka Laura on ollut useita kuukausia ratsastamatta,  oli meno mukavan näköistä katsottavaa.  Pojat (Kimmo, Lauran mies Lari sekä Kimmon serkku Henri )    hoitivat uskollisesti lapsukaisia pellon laidalla ja Kimmo välillä napsi kuvia.    Lisäksi Lari kävi lopussä köpöttelemässä Vusella pitkin peltoa.
 
 

Pitkästä aikaa sain itsekin edes suhteellisen edustavia kuvia itsestäni hevosen selässä,  tai no - enemmänkin edustavaa materiaalia hevosesta.  Siis edeltävä kiteytettynä:  hevonen oli hieno :) Kusko on ollut välillä ihanan ryhdikäs ratsastettava ja olenkin nauttinut yhteisistä treenihetkistämme mielettömästi.  Olen viime aikoina  itse päässyt /ehtinyt  Kuskon selkään  noin kerran viikossa, mikä on ollut aivan liian vähän mutta yksikin kerta on yhtä juhlaa. Meillä on historiassamme ollut huonoja aikojakin, joten näistä hyvistä hetkistä on nautittava. Jospa sitä taas pääsisi pian jatkossa hieman useamminkin rupsun kanssa touhuilemaan ja humputtelemaan sillä se on niin ihana ratsastaa,  vaikkakin vaatinee välillä pientä herättelyä horroksestaan.  Pahoittelen sitä, että kuvissa päästäni puuttuu se oleellisin - unohdin ottaa sen tallilla mukaan ja vaikka oltiin vielä pihassa sen muistaessani , oli niin laiska etten jaksanut enää lähteä sitä tallista hakemaan.

Univelka painaa kovasti silmää joten nyt tämä painuu nukkumaan  ja   alkaa viimeistään ylihuomenna hahmottelemaan taas seuraavaa postausta, joka myöskin sisältää luultavimmin runsaasti kuvia viikonlopulta.

<3 Henna