lauantai 10. marraskuuta 2012

Ponien päivärallit ja pohdintaa hevosharrastuksen järkevyydestä

Nyt kun olin olosuhteiden vuoksi joutunut olemaan lomalla hevostelusta vähän aikaa,  olin useimmiten kokenut suurta tyhjyyttä päivissäni ja sisimmässäni.  Ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on ollut vaihtelun vuoksi virkistävää viettää hevosetonta (ratsastamatonta)  aikaa, sillä yhtäkkiä minulla on ollutkin aikaa moneen muuhunkin,  mutta silti elelin suuri painon tunne hartioilla ja kaiherrus sydämessä.   Ja oli kamala ikävä hevosen selkään ja edes köpsyttelemään. Molemmat hevoset lähes päivittäin hörähtelivät kysyvästi portilla odottaen,  että haenko ne lenkille.   Tästä tullut syyllisyyden tunne sai sitten tosissaan miettimään, mikä tässä on järkevää ja että onko hevosten pitämisessä mitään järkeä ? Ja onko minun ylipäätään järkeä pitää hevosia, jos niitten hyvinvointi tuottaa minulle näin paljon harmaita hiuksia ?


Olen monessakin asiassa sellainen henkilö, jonka mottona on :  "Kaikki tai ei mitään"    Minulle itselleni ei kelpaa minun jokin välttävä tai mukiinmenevä suoritus.  Ja nyt puhun siis omasta itsestäni hevosenomistajana, en niinkään siitä, mitä hevosen tulisi mukamas olla. Hevonen on melkeinpä sellainen, kuin on käsittelijänsä. Toki aiemmin eletty elämä antaa ainakin aluksi osviittaa siihen, millaiseen suhteeseen uusi omistaja ja hevosen mahdollisesti pääsisivät ajan kuluessa.  Joskus siihen tarvitaan aikaa, että yhteinen sävel löytyy , mutta toisaalta sitten hyväkin hevonen voi mennä "pilalle"  erilaisessa ja ei välttämättä niin johdonmukaisessa käsittelyssä. Mutta tärkeintä tässä on kuitenkin se, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. Fiilis-pohjaiset, ailahtelevaiset hevostelijat eivät tule yleensä menestymään. Pitää olla tilanteen tullessa valmis puremaan hammasta yhteen, näkemään vaivaa  ja lähdettävä lenkille, vaikkei aina keli tai muutenkaan fiilis olisikaan kovin inspiroiva. Sitenpä melkein makaa, miten petaa.


Niin kuin hyvä ja laadukas heinä on hevoselle tärkein elintärkeä ravinnonlähde, niin on myös monipuolinen liikunta ja lihashuolto avain jatkuvaan terveyteen. Olen kai sen verran neuroottinen henkilö, että rutiinien saadessaan uudet käänteet, meinaa tällä tyypillä kuuppa levitä.  Se, että pariin viikkoon sisältyi muutama enemmän tai vähemmän järkevä juoksutus, joku kuppainen maastakäsittely sekä pari verkkaista ratsireissua.  Laimeaa.   Koin itseni harvinaisen paskaksi omistajaksi sen vuoksi, että sössin itse täysin omaa hölmöyttäni kengitysaikataulut ja sen vuoksi ponit joutuivat seisomaan ja märkänemään paskaisen tarhan perukoilla.  Ja  todellakin, voin syyttää tästä kaikeasta vain ja ainoastaan itseäni.  Jospa jatkossa sitä olis taas hieman viisaampi.


Onneksi hevoset eivät pahemmin oireilleet loman johdosta, mitä nyt molemmat ovat hitusen pullavoituneet, etenkin Kaama innostuu päivittäin vetämään suhteellisen vaarallisen näköistä rallia tarhassa ja Vusen turvotukset kintuissa ovat hieman isontuneet.  Onneksi ne toivon mukaan tuttuun tapaansa sulavat taas "normaaleiksi", kun päästään taas lenkkeilyn makuun. Justiisa joo,  normaaleiksi ja normaaleiksi,  ne kintut on aikas pökkelöt normaalistikkin. Mutta niin pitkään, kun hevonen voi hyvin, askellus sujuu, eteenpäinpyrkimystä riittää  ja se tuntuu nauttivan olostaan, palo silmissään - saa hevonen elellä meillä kaikessa rauhassa.  Mutta koskaan ei tiedä, milloin tilanne pahenee.  Hevonen, jolla on jaloissa sanomista, ei saisi lihoa liikaa ettei jalat saisi lisää rasitetta. Eikä muutenkaan ylipaino ole  hyväksi terveellekkään hevoselle.  

Jos hevoseni joutuisivat tähän tyyliin, jatkuvasti seisomaan tarhassa, ja joutuisivat tyytymään pariin / muutamaan lenkkiin / viikko, en ansaitsisi hevosta.  Jos hevoselle ei olisi tarpeeksi aikaa huolehtia siitä kunnolla, ei hevosta pitäisi olla ollenkaan, niin kuin ei muitakaan lemmikkejä.  En tiedä, mutta minusta tuntuu että ihmisen moraali niin monessa muussakin ja tässä tilanteessa  hevosharrastelun suhteen alkaa rapista aina päivä päivältä herkemmin. Kohta yhteiskunta ei muista ollenkaan, mikä on oikein.   Aina annetaan itselleen  enemmän lisää armoa ja koko ajan löysistytään lisää. Ja parhaimmassa tapauksessa hamstrataan hevosia lisää, vaikkei entistenkään asiat ole olleet kunnossa. Missä kulkee tämänkin asian kultainen keskitie, kenellä on valta toimia niin?   Toisaalta, jokainen voi kyllä sitten katsoa peiliin ja miettiä mikä menee vikaan, jos hevonen ei voikaan hyvin.  Se on sitten eria asia, välittääkö ihminen ?

Täytynee nostaa hattua eräälle hevostelijalle, joka vastikään hävitti kerralla kaksi hevostaan. Ne seisoivat oloneuvoksina tarhassa vuodesta toiseen ja sairastelivat. Hieno päätös, joka vaati selkärankaa ja rohkeutta tehdä.  Hyvä, että vihdoinkin edes joku henkilö kykeni tähän rankkaan, mutta niin moraalisesti oikeaan päätökseen.  Voi kun monella muullakin olisi samalla tavalla kanttia.  Ja jos tietää sisimmässään, ettei ole huolehtinut hevosistaan kunnolla, tai että hevonen sairastaa ja kärsii - on parempi päästä irti ja  olla hankkimatta uusia.

Jotten kuulosta liian besserwisseriltä tai jyrkältä asioiden suhteen, voin myöntää, että toki pieni loma joskus tekee hevosille hyvää. Ja toki vapaa/kevyitä päiviä on silloin tällöin oltava, sillä lihakset kasvavat levossa.   Mutta sitten on kyllä aloitettava kevyesti liikuttelut lomien jälkeen.  Alkuun käyntilenkkiä vaihtelevissa taso-eroissa, avaavia liikkeitä,  sitten himpun verran ravia ja pienesti lisäillen back on track. Mutta voin valmistautua siihen, että homma ei välttämättä hetkeen menekään ihan niin kuin aina ennenkin, sen verran pientä jumia on voinut tulla lihaksistoon ja se vaatii hieman lisähuoltoa venyttelyn ja hieronnan merkeissä. Tiedän tapauksia, joissa lomien jälkeen on lähdetty vetämään hirmuiset rallit ilman järjen häiventä ja sitten ihmetelläänkin hevosen hankaluutta jatkossa ja syytellään sitä.

Voin kertoa, että jos itselläni tämäntyylinen elämä, mitä pari viimeistä viikkoa elelin - jatkuisi, en kestäisi katsoa peiliin. Jos joskus ajaudun siihen tilanteeseen, että tällainen elämäntyyli jatkuisi pitkäkestoisesti ihan vain saamattomuuteni vuoksi, toivon että minua muistutetaan kirjoittamista sanoistani.   Ja jos nyt, kun taas pääsemme  kunnolla lenkkeilyn makuun, ovat hepat jumissa - voin syyttää siitä vain ja ainoastaan itseäni. Katsotaan siis miten käy.  

Kengittäjä  kävi eilen laittamassa hevot talvikenkään ja kävimme eilen Kimmon kanssa pienen, vajaan 40 minuutin käyntilenkin köpsyttelemässä.  Kimmo oli ihana ja lähti Vusen kuskiksi, ettei minut tarvitse loman jälkeen mennä niitä yksitellen.  Hieno homma, sillä huomasin itsessäni hieman jännityksen piirteitä ja niistä kerrottuani kahvipöydässä,  ehdotti Kimmo lähtevänsä mukaan.  Ihana mies <3 Lenkillä etenkin Karismasta näki sen energialatauksen, tamma oli tohkeissaan ja innoissaan, mutta käyttäytyi hyvinkin asiallisesti ja marssi koko lenkin  nätisti eteenpäin ilman sen suurempaa draamaa tai vouhutusta.

Elämäni miehet 2010
 Ja mikä parhainta, selkäni on ollut hieman parempi parin päivän ajan. Edelleen se rasittuu herkästi, jos touhuilen liian pitkään tai seison jaloillani pitempiä aikoja. Tarvitsen useamman lepotauon päivän aikana, jottei kivut astu kuvioihin taas mukaan.   Eilisestä ratsilenkistä olin äärimmäisen onnellinen, selkääni ei koskenut ollenkaan sen aikana eikä sen jälkeenkään.  En ehkä ihan vielä uskalla vannoa, mutta niin kuin aiemminkin tänne postailin - uskon kipujen tulleen ratsastamattomuudesta.  Katsotaan miten käy, tukivyö on minun hankittava ehdottomasti! Monet kokeneemmat ja viisaammat mammat ovat ohjeistaneet minua hankkimaan sellaisen, joten näin aion tehdä.  Kuulemma auttaa niin paljon kipuihin ja ryhtiin.  Minä jos joku olen ryhdin parannuksen tarpeessa :)

Mutta tällaisia mietteitä tällä kertaa.  Musta tuntuu hyvinkin pahasti siltä, että olen joskus jauhanut näistä ennenkin ;) Nyt kuitenkin niitä rallikuvia eiliseltä päivältä.










<3 Henna 







 

47 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia!

    Mä olen tuntenut itseni viime aikoina varsin riittämättömäksi. On ollut kaikenmoista murhetta, sairastelua ja syksy vetää mut aina todella väsyneeksi. Nyt kun vielä kenttä menee jäähän ja ratsastamaan ehtii vain pimeällä, masentaa. Isointa morkkistani korjaamaan löysin onnekseni tammalle kuitenkin vuokraajan, joka ehtii käydä kerran pari viikossa.

    Musta tuntuu, että eläinten omistaminen on nykyisin trendi. Sitä tehdään usein ehkä sen tavan vuoksi tai koska se on "hienoa", eivätkä kaikki aina ehkä ymmärrä, mitä se vaatiikaan. Ja mitä sen pitäisi vaatia.

    Toisaalta olen niitä ihmisiä, jotka jäävät hyvällä omallatunnolla pahimman räntäkelin aikaan mieluusti kotisohvalle tai vain harjailevat hevosensa. Hienohelmaprinsessaponi kun ei tykkää kun naamaan sataa märkää töhnää, joten ehkä itsekin voin laiskotella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä ymmärrän sun syys-morkkista, itsekin poden sellaista silloin tällöin ja tiedän tasan miltä se tuntuu. Musta on tosi hienoo ja vastuullista että otit Vessille vuokraajan, olet valmis jakamaan hevosesi toisen kanssa, jotta liikutusta ja hoivaa tulisi tarpeeksi. Itse aikoinaan päädyin samaan ratkaisuun Vusen kanssa, se kun sitä kevyttä liikuntaa tarttee todella paljon, jotta kintut pysyyvät sulana. Olenkin ollut tosi onnellinen ja kiitolline Vusella ratsastelijoista :)

      Kyllä, hevosen hankinta on trendi nykyään - osuit naulan kantaan! Se on ikävää, ettei ihmiset tajua / eivät halua tajuta, että se vaatii paljon panostusta ja vastuuta. Mielummin valitaa matkat, shoppailut ja kultturelli elämä - ja hevonen sitten seisoo. Sitten on jotenkin helkkarin hienoa vielä todeta ääneen, että omistaa hevosen. Tokihan kuulostaa hienolta, mutta mitä se loppupeleissä pääasiassa sitten onkaan ? :DDD

      Joo kyllä minäkin osaan jättäytyä sisälle pahimmilla keleillä, en minäkään sentään pyhimys ole :D Suunnittelen sitten vähän viikko-ohjelmaa uusiksi ja joudun ehkä miettimään aikatauluja ehkä hieman tiukemmiksi :)

      Poista
    2. Vuokraajan/liikuttajan olemassaolossa on vaikeinta se, ettei voikaan enää mennä tallille aina silloin kuin itse haluaa. Esimerkiksi tällä viikolla jätin keskiviikkona menemättä, kun töissä tuli rankka tilanne vastaan enkä henkisesti jaksanut mitään. No, en torstaina voinutkaan mennä sen sijaan, koska toinen oli menossa. Siihen on vielä totuttelemista ja joskus se harmittaa.

      On kieltämättä kyllä vaikeaa uskoa hevosensa toisen käsiin. Vaikkei itsekään ole täydellinen, tietää ainakin miten hepan kanssa on mennyt ja mitä tekisi tilanteessa, jos kaikki ei menekään nappiin. Olen niitä ihmisiä, joiden on tehtävä ja nähtävä asiat aina itse, oon vaan tottunut siihen, että usein itse teen tietyt asiat paremmin kuin mitä toinen tekisi. Oppisinpa kasvamaan tästä ulos, helpottaisi elämää monilta osin!

      Poista
    3. Ja tosiaan, mun tallimatka on 42km/suunta. En siis mene, jos joku toinen on menossa. Ei olisi kovin taloudellista ja viehän suhaaminen aikaakin. Kiva levätä hyvällä syyllä :)

      Poista
    4. Sulla on kyllä aikas mahoton tuo tallimatka, joten pointsit jo tuostakin määrästä, mitä jaksat tallilla käydä! :)

      Itselläkin vei aikaa luottaa hevonen toisen käsiin, varsinkin kun ihmisten motiiveista ei aina tiedä. Onneksi olen saanut lähipiirini sellaiset ratsastelijat, jotka tietävät pelisäännöt tarkkaan ja kunnoittavat niitä ja välittävät Kuskosta. Ei olisi mukavaa muutenkaan riskeerata ratsastajan ja hevosen turvallisuus - kun molemmista välittää. Kaamaa en anna kenekään käsiin maastoon yksikseen, koska se saattaisi äkkipikaisuudessaan olla hyvinkin vaarallinen itselleen ja ratsastajalleen, ongelmia ja vahinkoja kun en kaipaa ollenkaan itseni, heppojeni ja ystävieni elämään.

      Jospa sitä kentän valmistuessa saisi luottaa tuota tuliluikkua vähän muillekin, kentän sisällä kun on suht. turvallista harrastella :)

      Poista
    5. Kenttäpostauksia siis odotellessa! :)

      Poista
  2. Voi kun ei ois niin pitkä välimatka, tulisin hirmu mielelläni avuksi! ...vaikka intoa onkin enemmän kun taitoa :) Harvemmin tulee siellä päin käytyä, kun äiti on töissä aina silloin kun itse pääsis. Mielessä kuitenkin on, ja ilmottelen sit kun oon tulossa!

    Uskon, että teijän hepoilla on asiat hyvin. Se että välittää niiden voinnista ja pohtii omia päätöksiään/tekemisiään kertoo, että haluaa niille parasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksesta, ja ilman muuta, jos oot tulossa tänne päin niin ilmoittele niin varaan sulle kalenterista aikaa ! <3

      Niin, kyllähän se peiliin katsominen ja omien puutteiden toteaminen ja parempaan pyrkiminen on avain parempaan hevosenomistajuuteen :) kiitos kauniista sanoista <3

      Poista
  3. Nää sun kirjotukset saa kyllä miettimään !

    Oon kans samaa mieltä että (erityisesti) hevosta pidetään helposti jonkunlaisena statussymbolina, se on hienoa kun omistaa sellaisen ja tottahan se on hienoa mutta ensisijaisena syynä pitäis tietenki olla se aito innostus.

    Mä oon aiemmin monesti miettiny vuokraajan ottamista Nuutille, mutta oon aina tullu siihen tulokseen etten uskalla. Oisin aina ollu varmaan ihan huolesta sekaisin että osaakohan se ratsastaja tehdä tarpeeks pitkät käynnit alkuun ja loppuun ja pitää lepotaukoja ettei hevonen pääse väsymään ja hoitaisiko se jalat aina kunnolla jne... päädyin ottamaan hepalle liikuttajan, jonka kanssa oli semmonen fiilis että ainakin voi itse sanoa mitä hevosen kanssa pitää tehdä pelkäämättä sitä että ratsastaja kokee ettei saa rahoilleen vastinetta. Pystyin usein laittamaan viestiä että "tänään vaikka kevyt maastolenkki" ja näin :) Toki on vuokraajia jotka haluais nimenomaan maastoilla / kevyesti kouluvääntää mutta jotenki sain itse mielenrauhan tommosella "sopimuksella" :D

    Ennen ajokortin saamista mulla oli välillä kausia etten päässy tallille yhtä usein ku olisin halunnu ja tunsin siitä tosi huonoo omaatuntoa. Jotenki vaan mun harrastus tuntu aina jäävän veljen jääkiekkoilun varjoon ja mua kuskattiin sillon ku oli aikaa tai intoa. Nuuttia kyllä hoidettiin muiden toimesta mutta mua harmitti ja suututti kun oisin tietty mieluummin ite hoitanu ne kaikki kerrat. Nykysin onnistuu onneksi talleilu lähestulkoon joka päivä, toki välillä on kiireitä, töitä tai muuta menoa, mutta ei ne vapaapäivät sillon tällön hepallekaan huonoa tee :) Ei ne tietenkään seisotusta tartte, varsinkin kun meilläkin tarhausta vaan puol päivää... niin oon yrittäny aina saada jonkun edes taluttelemaan ja ihan viettämään hepan kanssa vähän aikaa.

    Mun piti tähänkin varmasti vielä kirjottaa jotaki mutta nyt ei tuu mieleen XD hyvä teksti kuitenkin taas. Ja ihania rallituskuvia ! Toivottavasti sun selkä pysyy kunnossa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä mietteitä sullakin, kiitos tosi paljon kommentista! Teistäkin näkee sen, miten haluat panostaa hevoseesi. Ja Nuutti kyllä näyttää niin hurmaavalle ja tyytyväiselle pollelle ilmeineen kaikkineen :)

      Poista
  4. Ootko miettiny hevosten ylläpitoon antamista tai vuokraamista? :) Ei sillä kyllä itsekin varmasti pystyt hevoset hoitamaan,mutta juuri kun itsekkin olet sitä mieltä että hevoset tarvitsevas hyvää liikuntaa. Tai että joku kävisi ratsastamassa sinun valvovan silmän alla hevosia silloin tällöin? :) En osannut muotoilla kommentia haluamaani muotoon ja saattoi tulla jonkum mielestä töykeäkin kommentti mutta mitään pahaa en tähän kommenttiin halunnut! Ja lisäksi haluan vielä kiittää siitä kuinka ihana sun blogi on ja mikä päivän piristyt on aina kun olet jotain kirjoitellut! ja onnea vielä sinulle ja miehellesi tulevasta vauvasta! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista, ilman muuta jatkan kirjoittelua niin usein ja huolellisesti, kuin vaan mahdollista <3 En nähnyt kommentissasi mitään tökeröä, hyvä kysymys oikeesti, kiitos :)

      Kuskollahan on ollut aktiiviset vuokraajat jo yli puolitoista vuotta, 3 vakituista kävijää, joista yksi on tosin parisuhteen vuoksi jäänyt vähän ns. kyydistä pois. Mutta näiden parin lisäksi ystäväni käyvät mielellään ruunalla ratsastelemassa, ja parilla heistä onkin vapaat kädet touhuilla pollen kanssa. He ovat osaavia ja luotettavia heppailijoita, jotka tietävät ja tuntevat tavat hevosen kanssa ja kunnioittavat niitä. Näistä kaikista henkilöistä kaikinpuolin olen todella kiitollinen :)

      Karisma on sen verran herkkis neiti ja sen vuoksi arvaamaton tapaus, että en sitä anna kenellekkään ns. omatoimiseen käyttöön, ainakaan niin pitkään, kun kenttää ei toistaiseksi ole. Kunpa se valmistuisi tuohon pian, niin tilanne saattaisi muuttuakkin. kesällä muutamat ihmiset ratsastivat sillä pellolla valvovan silmän alla, osa kokeineita konkareita, osa kokemattomia, seassa ihan pikkutyttöjä ja aikuisia miehiä. Kuitenkaan aidattomalle alueelle en uskalla sitä juuri kenellekkään antaa, ihan jo ratsastajan, hevosen ja ulkopuolisten turvallisuuden vuoksi.

      Yritän itse ratsastella mahdollisimman pitkään, kun se vaan on turvallista ja tuntuu hyvältä. Tänään juuri ratsastin molemmat hevoset itse ja fiilis oli tosi hyvä, eikä selkäänkään sattunut :)

      Ylläpitoon en voisi antaa hevosiani, olen kuullut sen verran kamalia kauhutarinoita hevosten kohtaloista ja olen nähnyt, kuinka terve hevonen menee surkeaan kuntoon lyhyessä ajassa väärissä käsissä. Lisäksi molemmat hevoseni ovat tietyllä tavalla vaativia tapauksia, etten voisi laskea niitä silmieni alta pois. Kusko kun tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja säännölliset venyttelyt ynnä muut hoidot turvotuksien vuoksi. ja Kaama taas on sitten todella haastava ratsastettava, eikä välttämättä aina mikään nautinnollisin lenkkikaveri :D Toki joku puoliylläpito omalla tallilla voisi ehkä onnistuakkin, mutta ihmisestä olisin todella tarkka, kuka sellaiseen hommaan saisi ryhtyä :)



      Poista
    2. Ylläpito tosiaan voi olla monen pahan alku ja juuri, ainakin jos se ei tapahdu omalla kotitallilla. Oma hevoseni päätyi miltei monttuun kierrossa ennen minulle tuloaan ja visusti uskon, että vaikka lv:t on meille arvokkaita, joku pitää niitä kakkosluokan hevosina. Itse en uskaltaisi ikinä.

      Poista
    3. olen anzun kanssa samaaa mieltä, en uskaltaisi ottaa sitä riskiä että esim. karisman fyysinen kunto ja psyyke romuttuisi huonossa käsittelyssä. en voisi ikinä tehdä sitä hevoselleni, mielummin pistän monttuun :)

      Poista
  5. Nämä sinun hevosaiheiset pävitykset ovat monestikin aika syyllistäviä. Hevoset eivät välttämättä ole niitä pihan koristeita ja trendin takia hommattuja, jos ei niillä ratsasta 6 kertaa viikossa.. "Fiilis-pohjaiset, ailahtelevaiset hevostelijat eivät tule yleensä menestymään. Pitää olla tilanteen tullessa valmis puremaan hammasta yhteen, näkemään vaivaa ja lähdettävä lenkille, vaikkei aina keli tai muutenkaan fiilis olisikaan kovin inspiroiva. Sitenpä melkein makaa, miten petaa. ".. Olen teksteistäsi ymmärtänyt, että olet ns. puskaratsastaja ja kuitenkin kommentoit näin? Eikö jokaisella ole omat tavoitteensa tai nimenomaan puskajusseilla ei niitä tavoitteita ole? Itse olen puskalainen, ratsastan noin 4 kertaa viikossa, en halua tehdä harrastuksestani pakkopullaa vaan haluan nauttia tästä. Kannattaisiko helpottaa ajatusmaailmaa tai sitten tituleerata itseään joksikin muuksi niin ei tarvitse meidän oikeiden puskalaisten tuntea syyllisyyttä näistä teksteistä? Tämäkään teksti ei pahalla, aivan asialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mielestäni ole syyllistänyt tässä tekstissä ketään muuta, kuin lähinnä itseäni ? Lue ihmeessä postaus ajatuksen kanssa uudelleen, niin näet selvemmin, ketä syyllistän tässä :) Toki pohdin ihmisten moraalia hevosten pidon suhteen, mutten kuitenkaan ole sanonut että jos ei liikuta 6 x / vko, olisi joku huono hevosen omistaja :D

      Minusta 4 lenkkiä / viikko on jo hyvä suoritus ja varmasti pitää hepan tyytyväisenä ! ei ne silloin mitään pihankoristeita ole ! joten en nyt oikein ymmärrä ? En minäkään mene jokapäivä, yleensä menen 4-6 viikossa, ja välissä voi olla kevyitä päiviä / juoksutusta tai maastakäsittelyä. En minäkään mikään pyhimys ole, mutta tuskin sitä missään välissä olen väittänytkään, vai olenko ?

      Toki ajattelen asioita hieman liikaakin pidemmän päälle, ja toki ehkä stressaankin välillä, mutta silti todellakin nautin elämäntavastani, vaikka se vaatiikin suunnittelua ja vastuun kantamista.

      Kyllä, olen 100 % puskailija, enkä taida muuksi muuttua ! mutta ei se mua haittaa ! :) Tämä puskailija yrittää epätoivoisesti sekoittaa puskailuun häivähdyksiä johdonmukaisuudesta ja monipuolisemmasta jumpasta. En ole missään vaiheessa pitänyt itseäni yhtään sen enempänä, mitä olen, enkä todellakaan vähättele puskailijoita, sillä mulle pääasia on se, että heppa saa lenkkeillä mielensä virkistykseksi ja terveytensä yllpitämiseksi. Sillä, missä se tehdään, ei juurikaan kai ole väliä, kunhan vaan lenkittäminen on asiallista ja hevoselle terveellistä :)

      Musta tuntuu, että jotenkin otit liian herkästi asiasta itseesi tai sitten osuin ehkä arkaan paikkaan. Pyydän anteeksi sitä kovasti, postaukseni tarkoitus oli pohtia oman hevosteluni järkevyyttä ja toki sekoittaa sinne sekaan myös faktojakin :) ei todellakaan loukata muita heppailijoita :) Pyydän siis anteeksi vielä kerran ! :)

      Toivon että vastaat vielä, sillä on ikävä jättää asioita juttelematta loppuun :)



      Poista
    2. Tekstit antavat syyllistävän kuvan, ikäänkuin olisi olemassa yksi ainoa ja oikea tapa olemassa. Näin on monissa teksteissä, jotka liittyvät yhtään hevosiin. Ja koska se antaa niin jyrkän kuvan, voi tulla mieleen että siinä haluaa ns. sormellaosoittaa niitä jotka eivät toimi samoin. Apuakin on varmasti kaikilla helpommin saatavilla, jos ei ole liian "tiukka". Maailmassa on varmasti paljon niitä oikeasti huonoja hevosenomistajia, jospa emme tekisi sellaisia niistä jotka kuitenkin pitävät eläimistään huolta.
      Monissa teksteissä on myös viitattu henkilöihin jne, anonyymisti. Miksipä sitten ei voisi kirjoittaa anonyymisti? En omista tiliä, jossa tietoni näkyisivät, eikä myöskään auta jos etunimeni kirjoitan.

      Poista
    3. Se on ihan tietysti oma asiasi, jos koet huonoa omaatuntoani teksteistäni. Kuitenkin, jos liikutat hevosiasi ja pidät niistä huolta, niin kuin tuolla aiemmin sanoin - en ymmärrä miksi koet syyllistämistä tässä, sulla ja sunhan hevosilla on kaikki hyvin ? :D otat asian turhan henkilökohtaisesti :) Kyse kun kuitenkin oli hevosihmisistä, jotka seisottavat hevosiaan vuodesta toiseen ja antavat monesti jäädä niitten oman onnensa nojaan monessa muussakin asiassa.

      en ole missään vaiheessa sanonut sitä, että olisi yksi ainoa oikea tapa toimia ;D nyt olet naurettava hieman, ja tuntuu että tää on jotenkin kipeä asia sinulle, kun noin vihaisesti suhtaudut tähän :)

      Minun luona käyvät ihmiset kyllä tietävät, että olen kyllä etenkin itseni suhteen vaativa, en niinkään vaadi ihmisiltä mitään täydellisyyttä ratsastuksellisesti. Olen hyvin rento ja rempseä, joka antaa kyllä luotettavalle ja varmalla kädellä käsittelevälle vuokraajalle vapaat kädet hepan kanssa touhuilla :) Esim. istunnasta tai muusta en jaksa välittää, se kun ei ole mikään pääasia hevostelussa muutenkaan. ja asioissa aina voi kehttyä ilman paineita ja että asiasta tekisi sen suurempaa numeroa.

      Olisi ikävää tarjota huonosti toimivaa hevosta ihmisille, jos ne olisivat kipeitä tai jumissa. Joten ne on pidettävä kunnossa ja ohjeistettava edes siten, että ratsukko tulee toimeen. ei tässä mistään vaatimuksista ole kyse, vaan harrastelun miellyttävyydestä ja ratsukon turvallisuudesta :)

      Niin, et ehkä tiedä, mutta tunnen hevosihmisiä valtaisan määrän, ympäri suomen :) onko sekin sinulle jokin ongelma, että nostan hattua ihmisille jotka päättävät hävittää hevosensa tarhasta seisomasta, kun aika ja motivaatio ei ole niille riittänyt ? Mielestäni kirjoitin tapauksesta kunnioittavasti ja ihailin ihmisen kanttia tehdä ratkaisu :)

      Poista
    4. En ota henkilökohtaisesti vaan yritin kertoa millaisen vaikutelman tekstit antavat. Tiedän itse, että minun hevosenhoidossa ei ole vikaa, mutta kerroinkin vaan miltä teksti ulkopuolisesta vaikuttaa. En koe huonoa omaatuntoa. Enkä henkilökohtaisesti vaan kommenttini oli yleinen.

      Poista
    5. Hennahan on alleviivannutkin tekstissä tarkoittavansa itseään ja omia ajatuksiaan. Miten sen voi käsittää väärin?

      Poista
    6. AnZu: niinpä!

      Tästä blogitekstistä taitaa saada revittyä eniten kommentteja!!:DDD, noh, mutta nyt on sitä asioiden puintia ja sekä kääntelyä ja vääntelyä! ;D -Anne-

      Poista
    7. No hyvä anonyymi, että olet itse asian kanssa ok, sillä en koe että sun pitäis tuolla hepanhoidollasi mitään huonoa omaatuntoa tunteakkaan :)

      Minua ei yhtään taas haittaa, jos joku hevosensa seisottaja saisi tästä vaikutteita :) Niin kuin yllä olevat kommentoijjatkin tuossa toteavat - itseänihän tässä nimenomaan puin ja jos se kolahtaa jonkun toisen omaantuntoon, niin hyvä vain, jos sellaiseen on aihetta :)

      Tää oli ilmeisen hyvä postaus, kun niin paljon herättää ajatuksia :) Itse olen ollut todella tyytyväinen näihin keskusteluihin, vaikka toki ne hieman siistimminkin voisi hoitaa ja puhun tässä myös itsestäni kärkkäine sanoineni :)

      Poista
  6. Mikähän tässä ihmisillä yleensä on ongelmana kun melkein kaikki negatiivis sävytteiset tai muut tämäntapaiset kommentit on anonyyminä!!??? kyllä on tympeetä...enkä väitä että ne kommentit olisi yhtään sen arvollisia tai arvottomia, mutta tympeää se kyllä on!! sori vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin no sepä se, katsos kun mielipiteitä ei voi aina vaihtaa niin ku ihan omana itsenään :) mutta eepä siinä, ei ole mun ongelma jos jollakin ei ole kanttia :)

      mutta jokatapauksessa on kiva kyllä vaihdella näkemyksiä hyvässä hengessä, oli sitten ano tai ei :) aikaisempia anonyymin kommentti, missä kysyttiin vuokraajista / ylläpidosta, o0li todella hyvä kysymys :)

      mutta sitten taas tuossa ylemmässä kommentissa vaan jäi häiritsemään se, että ano oli ottanut itseensä vähän turhasta. kyse kun ole hevosten seisottajista eikä todellakaan puskailijoista, jotka ratsii 4 kertaa viikkoon, sillä se on mielestäni kiva suoritus ja varmasti pitää ponin ioisena :) siksi ihmettelen mistä hän noin otti itseensä :)

      mutta toki jokainen taplaa tyylillään, en pahemmin jää angstaamaan tuontyyppisen anojen kommentteja, itseasiassa musta on ihana keskustella tämmöisistä jutuista, siinä kasvaa itsekin :) se on sitten eri asia, koitetaanko mustamaalata turhaan :)

      Poista
    2. Tuli muuten mieleen heittää tähän perään vielä sellainen kommentti, että jos jollekin on mielekästä hevosen pitäminen seisomassa pihassa, niin eihän sitäkään toki mikään estä jos ei hevonen ole sellaista sorttia ettei lomailua kestä (henkisesti/fyysisesti). Tietenkin sitten mietityttää, onko tuollaisessa harrastuksessa taloudellisesti järkeä kun ei hevosenpito ilmaista ole.

      Poista
    3. Totta, hyvä pointti. Tunnen heppoja, jotka tykkäävät verkkaisemmasta elämästä. vaikka esim 2 kertaa viikossa joku lössyttelylenkki voi tehdä niistä hyvinkin onnellisia, mutta monella tarha on sitten tosi valtaisa, joten spontaania liikennettä tulee luonnostaan, luonnollisessa ympäristössä. itse en kuitenkaan seisottaisi hevosta tarhassa 24/7 - missään tilanteessa. toki toipilaat on erikseen. :)

      ja kyllä, kukkaron vuoksi lähinnä jättäisin homman kesken jos en voisi hepan kanssa lenkkeillä. en tekisi hevosella mitään, jos se olisi vain pihankoristeena / oloneuvoksena. Jos en pääsisi hevoni kanssa touhuilemaan, olisi harrastus suhteellisen turha. Enkä ole pahemmin nähnyt iloisia ja tyytyväisen näköisiä hevosia, jotka joutuvat pakkolomalle ja saavat odottaa seuraavaa lenkkiä koko loppuikänsä :(

      Poista
  7. eikös laep asu aika lähellä sinua? mikset pyydä häntä ratsastamaan tai anna hevostasi hänelle ylläpitoon? hän varmaan saisi noita vähän koulutettuakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, lähellä ja lähellä - on meillä välimatkaa reippaat 100 km :) Vaikka Laura on todella hyvä ratsastaja ja ystäväni, en voisi häntä tällä hetkellä rasittaa ja vaivata pyytämällä häneltä läpiratsastusta, hänellä kun omakin hevonen hoidettavanaan ja oma elämäntilanteensa. En muutekaan haluaisi vaivata ystäviäni, joilla on omat kauraturvat huolettavana :)

      Jos koulutusta kaipaisin, pyytäisin ratsuttajan tänne tai lähettäisin sen tallille koulutukseen. Tämä siksi, että haluaisin ammattilaisen käsittelyä , maksaa siitä hyvästä, että joku hevostani kouluttaisi. sama homma hyvästä läpiratsastajasta, siitä olisin valmis maksamaan. tähän asiaan en halua värvätä ystäviäni, joilla omakin elämä ja hevonen.

      Koska olen hevosteni kanssa vain harrastelijoita / puskailijoita, ei meillä ole kiire kehittyä minnekkään :) omaksi iloksi harrastellaan ilman paineita ja osaamme omaa tahtia opetella asioita :)

      Poista
    2. Olen itse kylläkin apuani tarjonnut sinulle, mutta ikävä kuulla että siitä huolimatta se ei kelpaa. Onhan ammattiratsuttajillakin monia muitakin hevosia? Miksi sitten et kehtaisi vaivata ystävääsi? Kivempihan sen ystävän on sinne tulla viettämään vaikka pari päivää, kun että ihan vieras ihminen tulee vain ratsastamaan.

      Poista
    3. Kultaseni, tässä ei ole todellakaan kyse enää mistään kelpaamisesta, kuten varsin hyvin varmasti tiedät sen :) En vaan kehdannut sanoa syytä sitä tässä erikseen, koska en tiennyt että kuuluuko minun asiasta täällä mitään mainita :) Mutta jos tarkemmin pittää sanoa, en tahdo että joudut riskeeraamaan itseäsi ja vauvaa meidän takia :) Kuitenkin se on täkeintä tässä, enkä voisi antaa itselleni anteeksi sitä, jos jotain teille sattuisi meidän takia :)

      Todellakin sinua hyödyntäisin, jos et olisi samassa tilanteessa kuin minä :) sitä sun ei tarvitse epäillä. Sehän meillä olikin alunperin suunnitelmissa, ja itse oletkin todella tarjoutunut auttamaan, että läpiratsastelen heppoja, kun en itse siihen pysty ennen ennen raskauden h-hetkeä tai synnytyksen jälkeen. ja arvostan sitä suuresti.

      Kuitenkin se suunnitelma sai jäädä, koska olet itsekin raskaana :) Ja koska viimeksikin ratsastellessa meillä oli pieni "läheltä-piti-tilanne" , en halua riskeerata ketään.

      Kyllä sie varmasti pointtini ymmärrät <3

      Poista
    4. mikä läheltä-piti-tilanne?
      siltikö uskallat ratsastella vaikka näin käy?et taida kovin ajatella vatsassasi asuvan lapsen turvallisuutta.
      olet puhunut aiemmin jostakin lapsen saannin vaikeudesta,eikö tämä merkitse sinulle jo sitä että vauvaasi kannattaisi pikkuisen paremmin suojella

      Poista
    5. Näin kävi kerran, huom. kerran. Eikä minulle. Ja en nähnyt tilannetta täysin, vaan infon ja kirjoituksen perusteella ajattelin sen itse omassa päässäni läheltä piti-tilanteeksi. Ja koska kyseessä oli joku muu, kuin minä - otan sen enemmän kuin tosissani. En halua ottaa toisten tapaturmia vastuulleni, siksi toiminkin hyvinkin ennakoivasti ennen ja nyt.

      Lapsi on minulle todella tärkeä, sitä sun ei tarvitse epäillä, mutta kiitos kovasti huolenpidosta :) Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus, joten aion ratsastella niin pitkään kuin se vaan on mahdollista, turvallista ja tuntuu hyvältä. En ole niitä ihmisiä, jotka vinkuvat ja jäävät laakereilleen lepäämään heti, kun olisi siihen mahdollisuus luvan kanssa. kannan siis myös vastuuni hevosten kanssa, ja jos jotain sattuu, olen valmis katsomaan peiliin ja syyttämään siitä vain ja ainoastaan itseäni.

      Lapsen saaminen on taivaan lahja meille, mutta stressamaalla tai pumpulin sisään kääriytymällä se ei siitä yhtään helpommaksi muutu ja samat riskit on olemassa :D hevosten kanssa minulla ei ole ollut pahemmin riski-tilanteita raskauden aikana, mutta taas sitten meinasin vetää elämäni lipat kotini rappusilla viime viikonloppuna :D että ei sitä voi koskaan tietää, mitä tapahtumaan tulee elämässä :)

      Poista
    6. mikä se läheltä-piti-tilanne oli?

      hienoa että kannat myös vastuun siitä että syytät itseäsi jos rikot lapsesi hevostesi kanssa!

      synnytyksen jälkeen asenteesi varmasti muuttuu,etkä laita hevosiasi lapsesi edelle ;)

      Poista
    7. Koska kyseessä on toinen ihminen, en koe tarvetta kertoa tästä asiasta enempää. Hevonen oli virkeä, ei siinä kai ole sen enempää kerrottavaa, joten en kerro tapauksesta enempää, sillä se ei kuulu sen enempää sinulle, koska en sinua tunne :) tietääkseni ;)

      Totta, olet varmasti oikeassa, varmasti äityiden kautta moni asia muuttuu - on muuttunut jo nyt. Jos kuitenkin päätyisin sen johdosta seisottamaan kuukausitolkulla hevosiani, joudun ne hävittämään joko myymällä tai sitten laittamalla monttuun. Hyvin todennäköisesti valitsen kakkosvaihdoehdon, niin karulta kun se kuulostaakin. Haluan kuitenkin uskoa, että tuohon tilanteeseen en ajautuisi.

      Kyllä, kannan vastuun monesta asiasta selkä suorassa ja myönnän omat puutteeni ja vikani. myös tässä asiassa. :)

      Poista
    8. Mä en ennen yhtä aiempaa blogikirjoitustasi ja siihen liittyviä ajatuksia edes osannut ajatella, että raskaana olevat ratsastaisivat. Oikeastaan hyvä, että nyt tiedän sellaisia ihmisiä olevan olemassa, sillä tuo ajatus jotenkin antaa mulle voimia. Olen niitä ihmisiä, jotka miettivät "loppuuko elämä" lasten myötä. Ratsastin raskaana sitten aikanani tahi en, ainakin tiedän, että niinkin voi tehdä.

      Tämmöinen kommentointi on syy, miksi mun blogiini ei tule koskaan kommentoimaan ainutkaan anonyymi. Jos näin vakavia syytöksiä ei voi sanoa omalla nimellään sanojensa takana seisten, ei mun mielestä ole syytä sanoa laisinkaan. Varsinkin, kun pitäisi tietää, mitä kaikkea tämänkin pienen ihmeen takana on ja paljonko sitä on odotettu. Paljonko on haaveiltu ehkä edes uskaltamatta toivoa.

      Poista
    9. Niin, onhan se toki ajatuksena aika karu. Onhan ratsastus kuitenkin muistaakseni rankattu yhdeksi maailman vaarallisimmista urheilulajeista. Mutta urheilulajeista, onneks me ei sen enempää urheilla, kuha lussutellaan :) Kyllä tällä hetkellä valitsisin turvallisemman ratsastelutavan kenttäpyörimisen muodossa, mutta meillä ei vielä toistaiseksi ole siihen mahdollisuutta, kun kenttäprojekti seisoo vieläkin :/ Joten maastoon on lähdettävä, onneksi tuttuihin sellaisiin vaikka voihan toki sielläkin sattua ja tapahtua - olipa melkein missä tahansa.

      Itsekin aikoinaan murehdin kamalasti sitä, että miten hevosten käy, jos tulen raskaaksi ja loppuuko elämä tyystin siihen :) Kun olin raskaana syksyllä 2008, jätin ratsastelut silloisella hoitohevosellani pois ja muutenkin minimoin kaikki riskit pois. Hoitohevonen oli herkästi kompuroiva tapaus, joten kaatuiltiin jonkin verran. Joten sen vuoksi oli helppo ja kaikin puolin parempi jättäytyä ratsasteluista pois ja toki se oli helpompaa, kun heppa ei ollut oma.

      Tiukkaa se teki, kaipuu heppailemaan oli kova. Nyt kuitenkin kun on omat pollet, niin vastuu niistä on kannettava ja muutenkaan oma pää ei kestäisi olla poissa kuvioista. Ja jos ja kun tulevaisuudessa en itse pysty, hankin jonkun muun tekemään sen ja onhan minulla aivan mahtava tukijoukot jo muodostunut <3 Olen kyllä kiitollinen, että minulla on tällaisia auttavia käsiä ympärilläni. En minun hevoseni välttämättä liikkuisi näin ahkerasti ilman noita ihania ihmisiä :)

      Anojen ehkäisy olisi yksi ratkaisu "siistiä" blogia. Onneksi ei olla menossa vielä huonon maun keskusteluihin ja törkypuheisiin, että tarvitsis sellaiseen ryhtyä. En onneksi tämän tyylisistä keskusteluista pahastu, päinvastoin. Minulle nämä on tuottanut paljon iloa ja pohtimista tämän päivän aikana :)

      Mutta ymmärrän kyllä päätöksesi ja itsekin päädyn samaa päätökseen, jos pidemmän päälle alkaa ns. häirintää esiintyä :)

      Vauva tosiaan on meille taivaan lahja ja uskomme että meitä varjellaan kyllä joka päivä. Vaikka toki varjeluksellakaan ei saa leikkiä miten sattuu. Ei mitään "Nasta pohjaan, Jeesus ohjaa" - meininkiä ;)

      Poista
    10. ..ja tähän lisään vielä kommentin: Että lämpimät onnittelut Lauralle!! -Anne-

      Poista
  8. Hei hei hei...ennenku mopo karkaa kenenkään käsistä, niin eipäs ruveta arvuuttelemaan kenenkään tärkeysjärjestyksiä elämässä!!Kaikki asiat on sumplittavissa ja järjesteltävissä, eikä tästä mielestäni tarvitse kenenkään repiä mittään hirveitä kauhuskenaarioita. Jokainen saapi kauhistella tietysti toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, mutta muistakee, että kyse on kuitenkii jonkun elämästä, joka on kyllä varmasti itse itselleen määrittänyt omat rajansa ja systeeminsä, joten eipä kauhistella sitä, että jos joku haluaa ratsastaa raskaana! se on kyseisen ihmisen oma asia eikä kaipaa siihen ketään syyllistämään rinnalle! Se joka ei selkään halua tai voi kiivetä, niin ok, jos haluaa tai pystyy sekin ok! Jokaisen omia valintoja ja varmasti ovat omaan tilanteeseensa parhaaksi nähneet. Lapset ovat tärkeitä, mutta ei kaiken elämisen tarvitse niiden ympärillä pyöriä ja vaikka olen itsekin äiti niin näinpä sanon! -Anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no aamen ! Kiitos, sinä viisauden oraakkeli siellä! <3

      Poista
    2. "viisauden oraakkeli"...*tirsk, tirsk ja mahoton hörönauru*;DDDD -Anne-

      Poista
    3. elähän nyt yhtään siellä naureskele, olethan sie ! ;) hihihihi!

      Poista
  9. Lisäisin vielä kysymyksen liittyen ylläolevaan Annen kommenttiin.. Onko todellakin niin että jokainen ITSE päättää ratsastaako vai ei? Vai tulisiko tässä kysyä myös puolison mielipidettä? Ja tulisiko mielipide kysyä niin ettei puolison tarvitse vain myötäillä raskaana olevan päätöstä? Mikäli olet vahvatahtoinen nainen Henna, niinkuin olet kertonut, uskaltaako puolisosi sanoa mikäli ei haluaisi sinun hevosen selkään kiivetä? Onko hän valmis kestämään sen jos tiput ratsusi selästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kysymys, yritän saada mieheni vastaamaan tähän kysymykseen täysin itse :)

      Poista
    2. Tuo on hyvä pointti! Minua on Hennan puolesta ärsyttänyt tuo ns. ulkopuolisten ja varmaan läheisetkin sitä saattaa harrastaa, niin kauhistelu ja sellainen hysteria asiaa kohtaan. On ok, jos tulee neuvovia kommentteja ja tietynlaista hyvää tarkoittavaa hätäilyä, mutta kun tuntuu välillä että menee ihan syyttelyn puolelle, että toinen ei välitä!Mutta tuo asia on nyt sitten heidän keskeinen asia. Ehkä oli vähän miulta yli vedetty se että ITSE päättää, mutta se nyt tuli siihen muotoon. -Anne-

      Poista
    3. Olisi tosi kiva saada ihan eirillinen postaus kimmon mieleipiteestä raskauttani ja ratsastusta ja ylipäätään koko harrastusta kohtaan, mutta se tuskin mahdollista, kimmo kun ei välitä puuttua tällaisiin juttuihin :) mutta pyydän ainakin hänen mielipidettään ja sen tänne sana sanalta kirjoitan, jos hän ei itse suostu kommenttia naputtelemaa. kuitenkin olisi hyvä että hän kertoisi sen täysin itse, joten koitan vielä suostutella ;)

      Poista
  10. Tähän voisin kommentoida sen verran että tottakai on olemassa riski kaatua tai ajaa kolari tms, mutta sen takiahan tällaiset riskialttiit harrastukset suositellaan jättämään pois, koska ne lisäävät vaaratilanteita entuudestaan. Samoin mootoriajoneuvoharrastukset jne. Normaaleihin peruselämänriskeihin voi ajatella, että se on kohtalon sanelemaa jos näin käy että keskenmeno tulee, mutta muut ovat kyllä (en tarkoita syyllistää) itsehaettuja lisäriskejä.
    Riskihän löytyy myös synnytyksen jälkeen jos heti aloittaa ratsastuksen, siitä kannattaa neuvotella neuvolassa. Suositus on ilmeisesti aikaisintaan jälkitarkastuksen jälkeen. Kohdun kannattajat jne ovat syynä. Seuraamuksina voi olla keskenmenot jatkossa tai virtsaamisongelmat. Mutta kysy ihmeessä mitä oma neuvolan hoitajasi sinulle sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä pointti, kiitos tästä! ja en ottanut tätä kyllä syyllistämisenä, todella asiallisesti ja rakentavasti olit kommenttisi muodostanut :) ja oli asiatekstiä.

      Totta, otan itse suuren riskin noustessani hevosen selkään, se on tosiasia ja olisi naurettavaa kieltää se :) siksipä juuri kannan itse vastuun tästä enkä voisi ketään ulkopuolista onnettomuudesta syyttää (paitsi jos joku vaikka autolla ajaa meidän päällemme ) Pyrinkin pysymään rauhallisissa tutuissa paikoissa ja ennakoimaan kaiken parhaani mukaan. mutta niin kuin totuus kertoo, sekään ei aina riitä välttämättä. mutta toivotaan parasta.

      Kiva kun otit nuo moottoriajoneuvot esille. en ole niistä itsekään muistanut mainita. Esim. moottoripyörän kyytiin uskaltauduin muistaakseni parisen kertaa kesän aikana ja koska niin kovasti kaatumista pelkäsin, en enää halunnut pyörän kyydissä olla. Sama pätee mm. moottorikelkkaamme, mitä rakastan älyttömästi - rallitella ja hyppiä kelkalla kovassa vauhdissa. sitäkään tuskin harrastan ennen vauvan tuloa. jos kelkän kyytiin menen, ajellaan hiljaa. mutta epäilen vahvasti etten mene istuskelemaan sinne mahani kanssa ollenkaan koska jo istuminenkin tekisi pahaa.

      olen varma siitä, että minusta ei ole ratsastamaan enää pitkään, ja tuskin pääsen synnytyksen jälkeenkään vähään aikaan ratsaille, se on ikävä tosiaasia, mutta pakko tässä tilanteessa kohdata.

      tähänkin asiaan on neuvolantäti minua ohjeistanut ja kehoittanut kuuntelemaan itseään ja tunnistamaan riskit. ei kiellä muttei suosittelekkaan.

      kiitos kommentistasi :)

      Poista