torstai 2. toukokuuta 2013

Optimistinen pessimisti

Tällä viikolla pitkään hiljaisena ollut pessimistin pirulainen nousi jälleen pintaan ja comeback oli lievästi sanottuna rajuluontoinen. Iloa ja pettymystä - riemua ja raivoa.   Sitä mahtui alkuviikon kahteen vuorokauteen kiitettävästi. Pessimistinä sain kunnolla nenilleni, eikä optimistikaan selvinnyt selkäsaunatta.  Aiemmin asennoiduin erääseen asiaan niin "että ei onnistu, ei kannata edes yrittää"  - ja se onnistui sittenkin. Jouduin nielemään sanani ja naureskelin omalle typerän negatiiviselle asenteelleni asian suhteen.  Hetken kuitenkin tästä optimistisena iloinneena sain  seuraavaksi ikäväkseni huomata, että aiemmin ounastelemani ikävä ennustus kävi toteen, vaikken siihen olisi koskaan halunnut uskoakkaan.

Mutta kerrotaanpa se positiivinen juttu, jolla sain tällä hyvällä tavalla turpaani.  Olimme jokin aika sitten hakeneet yhdessä Kimmon kanssa paperiliitolta kulttuuriapurahaa, jota voi siis paperiliittoon kuuluva henkilö hakea. Avustus tarkemmin sanottuna tukee liittoon kuuluvan henkilön harrastusta, meidän tapauksessa siis Kimin valokuvausta.  Kimmo pyysi minua kirjoittamaan perustelut puolestaan, sillä olen meistä se huomattavasti verbaalisesti lahjakkaampi henkilö.  Pistin aluksi vastaan aika hanakastikkin, sillä asennoiduin heti niin, ettei me kuitenkaan mitään apurahaa saada - eli ei siis kannata edes yrittää! Minulla kun on aina ollut niin huono tuuri, etten enää nykyään ole pahemmin jaksanut yrittää osallistua mihinkään arvontoihin tai mihinkään muuhunkaan onnea vaativiin juttuihin. Mutta nyt on kyllä nolona myönnettävä että erehdyin ja tukahdutettava oma negatiivisuuteni.


Saimme kirjeen, jossa Kimmoa onniteltiin ja ilmoitettiin, että hänelle on myönnetty tuo apuraha. Summaa emme vielä tiedä,  mutta jokatapauksessa tämä oli todella iloinen yllätys sinänsä kaiken huonon tuurin jälkeen, mitä keväällä on raha-asioiden kanssa käynytkään. Olin hyvin hyvin onnellinen Kimmon puolesta, mutta omaa iloa ei sitten enää kauaa riittänytkään.

Pian perään ilmeni eräs tapaus, joka nopeasti palautti sen hetkeksi hävinneen,  heikonkin uskoni pessimistiseen ajatteluun. Vaikka haluan olla optimisti, on minulla tapana pelkojeni ja stressin sokaisemana maalailla piruja seinille kovin kiitettävästikkin välillä -  pelätä tietysti sitä pahinta.  Ja tällä kertaa ennustukseni kävi toteen, vaikken sitä halunnut uskoakkaan. Olin luullakseni tehnyt tarpeeksi hyvää ennaltaehkäisytyötä itsekkyyteni huumamana, mutta se taisi mennä mönkään ja pahasti. Ehkä se oli juuri oikein minulle, vaikka en vieläkään täysin myönnä olevani väärässä, vaikka paljon virheitä olen tehnytkin. Aina tarvitaan myös toinen osapuoli. Joskus on rakastettava itseään niin, että voi olla hieman itsekäs. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta vuosikausiin, että nousin äänekkäästi ylös itseäni puolustamaan. Aiemmin olisin ollut hiljaa, niellyt tappioni ja alkanut hukuttaa katkeruuttani väärin keinoin.  Tein siis oikein nostaessani rehellisesti kissan pöydälle, mutta tilanne kärjistyi liikaa  -  sanan salamoita leiskui puolin ja toisin. Asian selvittäminen vaati kyyneleitä sekä verotti unenlahjoja. Mutta onneksi asia on pintapuolisesti loppuun käsitelty.  Se oli tärkeää sekä osallisten ja muiden tärkeiden sivullisten hyvinvoinnin kannalta.

Ilmaan jäi kuitenkin leijumaan paljon epätoivoisia kysymyksiä, joihin toivon joskus saavani vastauksen. Mutta joskus kai on parempi antaa olla ja lopettaa liika yrittäminen. Olisin päässyt helpommalla olemalla hiljaa, mutta ei varmasti olisi kovinkaan kehittävää olla sitten salavihainen ja katkera ?  Nämä ovat kaksi asiaa, joita koitan välttää kuin ruttoa. Joten, vaikka aita ei tässä tapauksessa ollut matalin, vaan juuri se korkein - oli se moraalisesti oikein hoitaa näin.  En sen yksityiskohtaisemmin kerro, mistä oli sen kummemmin kyse, sillä kunnioitan toisia osapuolia/ sivullisia suuresti.  Sanotaanko vielä näin, että minulle erittäin tärkeästä, mutta hieman naurettavasta aiheesta kasvoi aikamoinen spektaakkeli, mutta onneksi se saatiin himmennettyä ja estraadi purettua.


Vain olemalla se oma itseni - voinko sittenkään onnistua ?  Pakkohan minun on, sillä en osaa olla muutakaan.   Haluan elää ilman pirujen seinille raapustamista ja epäluottamusta.  Elää hetken kerrallaan, vapaana murheista, luottaen oikeudenmukaisuuteen ja vaalia oikeanlaista moraalia. Osata olla oikealla hetkellä itsekäs tai ylpeä ja tehdä sen oikealla tavalla.

Tulevaisuus jännittää muutenkin kovasti, sillä mieheni työpaikassa aloitettiin viime viikolla yt-neuvottelut. Näillä näkymien 4 työntekijää sanotaan irti. Eli on sanomattakin selvää,  että irtisanomis-uhka varjostaa hieman onneamme. Jos käy niin, että mieheni irtisanotaan - meidän pitää suunnitella tulevaa eri tavalla, miten sen luulimme menevän - ehkä minun on palattava töihin normaalia aiemmin ja Kimmo ottaa koti-isän roolin ? Vaikka aikaistunut töihin paluu harmittaisi, löydän siitä paljon myös positiivista.  Olenkin ollut hyvinhyvin yllättynyt siitä, miten vähän olen asiaa murehtinut tai miten vähän olen kaikesta ylipäätään stressanut.  Olen ammentanut voimaa siitä, että kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa. Haluan jättäytyä levollisesti siihen, että meidän kyllä ohjataan oikeille raiteille, kun Jumala ohjaa junaamme.

Mutta näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen! Kello on 1:20 yöllä ja minun olisi pitänyt olla nukkumassa jo ajat sitten :)

Mites teidän laitanne?  Oletteko enemmän pessimistejä vai optimisteja ?  Vai tuommosta sekopäistä sekoitusta niin kuin minä ?  :D

Lisäksi haluan toivottaa uudet lukijat avosylin tervetulleeksi!  Koska teitä on tullut noin mahoton määrä, niin minun on ehottomasti keksittävä tämän kunniaksi jotain erikoista tänne ;)

Hyvvee viikonloppua! 

<3 Henna 













21 kommenttia:

  1. Onnea apurahasta ja tsemppiä Kimmon työasioihin. Toivotaan teidän kannaltanne, ettei irtisanominen koske teidän perhettä, mutta täytyy muistaa, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka koskisikin.

    Pidän itseäni optimistina, mutta luulen, että moni minut vähän huonommin tunteva pitää sitä pessimisminä. En oikeastaan osaa tätä edes selittää, mutta oon huomannut, että kun tyylilleni ominaisesti mietin aina worst case scenarionkin, moni tulkitsee sen pirujen maalailemisena seinille, vaikka oikeasti vain kartoitan tilannetta.

    Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän sitä aina jollain tavalla pärjätään, vaikka Kimi irtisanottaisiinkin. Onhan olemassa mm. työttömyyskassat ja minulla työpaikka :)

      Äärimmäisen pointti muuten - minäkin olen hyvin lahjakas nimeomaan kartoittamaan tilannetta ja arvoimaan etukäteen eri vaihtoehtoja :) En ole sellainen tyyppi, joka uskaltaa elää hetken kerrallaan vaan halua että jotain järkevää suunnitelmaan tulevaisuuden varalle on. :))

      Poista
  2. Sä oot sellanen herkästi stressaantuva optimisti :D Kyllä kaikki asiat vielä järjestyy ♥ Onnea Kimmolle siitä apurahasta!

    Musta tuntuu, että mä oon kyllä ihan täysin optimisti, koska tuntuu että vaikka mitä tapahtuu, niin jossain vaiheessa siitä kyllä löytyy positiivinenkin puoli. Mutta ei tietenkään kukaan voi aina jaksaa olla iloinen, kyllä optimisteillakin on huonot päivänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kake! <3 No sie oot kyllä semmoinen ilopilleri, että vaikka itsekin oon hymyileväinen ja pirteä tapaus, niin sie oot kyllä vielä astetta pirteempi - oikee sähköjänis ;)

      Tosiian koitan pääosin viljellä positiivista asnnetta ja meininkiä, sillä sen avulla jaksaa vaikeitakin aikoja, mutta joskus minun hermoileva puoleni vetää esiin tuon paskahousun, joka alkaa aattelemaan juuri noita kauhuskenaarioita. On paljon kivempi olla väärässä ennustustensa suhteen, kun kaikki kääntyykin sitten hyvin päin :D

      Nosta kyllä hattua sulle miten oot jaksanut olla hyvällä asenteella liikenteessä, vaikkei sullakaan oo helppoa ollut. <3

      Poista
  3. Oon sekaluonne, heti alkuun jo :D. Nyt olen ollut huomattavasti positiivisempi kuin viikkoja sitten. Ennen pursurin negatiivisuutta enkä todellakaan uskaltanut tehdä mitään, mitä en ennen ollut tehnyt. Mutta niinä negatiivisuus päivinä en voi sanoa, että huono päivä. Vaan silloin on kaikki yksinkertaisesti huonosti.

    Onnea apurahoista. Hyvin kaikki tulee menemään <3
    -neppis

    VastaaPoista
  4. + Ellen ihan tyhmä ole, tää missä on tekstiä & voi kommentoida, on harmaa ?
    Ennenhän se oli musta ? Kivaa vaihteluu ;)
    -neppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, et oo erehtynnä! :D eräs lukija toivoi tämän tekstin taustan muutosta, koska kuulemma kävi silmiin ikävästi :) Toivon mukaan tätä versiota on nyt hieman helpompi ja silmäystävällisempi lueskella kaikkien muittenkin :) Minun muokkaustaidoilla en äkkiseltän parempaa pystynyt heheheheh :D

      Poista
  5. Onnea Kimille!! No ohan tuota assiita ollunna tuas kerrakseen! Minä oon ikuinen optimisti ja siitähän saa kärsiä vähän väliä, mutta so what? Ihan kuin se minua tai muita sen kummemmin ohi heittää, tietyt asiat on tapahtuakseen, olipa asenne mikä tahansa ja miksipä tuota kuluttaisi siihen negatiivisempaan vaihtoehtoon, menee vaan nekin päivät pilalle. Optimistinen ajattelu ei ainakaan kaikkien kohdalla tarkoita sitä, että sitä olisi pää pilvessä, voi olla realistisesti optimisti, oiskoon tuo joku välimuoto sitten!?:D Harmittaaha se, jos joku asia ei menekkään putkeen vaikka sitä olisi kovasti toivonut, mutta en tiiä harmittaako se silti yhtään sen vähemmän, vaikka siihen olisi asennoitunut toisella tavalla..harmittais kuitennii!?;D...huomaatko taas kieron savolaisen puheita...voihan se olla niinkin tai vähä näinkin...hmm...lopetanpa tähän tämän vatvomisen :D...-Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - voipha tuo olla mutta voip olla olemattakkkii :D

      Poista
  6. Onnea apurahasta :) Kyllä kaikki menee loppujen lopuksi iha hyvin. Oot kyllä vahva ihminen, kun et anna isojenkaan ongelmien lannistaa sua pahasti ;)

    Ite oon ehkä enemmän optimisti kun pessimisti :D
    Tsemppiä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitäpä on välillä melkein pakko koittaa ajatella positiivisesti ihan jo senkin vuoksi että pää meinaa levitä muuten eheh :D Samoin sinne isot tsempit! <3

      Poista
  7. Jäin oikein miettimään että kumpi olen, pessimisti vai optimisti. En osaa kyllä sanoa, ehkä vähän riippuu tilanteesta. Ihmisestä voi myös tulla negatiivisviritteinen jos tulee paljon epäonnistumisia, rankkoja juttuja ym.peräjälkeen jotka sitten jäävät selvittämättä. Toisaalta perusoptimisti varmasti kuitenkin helpommin ponnistaa vaikeuksien jälkeen eteenpäin kun taas pessimisti saattaa jäädä junnaamaan ikävien asioiden kanssa. Se on kuitenkin tärkeetä että on tukijoukkoja.
    Kiva ja erilainen blogi sulla. Myös tällaisen "vanhemman kansalaisen" makuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva, että tykkäät blogistani! Lämpimästi tervetuloa! Ja erityisen ihanaa on kuulla, että täällä on myös vanhempia henkilöitä lueskelemassa! <3 Olet niin oikeassa tuossa, että jatkuvat epäonnistumiset kyllä lisää pessimismiä, olen omalla kohdalla siihen törmännyt, vaikka koitankin hampaat irvissä pitää hyvän tsempin yllä muuten :)) ja hyvä tsemppi kasvaa hyvässä seurassa, ilman muuta :))

      Poista
    2. Sen verran tähän vielä vastailen vastaukseesi että unohdin totaalisesti laittaa nimeni kommenttiini. Olen Eve ja meillä on sen verran yhteistä että minäkin sain poikani 27 vuotiaana. Nyt hän asuu omillaan, ajelee autolla ja on lähes 2 m pitkä.Että sellaista sullakin jossain vaiheessa odotettavissa... Niin ja olen ikäisekseni TOSI lapsellinen, ainakin monen mielestä mutta itse pidän sitä vain hyvänä juttuna. Usein unohdan että olen jo 47 v. kirjoitan blogia my pack and me. Visiteeraa jos kiinnostaa, mutta jos ei niin sekin ihan ok. Lukemisiin! Eve

      Poista
    3. Niinhän se on että ikä on vaan numeroita! Hei aivan mahtavaa tutustua sinuun! Minun äitini on 51-vee ja on todella nuorekas/leikkisä ollut aina ja pysynyt siksi hyvin nuorekkaana, minusta se on hienoa ja haluan olla itse samanlainen sen ikäisenä ! :)

      Ehottomasti käyn kurkkaamassa blogisi! Palaillaan! <3

      Poista
  8. Tämä on ihana ulkoasu, mutta itse pitäisin hieman keväisemmästä. Voisitko kertoa onnin kuulumisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, käväinen uusi ulkoasu olis enemmän, kuin jees - mutta oon maailman huonoin muokkaamaan tätä ja nykyinen banneri on niin ihana etten raaskisi sitä vaihtaa jos en saa parempaa tilalle :DD mutta pistetään korvan taakse tuo uusi ulkoasu mietintään, kun vaan saisi taas uuden vision bannerista niin yksi lukijoistani varmasti sen mielellään toteuttaisi, uskoisin ainakin :)

      Poista
    2. Niin ja Onskan kanssa tullaa kertomaan pian teille tuoreimmat kuulumiset! <3

      Poista
    3. Tää blogi on aivan ihana :) oot oikein samaistuttava ihminen! Tosi hauska tuo viimeinen kuva :) alan lukemaan anona <3

      Poista
    4. Lämpimästi tervetuloa ja kiitos ihanista sanoista ! <3

      Poista