Työ tuottaa tulosta

Kyllä kurinalaisuus ja kova työ palkitaan ! Koska viime viikolla löysäilin, enkä oikein sanut mistään mitään otetta, ei painokaan laskenut. Sen tiedän, että oma mieliala vaikuttaa myös aineenvaihdunnan kautta painonlaskuun. Minä jos joku syön masentuneena ja stressaantuneena, joten sekin tuo oman lisämausteensa arkeeni - taistella alakuloa vastaan ja koittaa pitää mielen valoisana.

Etenkin viikonlopun aikana, poissa kotoa lomaillessani, päätin ottaa taas itseäni paremmin niskasta kiinni ja keskittyä omaan liikkumiseen sekä tiukempaan ruokavalioon. Vettä tuli taas juotua reippaammin, lautanen täyttyi enemmän salaatista ja lenkit lähdin heittämään itsekkäästi, vaikka olisi ehkä pitänyt kohteliaana viettää aikaa muitten kanssa kahvilla istuskellen ja jutellen. Jutustelen mieluiten ulkoilmassa reippaillen, joten seuraa otan lenkille enemmän kuin mielelläni. Mutta löhöämään en halua tuntikausiksi jäädä,   minun on ajateltava enemmän itseäni  ja keskityttävä nyt tähän projektiini.  Vaikka minusta tuntuu pahalta nirsoilla kylässä ruoan kanssa ja  ajatella itsekkäästi, en kuitenkaan halua tuhlata aikaani jatkuvasti paikoillani istumiseen, vaan haluan käyttää vuorokauden tunnit tehokkaasti. Ei ole todellakaan helppoa sisällyttää vuorokauden tunteihin monen kotiaskareen lisäksi mm. vauvan kanssa touhuamisen,  hevosten liikuttamisen ja omasta terveydestä huoletimisen.

Kirjoitin viimeksi siitä, mikä on oikeasti tärkeää.  Olen edelleen samaa mieltä,  minun on ajateltava muitten lisäksi itseäni.  En voi tässä tilassa ja kunnossa olla muille parempi ihminen. Tahdon saada tarmoa ja hyvää oloa, jotta voin olla parempi äiti Onnille, parempi vaimo Kimmolle, parempi Henna itselleni ja parempi ihminen rakkailleni. Huonossa itsetunnossa tai masentuneessa mielentilassa en sitä pystyisi olemaan, vaan jo pelkkä, välillä pahasti minua edelleenkin riivaava alemmuuskompleksini vaikuttaisi käyttäytymiseeni.

Muotovalio ?

Tänään paino siis 84,9 kg   --> pudotusta 400g   --> yhteensä 3,1 kg

Maanantaina:  Lenkki 50minuuttia
Tiistai: vp
Keskiviikko: vp
Torstai:  Lenkki 50 minuuttia
Perjantai:  lenkki aamulla 40 minuuttia, lenkki iltapäivällä 30minuuttia
Lauantai: lenkki sauvakävellen 50 minuuttia
Sunnuntai:  Lenkki hevosten kanssa maastakäsin 50minuuttia

Olen koittanut  pariin otteeseen tehdä salitreeniä sekä vatsalihastreeniä, mutta olen saanut siitä kipuja leikkaushaavan alueelle, joten toistaiseksi painojen nostelut ja topakammat ponnistelut vatsalihaksilla ovat pannassa. Jospa minä pian taas olisin siinä kunnossa, että kykenisin panemaan itseni paremmin koetukselle, kunnon rääkkiin. Lenkit ovat mukavia, mutta kaipaisin hieman kokonaisvaltaisempaa hikitreeniä, pala palalta. Mutta kaikki aikanaan, olen jo nyt tyytyväinen, että lenkkeily tuottaa tulosta ja olen päässyt taas hevostenkin kanssa treenin makuun, eikä sektioni enää vaikuta niihin pahemmin. 

Vatsakivuista puheenollen, muistankin kertoa teille viime keskiviikosta.  Olimme käymässä Kuopiossa Kimmon ja Onnin kanssa, lähinnä kirppareillä käyden, ystävien luona vieraillen ja illalla oli tarkoitus mennä katsomaan ystäviemme säbäjoukkueen peliä.  Toisin kuitenkin kävi.  Minulla alkoi todella voimakas vatsakipu, joka yltyi parissa tunnissa sietämättömän suureksi. Aivan kuin jokin iso vanne olisi rutistanut suolistoani kasaan  ja välillä sain todella pahoja vatsakramppeja. Olin aiemmin syönyt salaatti /keitto- lounaan seisovasta pöydästä, joten epäilin ruokamyrkytystä. Kuitenkaan mahani ei muuten mennyt sekaisin, ainoastaan äärimmäisen kova kipu veti minut kulkemaan kippurassa päivystykseen. Onneksi sain välittömästi apua. Minulle annettiin kipulääkettä ja kaikissa otetuissa kokeissakaan ei ollut mitään poikkeavaa. Vatsakivun syy jäi toistaiseksi tuntemattomaksi, mutta jos alan oireilla uudelleen, menen heti lääkäriin. En halua samanlaista kohtausta uudelleen.

Se, että olin sairaalassa vain parin tunnin ajan tuskissani puuskuttamassa, enkä tiennyt mitä tämä tuska oli ja miten kauan joudun siellä olemaan - sai minut hätääntymään. Jo se, että jouduin olemaan hetkisen erossa rakkaasta vauvastani, veti minut paniikkiin. En voi kuvitellakkaan toisten äitien tunnetta, jos he joutuvat olemaan erossa lapsestaan sairautensa vuoksi tai päinvastoin, jos lapsi sairastaa - se on vielä pahempaa.

Rakkain maailmassa <3

Maailman söpöimmät pojat <3

Mutta onneksi nyt olen taas kunnossa ja voimissani. Ihana, valoisa kevät on tullut, joka antaa minulle lisäenergiaa!  Ehkäpä aloittelen tällä viikolla sitä jokakeväistä ihanaa urakkaa - nimittäin tarhan siivousta!  Ei ole vielä varmaa, mutta saatamme hieman remontoida ehkä kesän aikana hevostemme tarhaa kaatamalla ylimääräiset puut pois ja kaivamalla juuret, kivet sekä kannot pois.  Ja vaikka kääntäisimme maatakin samalla, aion siivota edes tallin edustalla olevat, isoimmat paska-alueet pienemmiksi. Saanpahan siinä samalla hyvää hyötyliikuntaa, joten tällä viikolla "lenkit" saattavatn ollakin hyvin haravointi ja lapiointi- painotteisia. Onneksi sillä saa kuitenkin hyvästi hien pintaan.  Mutta saas nähdä, miten paljon lisää paskaa ehtii sulaa näkyviin, on hyvä aloittaa pikkuhiljaa siivoamista,  niin ei kerralla kaikki paskan määrä hyppää silmille - sitä on nimittäin tonneittain :D

Olen ollut viimeaikoina laiska myös blogini suhteen, ja siihen on tultava muutos!  Olisiko teillä toivomuksia tulevaisuuden suhteen ?   Haluatteko mielipidepostauksia jostakin aiheesta, tai kenties kysymyspostauksen ? Kertokaapas minulle!   Minulla olisi paljon ideoita takataskussani, mutta niiden toteuttaminen on ajanpuutten vuoksi vielä toistaiseksi haastavaa, mutta ideat muhivat kyllä takaraivossani odottaen esiintulemista :)

Hyvää alkavaa viikkoa ! 

<3 Henna