Aitojen asioiden äärellä

Sain eilen pitkästä aikaa arkeni keskelle suurensuuren piristysruiskeen kun yksi parhaimmista ystävistäni, serkkuni Jasmin tuli käymään kera koiralaumansa.  Molempien arkisten kiireiden vuoksi ei oltu nähty viikkoihin ja vieroitusoireet alkoivat olla jo aika vakavanlaisia.   Voi sitä jälleennäkemisen riemua, naurua ja kevyttä fiilistä!  Nyt tuntuu, että jaksaa taas melkeinpä mitä vaan. Onnea on omistaa sielunkumppani, joka tuntee sinut lähestulkoon joka solultasi, jatkaa aloittamaasi lausetta ja saa teidät lausumaan samat sanat ääneen yhtä aikaa.

On tärkeää, että asiat ovat aitoja. Tunteet ja katse toisen silmiin.  Ihmisten välinen kemia, kunnioitus ja luottamus. Siihen haluan uskoa ja nojata horjuessani. On äärimmäisen huojentavaa tajuta, että voi olla täysin vapaa ja  oma itsensä ilman pelkoa, ettei tietäisi toisen todellisia tunteita. Että bluffaako toinen pokerinaamansa takana, hymyilee sinulle maireasti vaikka sisin kiristelisi hampaita. Uuvuttavista asioista avautuminen ei ole naurettavaa eikä vanhojen ja kipeitten asioiden muistelu ole mitään "sympatia-ässän" vetämistä hihasta. Aito läsnäolo - muuta ei tarvita. 

Kävimme viettämässä iltaa seuramme majalla grillaillen ja saunoen.  Innostuin jopa kastautumaan pari kertaa hyisessä vedessäkin, mutta enpä siellä jorpakossa nanosekunttia pidempään viihtynyt !  Minusta on tainnut tulla vanha -  ennen kun penskana uin heti ensimmäisessä keväällä sulaneessa rapakossa korviani myöten :D Mutta jokatapauksessa uiminen jätti ihanan kipristelevän tunteen koko kroppaan ja olo oli saunareissun jälkeen kuin uudestisyntyneellä.

Mutta pienen pieni päivitys laihdutusprojektistani tähän loppuun!   Kävin viime viikolla muutamaan otteeseen pienellä lenkillä, mutta niistä ei sen isompaa numeroa kannata tehdä, sillä ne eivät rasittavuudellaan pahemmin päätä huimanneet. Sen sijaan suurin osa liikunnoista toteutui taas hyötyliikunnan merkeissä, jolloin kroppa sai tehdä töitä mukavasti.  Haravointia ja risusavottaa - siitä oli lähinnä viikkoni tehty.   Kevät on sinänsä ihanaa aikaa, kun on kovasti kaikkea puuhaa pihalla - ei tarvitse miettiä mitä tekisi  vaan lähinnä on usein tunne, että miten kaiken ehtii hoitaa. Kukkapenkit odottavat uusimistaan ja kaikkea inspiroivaa soi päässä ja niitä olisi mukavaa päästä toteuttamaan. Edellisen viikon plussatuloksesta sen verran nolostuneena kiinnitun viime viikolla ruokailuun enemmän huomiota - muistin jopa syödä ja juoda paremmin  - se näkyi heti tuloksissa.  Tästä on hyvä taas jatkaa!

Perussetti:  Pakastevihannekset, raejuustoa ja tonnikalaa/kanaa

Palaan pian taas asiaan, katsotaan mitä seuraavalle kerralle keksin :)

<3 Henna