Miten aika juokseekin niin lujaa ja miksi en enää kirjoittelekaan niin usein, kuin haluaisin? Minne motivaationi ja mielikuvitukseni on oikein kadonnut ? Miksi löydän itseni tuijottamasta tyhjää ruutua, enkä oikein tiedä, mitä voisin teille sanoa? Pelottaako minun kenties postata tietyistä asioista, vaan onko minulla vain jonkin sortin luovuus-tyhjiö meneillään ? Nyt toverit potkikaa minua persuuksille ja laittakaa aihe-ehdotuksia ja kysymyksiä tulemaan! :)
Olen jotenkin kauhistunut siitä, että blogini on ollut näin hiljainen jo jonkin aikaa ihan siis oman pääni tyjiön vuoksi. Itse olen aikaisemmin lopettanut tiettyjen blogien lukemisen juuri sen vuoksi, että postauksia tulee joko liian harvoin, tai sitten ne ovat sisällöltään liian pinnallisia ja kliseisiä minulle. Haluaisin itse omassa blogissani tekstien olevan monipuolisempia ja lisäksi kuulla paljon enemmän teidän lukijoiden mielipiteitä, näkemyksiä ja tarinoita - tutustua teihin paremmin. Ja toteuttaa toiveitanne, vastata kysymyksiin ja kommentteihin mahdollisimman hyvin ja laajasti.
Aloin pohdiskelemaan omia vahvuuksiani ja heikkouksiani bloggaajana, ja uskalsinkin vähän tehdä tässä listaa plussista ja miinuksista, joita nyt itselleni näin äkkiseltään tulee mieleen, kertokaa hei tekin perään lisäyksiä plussien ja miinusten listan jatkeeksi:
MIINUKSET:
-vähän kuvia, eivät laadukkaita ja järkkärillä otettuja
- ei videoita
- usein pohdinta-postaukset menevät liialliseen angstaamiseen ja negatiivis-sävytteiseksi
- kirjoittaja kärkäs ja välillä jopa hieman hyökkäävä sanoissaan ja mielipiteissään
- sanavahvistus kommentoinnissa käytössä edelleen
-kirjoittaja huomaa toistavansa itseään silloin tällöin
PLUSSAT :
- kirjoittaja avautuu kunnolla syvimmistä tunnoistaan eikä jätä asioita epäselväksi
- pitkät postaukset ja usein laajasti käsitellyt
- arvot, kuten mm. rakkaus, uskollisuus, avoimuus, huumori - tulevat hyvin julki
-kirjoitukset saavat ajattelemaan ja herättävät tunteita
Miinuksista onneksi löydän heti, että piakkoin minulla on mahdollisuus parantaa monessakin listassa mainitussa asiassa. Kuvia tulee kohta ja paljon, ja laadukkaitakin ehkä, sillä toivon mukaan pian saan upouuden kameran hyppysiini! Pääsen myös skannailemaan vanhoja kuvia teidän iloksenne, kunhan saan aikaa kotosalla aloittaa uuden skannerin käytön ja pengottua vanhoja kuvakansioita perusteellisemmin. Jos kentän valmistuttua kykenen vielä ratsastamaan suhteellisen hyvin, aion myös videoita ottaa ja ehkä niitten ollessa julkaisukelpoisia, julkaistakkin niitä. Ystäväni on luvannut auttaa minua sanavahvistuksen poistamisessa, sillä en edelleenkään, lukemattomien yritystenkään jälkeen ole onnistunut poistamaan sitä, mikä ärsyttää vietävästi minua. Varmasti yksinkertainen asia, mutta ilmeisesti tällaiselle akt- tollerolle ihan liian vaikea toteuttaa :D Jospa sanavahvistuksen poistamisen jälkeen kommenttejakin alkaisi tulemaan enemmän, kun se on huomattavasti helpompaa.
Huomaan välillä angstaavani liikaa, kirjoittavani todella kärkkäästi ja hyökkäävästi ja joskus vajoavani hetkeksi jopa itsesääliin. Se vaan valitettavasti olen minä, ja koitan parantaan tapojani joka päivä vaikka välillä se vaikeaa onkin. Haluankin pitää blogin ajoittaisesta arkaluontoisuudestaan huolimatta pääasiassa positiivisena sen vuoksi, että tämä antaisi lukijalleen nimenomaan tsemppiä ja voimaa, eikä missään nimessä kuluttaisi sitä.
Positiivisia puolia olikin yllättävän vaikea löytää, mutta hetken niitä listattuani kaivelin tuolta kommenteista, facebookista ja sähköpostistani palautteita, joitten perusteella uskalsiin vahvistaa oman näkemykseni blogin suhteen. Itsearviointi on välillä yllättävän vaikeaa, mutta on opettavaista ja tekee välillä hyvää!
Millaisista blogeista sitten itse tykkään ? Olen huomannut lämpeäväni sellaisille, missä kirjoittaja panee itsensä kunnolla likoon joko avautumalla rohkeasti pohdiskellen asioita ja kaivellen oman sielun syövereitä tai sitten muuten tutkaillen ihmismielen omituisuutta. Sellaiset blogit, jotka koskettavat minua läheltä. Toki siellä myös muutama hieman "kevyempi" blogi myös on seassa, joista pidän vain sen vuoksi, että niissä on aina jotain nokkelaa taustalla, esim. luovuutta ja kirpparilöytöjä. Pidän myös blogeista, joilla on kasvot, eli ihminen ei piiloudu nimimerkin taakse vaan on aidosti oma itsensä ja julkaisee itsestään tunnistettavia kuvia. Toinen ryhmä on sitten ne "teknillisesti" panostavat, eli laadukkaita ja monipuolisia kuvia ja ehkä videoitakin on tarjolla. Useimmiten kuitenkin ensimmäinen kategoria voittaa lähes aina. En voi sietää tyhjänpäivästä jaarittelua tai samanlaisia postauksia peräjälkeen, vaan yleensä haluan kunnon kattavaa tekstiä ja paljon itsetutkiskelua! Olen lopettanut useamman blogin lukemisen sen vuoksi, että kirjoittaja on osoittautunut liian pinnalliseksi ja tämän elämä turhankin täydellisen tuntuiseksi. Liikaa hehkutusta ja kliseistä elämää.
Itse sen hieman kivisemmän tien kulkeneena pidän kohtalotovereista ja yleensä tulenkin sellaisten henkilöiden blogeista riippuvaisiksi ja toivoisin ystävystyväni heidän kanssaan paremmin. Olen ollutkin todella siunattu, sillä olen tämän, välillä ehkä hitusen raadollisenkin blogimaailman ansiosta kuitenkin saanut muutamia todella hyviä ystäviä ja päässyt lisäksi tutustumaan todella moniin ihaniin ihmisiin ja saanut paljon vertaistukea, olkoon oikeastaan mistä tahansa asiasta kyse.
Moni itsestä likoon paneva bloggaaja on rohkea, mutta ottaa suuren riskin kertoessaan avoimesti elämästään tai julkaistaessaan videoita voi hän tulla suuren pilkan, mustamaalaamisen tai arvostelun kohteeksi. Se pelottaa myös minua välillä, koska tuntuu, että ihmisiltä vaaditaan nykyään täydellisyyttä ja ainaisia nappisuorituksia. Kukaan kun ei ole täydellinen, eikä tule koskaan olemaankaan. Toki tuonkaan lauseen alle ei voi ikuisesti kätkeytyä piiloon, vaan pitää pyrkiä parempaan. Itse ainakin ajattelen noin ja haluan myös kehittyä tässä bloggaamisessa, kuten monessa muussakin.
Joten nyt avatkaapa sanalliset arkkunne ja antakaa palaa! Tahtoo päästä samaan eläväiseen meininkiin, kuin aiemmin oli ja aktivoitua postailun suhteen ! Nyt laittakkeet palautetta, kysymyksiä ja toiveita tulemaan !
isosti <3 :llä - Henna
Varmasti juurikin tuo nettikiusaamisen pelko saa monen bloggaajan jättävän blogin melko pinnalliseksi. Itse en ole uskaltanut blogissa julkaista lapseni kuvia, koska huomaan, että blogiin eksytään hieman epäilyttäviltä sivustoilta.. :/
VastaaPoistaJa hevosblogissa varjostaa aina tuo vihreäpohjainen foorumi.. Varsinkin, kun sielä tuntuu paljon huomiota saavan keskutelut, joissa aloittaja arvostelee jonkun ratsastusta. Ihan oikeasti on unohtunut se, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi pitää aloittaa keskusteluja esim. juurikin tuolla foorumilla sen sijaan, että laittaisi vaikka tsemppaavaa kommenttia bloggaajalle? Tympeää.
Tykkään blogistasi, kun ainakin uskallat omalla nimelläsi kertoa rehellisesti asioista, ja tuntemuksistasi! :) Jatka samaan malliin! Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä blogeja, joissa anonyymi kirjoittelee mielipiteitään. Pitääkö mielipide sanoa, jos sitä ei uskalla sanoa omalla nimellä ja mahdollisesti naamallaan?
Joo tuota lasten kuvan julkaisemista kannattaa erityisesti harkita, varsinkin, jos tietää, että saattaa hämärä-tyyppejä käydä blogiasi kyyläämässä :/ hyi ja hui!
PoistaKyllä, tuo vihreä sivusto on nykyään kyllä yksi katkeruuden ja epäoikeudenmukaisuuden pesä. hyvin harvoin sieltä tuntuu löytävän järkeviä keskusteluja, paitsi toki tässä taannoin keskustelin siellä raskaudesta ja ratsastuksesta toisten mammojen kanssa, hyvää keskustelua ja rehtiä ja napakkaa mielipiteiden vaihtoa silloin oli, olin kyllä yllättynyt :)
Kiva että tykkäät blogistani tällaisenaan, uskallanpa ehkä siis jatkossakin kirjoitella avoimesti tuntemuksistani :) <3
Niin ja kiitos kommentistasi ja mielipiteestäsi paljon ! <3
PoistaOh, olispa ihana voida tuntea voivansa kirjoittaa kaikesta vapaasti nettiin. Haluaisin avautua itsekin enemmän, mutta en uskalla, sillä on eräs henkilö, joka seuraa tekemisiäni vähän liiankin tiukasti. Noh, oon aatellut, että voisin viitata kintaalla hänelle, mut ei se oo niin helppoa. Ja kyseessä on siis Vessin entinen omistaja.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Janitan kanssa, musta on kiva lukea henk koht tekstejäkin! :)
No onpa ikävää, että joudut hevosesi ex-omistajaa "pelkäämään" tai no enemmänkin ehkä ns. varomaan. :/ Ole vaan rohkea ja vapaa omana itsenäsi ja Vessin omistajana :) teillä on oma tahtinne edistyä ja harrastella, ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista! :))
PoistaKiitos sinullekin kommentistasi ja mielipiteestäsi, merkitsi meikäläiselle paljon! <3
Ollos hyvä :) Sen verran tarkennan vielä, että meidän etenemistahti tmv ei tosiaan ole tän mun arasteluni syy. Hän vaan sattuu näkemään lähes kaikki maailman asiat vähän eri tavoin kuin minä. Esimerkiksi kirjoitukseni http://anzujavessi.blogspot.fi/2011/07/epaloogiset-ostokset.html ja http://anzujavessi.blogspot.fi/2011/07/nyt-pikkasen-keittaa.html valoittavat tilannetta hieman :/
PoistaKerron tästä mielelläni privaatisti lisää, mutta julkisesti en halua huudella edelleenkään. Sen verran paljon hankaluuksia oon kokenut tämän kaiken tiimoilta :/
okkei, miepä lukasen noi jutut :) hei ja ilman muuta voidaan jutella tästä asiasta enemmän jos haluat :) sydämen purkaminen auttaa aina! <3
PoistaHyvä postaus! Jäin itseasiassa tuon tekstin jälkeen miettimäänkin, että miksi esiinnyn omassa blogissani ns. kasvottomana. Ehkä vain sen takia, että mua vieroksuttaa ajatus omista kuvista, jotka pääsevät koko nettimaailmaan, ihan kenen tahansa käyttöön, kenen tahansa nähtäville. Ehkä siksi en ole halunnut kasvokuviani julkaista, vaikka kyllä ihan täysin haluan seistä sanojeni takana, mitä blogissani kirjoitan.. En sinänsä siis halua olla mikään anonyymi, vaan ihan rehti bloggaaja. =)
VastaaPoistaKiitos ! :) Niin jokainenhan tekee juuri niin, kuin omalla kohdalla parhaaksi näkee :) onhan se toisaalta aika inhottavaa, jos joku kopioisi kuvia ties mihin käyttöön, onha tämä nettimaailma vaikka minkälaisia hiihtäjiä pullollaan :D
Poista