Meillä on laajassa ystäväpiirissämme suuri suru, sillä kaveripariskunta joutui autokolariin sunnuntain vastaisena yönä ajellessaan lomareissulle. Mieheni salibandy-kaveri menehtyi onnettomuudessa ja hänen vaimonsa on tällä hetkellä teholla sairaalassa. Heidän pienen pieni tyttärensä on Luojan kiitos kunnossa. On hyvin vaikea kuvitella, että vasta reipas viikko sitten juttelin tämän kaverin kanssa, ennen kuin pojat suuntasivat säbä-reenien pariin.
Ajatukseni ovat hyvin sekavat ja aina muistaessani asian, tulee kyyneleet väkisillä silmiin ja koko ajatusmaailma lamaantuu. Asia koskettaa niin läheltä ja syvällisemmin ajatteleminen raastaa sisältä. He olivat pieni onnellinen perhe, niin kuin meidänkin perhe on. Jos minusta tuntuu näin pahalta, millaiset fiilikset sitten on läheisimmillä ystävillä tai perheenjäsenillä? En voi kuvitellakkaan. Enkä voi muuta, kuin rukoilla kovasti ystävämme ja hänen läheistensä puolesta. Voimia ennen kaikkea taistella kivun ja surun yli.
Sunnuntai-iltana loisti taivaalla revontulet. Oli lohdullista ajatella, että tuo aina niin hymyileväinen, ystävällinen ja vilpitön kaverimme lähetti revontulien muodossa terveisiä taivaan valtakunnasta meille. Onneksi on taivas - ilman tietoutta siitä, meillä ei olisi mitään lohtua. Hänellä on kaikki hyvin, hän on päässyt Jumalan luo. Vielä nähdään joku päivä <3
Nyt pikaisesti vielä niitä paino-juttuja tähän loppuun.
Paino eilen 85,4 kg ---> pudotusta 400g , yhteensä 2,6 kg
Maanantai: kevyt sali (rinta /hauis /ojentaja) 35 min
Tiistai: Lenkki 1h
Keskiviikko: Uinti 1 h
Torstai: Lenkki 1h
Perjantai: vp
Lauantai: Lenkki 40min
Sunnuntai: vp
Hyvää viikkoa teille kaikille ! Pitäkää toisistanne huolta ja halatkaa rakkaitanne, näinä päivinä sitä muistaa arvostaa kaikkea taas entistä paremmin <3
<3 Henna
Ihanasti olet ajatellut asiaa! Osan otot vielä teille sinne! Nyt hän on hyvässä huomassa! <3
VastaaPoistaHaleja sinne <3
VastaaPoistaVoi ei :( Osanottoni ja iso voimahali teille! :)
VastaaPoistavoimia:!
VastaaPoistaVoi ei, osanotot ! ;( ♥
VastaaPoistaVoimia <3
VastaaPoistaVoi ei.. Paljon tsemppiä teille, te olette onnellinen perhe. <3
VastaaPoistaOsanotot.. ;( <3
-neppis
Kamalaa! :(
VastaaPoistaKoskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Voimia!
Kiitos paljon kaikille, lähetän kaikki toivotetut voimat ja osanotot ystävilleni eteenpäin ja erityisesti perheenjäsenille. Sillä jos minusta tuntuu näin pahalta, en voi kuvitellakkaan läheisten tuntemuksia - en sinne päinkään. Minun fiilikset tällä hetkellä tuntuu lähinnä mitättömiltä.
PoistaMutta rukouksia jatketaan, että tuo ihana nainen toipuisi hyvin ja pääsisi vielä jatkamaan mahdollisimman hyvin suloinen tyttösensä kanssa <3
Kiitos vielä paljon kaikille, olette ihania <3
Tämä oli kyllä niin surullinen uutinen :( Pysäytti todella. Asiat voivat muuttua kokonaan niin pienessä hetkessä. Rukouksissa ollaan, että äiti selviäisi! Toivon paljon voimia kaikille läheisille!
VastaaPoistaVoi ei paljon voimia ja haleja sulle Henna! Olen itsekin kokenut läheisen menetyksen ja kyllä se pysäyttää ja surettaa paljon. Mutta sellaista se elämä on, mikään ei ole ikuista ja kaikki kuolevat josain vaiheessa. Jotkut turhankin aikaisin.. Oot tosi ihana ihminen ja tätä sun blogia on niin mukava lukea. Koita pärjätä. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa.. Pidetään käsiä ristissä äidin puolesta <3
VastaaPoistaoikein paljon jaksamista Hennalle ! Olen itse saattanut äitiní hautaan 13 vuotiaana,joten tiedän tasantarkkaan miltä menetys tuntuu ! Jaksamista,ja oikein paljon haleja <3
VastaaPoistaVoi ei, voimia kaikille läheisille!:( Ihan kamalia tällaiset...
VastaaPoistaKiitos kaikille, olette kultaisia <3 Minä välitän voimantoivotukset ja tsempit pariskunnan läheisimmille ystäville eteenpäin, ja uskon että osa heistä täältä niitä lukeekin. Onhan tämä todella murheellista, mutta kaipa kaikella on tarkoituksensa - joskus saamme siihen vastauksen.
VastaaPoista<3 Paljon jaksuja ja voimia!! Nämä on niitä hetkiä elämässä, jotka pysäyttävät sen kokonaan ja suistavat koko maailman kiertoradaltaan..:´( -Anne-
VastaaPoistaJaksamisia ja voimia Henna :( <3 Mun oli pakko nyt tulla ja kirjottaa. Eilen aamulla kun puhelin soi ja kipitin virkeesti vaan vastaamaan olinki seuraavassa hetkessä lyyhistyny ja kaikki asiat ja muistot vaan kelas hetkessä ohi mun silmien. Ei nähny rakkaimpamme enää tulevaa kesää, ei kuullu enää lintujen laulamista eikä nähny leskenlehtien nousevan. Tuntuu niin pirun pahalta...
VastaaPoistaTälläsinä tilanteina osaa ymmärtää miltä toisesta tuntuu kun käsittelee samoja asioita. Mut nyt ajattelen vaan että päivä kerrallaan, suru hälvenee toivottavasti aikanaan. Ainu mikä mun mieltä lohduttaa on se että voin aina illan hälvetessä mennä ja istuutua haudalle, kertoo miten mulla menee ja lähettää terveisiä taivaaseen.
Oikeesti paljon voimia teille kaikille joita asia koskettaa <3! Jos te pärjäilette siellä - mie pärjäilen täällä, ainakin toivottavasti.
voi ei, teilläkin on ollut siellä ikäviä aikoja - kovasti voimia sinne lähettelen näin virtuaali-halien muodossa! Sinulla taisi olla vielä läheisempi kyseessä ? :((
Poistaniin kyllä se aika hoitaa haavat, vaikka se alkuun niin toivottomalta tuntuukin. Aina myös lohduttaa tieto siitä, että sinulla on ihanat muistot jäljellä , joita ei sinulta voi ottaa kukaan pois, vaikka yhteinen taipaleenne täällä maan päällä loppuisikin!
Voimia vielä kerran, ollaan yhteyksissä! <3
Kovasti voimia toivon sinulle ja heille toisillekin joita nuo ikävät tapahtumat koskettavat! Minullakin on perheenjäsenen, tammikuussa pois nukkuneen äitini lähdöstä vielä surutyö kesken ja se tuntuu joskus ihan suorastaan hävettävältä, miten sitä itsekin huomaa miten hölmöistä asioista valittaa ja kuinka ei koskaan osaa tarpeeksi paljon arvostaa ja nauttia siitä, mitä meillä on. Ennen kaikkea siitä keitä kaikkia rakkaita ja läheisiä meillä on. Rakkaat ihmiset ovat ihan huikea lahja ja voimavara, ja ei heitä saisi koskaan erehtyä pitämään itsestäänselvinä. Kuulostaa helpolta, mut on se sitten joskus tosi, tosi vaikeaa! Pahinta on, jos huomaa mitä on ollut vasta sen jälkeen, kun sen on jo menettänyt. Ehkä meistä useimmat tämän tunteen tuntevat kun joku läheinen kuolee ja se on ihan inhimillistäkin varmasti. Elämä vain menee niin helposti pelkästään semmoiseksi tohottamiseksi, kun välillä kuitenkin oikeasti kannattaisi pysähtyä ja todellakin miettiä mikä on tärkeää. Ovat nämä kasvattavia kokemuksia, vaikkakin kovia, se täytyy sanoa. Niin muuten -vaikka en olekaan erityisen hengellinen ihminen, niin minäkin tykkään ajatella aina, että jotain kautta ne pois menneet rakkaatkin meille terveisiä lähettävät. <3 Se ajatus jollain lailla lohduttaa. :)
VastaaPoistaVoih, sinulla se vasta sitten onkin toipuminen meneillään, kovasti voimia ja halauksia sinulle tahdon tätä kautta lähettää <3 niinhän se on, että vaikka kuinka jotakin olisi arvostanutkin, sen tärkeän ja rakkaan muistaa / tuntee vieläkin vahvemmin sitten, kun sen menettää. Onneksi kuitenkin yhteiset vuodet ja eletyt muistot voimaa antaa edes jotain lohtua surutyön keskellä. <3 Hirmuisesti voimia vielä kerran <3
Poista