Sano elä muuta :D |
En ole aiemmin kyllä mielestäni ainakaan usein toiminut noin, tai en tiedä, nyt ehkä jälkeenpäin kiinnitin siihen huomioita erityisesti. Minua hävetti liikutukseni ja vaikka en ikinä ole kokenut itseni, enkä kenekään muunkaan herkistymistä negatiivisena - vaan nimenomaan päinvastoin, päädyin kuitenkin itse pyytelemään anteeksi tunneryöppyäni ja mm. vetosin hormooneihini, vaikka ne nyt eivät ole ennen raskauttakaan minun tekosyiksi kelvanneet. Olen aina ollut hyvin herkkä tulistumaan, hermostumaan, ilostumaan ja murtumaan kyyneliin. En vain omista kunnollista maskia, jonka voisi heittää naamalle aina tiukan paikan tullen. Mutta toisaalta, en ehkä haluaisikaan.
Minusta on ihana, että ihmiset kertovat avoimesti tunteistaan ja näyttävät ilonsa ja surunsa selkeästi. Jo se, että ystävä soittaa minulle avautuakseen pahasta olostaan, tai muuten vaan ilmaistakseen vatutuksen määränsä tai jakaakseen onnistumisen hetkensä, merkitsee oikeasti minulle paljon. Olen aina päätynyt sellaisten ihmisten kanssa erityisen läheisiksi, jotka eivät pelkää näyttää tunteitaan ja tietyllä tavalla osaavat olla siinä toisen ihmisen edessä aseettomana, paljastaen myös sen oman heikkoutensa ja erheellisyytensä. Tiedän silti, että vaikka ihminen olisi kuinka sydämellinen ja tunteikas, ei hän välttämättä luonnostaan osaa olla niin välitön ja avoin, kuin joku muu. Me olemme vaan niin erilaisia, mikä tästä elämästä ihmisten kanssa tekeekin niin rikkaan ja mahtavan.
Kuitenkin, itse olen usein päätynyt tilanteeseen, jossa olen joutunut olemaan hämilläni ja niin sanottuna "kysymysmerkkinä", kun en ole saanut selvää ihmisestä, mitä hän tuntee tai mikä oikeastaan mättää ? Tätä huomasin aikoinaan erityisesti entisessä työyhteisössäni, jossa ihmiset eivät luottaneet toisiinsa ja avoimesti siellä ei tunteita näytetty. Töihin tultiin naama nyrpeinä ja mykkäkoulua pidetiin lähes tauotta koko vuoron ajan. Koitappa siinä nyt sitten olla oikeinpäin. Se oli minulle hyvin suuri shokki, ja minulta vaati oikeasti suuria ponnisteluja alkuun, että sain paadutettua tunteitani suojellakseni itseäni. Kuitenkaan se ei todellakaan onnistunut läheskään joka kerta, ja siipensä siinä sai aika monta monituista kertaa. Onneksi kuitenkin pääsin pois sieltä maanpäällisestä helvetistä, joka meinasi kuollettaa sydämeni kokonaan ja tuhota mm. avioliittoni.
Mutta on todella ikävä huomata, että aiemmin tuntemasi iloinen ihminen onkin yhtäkkiä muuttunut sulkeutuneemmaksi ja etäisemmäksi. Et yhtään osaa arvella, mikä taustalla voi olla ja sen vuoksi päädytkin hädissäsi päässäsi pohtimaan, oletko kenties tehnyt jotain väärin. Useimmitenkuitenkin kysymykset "Onko kaikki hyvin ?" "Enhän ole loukannut sinua" laukaisevat tilanteen ja saavat yleensä ihmisen avautumaan joko kertoen ongelmansa, tai sitten lyhyesti sanomaan, ettei vika ole sinussa tai esim. hänen omassa henkilokohtaisessa elämässä on nyt vähän vaikeeta. Aina ei tarvitse avautua kokonaan kertoen joka ikinen ykistyiskohta, mutta on ihan hyvä ilmaista toiselle, ettei hänessä ole vika - niin toinen saa sydämelleen rauhan. Itse olin vastikään siinä tilanteessa, jossa minä olin se tyhmä ja sulkeutunut ihminen. Olin vain yksinkertaisesti niin väsynyt omaan elämääni ja pahaan olooni ja myös hieman pettynyt tiettyihin asioihin. Mutta onneksi toinen osapuoli oli se fiksumpi, joka jaksoi avata keskustelun ja asiat saatiin kuntoon.
"Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät, että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuudenrippeisiin
Anna mulle ne vastaukset
en vaadi, mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
kuin epätietoisuus"
Irina - Vastaukset
Minusta tuon loistavan biisin pätkä sopii niin hyvin tilanteeseen. Joskus sydämen avaaminen pelottaa ja tunteiden näyttäminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta suosittelen sitä lämpimästi. Ihmisen on hyvin vaikea päästä elämässä eteenpäin, jos ei avaa sydäntään ja ota sitä riskiä, että joku voisi sen joko löytäessään rikkoa ja tai onnen potkastessa joku taas rakastaa ehjäksi. Koskaan ei tiedä, kumpi nakki sieltä napsahtaa ja toki omallakin panoksella on myös osuus asiaan. Minä olen elämäni aikana saanut siipeeni ihmissuhteissa liikaakin ihan jo omienkin virheitteni takia, mutta halu uskoa rakkauteen sai löytämään sen lähelle itsekin.
(c) Ihanainen ystäväni Annika |
"Sinä tiedät jo jotakin elämästä
Jotain tiedän minäkin
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
Paratiisin saat takaisin
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin"
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lintu
<3 Henna
Mullakin on se tapa jostain syystä, että jos itkettää niin työnnän pään alas ja kädet naaman eteen :) Vaikka esim. kivusta itkeminen ei oo mitenkään noloa, niin se vain tulee, eikä kyllä minkään muunkaan takia!
VastaaPoistaHyvä postaus, osaat kyllä kirjoittaa vaikka en itse ehkä tän ikäsenä vielä saa näistä paljoa itua, kiinnostavaa silti ;)!
Se on aika yleinen tapa meillä immeisillä tehdä, kun alkaa pokka pettää joko nauraen tai itkien :)
PoistaKyllä sie vielä jossain vaiheessa näitä asioita ymmärrät, sinulla on varmasti nuorempana tyttösenä niin paljon muuta ajateltavaa, kuin tällaiset asiat ! :) Itsellä kun elämä pyörii todella paljon henkisten asioitten äärellä, ja elämän ollessa suhteellisen yksinkertaista (tai voiko noin sanoa :D ) sitä jää herkästi miettimään näitä tämmösiä jänniä juttuja :)
Hmm...hyvä aihe! Tiettyjen henkilöiden seurassa tunteidensa näyttäminen on ok, oli se syvää itkua tai naurua..mutta, mutta...ei ihan kaikkien...Hämmentäviä tilanteita olen nähnyt, kun joku paljastaa itkien tunteensa ja toinen menee ihan lukkoon sen takia, kun ei tiedä kuinka reagoisi...tai varmaan tietäisikin, mutta ei vaan pysty sanomaan tekemään sitä mitä ajattelee juuri sillä hetkellä. Itsekin olen sortunut tähän kummaliseen "hämilleen" menemiseen, vaikka pääkopassa olisi raksuttanut vaikka mitä, mutta jotenkin se ei sillä hetkellä ole tullut ulos..jälkikäteen sitten todella typerä olo!! Mutta voi miten ihana se onkaan olla sellaisten tyyppien seurassa, joiden kanssa ei tarvia miettiä voiko itkeä tai nauraa!! Ajatella jos aina olisi kaikkien seurassa sellainen olo, että antaa palaa vaan!!:D
VastaaPoistaOnneksi tunteiden näyttäminen ei itselläni kuitenkaan suurimmalta osaltaan ole ongelma (juuri se ongelma, että ei niitä ihan kaikkien seurassa voi aina näyttää...)...miettii vaan tässä kovasti, kuinka tunnetukahdutettua elämää jotkut elävätkään ja suoranaisessa valheessa...mutta niinkuin on aiemminkin sanottu, että jokainen taaplaa tyylillään...(ja tämä on yleinen kommentti, ei kehenkään tiettyyn henkilöön kohdistuen!!)
Turha äyskäminen ilman selkeää syytä on todella ikävää. Niin helposti kun se olisi selitettävissä: "nyt on huono päivä" "sattui jotain ikävää" jne. Yksi lause riittäisi muuttamaan koko fiiliksen, vaikka murinaa ja ärinää silti jatkuisi.
En tiiä mitenkä iso muuri ja möykky sitä tulisi, jos ei kenellekään koskaan näyttäisi avoimesti mitään muuta kuin hymyilevää ulkokuorta vaikka sisukset huutaa...aikamoista kulissiahan se olisi, mutta sellaistakin huomaa paljon liikkeellä olevan..varsinkin kun nykyään tuntuu olevan niin merkityksettömillä asioilla juuri merkitystä joidenkin elämässä.
Niin..mitteepä pahhaa on näyttää tunteensa? Jotkut purkaukset kyllä ehkä saattavat vaatia hieman selittelyä sen jälkeen riippuen tilanteesta...:) -Anne-
niinpä :)
Poista