Pakollinen ratsinki-tauko

Lunta! Tällä kertaa myönnetäköön, etten pahemmin nyt välittäisi siitä.  Olen aina ollut innostunut talven ensilumista ja kauniista valkoisesta maisemasta, mutta olenkin aiempina vuosina ollut kauempaa viisas ja ennakoinut talven tulon kohtuullisen hyvin myös hepojen kanssa.

Nyt ei mennytkään hommat ihan suunnitelmien mukaan, vaan hevosilla on vieläkin kesäpopot jaloissaan.  Ja tänne on tullut viime päivinä paljon lunta, että lenkille lähtö ilman hokkeja olisi todella riskaapeliä touhua.   Olen sitten koittanut juoksutella hevosia läheisellä niityllä, missä kasvaa korkea heinä - siinä juoksuttelut onnistuivat ilman liukasteluja vielä tiistaina, kun lunta oli vähän.  Nyt on kuitenkin tullut niin paljon lisää, ettei uskalla pahemmin ottaa riskejä, että ne venäyttäisivät itsensä liukastellessaan.

Ne ovat muutenkin nyt joutuneet tyytymään rauhallisempaan menoon, sillä viime viikolla pakkasien vuoksi tiet olivat kivikovat, eikä niillä voinut ajatellakkaan ottavansa yhtäkään juoksuaskelta.   Sitten tuli nämä lumet. Soittelin kenkääjälle, mutta ruuhkien vuoksi sillä voi mennä vielä jopa viikko, että pääsee tulemaan paikalle.  Onneksi on luvattu plussa-kelejä,   jospa nuo lumet vähentyisivät edes niin, että pääsisi tiellä menemään  tai edes kävelyttämään maastakäsin.

Huomaa selkeästi miten kunnollisen liikutuksen puutteessa, alkaa hevostenkin päässä keittää.   Vaikka olenkin jo ajat sitten pienentänyt väkirehu-annosta, ei se pahemmin tunnu auttavan.   Ponit rallittelevat tarhassa useita kertoja päivässä, ja meno näyttää joskus todella vaaralliselta.  Onneksi vielä ei ole pahemmin sattunut mitään, ja toivon mukaan ei satukaan.

Vanhempi ja huonolaatuinen rallittelukuva viime talvelta

Tällaiset ratsastamattomat päivät ovat myös minulle ihan kummallisia. Olen kuin tulisilla hiilillä, koko ajan takaraivossa ajatus, että pitäis olla jo menossa.  Varmasti tekee ihan hyvää meikäläiselle relatakkin välillä, vaikka luonnolle se ottaa - ja selälle ! Ratsastus on aina hoitanut vähän oikukasta selkääni, joten vaparit eivät tee hyvää minullekkaan.

Siitä päästääkin mun selkään.  Se on ollut hullun kipeä muutaman päivän, erityisesti tänään on elämä ollut aikamoisen vaikeeta noitten kipujen kanssa. Nukkumisesta ei meinaa välillä tulla mitään, ja sitten taas kun löydän hyvän asennon - voisin nukkua koko päivän.  Heräsinkin äskettäin 5 tunnin päiväunilta ja koko ajan tuntuu siltä, että voisin jatkaa nukkumista. Kuitenkin ajattelin ryhdistäytyä, vähän piristää itseäni hiusten laitolla / meikillä  ja hoitaa sosiaalisia suhteitani käymällä vihdoin ja viimein käymään ystävän luona kylässä :)

Pitänee seurailla tuota selän tilannetta tämä vapaaviikko ja katsoa, pystynkö aloittamaan yövuorot taas ensi tiistaina. Yöviikot alkavat viedä hetki hetkeltä enemmän voimia ja jos en pysty tekemään työtäni kunnolla - on minun pakko jäädä sairaslomalle.  Silti jo nyt kotiin jääminen tuntuu ahdistavalta ja taloudellisestikkaan se ei olisi hyvästä.  En haluaisi vielä "hyljätä"  työpaikkaani. Mammalomani kun alkaisi virallisesti vasta 14.12.  Mutta loppupeleissä on minun ajateltava itseäni ja tenkin pientä ukkelia tuolla masussa.

Jos vaan kivut sallivat, lauantaina minulla olisi tarkoitus lähteä käymään iltasella Kuopiossa,  sillä pari vanhempaa ystävääni vuosien takaa tulevat käymään siellä.  He ovat asuneet vuosikausia etelä-suomessa, ja emme sen vuoksi olla nähty aikoihin.  He päättivätkin järjestää yhteisen illanvieton vanhojen ystävysten kesken, käymme syömässä ja vaihtelemassa kuulumisia pienellä porukalla.   Jos saan ehostettua itseni kuvauskuntoon, voisin ottaa muutamia masu-kuvia tänne, niitä kun on toivottu  :)

Mutta tämmösiä tunnelmia täällä!  Ai niin, tervetuloa ihanaiset uudet lukijat,  teitä on jo yli 70 ! Olen todella otettu ja onnellinen tästä, kiitos kovasti  <3  Mitä haluaisitte tietää minusta  tai mistä haluatte että postaan ? Heitelkää  aiheita ja kysymyksiä ilmaan rohkeasti ! 

<3 Henna