Tanssii koirien kanssa

Minulta on jo pariin otteeseen toivottu postausta siitä, miten koulutan koiriani ja että voisin kertoa ajatuksiani koirien kanssa elämisestä.  Nyt vihdoin ja viimein postaan aiheesta, vaikken koe hirmuisen hyvä kertoja aiheesta olevanikaan, etenkään koulutuksesta.  Mutta toivon mukaan saan jotain lukemista aikaiseksi :)

Jos minun pitäisi valita elämässäni, olisinko koira- kissa- vai hevosihmisiä - vastaisin sekuntiakaan harkitsematta koirat.  Ne ovat olleet suuresti vaikuttava osa elämässäni niin pitkään, niin pitkään kuin olen vaan hengittänyt tai tiennyt elämästä ylipäätään mitään. Ne ovat osa sieluani. Minun on hyvin vaikea järkeistää arkeani koirien kanssa tai pukea keskinäistä kanssakäymistämme sanoiksi, sillä kaikki tulee niin luonnostaan. Olen vain yksinkertaisesti kasvanut siihen.

suuri rakkaus

Elin lapsuudessani useiden vuosien ajan aikaa, jolloin koirani Elsa oli läheisin ystäväni. Usein hyvinkin piinaavan koulupäivän jälkeen riensin koirani kaulaan nyyhkyttämään. Elsa heilutti häntää, katsoi minua syvälle silmiin aivan kuin ymmärtäen ja nuoli kyyneleitä kasvoiltani. Se, miten koirasi rakastaa sinua ja on sinulle uskollinen - on jotain ainutlaatuista. Minua usein, vielä 10-vuotta Elsan kuoleman jälkeen harmittaa, miten en tajunnut kiittää sitä tarpeeksi siitä, että se kulki vierelläni elämäni kivisimmän polun. Kiitos Elsa <3

Heippa rakas <3 16.1.2003

Elämässäni on ollut paljon koiria ja jokainen niistä on kuollessaan jättäneet ison aukon sydämeeni. Mutta jättäneet myös sellaisia muistoja, mistä mielellään maksaa tuon kivuliaan luopumisen hinnan. Sitä se on elämä lemmikin kanssa, yhteinen aika on aivan liian lyhyt - mutta kaikki on sen arvoista. Kun eron hetki koittaa, tuntuu että sydän pysähtyy surun voimasta.  On suuri ja eritoten haastava palvelus rakkaalleen päästää irti, kun on sen aika. Kyetä näkemään ystävänsä kärsimys  ja  viedä se viimeiselle matkalleen. Syleillä, rakastaa ja kiittää.  Silitellä ja suukotella ikuiseen uneen.

Minusta usein tuntuu, että tulen koirien kanssa paremmin toimeen kuin ihmisten. Elämä ihmisten kanssa tuottaa joskus pettymyksiä ja usein se on hyvin monimutkaista - myös itseni osalta.  Koirien kanssa kaikki on luonnollista ja vilpitöntä. Saat rakkautesi vastineeksi taatusti rakkautta ja uskollisuutta, sinua palavasti tuijottavat silmät  - vierellä lojaalisti tepsuttelevat tassut. Ne eivät valehtele eivätkä ne teeskentele kaiken olevan hyvin. Niistä todellakin näkee, jos jokin on hullusti.  Se on parasta koirissa  - ne eivät feikkaa. Jos olen joskus suruinen, unohtuu surut ainakin hetkeksi, kun koirien kanssa leikkii ja viettää aikaa. Ne vaan ovat jotain niin parasta. 

Lihis lokakuussa 2005, ikää reilu 4kk

Odottaa... maggaraa...

Surkean näköinen herkkupalan odottaja :D

Vaikka pidän kaikenlaisista koirista, olen itse erityisesti kiintynyt sellaisiin yksilöihin, jotka edustavat alkukantaisuutta ja että niiden käyttötarkoitus on lähellä perinteitä. Kuitenkin myös koiran persoonallisuus ja yleinen käytös ratkaisee todella paljon.  Koiralla pitää olla peruskoulutus, joka käsittää yleisen kuuliaisuuden ja sen, että koiraan saa kontaktin,  myös katseen silmiin.  Vaikka erilaiset temput ovatkin kivaa katseltavaa, en niitä ole jaksanut koirilleni opettaa koska en vaan yksinkertaisesti osaa. Molemmat koiristamme osaavat antaa tassua toisen perään, sanoa kovan sanan, pyytää urahtamalla ja antavat namin olla nenän tai tassun päällä odottaen lupaa saada ottaa sen. Ne ovat ainuita "temppuja", mitä ne osaa - jos noita voi edes tempuiksi kutsua.

Peruskäskyjä joita käytän,  ovat mm. "Tänne", "Istu", "Maahan", "Sivu", " Katso tänne" "Odottaa"  sekä "Paikka"  Mutta ne varmasti kaikki tietääkin :)

Muita sanoja, joita käytän kommikoinnissa ovat mm. "Nätisti", "Alas" "Etsi"  "Missä" "Vauva on"  Jokaisella sanalla on oma äänenpainonsa, jolloin koira tunnistaa käskyt paremmin.

Äänenpainolla on iso merkitys ja sillä, että käskyt ovat lyhyitä ja ytimekkäitä.  On myös äärimmäisen tärkeää, että joko kehut tai kieltäminen tapahtuu samantien, kun siihen on tarvetta. Hyvästä suorituksesta koiraa pitää palkita mm. kehuen, taputellen ja ehkä makupalallakin.  Kehu ja positiivinen huomio on usein kuitenkin paras palkkio koiralle, joka haluaa miellyttää isäntäänsä/emäntäänsä.

Koiran pitää saada paljon aktiviteettia ja liikuntaa. Lisäksi on aina positiivista, jos koiraa voi tiettynä aikoina pitää irrallaan esim pihamaalla. Meillä koirat saavat olla irrallaan lähes jokapäivä, koska niillä on useimmiten tapana pysyä pihassa, kunhan ne vaan pitää sanallisen kontrollin alla ja hieman silmällä.  En voi kuitenkaan täysin luottaa siihen, että koirat pysyisivät tontilla, koska ne kuitenkin omaavat vahvan riistavietin. Joskus ne tekevät pieniä karkureissuja läheiseen metsikköön, mutta palaavat useimmiten hyvinkin pian takaisin. Kun asuimme kaupungissa, käytimme koiria metsäsä juoksemassa ja veneellä myös saaressa mutta useimmiten koirapuisto oli paras leikkipaikka, jossa ylimääräiset energiat purkautuivat mukavasti toisten karvakorvien kanssa remutessa.

Koira usein haluaa kokea itsensä tarpeelliseksi ja miellyttää perhettään. Sen tehtäviä voi olla monenlaisia ihan koirasta ja omistajasta riippuen,  tärkeää on kuitenkin vain se että koira tuntee itsensä tarpeelliseksi ja osaksi "laumaansa".  Meillä koiran "työnä" on mm. toimia metsästyskaverina syksyisin ja olla kiltti perhekoira. 

 

Se, että koira on osa laumaansa, on sitä että sen kanssa vietetään aikaa. Otetaan mukaan askareisiin ja totutetaan liikkumaan eri paikoissa ja sopeutumaan eri tilanteisiin ja käyttäytymään niissä asiallisesti. Liian kiireisille ja meneväisille ihmisille koiran kanssa tulee helposti ongelmia, jos koiralle ei ole tarpeeksi aikaa tai järjestetty tarpeeksi aktiviteetteja.  Energian pakkautuessa koira saattaa mm.  toimia väärin, olla kireä, itsepäinen ja tehdä pieniä tuhojaan.   Jotkut koirat eivät väsy lenkkeilystä, tai tyydy siihen. Jotkut eivät väsy koskaan!  Useimmat niistä tarvitsevat nimeomaan ajattelua vaativia tehtäviä, jotta ne saavat purettua energiaansa ja saavat tyydytystä virikkeentarpeeseen.  Säännöllinen ja sopivan aktiivinen elämänrytmi on yksi avain koiran tasapainoiseen psyykkeeseen ja siihen, että se ylipäätään voi hyvin.

Nykyään kun asumme maalla, käytän itse koiriani lenkillä suhteellisen vähän. Siinä olisi kuitenkin parannettavaa, koska koiramme pitävät siitä, että pääsevät liikkumaan ja haistelemaan tontin ulkopuolelle. Mutta omaatuntoani hoivaa tieto siitä,  että ne saavat olla pihalla irrallaan ja nauttia siten elämästään.  Mukaan ne pääsevät myös kesäisin veneilemään ja saareen remuamaan sekä talvisin ratsastusreissuillekin silloin tällöin. Molemmat koiristamme tykkäävät uida, joten hellepäivinä käytämme koiria uimassa viereisillä järvillä.

Niin kuin kaikkiin otettuihin lemmikkeihin, myös koiriin pitää sitoutua. Koira on aktiivinen eläin, joka ei kuulu viikkokausiksi tarhan perälle odottamaan, että joku veisi sen lenkille tai viettäisi aikaa sen kanssa. Tai että sitä pidettäisiin sisällä jatkuvalla syötöllä yksinään,  kun kaikki muu vie ajan.  Koirat ovat yksilöitä, mutta yksi asia on varma: Jokainen niistä tarvitsee huomioita, hellyyttä, hoivaa, rajoja, opastusta, kiitosta ja ennen kaikkea sitä että se on osa elämäämme, kun se on sellaiseksi alunperin otettukin.

Niin kuin monelle muullekin koiraihmiselle, ovat koirani minulle kuin lapsiani.   Minua on moni asiasta tietämätön ihminen pitänyt omituisena, koska inhimillistän koiriani liikaa. Ja tiedän tekeväni niin itsekin, mikä on joskus ihan naurettavaa.  Puhun joskus niille kuin ihmisille, kerron murheitani ja höpötän ja kerron nauraen juttuja, aivan kuin muillekin ystävilleni. Mutta olen vain kasvanu siihen, että koira on usein luottoystäväni ja oikea käteni. Minusta on hienoa, että suhde luontokappaleeseen voi olla niin syvä. 

Nyt postatessani tuli ikävä koirien luokse, taidampa lähteä tästä niitä pussailemaan ja rapsuttelemaan !   Jos jäi jotain kysymyksiä ilmaan, niin kyselkää rohkeasti ! :)


<3 Henna