Rakas tamma

Minulta on toivottu heppa-aiheisia postauksia enemmän ja nyt päätin sellaisen tehdä, varsinkin, kun mieheni suostui tänään kuvaamaan meitä pitkästä aikaa.  Minua on harmittanut vietävästi, etten saanut kuvaajaa tai uskaltanut tarpeeksi paljon pyytää kuvaajia, silloin kun Karisma tuli meille kesällä 2010 ja aloitimme yhteisen taipaleen.  Silloin näkisitte sen ihmeellisen muutoksen, mikä neitissä on tapahtunut tässä reilun 1,5 vuoden aikana.   Mutta onneksi lähellä asuvat ystäväni sekä heppatuttuni tietävät taustamme, treenimme ja ovat nähneet hevosen ison muutoksen muutenkin, kuin ratsastettavuudeltaan. 

Ensimmäisiä kuvia kaamasta, mitä sain

 En vieläkään tänä päivänä ymmärrä, miten tällainen,  puskasta revitty, vähäisellä kokemuksella omaava, pullava harrastelija on kyennyt tähänkään muutokseen, mitä on tapahtunut. Emmehän me ole vielä mitään, mutta iloitsen tästäkin vähästä.  Muuta en voi sanoa, kuin että olen elänyt asialle lähes kellon ympäri, ottanut selvää asioista, pyytänyt kokeneemmilta konsultaatiota  sekä kehittänyt itseäni koko ajan kriittisesti peiliin katsoen.   Minulle on toki suositeltu kovimpia kuolaimia ja kaikenmaailman muita releitä hevostani hallitakseni, mutta kaikkea ylimääräistä inhotessa, en suostunut niitä käyttämään, vaan halusin opetella ensiksi istumaan paremmin ja käyttämään kehoani jarruna.  Ja en todellakaan ole harjoitellut turhaan.

Voisin kertoa tamman taustasta hieman, kun kerran alotin tämän postauksen nyt tällä tavalla :D  (mun piti tehdä lyhyt kuvapostaus tästä päivästä, mutta kappas, toisin kävi :D)   Kaamasta löytyy myös tietoa tuolta Kirppusirkus- välilehdestä.

Karisma Boss on siis tullut Ruosista Suomeen keväällä 2006, lähinnä siitoskäyttöön erittäin hyvän sukunsa vuoksi. Tamma on juossut radalla vain vajaat 1500 euroa, ja muistaakseni päätti nopeasti uransa laukkaherkkyyden vuoksi.  Karisma on tehnyt Suomessa siis kaksi varsaa,  Goldveinin 2007  ja Dempesta Stellan 2008, jotka ovat ihan kivasti pärjänneet radalla.

Goldvein

Dempesta Stella

 Karisma on kokenut mitä ilmeisimmin kovia elämänsä aikana aiemmin. Se on ollut heittopussina,  ja minä olin jo sen neljäs omistaja Suomessa, kun ostin tamman reilun 4:n suomessa asusteluvuoen jälkeen.  Koti, mistä Kaaman ostin,  oli kiva maatila, jossa tamma oli toiminut pullaheppana sekä kärry- ja hieman ratsasteluhommissakin -  mutta hyvin satunnaisesti.  Tamma oli liian reipas, raaka ja herkkä lapsille, ja perheen lapset olivatkin pudonneet tammalta paljon  ja tietääkseni pahastikkin - eikä sillä siksi paljon oltu ratsasteltu.   Omistaja asui jonkin matkan päässä ja oli raskaana, joten tamma oli vain lasten puskapollena ja siksi todella harvoin käytössä.  Kuitenkin, tamma oli hyvässä ja ei väkivaltaisessa kodissa - toisin kuin entisissä, missä tammaa oli ilmeisesti rätkitty päähän ja kohdeltu huonosti. Kuitenkin tamma oli edelleen arka.

Kun hain Karisman pohjanmaalta,  en ratsastanut sillä ollenkaan  ja olin hyvin selvillä, millainen hevonen minulla on vastassa.  Minulla oli kuitenkin hevosta näkemättä jo aiemmin ollut todella vahva tunne siitä, että tamma on  minulle tarkoitettu. Siksi olin rohkeasti päättänyt ostaa juuri tämän tapauksen.  Kun haimme tamman yhdessä harjauspaikalle, kävin ainoastaan jalat läpi sekä paneuduin hevosen kasvoihin.   Silmät ovat sielun peili ja pyrin katsomaan sekä eläimiä, että ihmisiä syvälle silmiin.   Tammaa katsoessani näin liikaa nähneet silmät sekä hyvin varautuneen sielunmaailman.

 Olen ihmisenä sellainen, että huomaamattani kerään lähelleni ihmisiä, ja tässä tapauksessa myös eläimiä, jotka ovat elämän kolhimia tai kokeneet vääryyttä.   Nytkin rakastuin oitis tammaan,lähinnä sen altavastaajan aseman vuoksi.  Olisin hyvin voinut ostaa hyvän, tasokkaan, ratsurotuisen hevosen, mutta halusin juuri lämmiverisen, tamman isolla T:llä  -    ja sen sain! Ihastuin myös tamman rakenteeseen, mikä on suht. ratsunomainen lämppäriksi.

Tiedän, että olisin päässyt miljoona kertaa helpommalla ostaessani jonkun muun ja helpomman hevosen.  Ja voin kertoa, että olen lannistunut ja itkenyt monta kertaa, tuntenut itseni huonoksi hevosenomistajaksi/hevosharrastajaksi sekä ollut epätoivoinen, mutta samalla miettinyt miksi ihmeessä minulla on syvällä niin vahva tunne,   että minun pitää jaksaa juuri tämän "ravurinraadon" kanssa.  Mutta alan huomata, että meidät on todellakin tarkoitettu yhteen.  Yksi mahtavimmista tunteista elämässäni ja jaksan nykyään epätoivon hetkelläkin uskoa meihin vahvasti.

Tamma on alustamme (8.7.2010) asti ollut nimenomaan nöyrä , mutta pelokas, säikky, herkkä ja  toimi sivistyneesti ainoastaan peruhoitotoimenpiteissä. Lastaamiset, kengitykset, raspaamiset, madotukset, jalannostot ynnä muuta peruskuviot sujuivat loistavasti. Mutta oli, ja edelleenkin käsitellessä on  erityistä tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta vaativa tapaus.

Jos yritin tamman lähelle muuten, koskea päähän silitelläkseni tai halatakseni  - hevonen vetäytyi ja sulkeutui täysin.   Se ei tullut luokseni eikä halunnut olla läheisyydessä.  Päähän oli turha yrittää koskea, muuten kuin suitsimisen tai päitsittämisen yhteydessä.  Se piti hakea lenkille tarhan perukoilta ja lenkit olivat yhtä taistelua mm. pystyynhyppimisten, keulimisten, jumittamisien, kotiin päin ryöstämisten, kuolaimeen puremisien ja  jatkuvien säikkymisten kanssa.  Hevonen ei osannut muuta kuin ravata -   ja kovaa.   Otimme muutamaan otteeseen naapurin uudehkon traktorin kiinni ja olisimme jopa ehkä päässeet ohikin, jos olisimme sitä yrittäneet :D vaarallista touhua.

 Vaikka tamma olikin hankala, en koskaan ajatellut luopuvani siitä.  En ole luovuttajatyyppiä, ja otin tämänkin hevosen perheenjäseneksi ja harrastelukaveriksi.   Tämä tulee olemaan tamman viimeinen koti, seuraava paikka on taivaslaidun, sitten kun on sen aika -  mutta toivottavasti ei vielä aikoihin. 

Pian aloimme työstämään malttia ja rauhoittumista, kohtasimme mörköjä yhdessä.  Se vaati paljon aikaa ja sitkeyttä,   eräs esimerkki oli se, kun seisoimme erään risteyksen kohdalla 45 minuuttia neuvotellen menosuunnasta.  Ja tämäntapaisia hetkiä oli useampiakin.

 Vietin  myös paljon aikaa tarhassa istuskellen, lauleskellen ja  heppoja rapsutellen. Harrastan myös jonkin verran talutuslenkkejä ja maastakäsittelyä. Pikkuhiljaa tammakin alkoi tulemaan aina lähemmäs ja lähemmäs.   Nykyään en enää saa olla tarhassa ilman, että tamma olisi lähelläni, siitä on tullut minulle niin rakas juuri näitten ongelmien ja yhteisen taisteluiden vuoksi. Tamma tietää sen, ja se on selkeästi leimaantunut minuun.    Toissapäivänä se ryntäsi aidan vierellä juosten, kun tajusi minun ajavan kotiipihaan autolla.  Se hörisi portilla odottaen, että tulen rapsuttelemaan ja hakemaan tämän lenkille. 

Kaama ja uusi loimi

 Minusta tamman muutoksessa parhainta on sen psyykkeen eheytyminen. Siitä on tullut entiseen verrattuna todella tasapainoinen, treeni-halukas ja  rohkea, rakastava, hellyydenkipeä tamma. Se on myös äärimmäisen fiksu,  ja oppii nopeasti.  Taitavamman ihmisen käsissä tamma olisi jo superhieno.   Mutta kysellessäni aikoinaan apua,  ratsuttajia ei  kiinnostanut tulla tällaista hevosta ratsuttamaan, enkä ole valmis hevosta lähettämään muuallekkaan,  enkä kyllä nyt voisi luopua siitä ollenkaan!  Ja me kun olemme vain harrastelijoita, ei meillä ole mitään hoppua eikä stressiä kehittyä huimasti,   haluamme vain olla onnellisia ja kehittyä yhdessä.  En olis voinut kuvitellakkaan, että tänä päivänä maastoilisin tammalla huoletta ilman satulaa.  Tai saisin sen pysymään käsissä ja kulkemaan suht rentona.

Paljon on harjoittelutunteja takana, että ollaan tänne päästy. Olen oppinut itse ratsastajana huomattavasti ja kasvanut myös ihmisenä.   Istuntani on ollut aina huono ja käteni on ollut ajoittain liian kova. Olen myös ollut herkkähipiäinen neuvojen suhteen, koska olen ollut lapsuudessani myös kiusattu ratsastuskoulussa.    Olen joutunut käymään kovat oma- treenit läpi myös henkisellä saralla, että olen voinut koulia tammaa tuntemaan istuntani ja apuni sekä tartuttamaan itsevarmuuteni hevoseeni.  Ja olen oppinut myös ottamaan neuvoja ja kritiikkiä vastaan, jos se annetaan oikein, oikealla äänensävyllä.

Kenttättömyys rajoittaa harrasteluamme jonkin verran, mutta  nyt toistaiseksi teemme harjoituksia maastossa, pelloilla sekä jokus myös naapurin kentällä sen ollessa hyvässä kunnossa.

Mutta mikään ei ole niin tärkeää, kuin että tamma voi hyvin, pääsee säännöllisesti lenkille ja  se rakkaus saa paistaa sen slmissä edelleen.   Karisma rakastaa erityisesti lapsia suunnattomasti ja usein haluaakin hellästi huulilla höpläillä ja pusutella esimerkiksi kaverini poikaa <3     Harmi, kun minulla ei ole kuvia näistä hellistä hetkistä. Suloisinta ikinä!

Karisma on todellinen hiomaton timantti, vaikka monet ovat sitä tyhjänpäiväiseksi ravurinraadoksi sanoneet  ja minua kieroon sekä halveksuen tämän vuoksi katsoneet.  Mutta kun vain itse tiedän, mitä me olemme - se riittää. Alla oleva kuva puhukoon puolestaan,  minusta se on mahtava ja kuvastaa meitä hienosti! <3

Nyt aion kerätä ahkerasti materiaalia kunnon videota varten.  Jospa oppisin itse pakon edessä tekemään videon, tai sitten olisi vielä parempi, että saisin palkattua jonkun hevosista tajuavan, taitavan ja hyvin asiaan paneutuvan  henkilön tekemään videon minulle.  Siinä näkisitte vähän selkeämmin meidän elämätä kera kivan musiikin.  Videota odotellessa ;) 

Muille olet vain ravurinraato  -   minulle olet hiomaton timantti

<3 Henna

Vierashuoneen fiksailua

Pidin tänään yövuoroviikon loppumisen kunniaksi siivouspäivän ja  kävin hakemassa postista useamman paketin tavaraa, sisustusjuttuja sekä Karismalle pari loimea.

Olen viime aikoina panostanut vierashuoneen sisustamiseen, se on ollut jotenkin niin kalpean ja kolkon oloinen ennen.  Minulle on todella tärkeää, että vieraat viihtyvät meillä ja heille on  kodikas sekä mukavatunnelmainen huone tarjota.

Lisäksi olen ostellut pieniä juttuja myös muualle kotiin,  olen nyt päättänyt käydä jokaisen huoneen läpi ja piristää niitä joillakin pienillä jutuilla.  Yksinkertaisilla, mm. kynttilöillä ja sisustustekstiileillä saa ihmeitä aikaan :)   Laitan tähän vähän kuvia uusista ostoksista.

Keittiön ikkunalaudalle uusi lamppu Jotexilta,  varjostin Pentikin. ostin myös  2 kimppua tulppaaneita siivouspalkkioksi itselleni :D

Vierasvuode 1

Vierasvuode 2

Vanha kaappi, ostettu kaverilta muuton alta

Inhoan kuvata salamalla, mutta tässä nyt selkeempi kuva pikkukaapista <3 

Ai niin, meinasin unohtaa!  Sain siis inspiraation sisustella vierashuonettani paremmin, koska ystäväni tulee viereiselle paikkakunnalle, n. 15 km päähän työharjoitteluun.   Hänelle tulisi todella paljon ajoa ja sen vuoksi rankempi harjoittelu,  joten hän asuu osan ajasta meillä <3 Ihanaa!   Olenkin todella innoissani, että näen k.o. ihmistä enemmän ja ehditään toivon mukaan lenkkeillä ja hölmöillä yhdessä. Hänellä on mahtava huumorintaju, eikä todellakaan tarvihe miettiä omaa käytöstä hänen seurassaan! :D

Nyt lähden saunaan,  huomenna olisi molempien hevosten huolellinen läpiratsastus edessä.  Jospa torstaina sitten saisin kuvamateriaalia, niin saisin toteutettua uskollisen lukijani toiveen :)

<3 Henna

Tule tule kevät

Olipas tänään lupsakka ilma ja lempeä, hieman jo kevääntuoksuinen tuuli hyväili eilen palelluttamia poskipäitä mukavasti.  Tuli sellainen mahtava kevätfiilis ja aloin jo kovasti odottelemaan aurinkoisia, lämpimiä kevätpäiviä, sekä  valoisia kesäöitä.

Olga joskus muutama vuosi sitten

Alan ehkä pikkuhiljaa herätä tästä kaamos-koomasta ja tunnen itseni hitusen virkeämmäksi.  Olin päättänyt vuoden alussa, että tulen antamaan aikaa enemmän ystäville ja omalle hyvinvoinnille.  Ainakin ensimmäinen tavoite on onnistunut hyvin.    Tosin, eräs kaverini sanoi "vihaisena" kärsivänsä vieroitusoireista, kun on joutunut (SAANUT! ) olemaan erossa pari viikkoa, kun en ole ehtinyt näkemään ja olen ollut koko ajan menossa ja lisäksi vielä kipeänäkin :D   Minä nyt lähinnä olen koittanut antaa hänelle ja miehelleen lomaa minusta,  minä kun olen jatkuvasti notkumassa heillä aamuyölle asti :D Osaan olla todella rasittava tyyppi joskus!

Olenkin sopinut jo taas tälle viikolle paljon tapaamisia.   Leffailtaa yhden, lenkkiä toisen sekä tapaamisia Kuopiossa perjantaina. Hoidan myös kaverini heppoja viikonlopun ajan, kun hän on reissussa. Lisäksi viikonloppuna serkkuni tulee meille yökylään, paljon rentoutumista, nauruterapiaa ja koirien ja heppojen kanssa remuamista luvassa. Siinä on oikeasti ihminen, joka  on tuntenut minut joka solulta lapsesta asti ja  ihminen ymmärtää minun ajatusmaailmaa todella pitkälle.  

Ystävyys on sellainen asia,  mitä haluan vaalia elämässäni.  Välillä tuntuu, että pakahdun kuoliaaksi, kun en ehdi näkemään tarpeeksi ihmisiä, joista välitän oikeasti.  Onneksi nyt olen sopinut tapaamisia paljon tulevaisuuteen ja saan sitä laatu-aikaa, mitä olen kaivannut kovasti.  

Laavulla retkeilemässä

Kotonakin pitäisi ehtiä käymään. Tosin, siellä on niin pirusti lunta tällä hetkellä, ja ilmatkin vielä sellaiset, ettei  vielä ole järkeä lähteä.   Olen säästellyt yhtä lomaviikkoa keväämmälle, jolloin sitten lähden kotona käymään ja nauttimaan kunnolla keväästä ja ihanista maisemista.  Silloin on jo ilmat aurinkoisemmat ja järvellä vähemmän lunta, jolloin pilkillä ja  nuotiolla käynti on mukavata, kun kalliosaarten rantakalliot ovat jo paljaita ja kallio lämmennyt hieman kevätauringon poltteesta.  Silloin myös teeret kukertavat kevätsoitimella kauniisti ilta-auringon laskiessa taivaarannan taa.  Huh huh minähän alan tässä kohta runoilemaan! :D  Nyt lopetan, ennen ku sekoan! hehehe

Nalle <3 Äiti

Jospa ehtisin käydä kotireissun aikana myös ystäväni äidin (joka toki ystäväni hänkin)  luona ratsastelemassa.  Hänellä on kaksi oikein leppoisata suomenhevosta, joista toinen on yllä olevassa kuvassa :)

Äh, miten ikävä kevättä!  Eikä tämä postaus auttanut yhtään vaikka luulinkin aluksi niin, pahensi vaan, kun aloin ajattelemaan noita kotimaisemia, ilta-aurinkoja ynnä muita, ARGH!  :D  Nyt minä selvittelen päätä ja teen huomenna jonkin järkevämmän postauksen, jos löydän taas ne muutamat kadonneet aivosoluni ennen huomista iltaa!   SEonMORO!

<3 Henna

Pakkasen uhmaajat

Hittolainen ku oli sitten tännään kylymä!   Aamusella meillä oli pakkasta n. 36 astetta,  kaverin luona matkan päässä jopa 39 astetta!  huh! Onneksi päivällä pakkanen laski 27-28  asteeseen.  Meidän mökkikin on ollut viikon ajan tosi kylmä ja tuntuu, ettei mikään lämmitys ole auttanut.  Olen kylmyyden vuoksi nukkunut päivisin todella huonosti, vaikka  minulla on ollut päällä älyttömät vaatkerrokset, useampi peitto  ja tänään kaiken lisäksi nukuin pipo päässä ! :DD   Meillä on keittiössä kohta 30-vuotta vanha leivinuuni,   joka vetelee viimesiään, fuskaa eikä varaa lämpöä enää kunnolla.  Tarkoitus oliskin tehdä uusi kunnon uuni kesällä,   jotta saataisiin vähän lämpimämmässä mökissä viettää ensi talvi :) 

Ihmisen täytyy kyllä olla joko a)  tyhmä ja ei- itsesuojeluvaiston omaava henkilö    b)  yli innokas hevostelija   c)  orjallisen hölömösti omistautunut hevosenliikuttaja,  kun ahtautuu  kaikki mahdolliset vaatteet yllään tuonne pihalle noita kaakkimuksia liikuttamaan!     Itsestäni ja ystävästäni Annesta löydän kyllä nuo piirteet :D  Periaatteessa toiminnassamme ei ollut järjen häiventä, mutta ulkoilemaan kera ponien oli päästävä! 

Anne <3 Touche

Hevosetkin olivat jo innokkaana odottamassa portilla, kun tajusivat, että saattaisi olla lenkin paikka edessä.  Tusonki toimii loistavasti myös kuolaimettomilla, joten niitäkin käytetään silloin tällöin maastoilussa.  Karismallekin olisi tarkoitus hankkia kuolaimettomat, mutta olen harkinnut aloittaa hackamorella ja kokeilla, miten se toimisi tammuskalla, ja pikkuhiljaa siirtyä perus sidepulleihin. Karisma on nykyään niin rauhallinen ja selväpäinen tamma, etten voi uskoa todeksi.   Mutta jaksan vielä kyllä maalailla piruja seinille sillävälin,  kun odottelen kevättä ja kevätkiimaa :D  Mutta luotto tammaan on  yleisesti ottaen todella kova.

Tämä viikko meni kevyellä liikutuksella,  molemmat pääsivät neljänä päivänä kävelylenkille.  Lenkit ovat olleet käyntiä ilman satulaa, mistä itse kyllä nautin todella paljon välillä.  Onneks ilmat nyt tuntuuvat lauhtuvan, ja päästään ehkä taas vähän hölkkäilemaankin :)  Aion kuitenkin vielä ratsastella jonkin aikaa ilman satulaa, jos vaan pystyn.

Karisman satula on hangannut selästä kahdesta kohtaa hieman karvaa irti, mikä häiritsee todella meikäläistä.   Satula on ollut hevoselle sopiva ja tamma on toiminut / kehittynyt loistavasti viime keväisen satulanvaihdon jälkeen.  Hierojan käydessä syksyllä,   tammasta ei löytynyt juurikaa jumeja,  jotain pientä mainittavaa kaulalihaksen tyvestä sekä takapäästä, mutta ei juuri muuta.   Satula tuntuisi olevan sopiva hevoselle.    Silti minua askarruttaa nuo hankaumat selässä ja olenkin kysellyt kokeneemmilta neuvoja asian suhteen.  Ei neiti arista yhtään, jos hieron / painelen satulan kohdalta.  Ostin tässä joku aika sitten paksumman huovan, jota olen nyt käyttänyt.   Silti aion hankkia geelialustan kokeiluun normihuovan kanssa sekä  unelmoin myös lampaankarva-huovasta.   Onneksi on Back On Trackin selämlämmitin säännöllisesti käytössä, mikä hoitaa, palauttaa ja rentouttaa selän lihaksia.   Silti seuraan tilannetta, ja jos tarve vaatii, lähtee satula jälleen vaihtoon.   Onhan tamma kuitenkin kasvattanut lihaksiaan keväästä todella paljon ja saanut selkeästi pyöreyttä ja vahvuutta ympäri kroppaa.

 Tämänpäiväisen ratsilenkin jälkeen olo oli hyvin viileä mutta hilpeä :)  Ja mitenkä mukavalta tuntuikin päästä sisälle kuuman kahvinkupin ääreen rupattelemaan.  Hevoset ja hevostelijat olivat kaikki tyytyväisiä.  Jospa sitä ensi viikolla saisi vähän enemmänkin ratsastelustakin tarinaa aikaiseksi, jos vaan saadaan kamera sopivasti hollille :)


<3   Henna

Oppitunti

 Vaikka tällä hetkellä kaikki elämässäni on hyvin, olen onnellinen, päädyn kuitenkin hyvin hyvin usein itsetutkiskelun syövereihin.  En kuitenkaan koe sitä yhtään huonoksi asiaksi vaikka tv-ohjelma pasilaa lainatakseni "eksyn jännän äärelle" vähän turhankin usein!   Tänään oli oikein mukava päivä, mutta koko illan päässäni on soinut seuraava laulu, enkä ole saanut siltä rauhaa moneen tuntiin.  Viime aikoina olen kuunnellunt paljon tätä, ihan vain sen vuoksi, että löydän siitä niin paljon itseäni.  Siksi varmaankin se soikin päässäni, puhuttelee minua ja panee katsomaan peiliin yhden jos toisenkin kerran.

Pakko "suomentaa" sanat tänne,   pahoittelen heti alkuun suomennustani, en ole todellakaan hyvä englannissa tai muutenkaan missään kieliopillisissa ym jutuissa, mutta kyllä te tiijätte mitä tarkotan! :)

Huomaan toistavani itseäni viimeaikaisissa postauksissa, mutta koen tämän asian todella tärkeäksi ainakin itselleni.  Toivottavasti ette tylsisty :)

Kukaan ei ole täydellinen

"Kun hermostun,  käy niin, että puhun liikaa.  En vain osaa pitää turpaani kiinni.  On sellainen tunne, että on vain pakko saada kertoa jollekin, kenelle vaan, joka kuuntelee.   Ja se on se kohta, jossa kusen koko homman"

"Niinpä, unohdin seuraamukset, hetkeksi menetin malttini.  Ja tilanteen kärjistyessä,   suuni vaan tykittää sanoja"

"Mutten tarkoittanut loukata sinua,   tiedän, että on aikani oppia. Kohtelemaan ja rakastamaan ihmisiä, niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Tässä on oppituntini. "

" Olen pahoillani, että satutin sinua.  Olen niin pahoillani. Niin se menee, nyt on tilanne toisinpäin. Koska nyt minuun vuorostani sattuu."

" Ja vihaan sitä, että sain sinut tuntemaan, että luottamuksemme olisi mennyt. Älä sano minulle, ettet anna anteeksi. koska kukaan ei ole täydellinen.  ei kukaan. "

" Jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, toivoisin, etten olisi koskaan mennyt niin pitkälle.  Olisi pitänyt vaan pitää kaikki meidän välisenä,  vaan ei,  menin ja kerroin koko maailmalle, miltä minusta tuntuu. "

"Istuin yksin miettimään, totesin surun murtamana: Minun täytyy oikeasti muuttua,   että voisin pitää sinut lähelläni.  Lupaan, että yritän parhaani."

" En tarkoittanut loukata sinua,   tiedän, että on aikani oppia. Kohtelemaan ja rakastamaan ihmisiä, niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Tässä on oppituntini. "

" Olen pahoillani, että satutin sinua.  Olen niin pahoillani. Niin se menee, nyt on tilanne toisinpäin.  Nyt minuun vuorostani sattuu."

" Ja vihaan sitä, että sain sinut tuntemaan, että luottamuksemme olisi mennyt. Älä sano minulle, ettet anna anteeksi. koska kukaan ei ole täydellinen.  ei kukaan. "

- Jesse J:  Nobody´s Perfect


 Olen itse todella kova puhumaan ja hölisemään.  Ja minulle käy usein niin, että puhun ohi suuni, enkä aina ehdi miettiä, mitä sanon.   Varsinkin hermostuessani ja tulistuessani suuni tykittää kuin konekivääri, enkä ehdi sen kummemmin valmistella puhettani järkevästi.   Olen joksus tahattomasti hölmöilemällä loukannut ihmisiä ja joutunut selittelemään tarkemmin sanojani ja korjaamaan väärinkäsityksiä.   Niitä sotkuja siivoillessa olen pikkuhiljaa oppinut säätelemään puhettani ja hieman, edes nanosekunnin ajan miettimään, miten sanani valitsen.  Varsinkin hieman tuntemattomien ihmisten seurassa olen opetellut "käyttäytymään", vaikkei se edelleenkään täydellisesti onnistu. Olen vaan impulsiivinen ja räväkkä itseni, jolla on persoonallisuuden säätelyjärjestelmässä oikosulku ajoittain :D 

Onneksi läheisimmät ja minut paremmin tuntevat ihmiset tietävät minut syvällisemmin, ja osaavat suhtautua minuun tietyllä asenteella.  Useimmiten he suhtautuvat minuun humoristisesti, koska olen hyvin vekkuli ja hauskuuttava henkilö. Rakastan nauramista, ironista huumoria ja tykkään, että minulle kenkkuillaan ja minun kustannuksella nauretaan, ja toki toisinpäinkin, kun tuntee kaverinsa tarpeeksi hyvin.  He tietävät, että kanssani voi olla vapaasti oma itsensä,  ja mikä tärkeintä  -  kenelläkään ei ole mitään hävettävää.

Mutta he tietävät myös, että kykenen vakaviin keskusteluihin ja osaan suhtautua asioihin myös totisella mielellä.   Omaan välillä ajoittain todella vahvat mielipiteet ja joitakin se saattaa säikäyttää välillä.  Olenkin suututtanut muutaman ihmisen joskus todella kärkkäillä mielipiteilläni.  Yleensä en kuitenkaan ala sanomaan mistään ilman aihetta, vaan useimmiten nousen ylös ja sanon asiani,   jos tiedän tasan tarkkaan olevani oikeassa.   Tyhjästä en halua väitellä, koska jokaisella saa ja pitää olla oma mielipiteensä.   Mikään ei ottaisi niin kovasti aivoon, kuin se, että kaikesta oltaisiin aina samaa mieltä ja lässynlässyn :)

  Olen syksyn ja tämän talven aikana käynyt mielessäni ja elämässäni sellaista oppikoulua,  jossa olen kasvanut ihmisenä valtavasti.  Myös läheiseni ovat huomanneet sen.   Olen kokenut suurena siunauksena sen, että olen tutustunut uusiin ihmisiin, jotka antavat uutta kontrastia elämääni ja saa minut ajattelemaan asioita taas laajemmalta näkökantilta.    Joskus olin niin paljon yksin ja omissa oloissani, etten aina nähnyt ympärilleni.   Myös välillä turhan impulsiivisena ihmisenä tein tyhmyyksiä ja sanoin typerästi.  Onneksi sain sopivasti nenilleni ja opin taas paljon uutta.  Myös hengellisesti olen kasvanut, ja siitä erityisesti olen ollut kiitollinen.  Olen saanut paljon rukousvastauksia ja siten huomannut, etten ole rukoillut asioitten ja ihmisten puolesta turhaan.

Joskus inhimillisyyden oppikoulu voi tuntua karulta, mutta kaiken itkun, häpeän ja hampaiden kiristelyn jälkeen, ei voi muuta ku kiittää ja kumartaa.  Hieno tunne, kun tuntee olevansa taas hieman parempi ihminen, ainakin hetkellisesti.  Olen oppinut kiittämään myös vastoinkäymisistä,  ne opettavat arvostamaan elämän pieniä ilon pisaroita ja sitä aikaa, kun kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin.

This have been my lesson to learnt <3




<3 Henna

Sinä täydellinen ihminen!

 Rakkaat lukijani, varoitus! Sisältää vähän avautumista,  älkää säikähtäkö! Ei mitään henkilökohtaista ! :)

Sinä, joka olet täydellinen, puhdas ja virheetön:   Oletko ystävällinen, ja tuletko käymään vaikka kahvilla niin voin sinua nöyrimmästi kiittää ja kumartaa,  onnitella elämästäsi menestyjänä! 

Minua on viime päivinä niiiiiiin paljon kyrpiny ihmisten kapeakatseisuus ja omahyväisyys.  En voi ärsyyntyä mistään niin paljon, kuin ihmisistä, jotka eivät näe mitään muuta, kun oman elämänsä ja napansa.    Eletään siinä omassa kuplassa eikä nähdä muuta maailmaa,  kuin oma.   Istutaan siellä saamarin norsunluutornissa silkkihansikkaat kädessä viinirypäleitä syöden ja  katsellaan alas muita ja halveksuen heidän maailmaansa. 

Minusta tuntuu todella pahalta ihmisten itsekkyys ja se MINÄMINÄMINÄ-ajatusmaailma.  Ei yhtään ajatella, miltä toisesta jotkut sanat mahtaa tuntua, tai se, että vähätellään omaa elämää ja valitetaan niistä ihan pienistä, pinnallisista asioista.

Pitäis varmaan miettiä, että oikeesti jollakin voi pyyhkiä huonosti.   Tai että elämä on mennyt päin persettä jo elämän ensimetreillä,  ja meistä on siksi tullut sellaisia, kuin olemme.    Joillekin OIKEASTI  jää käteen vaan paskat kortit tässä  elämän korttipelissä.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat kompuroineet elämässä ja  heidät on myös kampattu pahemman kerran.  Joitakin on potkittu pahasti päähän, ja jatkuvana nyrkkeilysäkkinä oleminen muokkaa meistä kovettuneita ja sulkeutuneita ihmisiä.   Nämä ihmiset ovat usein masentuneita ja hukassa itsensä kanssa,  ja tekevät herkässä mielentilassa virheitä.

Ja miksi eivät tekisi?  Kaikki niitä tekevät, oli sitten elämässään tasapainossa tai ei.  Se joka ei ole oikeasti tehnyt virheitä elämänsä aikana, niin voisitko rohkeasti nousta ylös ja röyhistää rintaasi!?  Mutta voitko tehdä sen täysin vilpittömästi ja rehellisesti?

Olen tehnyt elämäni synkinpänä aikana paljon virheitä. Olen ollut täynnä vihaa, katkeruutta, itsetuhoisuutta, väkivaltaa ja sisinpäni on ollut todella musta. En nähnyt asioita selkeästi, valehtelin itselleni ja muille, jotta oloni helpottuisi edes hetkellisesti.   Silti samalla pyysin anteeksi omaa kamaluuttani ja huonouttani  Oloani ei yhtään helpottanut se, että nämä "täydelliset" ihmiset katselivat nenänvartta pitkin, eivätkä edes halunneet auttaa.  Löivät vaan lyötyä lisää. 

Minut pelasti muutamat tärkeät ihmiset elämässäni,  en olisi selvinnyt tänne asti ilman niitä vähäisiäkin ystäviä, joita sain suurena siunauksena elämääni.  Ystäväni ovat olleet aina elämässäni suuri valopilkku kaiken pimeyden keskellä.  Ilman heitä olisin edelleen siellä tunnelissa, jossa ei loppua näy - valosta puhumattakaan.    Ystäväni eivät koskaan tuominneet minua, vaan lähinnä nuhtelivat ja ravistelivat minua  järkiini ja  joskus ihan topakastikin joutuivat minua repimään, että nousisin jaloilleni ja palaisin taas maan pinnalle sieltä syvyyksistä.   Joskus suutuin heihin, mutta sisimmässäni tiesin heidän suuren huolen voinnistani ja  sen valtavat rakkauden määrän-  mitä he minuun tuhlasivat kaikesta huolimatta pyyteettömästi. Olin joskus ihan täysi idiootti ja sietämättömän v-mäinen ihminen. En voi koskaan olla tarpeeksi kiitollinen heille, siitä mitä he ovat minun kanssani jaksaneet vuosien aikana.   He kuitenkin kaikesta huolimatta näkivät rikkäisen sieluni ja  sen OIKEAN HENNAN siellä syvällä suojapanssarin alla.  He saivat minut pikkuhiljaa hylkäämään synkän ajatusmaailmani ja nykyään pääosin saan kääntää joka päivä kasvot valoon päin.  Ystävät ovat kyllä lahja Taivaasta <3 

Heli, yksi suojelusenkeleistäni <3

 Me emme koskaan tiedä tarkalleen, mikä ajaa ihmiset tekemään virheitä elämässsään.  Varsinkin, jos ette tunne ihmistä syvemmin, alkaa alkako kivittämään!   Me emme koskaan tiedä, mikä on ajanut ihmisen elämässään siihen pisteeseen.   Minä ainakin haluan nähdä ihmisen pintaa syvemmälle,   nähdä sen kuoren alle, mitä siellä onkaan.  Toki itsekin syyllistyn tekemään liian äkilliset johtopäätökset,  niin impulsiivinen kuin olenkin.  Kuitenkin olen onnellinen, että olen saanut tästäkin asiasta kunnon opetuksen ja voin nykyään nähdä asioita taas paljon selkeämmin.  En voisi katsoa itseäni peilistä, jos tuomitsisin kylmästi ihmisen sen enempää asiaan perehtymättä. Älkää tekään tehkö niin.   

 Joskus pinta, ulkomuoto ja käytös harhauttaa meitä pahemman kerran. Ennen kuin tuomitsette, tehkää syväanalyysi jokaiselta mahdolliselta kantilta, etsikää omaa tunne-älyänne, miettikää kokemukset omalle kohdallenne, ajatelkaa inhimillisesti ja sentimentaalisesti  ja  tehkää vasta sitten loppuyhteenveto.  Ette voi erehtyä.

Meidän täytyy nähdä ympärillemme, nähdä toinen ihminen sosiaalisemotionaalisena kokonaisuutena. Rakastaa vilpittömästi ja pyyteettömästi,  tehdä uhrauksia toisen puolesta, olla epäitsekkäitä ja nähdä vaivaa rakkauden eteen. Siunata toista vaikka aina ei siltä tuntuisi.   Ilman noita taitoja emme voi koskaan olla aitoja, onnellisia ja vapaita ihmisiä.


<3 Henna

Kärpänraato & Näätäeläin

Olen pikkuhiljaa toipunut heikotuksesta ja tänään olisi tarkoitus lähteä töihin, 5 yötä siis edessä. Hevoset ovat saaneet  viettää pari vapaapäivää, tänään olisi tarkoitus kuitenkin käyttää ne Annen kanssa kävelylenkillä ilman satuloita.  Toivottavasti nämä pakkaset ei jatku pitkään, jotta päästään jatkamaan kunnolla ratsastelua.    Tosin pieni loma / kevyempi jakso ei ole pahitteeksi, varsinkin emännälle se tekee ihan hyvää  :)   Tosin alkaa jo vähän pohkeita kutkuttaa, kun ei ole päässyt pitkiin aikoihin tekemään mitään "järkevää".

Olen pahoillani, kun postaukseni ovat olleet vähän hölmöjä viime päivien ajan, mutta lupaan kyllä ryhdistäytyä taas jatkossa ;)

Laitan tähän reippaasti kuvia meidän rakkimuksista, niillä on oikein imartelevat lempinimetkin :D  Kärpänraato (olga)   ja    Näätäeläin (Iida ).   Näillä rakkailla on miljoona eri nimeä :D  Mamman mussukat, elämäni valo <3  Rakastan kuvata niitä, ovat niin suloisia :)

Laittakaa ajatuksia ja toivomuksia rohkeasti tulemaan postauksen suhteen, niin kirjoitan mielelläni.  Ja jos teillä on elämässä jotain juttuja, joihin tarvitsette näkökulmaa,  autan mielelläni ja niin hyvin kuin pystyn :)    Ja sähköpostia saa aina laittaa osoitteeseen  celia85@luukku.com



<3 Henna