torstai 22. marraskuuta 2012

Maailman rakkaimmat potkut, maailman rakkaimmat tahdit

Vaikka eilen postasinkin tänne, ja mieleni olisi tehnyt jo sinne edes sivuten kertoilla teille tämänhetkisiä masu-kuulumisia - jätin kuitenkin tästä aiheesta postailut tälle päivälle, sillä en tiennyt, miten asiat tulee etenemään.  Eiliseen, sekä tähän päivään on sisältynyt paljon huolta, kyyneleitä, odotusta.  Mutta myös onnen tirskahduksia ja onnellista helpotusta.

Heräsin eilen aamusella normaalisti, olin nukkunut yön todella sikeästi ja olin siitä tyytyväinen. Samat rutiinit tallilla ja aamukahveet isännän kanssa. Köllöttelyä sohvalla, televisiota katsellen ja massua silitellen.   Jotain kuitenkin puuttui.   Missä viipyvät vauvan liikkeet ? Miksi se on niin hiljaa ?    Niitä liikkeitä kun olisi normaalisti siinä vaiheessa päivää jo ilmennyt kymmenittäin ja  ne on nähnyt selvästi silmällä mahan alla pieninä täräyksinä.  Huoli.  Juttelua mahalle.  Läpsyttelyä ja pientä ravistelua.  Oletko siellä ?   Hiipivää epätoivoa.


Vauva on ollut todella aktiivinen liikkeissään, oikea rymy-ukko.  Voimakkaaseen liikehdintään liittyy kuitenkin riskinsä, kuten esim. kuristua napanuoraan tai kietoutua siihen muutenkin.  Olen itse syntynyt sinertävänä ja heikkona, napanuora kaulan ympärillä.   Entäs jos pojallemmekin olisi käynyt niin ?   Lisää huolta ja epätoivoisia yrityksiä saada kontakti suureen rakkauteemme.  Ei mitään.  Kyyneleitä. Miehenkin silmissä paistava hätä ja rukoukset käsi vatsan päällä. Me niin rakastamme sinua, aarteemme - voisitko edes vähän potkaista ?

Soiteltuani neuvolaan, sain lähes välittömästi ajan jotta päästäisiin tarkistamaan sydänäänet. Millaiset ne on, tai onko niitä ylipäätään enää ?  Oma sydän tykytellen ja hengitys lamaantuneena kapusin pöydälle pitkälleni ja odotin pelosta kangistuneena.   Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani, ja värisevä hengitykseni häiritsi tutkimusta, kunnes kokosin taas itseni. Pelkäsin hiljaisuutta niin paljon.

Kuitenkin, hetken kuluttua sain kuulla tutut äänet:  "Tiki-tiki-tiki-tiki-tiki..."  Tasainen tahti, niin kuin aina. Maailman rakkaimmat tahdit.  Onnellinen itkunpuuska ja miljoonat kiitokset ylöspäin. Hieman vielä jutustelua lempeän neuvolantätin kanssa ja pian soittamaan Kimmolle.

Vaikkei olekaan välttämättä postaukseen sopiva kuva, mutta rakas koira-vauva silti kuvassa on.  Iida ja onnellinen mamma vuonna 2008 <3
Vauva oli vaihtanut asentoa niin, ettei sen potkuja voinut tuntea niin selkeästi.  Ja muutenkin se taisi  pääasiassa nukkua eilisen päivän. Sitäkin taisi väsyttää tämä musta, märkä ja masentava sää, niin kuin äitiäkin. Kuitenkin sain ohjeeksi seurailla liikkeitä illan aikana ja jos tänään olisi ollut yhtä hiljainen päivä, olisi suuntana ollut  Kuopion yliopistollinen sairaala, tutkimukset ja todennäköisesti synnytyssali.  Pelottava ajatus.

Onneksi eilen illalla sain tuntea muutamat, ihan kivan kovatkin potkut.  Ja tänään ukkeli on ollut taas enemmän oma, eloisampi itsensä.  Kun liikkeet ovat tuntuneet enemmän vasemmalla puolella, tuntuvat ne nyt sitten oikealla puolella. Hieman vaimeampia ne on, mutta Luojan kiitos - ne tuntuvat!  Rakastan joka ikistä potkua ja liikettä, vaikka ne eivät aina niin miellyttävältä  fyysisesti tuntuisikaan. Potki vaan rakas, äiti haluaa tietää että olet siellä  ja kunnossa.

Musiikki on se meidän juttu, selkeästi.  Heti kun istahdan koneelle ja laitan musiikkia, alkaa mahassa tuntumaan liikettä. Se on ainakin hyvä herätyskeino, jos ei muuta  :) 

Ei minulla tainnut tällä kertaa muuta asiaa teille olla, halusin vain jakaa teille tämän. Olen luvannut olla avoin ja rehellinen, ja olisi jotenkin absurdia kirjoitella niitä näitä ja  jättää tällainen asia kertomatta.   Nyt meillä on kuitenkin kaikki hyvin ja saan olla huoletta niin pitkään, kun " Seppo"  (ihana, mieheni keksimä lempinimi :D )  liikkuu säännöllisesti ja voi hyvin.  Onneksi ei ole enää pitkä aika odotusta jäljellä <3 

<3 Henna







19 kommenttia:

  1. Minähän jo kerroin että seppo soitti ja sano että nyt nukutaan tämäpäivä <3 Onneks kaikki hyvin, tätillä kerkes olla jo kova huoli. Tosiaan kuuluu varmasti mahaan asti sun musiikin kuuntelu ku kuuluu ulko-ovellekkin, tulee varmasti musikaallinen poju :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin sehä se olikii! :DD joo, tulloo musikaalinen mies väkisillä :DD

      Poista
  2. Hui voin kuvitella teidän huolen, mutta ihanaa että kaikki on kunnossa ! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä, toinen oli vaan vähän eri asentoon mennyt ja vietti kunnon löhöilypäivää :DD kiitos <3

      Poista
  3. Kannattaa rakastaa iiihan kaikkea mitä se vauva sielä masussa tekee <3 kunhan ei mitään hälyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä, nuo liikkeet on kyllä todella rakastettvia, etenkin nyt kun tietää millaista on, kun niitä ei kuulu <3

      Poista
  4. Voi ei, varmaan ollut ihan kauhea huoli eilen :( Mutta onneksi kaikki oli hyvin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikki oli jo eilen illalla hyvin, sunkin kanssa kun puhelimessa oltiin, niin ukkeli piti normaalia sirkusta mahassa :DD sai olla hyvillä fiiliksillä <3

      Poista
  5. HYVÄ SEPPOOOOO!!!!<3

    VastaaPoista
  6. Hui, sydämeni jätti kyllä muutaman lyönnin lyömättä tämän postauksen lukemisen aikana! Mutta iso kiitos Iskälle, että kaikki on hyvin! <3 Säikäyttää varmaan kyllä pahemman kerran tuollainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella on tainnut jäädä tahteja väliin tämän asian takia :D taisin kirjoittaakin aika pelottavasti tuon alun :D Kyllä, taivaaseen kiitokset kuuluvat, tänään on poitsu ollut taas touhukkaalla päällä <3 ja mammakin saanut olla taas rentona :)

      Poista
  7. Huhhuh, mullakin jätti sydän muutaman lyönnin välistä, onneksi kaikki oli hyvin! :-) Ja toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin<3 Vaikka ei itsellä ajankohtaista olekaan, lapset on niin ihania. Sitä osaa ottaa taas itsekin uteliaamman, positiivisemman ja aidomman otteen elämään, kun saa viettää lapsen kanssa aikaa. :-) Maailma pitäisi ottaa uutena ja ihanana asiana joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista <3 odotan kyllä itsekin sitä muutosta kovasti, mitä pikku-isäntä meissä tekee. sitä varmasti osaa katsoa elämää ja asioita ihan uusin silmin :)

      Poista
  8. Onneksi kaikki hyvin!!!! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..niin ja oli todella ihana postaus. herkkä ja koskettava. rakkautta täynnä! <3

      Poista