Hävettää olla se selkärangaton tyyppi, joka ei saanut itseään ruotuun. Ihminen, joka ei tiukan paikan tullen osaa olla mättämättä hiilarimössöä tai sokerihöttöä ääntänsä kohti. Kun päivä on heiluttu ja ajeltu ympäri kyliä asioilla ilman ruuan murustakaan, vedetään sitten iltasella puolikas jääkaapillinen evästä naamariin. Tai tunneryöpyssä käännetään kaikki kuiva-ainekaapit ympäri etsiessä epätoivoisesti edes vahingossa sinne jäänyttä suklaapalaa, keksiä tai vaikkapa rusinapakettia. Kun huomaat, ettet ole juonut vettä tippaakaan päivän aikana ja ihmettelet, miksi päähän koskee niin paljon ?
Minä sorruin - ja nyt kai minun pitäisi hautautua jonnekin sammalmättään alle ja murista sieltä katkerana. Mutta se ei auttais nousemaan. Minä seison tässä ja myönnän kaiken. Kaikki lähtee oman heikkouden huomaamisesta ja sen tajuamisesta että itsellä on ongelma, sokerin suhteen voisipa jopa ihan sanoa: riippuvuus. Rehellisyys on suurin avain siihen, että onnistuu. Mulla on ongelma, jonka lonkeroista tahdon irtautua.
Vaikken kyllä itse koekaan sitä kovinkaan oikeutetuksi, haluan silti ihan vähäsen säälittävästi perustella miksi minä sorruin takaisin entiseen. Kuitenkaan minä en löydä niitä syitä, ainakaan sellaisia jotka soisivat minulle mun porsasteluni. Minä vaan yksinkertaisesti en ehtinyt/muistanut eli suomeksi yhtäkuin viitsinyt pitää huolta syömisistäni ja juomisistani. Kesä tuli kiireineen ja stresseineen, joten minäkin unohdin taas itseni. Älkää käsittäkö väärin, mulla oli myös aivan superkiva kesä ja osasin lomaillakin. Mutta siinä välissä kun rehkin ilman ruokaa, otin vapaa-ajan lomathetket takaisin vetäen kaikkea epäterveellistä napaa kohti.
Vaikka voisin ruoskia itseäni tässä oikeesti vaikka maailmanloppuun asti - ei se kuitenkaan auta minua yhtään ryhdistäytymään. Mie mokasin, mutta hei - jokainen ansaitsee uuden mahiksen ja nyt minä käytän sen hyvin ! Ei enää tekosyitä tai menneitten märehtimistä, vaan pelkkää toimintaa!
Eka asia mikä minun pitää oppia, on terve itsekkyys. Olen kyllä itsekäs ihminen, mutta ehkä vähän väärissä asioissa. Minun pitää oppia se sama kurinalaisuus ja säännöllisyys omaan liikuntaan, mitä esimerkiksi toteutan hevosteni kanssa. Minun pitää vaan muistaa sanoa säännöllisesti itselleni nämä sanat: "SINÄ ONNISTUT, SINÄ ANSAITSET, NYT ON SINUN VUOROSI!
Minua hävettää laittaa kuvia itsestäni tänne koska taatusti joku ajattelee että "ompa tuo lihava" "se on varmasti tosi laiska". Mutta niin hullulta kun se kuulostaakin, on minun liian kiireinen ja työntäyteinen elämä yksi pääsyyllinen ylipainooni. Tuloksia saa, kun osaa ottaa aikaa levolle, säännölliselle ruokailulle ja liikunnalle - stressittömyyttä unohtamattta. Minulta on puuttunut nämä kaikki, ja tähän on tultava muutos.
Minä aion seistä tässä ja esitellä teille jälleen nämä minun ihanat vuosirenkaani, huolella kasvatetut laardini. Minä oon tässä, enkä lähde mihinkään. Ainut, jotka tästä poistuu, on ylimääräiset rasvat - ainakin osa niistä. Ne saavat häippästä taakoittamasta minun elämääni. Nyt! Viime syksynä lupailin olevani huippukunnossa ensi kesänä - no kuinkas kävikään ? En ollu enkä oo nytkään. Mutta onneksi en ole ihan kuitenkaan täysin lähtöpisteessä, mulla on mahis jatkaa ja onnistua !
Vaikka haluan hoikistua, en ajattele että kauneus on sitä mitä vaaka näyttää. Pidän itseäni kauniina, mutta osa kauneudestani on piilossa. Kauneus lähtee siitä, että viihtyy kropassaan, on sinut itsensä kanssa ja säteilee sopivan positiivista itsevarmuutta. Vaikka olenkin spontaani, aito ja positiivinenkin ihminen - en ole kotonani tässä kropassa. Olen leikkisä ja aktiivinen nainen, joka kuitenkin on ainakin osittain vartalonsa vanki. Ylipainoni vuoksi en pysty tekemään tiettyjä asioita, enkä myöskään kehittymään niissä. Liian löllöisen vartaloni vuoksi en voi pukeutua niin kuin haluan, tai olla täysin vapaasti tietyssä seurassa ja tietyissä tilanteissa.
Tiedän, että kaikki lähtee siitä että rakastaa itseään. Rakastaa niin paljon, että haluaa huolehtia itsestään. Tällä kertaa en laihduta siksi, että inhoaisin omaa ulkomuotoani vaan siksi että ansaitsen parempaa. Nyt on minun ja minun itseni romanssin aika!
<3 Henna
Tämä teksti oli suoraan kun omasta elämästä, et ole yksin! Kyllä me pystytään siihen - ehkäpä ensi kesänä suomessa asuu kaksi omaan kroppaansa tyytyväistä naista lisää? ;) itsekin raahauduin taas salille ja kylläpä se olikin tappelun takana, kävin itseni kanssa järjettömät keskustelut asiasta. Onneksi järkevä minä voitto ja sali tuntui jopa kivalta pitkästä aikaa. Vaikka ei niin mukavaa, etteikö tänään käytäisi samaa keskustelua ja lähdön tuskaa.. Saapa nähdä kumpi voittaa. ;) peukut projektiisi, nainen sinä onnistut!
VastaaPoistaVoe mahoton, on lohduttavaa kuulla ettei oo yksin tän asian kanssa! mahtia, kun voidaan tsempata toinen toistamme niin on taatusti helpompi pysyä tavoitteessa ! <3 Minäkin aion nyt taas aloittaa kunnon kohotuksen ja ottaa liikunnan osaksi elämää - nauttia siitä. Kyllä taatusti tulee päiviä, kun ei vaan huvita mutta sitten kuitenkin reenin jälkeen on se ihanan euforinen fiilis! :) Kyllä me onnistutaan !
PoistaVoi että mie oon ylpee siusta. Pystyt kertomaan asiat juuri niinku ne ovat, myöntää kaiken. Oot rohkea nainen!
VastaaPoistaMietin sellasta kun tätä keskivartaloa ja löllökinttua on (*köh*) tännekki siunaantunu, nii mitä jos kuun eka päivä alotettas yhessä se facebookin vatsalihasten kuukausihaaste? Mikä nyt olikaan nimeltään, voin linkata sulle.
Ja lenkkiä, uimista, pyöräilyä ja jotain randomia niin eiköhä sil hyvvee tuu!
Hei, kuulostaa kuule hyvältä ! :) ja lisäks vois pitää iha oikeesti yhteyttä ja tukee toinen toisiamme tässä hommassa ! Yksin sitä helposti luovuttaa ja lipsahtelee koko ajan enemmä ja enemmän! Linkkaa hei ihmeessä se juttu ! :)
PoistaSä oot rohkea - ja niin oikeassa! Itsensä unohtaa liian helposti ja syitä on jos jonkinmoisia. Mä yritän seurata sun esimerkkiä tällä samalla saralla.
VastaaPoistaJes, tehhään tää kuule yhdessä! <3
PoistaTiedän, kuinka vaikeaa on päästä sokeririippuvuudesta eroon. Täällä nimittäin ilmoittautuu entinen herkkuttelija! ;)
VastaaPoistaMullahan on iät ja ajat ollut viikossa yksi herkkupäivä -lauantai, kunnes pari vuotta sitten päätin lopettaa karkkipäivän pitämisen ja syödä sinä päivänä viikossa kuin karkkia teki mieli. En tietenkään tullut ajatelleeksi, että minua alkaisi tehdä herkkuja joka päivä. Se oli sellaista napostelua; vähän suklaata, vähän keksiä jne. Painohan siinä lähti nousemaan hitaasti mutta varmasti, kunnes jossain vaiheessa heräsin huomaamaan, että painomittarin lukemat ovat nousseet korkeammalle kuin ne koskaan ovat olleet. Lisäksi minua alkoi ahdistaa sokeririippuvuuteni. Minulla oli pakkomielle saada koko ajan jotain hyvää ja saatoin ahtaa karkkia napaan minkä ehdin, vaikka ei edes tehnyt mieli. Yritin katkaista kierteen kaksi kertaa ennen, kuin se kolmannella kerralla onnistui. Pidin pääsiäispaastoon herkuista. Ensimmäinen viikko oli pahin, mutta sen jälkeen ei enää oikeastaan tehnyt mieli karkkia. Nyt olen ottanut takaisin käyttöön lauantain karkkipäivänä.
Hirveesti tsemppiä! Nyt ei saa luovuttaa eikä myöskään kannata asettaa itselleen liian kovia tavotteita, koska sitten, jos lipsahtaa, vaipuu herkästi itsesääliin.
Kuulostaa hullun tutulta, ihanaa kun kommentoit tänne ja valoit muhun uskoa ! <3
Poistaoon nyt vältelly makeita tosi ahkerasti ja mikä hassuinta - kaikki meinaa maistua liian makealle ! Tänään otin tapoihini kangistuneena hörpyn mehua, mutta syljin sen ulos koska se oli aivan liian makeaa. Uskomatonta, että joskus tuollaista on vetäny litratolkulla naamariin :D
näin ne tavat ja tottumukset muuttuu kun antaa mahdollisuuden muutokselle. Tosi hyvä fiilis on ja olo paljon terveempi kun ei oo kaameeta hiilaripöhöä koko ajan päälläsä ! :D
Muista, että elämäntapa muutoksessa ei saa olla liian ankara itselleen. Avainsana tässä touhussa on: hauskuus. Pääsääntöisesti tämän pitää olla hauskaa, jotta motivaatio pysyy yllä. Laihtuminen lähtee ruokavaliosta, joten kunhan siihen löydät mielekkään tasapainon, etsit sitten mielekkään kuntoilumuodon. :) oletkin jo tosi ahkerasti pulikoinu järvessä, arvostus sille!
VastaaPoistaRennosti, itseään kuunnellen eteenpäin. :)
Veit sanat suustani, kiitti Ilona ! Toi on kyllä niin totta, hauskuus ja hyvä meininki on kaiken a ja o ! Itsellä tuo hirvee kiire ja työntäyteinen arki meinaa lyödä kapuloita rattaisiin, mutta sieltä aion kyllä vähän joustaa ja tehdä pienen pieniä leikkauksia, jotta saisin aikaa laittaa itseni kuntoon. :))
PoistaHenna, oot ihana! Tarkotan sitä. Tsemppiä ja energiaa päiviin ja haasteisiin <3
VastaaPoistaKiitoksia murunen! <3
PoistaSä oot ihan saman mallinen kun mä. Hoikat jalat ja kädet, mut keskivartaloon kertyy kaikki.:) Tsemppiä, muista nauttia elämästä ja syömisestä kuitenki! Oot tosi kaunis kyllä noinkin.
VastaaPoistaVoi kiitoksia sulle ! <3 Joo ilman muuta elämästä nautitaan, ei ruokailun tosiaan tartte tuskallista olla :) Mulla on kyllä tois keskivartalo ihan uskomaton kerryttämään tota raskaa, jalat pysyy aina yhtä rimpuloina :D
PoistaKaks sanaa mitä mieleeni tuli kun nää kuvat näin: ihana nainen <3
VastaaPoistaVoi apua ! <3 Kiiitos paljon :')
PoistaPaaaaljon tsemppiä Henna, kyllä sinä pystyt siihen! :)
VastaaPoistaKiitos paljon sinullekin, ootte ihania kun tsemppaatte! <3
PoistaEn oo pitkään aikaan lukenut sun blogii, mut oli aivan ihana tulla taas tänne ja lukea näit postauksii! <3 oon ihan varma että tol asenteel sä tuut onnistumaan!! <3
VastaaPoistaOnpa ihanaa, että pitkästä aikaa tulit lueskelemaan! <3 Ja kiitos kovasti kommentista ja tsempeistä <3
PoistaHienoa! :) Tsempit tätäkin kautta, alku on kaikista hankalin, mutta se menee yllättävän äkkiä. Tuun kattomaan joskus sen salin sun kanssa :)
VastaaPoistaKiitän ja kumarran! Ja odotan innolla että päästäisin kimpassa salilla, voisit näyttee mulle vähän miten se rauta pannaan nousemaan ;)
PoistaHyvä asenne, varmasti toimii! :) Tsemppiä, jään seurailemaan!
VastaaPoistaKiitos paljon ! tsemppaillaan toisiamme ! <3
Poista