Selkäkivuton mamma ja virkeät ponit

Täytynee hehkuttaa alkuun, että tänään minulla on ollut ensimmäinen täysin selkä / lantio -kivuton päivä useampaan viikkoon, mahtavaa!  Kyllä ratsastus on ihme lääke tällaiselle kampuralle, mitä meikäläinen on!  Ihan jo se, että kävin hevosen selässä toissapäivänä reippaan puolituntisen käppäilemässä, vetreytti todella paljon olemustani ja elätteli toivoa kipujen häviämisestä.   Eilenkin selkäni oli huomattavasti parempi ja tänään se jo lähenteli täydellisyyttä.  Miten ihminen voikaan olla onnellinen ollessaan kivuton  ?

En kuitenkaan koe olevani niin hyvässä kunnossa, että minusta olisi takaisin töiden pariin. Yöhoitajan työ on sen verran rankkaa.   Kyllä vanhukset ansaitsevat vähän paremman yöhoitajan, kuin tällaisen pullavan mamman vaivoineen.  Itsestäni tuntuisi jopa hieman edesvastuuttomalta mennä huolehtimaan toisista tässä kunnossa. Enkä usko, että jaksaisin enää töitä tehdä, tarvitsen niin paljon lepotaukoja ja jatkuva kävely sekä nostelu rasittaa todella paljon lonkkia ja selkää.  Nyt kun olen päässyt kivuttomaan olotilaan, en haluaisi kipuja enää takaisin. Ehkä minun on nyt annettava armoa itselleni ja muille,  mentävä hakemaan lisää sairaslomaa.  En minä korvaamaton ole, en todellakaan.

ehkä  nyt otan rennosti niin kuin meidän Viljo <3

Niin kuin aiemminkin ounastelin,   on hevot olleet virkeitä lomansa jälkeen, mutta yllättävän asiallisia kuitenkin.   Kaama lähinnä hieman pöllöilee ja Kusko vähän intoilee.  Haluan  kuitenkin huomauttaa, että ponien edesottamukset ovat suhteellisen säälittäviä  ja saavat lähinnä nauramaan.  Nauraminen tuntuu rentouttavan myös hevosen.

Karisma näkee ylimääräisiä mörköjä siellä sun täällä,  puhisee ja pöhisee turpa tötteröllä  ja saattaa ottaa pari steppi-askelta.  Pari kertaa jouduin sitä topakammin käskemään eteenpäin, mutta viesti meni melkeinpä heti perille.  Eteenpäinpyrkimystä sillä riittää, ja halu olisi kova mennä reippaammin. Kuitenkin se on fiksu flikka ja pysyy hanskassa hyvin.  Energialataus on saanut sen kaikinpuolin erityisen herkäksi. Niin herkäksi, että ryhti säilyy yllättävän hyvänä, polle polkee hyvin takasillaan alleen  ja väistöt onnistuu, jopa ravissakin.   Että jotain hyvääkin energian tuomasta herkkyydestä aina seuraa, pollella on kova halu työskennellä.

Ja Vuse.  Siinä vasta meidän vanha, kinner-vaivainen mies.   Toinen on niin tohkeissaan,   ja halu päästä laukkaamaan olisi kova.  Eilen ja tänään saatiin neuvotella herran kanssa askellajeista tuttujen ja niin rakkaiden laukkamäkien alla.  Ja välillä tuntui, että mennään jotain korkeamman koulutason askellajeja ihan vain neuvottelujen lomassa.   Tänään Kuskon vuokraaja Anne tulikin lenkkeilemään ja ravailtiinkin kohtuu mukavasti, lähinnä kevyesti verkkaillen  :)  Samat piffit, puffit ja paikoillaan laukkailut se taisi esitellä myös Annelle kertaalleen, mikä meitä lähinnä nauratti.  Herra on hyvinkin koominen tapaus kutkeineen, eikä todellakaan ole steppaillessaan vaarallinen, ainakaan kokeneemmalle ihmiselle.

Meillä olikin kiva lenkki ja huomenna homma jatkuu taas toisen vuokraajan kanssa. Lisäillää ravin määrää ja pian päästääkin sitten jatkossa ottamaan vähän laukkojakin.    Vaikka tänään olikin aikamoinen suojakeli,  ei tilsoja pahemmin tullut kun pysyttiin ajo-urilla ja tamppautuneissa kohdissa.   Ja tuntuipa tuolla "umpisessakin"  kävellessä tilsat irtoavan aika herkästi pois.   Tilsakumitkin ehkäisevät paukkujen muodostumista kivasti. Se on hyvä, sillä liukastelu ei ole se paras juttu tässä tilassa :)

Viime talvi oli aika karsee tilsojen suhteen,  ja kertaalleen sitä käytiinkin Kaaman kanssa nenällämme. Onneksi ei pahemmin sattunut, mitä nyt vähän naamat kolahti jäähän.   Ja sekin omaa hölmöyttäni / laiskuuttani, kun en jaksanut laskeutua selästä n. sadan metrin vuoksi.  Sitä kompurointiinkin sitten oman tien haarassa.   Nyt olen viisaampi ja poistan heti tilsat, jos niitä tulee, enkä lähde liikaa urheilemaan.  Ja jos on huono keli tuon suhteen, jätän lenkkeilemättä tai sitten menen maastakäsin  tai valitsen juoksuttelun.  Haluaisin muutenkin alkaa juoksuttelemaan heppoja enemmän, jos vaan mahdollisuuksia on.

kylmäpakkausta naamalle turparallin jälkeen ;)

Vaikka joku ehkä innostuukin tästäkin mulle valistamaan, mm. välinpitämättömyydestäni, niin silti aion asiat tänne avoimesti kertoa, koska mulla ei ole mitään hävettävää / salattavaa itseni suhteen :)

Edelliseen postaukseen palatakseni haluan muistuttaa, että minusta on kiva vaihdella mielipiteitä ja näkemyksiä asioista.  Sen voi kuitenkin tehdä asiallisella tavalla,  joten koitetaan jutella asioista kypsästi ja vaikka näkemykset eroavaisitkin,  voi keskustelun tehdä rakentavassa ilmapiirissä.  Elämä on liian lyhyt turhaan kinasteluun  ja tyhjänpäiväiseen syyllistämiseen.

Niin, piti vielä ihan kiittää teitä, arvoisat lukijat.  Mukavasti aina saa nämä postaukset jatkoa, kun kommentoinnissa jatketaan keskustelua.  Kiitos teille siitä!  :) 

<3 Henna