Minä tahdon sinut kokonaan

Nyt on pitkästä aikaa vuoro vähän henkevämmän ja syvällisemmän postauksen. Blogini suurin ajatus ja punainen lanka on aina ollut se, että täällä voin jakaa syvimpiä tuntojani, näyttää rohkeasti henkiset arpeni ja avata ovet sisälle kipuilevaan sisimpääni.  Hartain toiveeni on ollut myös se, että tekin saatte vapautua tämän kautta ja eheytyä kanssani.  Olen ollut etuoikeutettu tämän  1vuoden ja 4 kuukauden aikana, saanut kunnian tutustua aivan mielettömän hienoihin ihmisiin ja lukea teidän kommenttejanne, saaden osakseni tarinoitanne ja neuvojanne -  ammentaen niistä paljon voimaa ja viisautta.

Kavereitteni bändin, Kontrolin biisin "Kuvitelmia" kertosäkeen lyriikoiden siivittämänä jatkan postausta

"Kuvitelmat kun kaatuu, mitä jää?
Epävarmuus iskee syvään sisimpään
Vielä tahdotko uskoo tähän unelmaan ?
Tosirakkauden voimaan joka parantaa
Minä tahdon, MINÄ TAHDON!  

Oliko kaikki välillämme pelkkää valhetta?
Rakastitko koskaan sydämesi pohjasta ?
Vai pelkäsitkö sisimpäsi parasta,
että hylkään, jos et täydellinen olekaan?
Minä tahdon - SINUT KOKONAAN!"

En etsi täydellistä ihmistä, kiiltävässä ja prameassa kuoressaan.  En etsi valmiita hohtavia timantteja, vaan ennen kaikkea haluan kerätä maasta niitä harmaimpia kiviä taskuihini. Sillä tuon harmaan ja kalvakkaan kuoren alla piilee kyllä kultaa ja jalokiviä - ne vaan pitää hioa näkyviin. Siitä tässä blogissakin on kyse, hiomattomista timanteista - minäkin olen sellainen!  Ei Jumalakaan ota vastaan vain ja ainoastaan täydellisiä tai menestyksekkäitä yksilöitä, vaan nimeomaan heikkoihin ja vajavaisiin Hän on mieltynyt ja heissä Hän tulee olemaan väkevä.

Minä haluan ihmisen kokonaisuutena. Myös niine puutteineen, menneisyyden varjoineen ja kaappien luurankoineen. Koko paketin.  En minä halua vain jotain hienoa kuvitelmaa pilvilinnoista tai mielikuvaa ihmisestä, vaan haluan aidon läsnäolon ja vilpittömyyden.  Uskollisuuden. Syvälle silmiin katsomisen ja avoimen sydämen.  En vaadi muuta.

Vaikka itse pyrin kertomaan lähestulkoon kaikista asioista erityisesti läheisilleni, en vaadi täydellistä avautumista jokaikisestä henkilökohtaisesta asiasta itselleni. Jokaisella on oltava oma yksityisyytensä.  Mutta rehellisyys ja lojaajius on syvän ja ikuisen ystävyyden ehdoton kulmakivi. Ilman sitä ei pääse eteenpäin. En voi sietää sitä tunnetta, kun joudun epäilemään ihmisten uskollisuutta tai rehellisyyttä. Se väkisillä saa minut käyttäytymään vastoin omia periaatteitani, ihan kuin lukkiutuisin kokonaan enkä meinaa saada itseäni auki enää.

Nämä mietteet pullahtivat pintaan jokin aika sitten , kun sain tietää erään läheiseni salanneen minulta asioita ja jopa päätyneen valehtelemaan minulle päin kasvojani. Motiivinaan pelko mielipiteistäni.  Surun lisäksi tapahtuma pisti ajattelemaan.  Jos ystävä ei voi kertoa minulle asioita tai esimerkiksi olla vapaasti eri mieltä kanssani, mitä se kertoo suhteestamme? Tai minusta ystävänä?  Eihän se mikään ihmissuhde ole, jos toinen ei uskalla olla vapaasti oma itsensä tai olla eri mieltä kanssani. Minä ainakin omana itsenäni olen ennen kaikkea se vajavainen tapaus, jolla on vielä paljon opittavaa tässä elämässä, joten toisenkin näkemykset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Itkin asiaa monta päivää. En missään nimessä vihasta, vaan surusta ja tuntui etten pääse asiasta yli. En ole ollut missään vaiheessa vihainen, ainoastaan pettynyt siihen kuvaan, mitä olin suhteestamme piirtänyt. Aiemmin olisin katkeroitunut ja antanut vihan sekä kostonhimon kyteä sisälläni, mutta nykyään asiat ovat Luojan kiitos toisin. Anteeksi annoin ennen kuin toinen ehti edes pyytää. Mutta silti en mahda mitään inhimilliselle itsensäsuojelulle, että pelko toisen avoimuudesta kalvaa mielessä välillä ja samalla väkisillä mietin omaa asemaani ystävänä. Olenko sinisilmäinen tai riittävä ihmisenä ja ystävänä?  Olenko tosiaan niin pelottava mielipiteineni ettei minulle voi sanoa asioita suoraan tai nähdä asioita toisin ? Mitä voisin tehdä paremmin ?

Tärkeimmiksi muodostuneet ihmiset juurikin pääasiassa ovat niitä sanalvalmiita, suorapuheisia, kärkkäitä ja jästipäisiä, mutta niin luotettavia, uskollisia ja rehellisiä tyyppejä. Rentoja, rempseitä, ja huumorintajuisia henkilöitä.  Aitoja.  Ystäväpiirini on hyvin laajakirjoinen, sinne mahtuu uskovaisten lisäksi  mm. maailmankatsomukseltaan erilaisia ihmisiä. Vaikka näkemykset ovatkin hyvinkin erilaisia, ovat he rehellisiä, asioista voidaan keskustella ja silti ollaan ystäviä kaikesta huolimatta.  Eihän näissä asioissa ihmiset riitele, vaan nimeomaan ne asiat. Olisi todella ikävää kariuttaa ihmissuhde niinkin vähäpätöiseen, kuin että nähdään asiat eri tavalla. Eihän kaikki pidä esimerkiksi homejuustosta, katkaravuista tai herkkusienistäkään ?

Mikään ei ole niin piinaavaa, kuin epätietoisuus. On kuin haparoisi pimeässä eikä tiedä minne on päätymässä.  Haluan luottaa läheisiini, tarttua heidän käsiin sekä valon, että pimeyden keskellä ja olla auttava käsi heillekin.  Ja uusi mahdollisuus, sen saa aina kun sitä osaa pyytää ja olla sen arvoinen.

Minä rakastan sinua ja taistelen sinusta. Syli on avoinna, ole vapaasti kanssani, ei sinun tarvitsee esittää tai olla yhtään enempää. MINÄ TAHDON SINUT KOKONAAN!

<3 Henna