Mikä on oikeasti tärkeää?

Anteeksi pitkä postaustauko! Viime viikko meni surujen sumussa, enkä oikein jaksanut innostua mistään. Mieli täyttyi miljoonista huokauksista ja kysymyksistä, välillä jopa ajoittain katkeranmakuisista sellaisista.  Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita, kun maailma olisi täynnä sellaisia, jotka ansaitsisivat ystävämme kohtalon hänen sijastaan ?  Koen myös huonoa omaatuntoa siitä, että juuri minä saan olla onnellinen ja toiset joutuvat kärsimään.  Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta näin minä vaan tällähetkellä tunnen vaikka hirmuisen kiitollinen olenkin.  Vaikka yksikään viime viikon päivistä ei tainnut säästyä kyyneliltä,  on niiden vuodattamisesta seurannut paljon hyvääkin. Ehkä tapahtumilla on se tarkoitus, että se mm. herättää minut näkemään asioiden tärkeysjärjestyksen ja kiinnittämään sydämeni muuhun, kuin ainaisiin aikatauluihin ja toistuviin  suorittamisiin.   Tahdon uudistua ja aloittaa kaiken alusta.

Mikä siis on oikeasti tärkeää ? Mihin sydämeni ja katseeni kiinnitän ?

Tästä lähin haluan opetella antamaan aikaa enemmän oman uskonelämäni parantamiseen sekä muiden eteen hyvän tekemiseen.  Oma onni on jotain niin etuoikeutettua, että antamalla toisille omastaan,  saa itselleenkin parempaa mieltä ja tarmoa. Minä olen saanut viime aikoina paljon hyvää ja tahdon jakaa siitä myös muille. Voi, kun löytäisin oman paikkani ja voisin tehdä toisten eteen enemmän. Olen kokenut itseni liian pitkään riittämättömäksi ja turhaksi, kun aika ei riitä mihinkään muuhun, kuin omien velvollisuuksien hoitamiseen. Onneksi tiedostan ongelman ja ehkäpä voin jotain asian eteen tehdä.

Olen niin heikko murheellisena, todellinen tunnesyöppö ja se tuli taas nähtyä viime viikolla.  Unohdin syödä tavallista ruokaa, juoda vettä ja sitten tuli napsittua yhtä sun toista siinä sivussa. Liikkuminenkaan ei innostanut samalla tavalla, kuin aiemmin.  Lipsumiset näkyivät vaa'an lukemissa heti. Nyt on taas skarpattava ! Hyvä mieli on myös siksi tärkeää, että se pitää minut paremmin poissa sokerimömmöjen ääreltä.

Suklaan himo -  Niinpä.

 Paino maanataina 25.3.   85,3 kg --> pudotusta 100g   --> yhteensä 2,7 kg

Maanantai: vp
Tiistai:  Uinti 1h 10min
Keskiviikko: Lenkki 30min
Torstai: vp
Perjantai : vp
Lauantai: lenkki 45 min
Sunnuntai:  lenkki 45 min

Kävimme viime lauantaina pitkästä aikaa Kuopiossa nuortenillassa. Jo päätös lähteä uskovien ystävien keskuuteen toi hyvän mielen ja ennen kaikkea mahdollisuuden päästä hiljentymään kaiken tämän hässäkän keskellä. Ja mikäs sen sopivampaa, illan tilaisuudessa käytiin läpi viime aikaisia tapahtumia ja siihen liittyvät puheenvuorot olivat lohduttavia. Jotenkin kaikki tämä oli helpompi ymmärtää, vaikka se tiukkaa välillä tekeekin. Se ettei ole yksin, antaa paljon lohtua yhteisöön ja taistelutahtoa monen eri asian kanssa kamppaillessa.

Tämä postaus oli nyt varmaan vähän sekava, niin kuin on kirjoittajakin. Tässä on kuitenkin viimeaikaiset ajatukseni oksennettuna kuvaruudulle  ja säälittävä laihdutustulos näytillä :D  Jospa seuraavan kerran olisi vähän selkeämpi meininki!  Joko torstaina tai perjantaina lähdemme jälleen kohti pielavettä, käymme molempien vanhempien luona ja tarkoitus ulkoilla paljon mm. jäällä kelkalla kruisaillen sekä ahvenia narraten. Kyllä elämä voittaa pikkuhiljaa ja valoa alkaa tulvia taas sielun syövereihin.

Äiti <3 Minä <3 Isi  huhtikuussa 2012

<3 Henna