<3 Henna
tiistai 30. huhtikuuta 2013
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Henkinen selkäsauna
Noniii! Niin kuin eilen ounastelinkin, jäi viime viikolta käteen 200g noussutta painoa. Nyt hävettää, mutta syytä hävettääkkin. Voin siitä katsoa peiliin ja moittia ainoastaan itseäni. Äärimmäisen huolimattoman ruokailun lisäksi itsekurini oli säälittävä. Söin miten sattuu, unohdin juoda touhujen keskellä ja napsin suuhuni makupaloja. Nyt taas muistan hyvinkin selvästi, mikä on tämän ylipainoni salaisuus.
On uskomatonta, miten vahvasti nesteen nauttiminen ja ruokailu vaikuttaa laihtumiseen. Syömällä voi siis sittenkin laihtua. Urheilin pihatöiden parissa hiki hatussa, mutta koska söin miten sattuu - jäi vaa'an lukema paikoilleen ja pomppasi viikonloppuna jopa plussan puolelle. Noh, tästä opitaan ja jatketaan taistelua taas astetta nöyremmällä asenteella. Olen antanut itselleni henkistä selkäsaunaa tässä aamun aikana, eikä tähän lisäksi teiltä tulevat kommentit olisi yhtään pahitteeksi.
Täytynee lähteä jatkamaan hommia, mutta vesipullon kera ja varmaan ei tekisi pahitteeksi laittaa puhelimeen muistutuksia juoma / syömätaukoja varten. Se auttaisi minua omaksumaan näitten tärkeyden ja lopettamaan välillä sen päättömän touhottamisen. Kiireinen ja hektinen elämä kerryttää myös lisäkiloja, varsinkin jos sitä höystetään vielä stressillä. Pitää muistaa myös levätä. En ole kokenut itseäni hirmuisen stressaantuneeksi, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tekemättömät työt aiheuttaisi välillä pieniä paineita. Hoh hoh - minulla on niin paljon opittavaa vielä. Nyt relax nainen ja ota aikaa omalle hyvinvoinnille!
<3 Henna
On uskomatonta, miten vahvasti nesteen nauttiminen ja ruokailu vaikuttaa laihtumiseen. Syömällä voi siis sittenkin laihtua. Urheilin pihatöiden parissa hiki hatussa, mutta koska söin miten sattuu - jäi vaa'an lukema paikoilleen ja pomppasi viikonloppuna jopa plussan puolelle. Noh, tästä opitaan ja jatketaan taistelua taas astetta nöyremmällä asenteella. Olen antanut itselleni henkistä selkäsaunaa tässä aamun aikana, eikä tähän lisäksi teiltä tulevat kommentit olisi yhtään pahitteeksi.
 |
| Karrrrrrkkkkkia! |
<3 Henna
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Viikon pikakuulumiset
Hyvät sunnuntai-illat!
Vaikka ulkona paistoi ihana keväinen ilta-aurinko ja lenkki ystävän kanssa olisi kovasti houkuttanut, päätin istuutua koneelle ja tulla tänne rupattelemaan niitä näitä ja kuulumisia kuluneelta viikolta.
Tämä viikko on mennyt touhutessa jälleen pihahommien parissa ja ympäri kyliä asioita hoitaessa. Puusavottaa, neuvolaa, postittelua, rehujen hakua, marjapensaiden leikkuuta, hautajaista, kentän aitauksen purkua ja toki hevostelua.
Hevosten suhteen kaikki on mennyt vähän haaleassa vedessä viimeisen kahden viikon aikana. Ensiksi Karisma pudotti kenkänsä ja joutui pienelle pakkolomalle. Neitin kenkäämisen jälkeen heti seuraavana päivänä oli Vuse heittänyt oikeasta etusestaan kengän pois. Ja kohta hävisi myös vasurista etukenkä. Kengittäjällä on ollut kiirettä, joten ollaan jouduttu häntä odottelemaan ja pitämään lenkkeilyn suhteen matalaa profiilia. Lisäksi, kun kenttä ei ole käytössä eikä muuallakaan voi treenata - on hevostelu pehmeillä mökkiteillä maastoilua, toki välillä on hieman epätoivoisestikkin yritetty maustaa niitä väistöillä tai muulla ajatusta vaativalla työskentelyllä.
Se näkyy kyllä hevosissa ja muistan kyllä taas, miksi liikutan hevosiani säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Ne alkavat heti oireilla, jos ne eivät pääse työskentelmään. Vaikka Kuskolla ei ole etusissaan kenkiä, on ruunan kavioaines sen verran kovaa ja hyvää, että olen onneksi voinut mennä edes muutamia pieniä käyntilenkkejä herran kanssa - ihan vaikka jumien ehkäisemiseksi.
Nämä verkkailulenkit tuntuvat olevan herralle vain ärsyttäviä, sillä intoa juosta tuntuisi olevan enemmän, kuin laki sallii. Nälkä tuntunee kasvavan päivä päivältä ja tänään rupsu yllätti minut pitkästä aikaa. Heti pihasta lähtiessään se alkoi vaatimaan laukkaamista. Normaalisti nätisti kulkeva, maltilla kuunteleva, rauhallinen luottopuksu muuttui naapurin tammat nähdessään rodeo-ratsuksi. Tosin aika onnettomaksi sellaiseksi. Rodeo-hetkeä sekuntia aiemmin, oli se omatoimisesti kirmannut risteyksestä ravilla pellolle sekä nähdessää nämä kauniit neitokaiset - se alkoi tanssia paikoillaan ja riekkua ihan omaksi ilokseen. Ei sillä - pienen pieni jännitys elämässä on kivaa ja tulipahan testailtua omaa tasapainoa, mutta huonoa käytöstä en voi sietää. Se yksinkertaisesti halusi vain juosta, se tuli harvinaisen selväksi. Olin ilman satulaa liikenteessä ja kun sain hevosen kuulolle, laskeuduin selästä ja taluttelin hevosta hetken poistuakseni takasin tielle. Toisaalta olin tapahtuneesta iloinen: hevoseni ei siis ole pahasti vaivainen vanhus, vaan edelleenkin sporttinen polle joka tarvitsee myös rankempaa liikuntaa eikä mitään ainaista sunnuntai-lussuttelua.
Viikonloppumme on ollut kiireinen ja vähän rankkakin. Eilen oli mieheni mummon hautajaiset, jotka olivat kauniit ja onnistuneesti mummon näköiset. Oikein lämmin ja aidontuntuinen tilaisuus. Kärsin lähes koko iltapäivän ja illan kovasta päänsärystä, mutta sen taltuttua ja saatuani Onnin unille - lähdin käymään ilta-ajelulla ystäväni kanssa. Huomasin, miten tärkeää on joskus ottaa aikaa itselle, pienille seikkailuille ja ihmisuhteille - jutella kaikista asioista ja parantaa maailmaa. Vaikka tänä aamuna väsytti fyysisesti, olin henkisesti latautunut ja iloinen. Ystävät on parhautta ja he todellakin ansaitsisivat enemmän aikaani <3
Tänään isi ja äiti tulivat käymään ja Onnia hoivaamaan Voi sitä lässytyksen ja suukkojen määrää ! Puhuttiin hieman tulevasta kentän suhteen ja jäämme odottelemaan pohjan kuivumista ja sitä, että isillä on aikaa tulla urakoimaan meille. Eräs tuttava soitteli meille jo aiemmin viikolla ja ilmoitti, että saisimme häneltä soraa ja hiekkaa edullisemmin. Jospa kaikki loksahtelisi mukavasi paikoilleen lähitulevaisuudessa ja pääsisimme pian taas kenttäilyn makuun. Tänään purettiin kentältä aitaus pois, viimeistelystä tulee himpun isompi, mitä tuo väliaikainen talvella oli.
Minusta ehti tulla kenttä-riippuvainen tämän talven aikana, joten olo tuntuu välillä todella hyödyttömältä ilman kunnollista harjoittelua. Myös Karismalle ei tunnu pelkät maastolenkit riittävän, se on hurjan energinen ruutipulla eikä tunnu väsyvän millään. Tulee taas harvinaisen selväksi, että tamma tarvitsee ajattelua vaativaa työskentelyä väsyäkseen sekä kunnollista lihasten käyttöä.
Saas nähdä, miten käy tämän viikon painonpudotuksen - tai että siis tuleeko sitä ollenkaan. Viikonlopun aikana mittari on näyttänyt plussaa. Hyi minua. Olen syönyt tosi epäsäännöllisesti ja unohtanut veden juonnin. En vaan yksinkertaisesti muista vaikka pitäisi, vaan taas keskityn liikaa työntekoon. Tunnen kehossani, että olo on hieman pöhöttyneempi. Ehkäpä menkat ovat lähestymässä ? Jos paino ei ole pudonnut ollenkaan tai jopa noussut - aion tehdä ensi viikosta erityisesti ankaramman itselleni ja laitan itseni suurennuslasin alle. Saatte myös ripittää minua ja antaa virtuaali-selkäsaunoja !
Mutta nyt saunan lämmitykseen ja viettämään sunnuntain viimeisiä tunteja. Miten teidän viikonloppunne meni ? :)
<3 Henna
Vaikka ulkona paistoi ihana keväinen ilta-aurinko ja lenkki ystävän kanssa olisi kovasti houkuttanut, päätin istuutua koneelle ja tulla tänne rupattelemaan niitä näitä ja kuulumisia kuluneelta viikolta.
Tämä viikko on mennyt touhutessa jälleen pihahommien parissa ja ympäri kyliä asioita hoitaessa. Puusavottaa, neuvolaa, postittelua, rehujen hakua, marjapensaiden leikkuuta, hautajaista, kentän aitauksen purkua ja toki hevostelua.
 |
| Ja tässä lepää meikäläisen rahat. |
Hevosten suhteen kaikki on mennyt vähän haaleassa vedessä viimeisen kahden viikon aikana. Ensiksi Karisma pudotti kenkänsä ja joutui pienelle pakkolomalle. Neitin kenkäämisen jälkeen heti seuraavana päivänä oli Vuse heittänyt oikeasta etusestaan kengän pois. Ja kohta hävisi myös vasurista etukenkä. Kengittäjällä on ollut kiirettä, joten ollaan jouduttu häntä odottelemaan ja pitämään lenkkeilyn suhteen matalaa profiilia. Lisäksi, kun kenttä ei ole käytössä eikä muuallakaan voi treenata - on hevostelu pehmeillä mökkiteillä maastoilua, toki välillä on hieman epätoivoisestikkin yritetty maustaa niitä väistöillä tai muulla ajatusta vaativalla työskentelyllä.
Se näkyy kyllä hevosissa ja muistan kyllä taas, miksi liikutan hevosiani säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Ne alkavat heti oireilla, jos ne eivät pääse työskentelmään. Vaikka Kuskolla ei ole etusissaan kenkiä, on ruunan kavioaines sen verran kovaa ja hyvää, että olen onneksi voinut mennä edes muutamia pieniä käyntilenkkejä herran kanssa - ihan vaikka jumien ehkäisemiseksi.
Nämä verkkailulenkit tuntuvat olevan herralle vain ärsyttäviä, sillä intoa juosta tuntuisi olevan enemmän, kuin laki sallii. Nälkä tuntunee kasvavan päivä päivältä ja tänään rupsu yllätti minut pitkästä aikaa. Heti pihasta lähtiessään se alkoi vaatimaan laukkaamista. Normaalisti nätisti kulkeva, maltilla kuunteleva, rauhallinen luottopuksu muuttui naapurin tammat nähdessään rodeo-ratsuksi. Tosin aika onnettomaksi sellaiseksi. Rodeo-hetkeä sekuntia aiemmin, oli se omatoimisesti kirmannut risteyksestä ravilla pellolle sekä nähdessää nämä kauniit neitokaiset - se alkoi tanssia paikoillaan ja riekkua ihan omaksi ilokseen. Ei sillä - pienen pieni jännitys elämässä on kivaa ja tulipahan testailtua omaa tasapainoa, mutta huonoa käytöstä en voi sietää. Se yksinkertaisesti halusi vain juosta, se tuli harvinaisen selväksi. Olin ilman satulaa liikenteessä ja kun sain hevosen kuulolle, laskeuduin selästä ja taluttelin hevosta hetken poistuakseni takasin tielle. Toisaalta olin tapahtuneesta iloinen: hevoseni ei siis ole pahasti vaivainen vanhus, vaan edelleenkin sporttinen polle joka tarvitsee myös rankempaa liikuntaa eikä mitään ainaista sunnuntai-lussuttelua.
Viikonloppumme on ollut kiireinen ja vähän rankkakin. Eilen oli mieheni mummon hautajaiset, jotka olivat kauniit ja onnistuneesti mummon näköiset. Oikein lämmin ja aidontuntuinen tilaisuus. Kärsin lähes koko iltapäivän ja illan kovasta päänsärystä, mutta sen taltuttua ja saatuani Onnin unille - lähdin käymään ilta-ajelulla ystäväni kanssa. Huomasin, miten tärkeää on joskus ottaa aikaa itselle, pienille seikkailuille ja ihmisuhteille - jutella kaikista asioista ja parantaa maailmaa. Vaikka tänä aamuna väsytti fyysisesti, olin henkisesti latautunut ja iloinen. Ystävät on parhautta ja he todellakin ansaitsisivat enemmän aikaani <3
Tänään isi ja äiti tulivat käymään ja Onnia hoivaamaan Voi sitä lässytyksen ja suukkojen määrää ! Puhuttiin hieman tulevasta kentän suhteen ja jäämme odottelemaan pohjan kuivumista ja sitä, että isillä on aikaa tulla urakoimaan meille. Eräs tuttava soitteli meille jo aiemmin viikolla ja ilmoitti, että saisimme häneltä soraa ja hiekkaa edullisemmin. Jospa kaikki loksahtelisi mukavasi paikoilleen lähitulevaisuudessa ja pääsisimme pian taas kenttäilyn makuun. Tänään purettiin kentältä aitaus pois, viimeistelystä tulee himpun isompi, mitä tuo väliaikainen talvella oli.
Minusta ehti tulla kenttä-riippuvainen tämän talven aikana, joten olo tuntuu välillä todella hyödyttömältä ilman kunnollista harjoittelua. Myös Karismalle ei tunnu pelkät maastolenkit riittävän, se on hurjan energinen ruutipulla eikä tunnu väsyvän millään. Tulee taas harvinaisen selväksi, että tamma tarvitsee ajattelua vaativaa työskentelyä väsyäkseen sekä kunnollista lihasten käyttöä.
Saas nähdä, miten käy tämän viikon painonpudotuksen - tai että siis tuleeko sitä ollenkaan. Viikonlopun aikana mittari on näyttänyt plussaa. Hyi minua. Olen syönyt tosi epäsäännöllisesti ja unohtanut veden juonnin. En vaan yksinkertaisesti muista vaikka pitäisi, vaan taas keskityn liikaa työntekoon. Tunnen kehossani, että olo on hieman pöhöttyneempi. Ehkäpä menkat ovat lähestymässä ? Jos paino ei ole pudonnut ollenkaan tai jopa noussut - aion tehdä ensi viikosta erityisesti ankaramman itselleni ja laitan itseni suurennuslasin alle. Saatte myös ripittää minua ja antaa virtuaali-selkäsaunoja !
Mutta nyt saunan lämmitykseen ja viettämään sunnuntain viimeisiä tunteja. Miten teidän viikonloppunne meni ? :)
<3 Henna
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Onni löytyy arjesta
Monet on kyselleet Onnista että miten pikku isäntä on kasvanut ja voinut. Joten nyt ajattelin lyhyesti kertoilla vähän Onskan kuulumisia :)
Ukkeli kasvaa ihan silmissä, kehittyy vinhaa vauhtia ja oppii jokapäivä jotain uutta. Onni löytyy kyllä arjesta ja Onni on aina matkassamme <3 Tuo pieni mies on kyllä totaalinen elämämme valo ja vaikka kuinka olisi väsynyt tai uupunut mieli, saa toisen katsominen hymyn huulille. Hän on niin aurinkoinen ja tyytyväinen vesseli, että hyvä olo tarttuu väkisillä muihinkin.
Kävimme eilen 3 kk neuvolassa, jossa mittailtiin taas painot, pituudet ynnä muut mitat. Pituutta löytyi 62 cm ja painoa 6750g. Eilen annettiin myös ensimmäiset pistettävät rokotteet. Hiemanhan se itketti, mutta kohta kaikki oli taas hyvin.
Yöunet kestävät nykyään 8-11 tuntia, eli melkeinpä yhtä poikkeusta lukuunottamatta, on pienokaisemme nukkunut täysiä yöunia jo kahden viikon ajan. Aamut alkaa usein siten, että Onni alkaa tohottamaan vuoteessaan yleensä klo 6:30-8:00 välillä ja kutsumaan minua pienillä äännähdyksillä. Tänään oli hieman poikkeuspäivä, heräsin ennen Onnia ja ehdin jopa juoda aamukahveet kaikessa rauhassa. Toivottaessani huomenet, saan jo pinnasängyn pohjalta superleveän hymyn. Hetki menee haliessa ja pusuteltaessa - ikävä ehtii kasvaa hirmuiseksi jo pelkän yön aikana. Vaippa ja vaatteet vaihdetaan aamupesujen yhteydessä ja sitten lähdetään syömään. Imetän alkupaloiksi ja annan päälle vastiketta/ velliä. Olen alkanut antaa pojalle maissivelliä vastikkeen seassa, ja se on ollut hyvä pitämään nälkää pidempään loitolla.
Syötettyäni Onnin, keittelen itselleni aamupuuron ja kahvit. Katsellaan muumeja ja muita piirrettyjä telkkarista ja minä alan pikkuhiljaa valmistella päivän touhuja. Saatan kävästä myös pikaisesti tietokoneella asioita hoitamassa ja Onni seuraa sitteristään äitin touhuja. Usein viimeistään klo 10- 11 aikaan Onska alkaa uudelleen nukkumaan, joten puen hänet haalariin ja peittelen vaunuihin aloittelemaan unta. Onni nukkuu ulkosalla vaunuissa huomattavasti paremmin kuin sisällä, joten ulkoilemaan lähtö tapahtuu luonnollisesti. Nukkuessaan vaunuissaan siivoan tallin ja touhuilen jotain muuta hyödyllistä pihamaalla. Karisma on ollut innokas lapsenvahti, välillä vähän turhankin innokas - joskus se on ollut niin omistuksenhaluinen Onnista ja vaunuista, että uteliaana lähestyvä Kusko on saanut lähtöpassit :D
Päivä menee hyvin pitkälti sitten Onnin kanssa ollessa ja kotona mm. pihahommien parissa touhuillessa ja välillä ystävien kanssa kahvitellessa. Tarvittaessa vaihdetaan vahtia Kimmon kanssa välillä, jotta kumpikin pääsee irtautumaan harrastustensa pariin. Tänään esimerkiksi Kimmo on töistä tultuaan viettänyt mielellään aikaa pojan kanssa, ja minä olen siten päässyt ratsastelemaan ja esim. nyt postailemaan tänne.
Onni sai äsken iltamaidon ja alkoi nukkumaan. Kello on tällähetkellä 21:30 ja mammankin silmäluomia alkaa painamaan. Yleensä itsekin olen iltaisin niin naatti, että lähden hyvissä ajoin nukkumaan. Unta todellakaan tarvitse odotella ja nukun yöt itsekin lähes tauotta. Näin jaksan taas seuraavana päivänä herätä virkeänä uuteen päivään ja uusin askareisiin. Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella postaus ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ! :)
<3 Henna
Ukkeli kasvaa ihan silmissä, kehittyy vinhaa vauhtia ja oppii jokapäivä jotain uutta. Onni löytyy kyllä arjesta ja Onni on aina matkassamme <3 Tuo pieni mies on kyllä totaalinen elämämme valo ja vaikka kuinka olisi väsynyt tai uupunut mieli, saa toisen katsominen hymyn huulille. Hän on niin aurinkoinen ja tyytyväinen vesseli, että hyvä olo tarttuu väkisillä muihinkin.
Kävimme eilen 3 kk neuvolassa, jossa mittailtiin taas painot, pituudet ynnä muut mitat. Pituutta löytyi 62 cm ja painoa 6750g. Eilen annettiin myös ensimmäiset pistettävät rokotteet. Hiemanhan se itketti, mutta kohta kaikki oli taas hyvin.
Yöunet kestävät nykyään 8-11 tuntia, eli melkeinpä yhtä poikkeusta lukuunottamatta, on pienokaisemme nukkunut täysiä yöunia jo kahden viikon ajan. Aamut alkaa usein siten, että Onni alkaa tohottamaan vuoteessaan yleensä klo 6:30-8:00 välillä ja kutsumaan minua pienillä äännähdyksillä. Tänään oli hieman poikkeuspäivä, heräsin ennen Onnia ja ehdin jopa juoda aamukahveet kaikessa rauhassa. Toivottaessani huomenet, saan jo pinnasängyn pohjalta superleveän hymyn. Hetki menee haliessa ja pusuteltaessa - ikävä ehtii kasvaa hirmuiseksi jo pelkän yön aikana. Vaippa ja vaatteet vaihdetaan aamupesujen yhteydessä ja sitten lähdetään syömään. Imetän alkupaloiksi ja annan päälle vastiketta/ velliä. Olen alkanut antaa pojalle maissivelliä vastikkeen seassa, ja se on ollut hyvä pitämään nälkää pidempään loitolla.
Syötettyäni Onnin, keittelen itselleni aamupuuron ja kahvit. Katsellaan muumeja ja muita piirrettyjä telkkarista ja minä alan pikkuhiljaa valmistella päivän touhuja. Saatan kävästä myös pikaisesti tietokoneella asioita hoitamassa ja Onni seuraa sitteristään äitin touhuja. Usein viimeistään klo 10- 11 aikaan Onska alkaa uudelleen nukkumaan, joten puen hänet haalariin ja peittelen vaunuihin aloittelemaan unta. Onni nukkuu ulkosalla vaunuissa huomattavasti paremmin kuin sisällä, joten ulkoilemaan lähtö tapahtuu luonnollisesti. Nukkuessaan vaunuissaan siivoan tallin ja touhuilen jotain muuta hyödyllistä pihamaalla. Karisma on ollut innokas lapsenvahti, välillä vähän turhankin innokas - joskus se on ollut niin omistuksenhaluinen Onnista ja vaunuista, että uteliaana lähestyvä Kusko on saanut lähtöpassit :D
 |
| Lapsenvahti <3 |
Päivä menee hyvin pitkälti sitten Onnin kanssa ollessa ja kotona mm. pihahommien parissa touhuillessa ja välillä ystävien kanssa kahvitellessa. Tarvittaessa vaihdetaan vahtia Kimmon kanssa välillä, jotta kumpikin pääsee irtautumaan harrastustensa pariin. Tänään esimerkiksi Kimmo on töistä tultuaan viettänyt mielellään aikaa pojan kanssa, ja minä olen siten päässyt ratsastelemaan ja esim. nyt postailemaan tänne.
Onni sai äsken iltamaidon ja alkoi nukkumaan. Kello on tällähetkellä 21:30 ja mammankin silmäluomia alkaa painamaan. Yleensä itsekin olen iltaisin niin naatti, että lähden hyvissä ajoin nukkumaan. Unta todellakaan tarvitse odotella ja nukun yöt itsekin lähes tauotta. Näin jaksan taas seuraavana päivänä herätä virkeänä uuteen päivään ja uusin askareisiin. Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella postaus ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää viikonloppua ! :)
<3 Henna
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Päivityksiä !
Hyvvee päivee toverit!
Olin jo pitkään suunnitellut päivitteleväni vähän noita välilehtiä, koska ne ovat aikoinaan vähän hutaisten tehtyjä. Ja tänään sain vihdoin ja viimein sen aikaiseksi! Päivittelyjen lisäksi sain inspiraation tehdä erillisen välilehden "Hennan kropparemontti", jonne kirjailen kaikki mittaukset ylös, sieltä on sitten hyvä käydä teidän tarkkailemassa, miten meikäläisen urakka etenee - vai eteneekö se ollenkaan :D Painon siis pyrin ilmoittamaan joka viikon alussa ja kerran kuussa tulee sitten mittoja kropasta. Eilen laskin netissä myös painoindeksini pitkästä aikaa ja olin iloinen, että lukema oli hieman pienempi. Matkaa normaaliin painoindeksiin on vielä rutkasti, mutta sinne päästään kyllä!
Viime viikon liikunnat menivät lähinnä tarhan kevätsiivousta tehdessä, mutta ehdin käymään pienellä lenkillä muutamaan otteeseen. Onneksi täällä maalla liikuntaa tulee harrastettua jo ihan huomaamattaan, kun on paljon kotitöitä tehtävänä ja näin kevään tullen piha oikein huutaa siivoojaansa ja kukkapenkit siistijäänsä. Lisäksi minulla joka kevät pyörii päässäni kaikenlaisia visioita pihan suhteen, ja niitä olisi kiva päästä toteuttamaan sopivassa suhteessa. Vaikka minä aina tuppaan ottamaan liikaa paineita tekemättömistä töistä, on silti kiva että niitä on - tiedämpähän että säännöllistä hyötyliikuntaa on luvassa!
Voisin kirjoitella tässä pian muita kuulumisia enemmän, mm. Onnin ja hevosten kuulumisia on erikseen kyselty niin niistä voisin turista teille hieman paremmin erikseen. Joten nyt kaikki innokkaat välilehdet lukasemaan ja antakeeha palautetta jos huomaatte jotain epäselvää. Olen kirjoittelun välissä hyppinyt unilta heräilevän Onnin luona, joten ajatuskatkojakin on taatusti tullut :D
<3 Henna
Olin jo pitkään suunnitellut päivitteleväni vähän noita välilehtiä, koska ne ovat aikoinaan vähän hutaisten tehtyjä. Ja tänään sain vihdoin ja viimein sen aikaiseksi! Päivittelyjen lisäksi sain inspiraation tehdä erillisen välilehden "Hennan kropparemontti", jonne kirjailen kaikki mittaukset ylös, sieltä on sitten hyvä käydä teidän tarkkailemassa, miten meikäläisen urakka etenee - vai eteneekö se ollenkaan :D Painon siis pyrin ilmoittamaan joka viikon alussa ja kerran kuussa tulee sitten mittoja kropasta. Eilen laskin netissä myös painoindeksini pitkästä aikaa ja olin iloinen, että lukema oli hieman pienempi. Matkaa normaaliin painoindeksiin on vielä rutkasti, mutta sinne päästään kyllä!
Viime viikon liikunnat menivät lähinnä tarhan kevätsiivousta tehdessä, mutta ehdin käymään pienellä lenkillä muutamaan otteeseen. Onneksi täällä maalla liikuntaa tulee harrastettua jo ihan huomaamattaan, kun on paljon kotitöitä tehtävänä ja näin kevään tullen piha oikein huutaa siivoojaansa ja kukkapenkit siistijäänsä. Lisäksi minulla joka kevät pyörii päässäni kaikenlaisia visioita pihan suhteen, ja niitä olisi kiva päästä toteuttamaan sopivassa suhteessa. Vaikka minä aina tuppaan ottamaan liikaa paineita tekemättömistä töistä, on silti kiva että niitä on - tiedämpähän että säännöllistä hyötyliikuntaa on luvassa!
Voisin kirjoitella tässä pian muita kuulumisia enemmän, mm. Onnin ja hevosten kuulumisia on erikseen kyselty niin niistä voisin turista teille hieman paremmin erikseen. Joten nyt kaikki innokkaat välilehdet lukasemaan ja antakeeha palautetta jos huomaatte jotain epäselvää. Olen kirjoittelun välissä hyppinyt unilta heräilevän Onnin luona, joten ajatuskatkojakin on taatusti tullut :D
<3 Henna
torstai 18. huhtikuuta 2013
Nostalgiaa- kuvapostaus
Tässäpä olisi liuta vanhoja kuvia katseltavaksi ! Innostuin hieman skannailemaan ja koitin järjestellä niitä silleen, että vuodet vierisivät samalla tai sinnepäin. Viimenen kuva taitaa ollakin vuodelta 2006. Katselkaa, kommentoikaa ja kyselkää jos jottai kymyksiä herää! :)
<3 Henna
<3 Henna
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Muodollisesti pätevä
Anteeksi toverit, tämänviikkoinen laihdutuspostaus on myöhässä! Ilta on jo pitkällä, joten rustaan tänne vaan pikaisesti tämän viikon tulokset ja pitkästä aikaa painon lisäksi on näkysälllä muitakin mittoja !
Paino: 84.1 kg pudotusta 300g --> yhteensä 3,9 kg
Vyötärö: 97cm (11.3. 99 cm) (-2cm) yhteensä - 5cm
Lantio: 113cm (11.3. 115cm ) (-2cm) yhteensä -7cm
Rinta: 108cm (11.3. 111cm ) (-3cm) yhteensä -5cm
Tässäpä taas hieman lupaamaani tilannekuvaa, minusta näytän enemmän mehevältä, mitä aloituskuvissa! Hyvinkin muodollisesti pätevä emäntä olen :D Mutta kyllä ne silavat sieltä pikkuhiljaa lähtee pois sulamaan, onneksi mitat puhuvat puolestaan paremmin kuin kuvat :)
Viime viikon liikuntoja en uskalla kirjoitella, jotten valehtelisi - sillä en muista ollenkaan, mitä tein ja minkä aikaa. Siivoillut olen kovasti mm. hevostarhaa, tällä hetkellä pois roudattujen kottikärryjen saldo on 55 ja vielä on "muutama" jäljellä. Mutta asenteella pärjää pitkälle: tulee siistiä ja kalorit kuluu! :) Onneksi olen pariin otteeseen saanut seuralaisen siivousurakkaan, tulee nopeammin selvää jälkeä ja ennen kaikkea on mukava rupatella samalla kun haravoidaan.
Lenkillä olen koittanut käydä siinä sivussa. Pollet ovat vuoronperään heitelleet kenkiään jorpakkoon, eilen lyötiin Karisman irtokenkä paikoilleen ja nyt tänään sitten Kusko oli onnistunut pudottamaan omistaan yhden pois. Joten nyt odotellaan kengittäjää taas kylään ja mennään ihan vain pientä jaloittelua siihen asti. Onneks rupsu omaa vahvat ja hyvälaatuiset kaviot.
Mutta tässäpä pikaisesti tämän viime viikon tulokset :) Sori kun oli lyhyt ja suppeahko postaus, palaan pian taas postailemaan. Kiinnostaisiko teitä nähdä kenties vanhoja valokuvia ?
<3 Henna
Paino: 84.1 kg pudotusta 300g --> yhteensä 3,9 kg
Vyötärö: 97cm (11.3. 99 cm) (-2cm) yhteensä - 5cm
Lantio: 113cm (11.3. 115cm ) (-2cm) yhteensä -7cm
Rinta: 108cm (11.3. 111cm ) (-3cm) yhteensä -5cm
Tässäpä taas hieman lupaamaani tilannekuvaa, minusta näytän enemmän mehevältä, mitä aloituskuvissa! Hyvinkin muodollisesti pätevä emäntä olen :D Mutta kyllä ne silavat sieltä pikkuhiljaa lähtee pois sulamaan, onneksi mitat puhuvat puolestaan paremmin kuin kuvat :)
Viime viikon liikuntoja en uskalla kirjoitella, jotten valehtelisi - sillä en muista ollenkaan, mitä tein ja minkä aikaa. Siivoillut olen kovasti mm. hevostarhaa, tällä hetkellä pois roudattujen kottikärryjen saldo on 55 ja vielä on "muutama" jäljellä. Mutta asenteella pärjää pitkälle: tulee siistiä ja kalorit kuluu! :) Onneksi olen pariin otteeseen saanut seuralaisen siivousurakkaan, tulee nopeammin selvää jälkeä ja ennen kaikkea on mukava rupatella samalla kun haravoidaan.
Lenkillä olen koittanut käydä siinä sivussa. Pollet ovat vuoronperään heitelleet kenkiään jorpakkoon, eilen lyötiin Karisman irtokenkä paikoilleen ja nyt tänään sitten Kusko oli onnistunut pudottamaan omistaan yhden pois. Joten nyt odotellaan kengittäjää taas kylään ja mennään ihan vain pientä jaloittelua siihen asti. Onneks rupsu omaa vahvat ja hyvälaatuiset kaviot.
Mutta tässäpä pikaisesti tämän viime viikon tulokset :) Sori kun oli lyhyt ja suppeahko postaus, palaan pian taas postailemaan. Kiinnostaisiko teitä nähdä kenties vanhoja valokuvia ?
<3 Henna
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Olen kuullut, on kaupunki tuolla
"Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie
Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme
Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo
Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan"
Kari Tapio - Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Viikonloppu meni haikeissa tunnelmissa. Kimmon isoäiti nukkui rauhallisesti ikiuneen lauantai iltana. Saimme olla muutaman tunnin mummon luona ja heittää hyvästit - toistaiseksi. Nyt on mummolla hyvä olla, ukin luona taivaan kodissa - meitä odottamassa. Me kakki rakastetaan sinua mummo kovasti <3
<3 Henna
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie
Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme
Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo
Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan"
Kari Tapio - Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Viikonloppu meni haikeissa tunnelmissa. Kimmon isoäiti nukkui rauhallisesti ikiuneen lauantai iltana. Saimme olla muutaman tunnin mummon luona ja heittää hyvästit - toistaiseksi. Nyt on mummolla hyvä olla, ukin luona taivaan kodissa - meitä odottamassa. Me kakki rakastetaan sinua mummo kovasti <3
 |
| Nähdään pian mummo <3 |
torstai 11. huhtikuuta 2013
Minä suojelen sinua kaikelta ?
Katson pienokaista uinumassa sängyssään. Aarrettani tuhisemassa, unen onnen maassa - ilman tietoutta tulevaisuudesta tai mistään maailman varjoista - pahan maailman houkutuksista. Rotkoista minne voi pudota huomaamattaan.
Lapsen maailma on jotain niin kaunista, mutta hyvin haurasta. Miten sen voisikaan pitää puhtoisena ja varjella sitä turhriutumasta ? Miten voinkaan suojella sinua kaikelta? Kenties minun kohtalolta ? Kuinka voin taata, ettet joudu elämään samanlaista lapsuutta, kuin minä olen elänyt. Lapsuutta luuserina.
On päiviä, jolloin tuntuu, etten pysy nahoissani tämän onnellisuuteni kanssa. Mutta on myös usein päiviä, jolloin arkisen onnen keskeltä paistaa hetkittäinen pelko - pelko, jonka juuri puen sanoiksi.
Tämä kaikki tuntuu välillä niin epätodellisen ihanalta. Se, että saat aamusella herätä lapsesi tuhisemiseen ja kutsuviin äännähdyksiin, otat lapsesi syleilyysi ja saat vastineeksi leveän hymyn sekä syvälle porautuvan katseen silmiisi. Kun hän itkee, saat painaa hänet rintaasi vasten ja tyynnyttää hänen tuskansa rakkaudellasi ja pehmeillä sanoillasi. Se yhteys äidin ja lapsen välillä on jotain niin hienoa, etten koskaan voinut kuvitella sitä tarpeeksi suureksi. Hän on yhteinen kuva sinusta ja rakkaastasi - teidän omaa lihaa ja verta. Äitiys on sellainen asia, mikä on antanut viimeistään sen tunteen - että asioilla on merkitystä. Minulla ja elämälläni on tarkoitus. Elän perhettäni varten ja kaikki mitä kotona teenkään, teen myös muiden hyväksi. Olen ennenkin elänyt ja tehnyt paljon töitä toisten eteen, mutta nyt viimeistään tiedän uhrautumiseni olevan täysin oikein ja haluan sitä enemmän kuin koskaan. Olen joskus palavasti halunnut jopa kuolla, nyt pelkään kuollakseni että jotain sattuu minulle. Minun on pysyttävä täällä ja ennen kaikkea kunnossa, jotta voin pitää Onnista huolta.
Haluan että poikani saa kasvaa onnellisessa ilmapiirissä, jossa hänelle kasvaa terve itsetunto. Olin itsekin onnellinen lapsukainen ja rakastavassa perheessä. Mutta jokin meni vikaan silti. Se tapahtui kodin ulkopuolella. Vaikka perhe rakastikin, polki muu maailma minut maahan jo elämäni alkumetreillä, lannisti minut lapsesta asti. Lapsen saaminen on tuonut muistot pintaan, jopa hieman avannut vanhoja haavoja.
Sain jo alle esikouluikäisenä päiväkerhossa kokea ensimmäiset tuntemukset syrjityn roolissa. En tiennyt, mikä minussa oli vikana - en oikein tiedä vieläkään. Kuitenkin, jäin helposti sivuun ja tyydyin siihen. Niin jatkui esikoulussakin, mutta siellä kiusaaminen alkoi syrjimisen lisäksi saada muitakin piirteitä. Nimittelyt, halveksunta, päälle sylkemiset ja pienimuotoinen fyysinen väkivalta astui kuvioihin. Minua jopa seurattiin vessaan niin, etten voinut virtsata / ulostaa rauhassa, joten pidättelin pissaa koulupäivien ajan. Sairastuinkin jonkin ajan kuluttua krooniseen virtsatietulehdukseen sekä aloin kastella vuodettani öisin. Sain kammon yleisiä vessoja kohtaan ja jännitän niitä osittain vieläkin näin aikuisiälläkin. Kertaalleen kerroin äidilleni kiusaamisestani, josta äiti, myös entisenä koulukiusattuna raivostui. Hän otti yhteyttä kiusaajien vanhempiin ja kiusaaminen loppui - hetkeksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun tilanne palautui pikkuhiljaa ennalleen.
Tieto minun koulukiusaamisestani musersi äitini. Äidilläni on hyvin rankka lapsuus takanaan. 100 kertaa kovemman koulukiusaamisensa lisäksi, hänen kotiolonsa olivat huonot. Kun hän sai kuulla minun koulukiusaamisestani, hän itki vuolaasti - muistan sen vieläkin. Ilmaan heitetyt suruisat kysymykset, miksi näin tapahtuu myös hänen lapselleen. Se, miten paha mieli äidilleni tuli - sai minut päättämään jo pienenä, etten kerro äidilleni enää jos jotain koulussa sattuu. En halunnut äidille pahaa mieltä. Minua hävetti jo ensinnäkin myöntää olla lastenmaailman arvoasteikon pohjalla. Vaikka äitini on ollut omista kipuiluistaan huolimatta minulle aina paras mahdollinen äiti ja luotin häneen, halusin silti salata koulukiusaamiseni. Ihan jo senkin vuoksi, että voisin olla edes kotona perheen parissa arvostettu ja rakastettu, ilman tietoutta toisesta totuudesta. Minulla oli yksi ystävä, serkkuni joka kävi koulua toisessa koulussa. Hänen kanssaan vietin aikaa usein viikonloppuina.
Koulukiusaamiseni jatkui 8 vuoden ajan, joko lievempänä tai vahvempana, ajat olivat hyvin erilaisia. Kun kiusaajilla meni itsellään hyvin, sain minäkin olla rauhassa ja hetkittäin sain olla jopa osa porukkaa. Ja kun pääsin muuttamaan 14-vuotiaana toiselle paikkakunnalle, alkoi pikkuhiljaa koulumaailmassakin olla himpun verran mukavampaa ja sain jopa pari ystävää. Silti lapsuuteni muistoihin kuuluu lähinnä häpeä ja arvottomuuden tunne. Muistikuvat siitä, kun selät kääntyivät minulle ja ympyrät sulkeutuivat lähestyessäni. Se kylmä, kalkittu koulun seinämä - mitä vasten nojasin katsellessani muitten leikkejä. Ne lappuset, jotka minulle annettiin koulun jälkeen - joihin oli kerätty muilta koululaisilta minua herjaavat mielipiteet. On ollut hyvin vaikea puhdistaa se minäkuva - mikä minulle kuolussa luotiin. En ehkä olekaan mm. ruma, lihava, tyhmä tai arvoton. Olen sittenkin rakastettu ja hyväksytty.
Yritin aina olla reipas ja jaksaa. Pitää kaikesta huolimatta hymyn kasvoillani ja hammasta purren kulkea eteenpäin. Teen niin edelleenkin. Vaikka kasvot saattoivat nauraa, itki sydän salaa sisimmässään. Muistan usein, kun linja-auto jätti minut pysäkille, itkin kotimatkan ja pihaan päästyäni ryntäsin silloisen koirani kaulaan nyyhkyttämään. Viihdyin metsissä avojaloin juoksennellen koirani kanssa ja hakeuduin muutenkin eläinten läheisyyteen. Siellä sai olla turvassa. Lisäksi pienen matkan päässä olleessa kehitysvammaisten hoitokodissa vierailin usein, sieltä sain erilaisia, aitoja ystäviä ja pyyteetöntä rakkautta. Olen lapsuuteni myötä oppinut, että ystävyys ei katso ikää, ulkomuotoa, varallisuutta - tai mitään muutakaan. Ja saman haluan opettaa lapselleni.
Voisin kirjoittaa koulukiusaamisestani vaikka kuinka ja kertoa kaiken yksityiskohtineen, mutta tämä taitaa olla väärä postaus siihen ja nytkin taisin jo kirjoittaa ihan liikaa. Mutta jokatapauksessa, muistot omasta lapsuudesta saavat ajoittain pelkäämään, että myös rakas poikani joutuisi kokemaan saman. Jos äitini oli koulukiusattu, minä olin - niin entäs Onni ? Hyväntahtoisuus ja sinisilmäisyys eivät ole välttämättä mitään valttikortteja tämän maailman keskellä elettävän elämän korttipelissä.
Olen valmis puolustamaan lastani viimeiseen pisaraan. Mutta pelkään pahoin, että olen liiankin herkkä ja ärhäkkä puuttumaan kaikkeen ja saattaisin olla liiankin hyökkäävä asioiden suhteen. Mutta onneksi vuosia lapseni koulun aloittamiseen on, ja minä ehdin kasvaa vielä näiden vuosien aikana. Saada varmuutta ja vahvuutta, oikeanlaisen asenteen. Löytää kultaisen keskitien kaiken suhteen.
Tahdon opastaa lastani oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen, sellaisiin arvoihin joita itsekin vaalimme Kimmon kanssa. Mutta myös puolustamaan itseään oikealla tavalla. Omalla esimerkillämme voimme opettaa lapsellemme kaiken mitä haluamme hänen oppivan. Minun on muutettava vielä hieman omia tapojani, jotta lapsi oppii hyvät periaatteet ja käytöstavat. Tahdon opettaa lapselleni avuliaisuutta ja reippautta. Istuttaa häneen uskon siemenen.
Arki lapsen kanssa on yllättänyt minut positiivisesti. Olen joskus ohimennen kuullut kotiäitien avautumista väsymyksestä tai siitä, ettei pääse minnekkään. Ehkä kaikki on suhteellista ? Millaiseen on totuttu ? Itse rakastan olla kotona ja touhuta täällä kaikkea, mutta reissaaminen myös Onnin kanssa on luonnistunut ihan mukavasti. Toki se on hieman haasteellisempaa, mutta hyvällä valmistautumisella ja ennakoimisella pärjää pitkälle. Minusta on hyvin tärkeä liikkua lapsen kanssa ihmisten keskuudessa, lapsi oppii mm. sosiaaliseksi ja myös joustavaksi.
Vaikka itsellä on naurettavan vähän kokemusta lapsista, on oman lapsen hoitaminen tuntunut hyvin luontevalta ja varmalta. Myös lapsen "helppous" on yllättänyt minut. Minulla oli pääkopassani pieni kauhukuva jatkuvasti rääkyvästä lapsesta, ihan jo senkin vuoksi että 7-vuotta nuoremmalla pikkuveljelläni oli paha koliikki, joka sai hänet parkumaan tuskasta lähes tauotta useiden kuukausien ajan. Kuitenkin Onni on muuttanut käsitykseni lapsista täysin. Hän on iloinen, rento ja tyytyväinen poika, joka ei turhista kitise. Olen kiitollinen siitä, että Luoja antoi minulle näin helppohoitoisen ja tyytyväisen lapsukaisen, ehkä Hän on nähnyt ennalta, etten olisi jaksanut "hankalaa" lasta. Lapsihan ei ole tässä iässä hankala tai ilkeä, vauva itkee vain jos sillä on oikeasti jotain hätää. Onnin itkuista erottaa selvästi mm. nälän, ilmavaivat, kuumuuden/ kylmyyden tai tylsistymisen.
Vielä raskaana ollessani mietin usein pääni puhki, miten selviän arjesta ja miten uupunut sitten lapseni kanssa tulen olemaankaan. Mutta ei ne asiat ihan menneetkään niin. Olen useimmiten enemmän kuin tyytyväinen elämääni vaikka toki arki on työntäyteistä, jotta kaikki tarvittava saadaan hoidettua ja lapsi on aina etusijalla. Muut asiat hoidetaan topakalla tahdilla mm. lapsen nukkuessa. Mutta onneksi keinot on keksitty, eilen esimerkiksi haravoin hevosten tarhaa ja Onni nukkui vaunuissaan vieressäni ja välillä pollet kävivät pienokaista varovasti haistelemassa. Herätessään laitoin vaan tuttia suuhun takaisin, jutustelin hetkisen rauhoittavasti ja hyssyttelin pojan takaisiin uneen.
Suurinta osaa ystävistäni ehdin nähdä harvoin ja usein he joutuvat tulemaan luokseni tavatakseen minut. Pari ystävääni onneksi käyvät luonani usein, joten en ole sosiaalisesti syrjäytynyt enkä pääse mökkihöperöitymään :D Blogia kirjoittelen nykyään harvoin, mikä rassaa minua tällä hetkellä ehkä kaikista eniten. Mutta pyrin parantamaan tapojani ja kirjoittelemaan parhaani mukaan. Myös vastuu paikallisen hevosseuran tehtävissä vie tulevaisuudessa jonkin verran aikaa, kesästä on tulossa aktiivinen vetokisoineen ja kesäleirineen. Mutta tykkään todella paljon osallistua toimintaan ja olen saanutkin paljon kivoja uusia tuttuvuuksia seuramme kautta.
Onnin katsominen saa minut tulvimaan rakkautta. Hymyilen usein kasvoni kipeiksi ja nauran entistäkin enemmän. Jotenkin en jaksa enää niin paljon murehtiakkaan, vaan haluan olla iloinen ja reipas, jotta lapsestani tulisi sellainen myös. Takaan lapselleni rakastavan ja tsemppaavan ilmapiirin, joka parhaansa ohjaa lapsen oikeille raiteille elämässä ja antaa hyvät eväät tulevaisuuteen.
Lapsen maailma on jotain niin kaunista, mutta hyvin haurasta. Miten sen voisikaan pitää puhtoisena ja varjella sitä turhriutumasta ? Miten voinkaan suojella sinua kaikelta? Kenties minun kohtalolta ? Kuinka voin taata, ettet joudu elämään samanlaista lapsuutta, kuin minä olen elänyt. Lapsuutta luuserina.
On päiviä, jolloin tuntuu, etten pysy nahoissani tämän onnellisuuteni kanssa. Mutta on myös usein päiviä, jolloin arkisen onnen keskeltä paistaa hetkittäinen pelko - pelko, jonka juuri puen sanoiksi.
Tämä kaikki tuntuu välillä niin epätodellisen ihanalta. Se, että saat aamusella herätä lapsesi tuhisemiseen ja kutsuviin äännähdyksiin, otat lapsesi syleilyysi ja saat vastineeksi leveän hymyn sekä syvälle porautuvan katseen silmiisi. Kun hän itkee, saat painaa hänet rintaasi vasten ja tyynnyttää hänen tuskansa rakkaudellasi ja pehmeillä sanoillasi. Se yhteys äidin ja lapsen välillä on jotain niin hienoa, etten koskaan voinut kuvitella sitä tarpeeksi suureksi. Hän on yhteinen kuva sinusta ja rakkaastasi - teidän omaa lihaa ja verta. Äitiys on sellainen asia, mikä on antanut viimeistään sen tunteen - että asioilla on merkitystä. Minulla ja elämälläni on tarkoitus. Elän perhettäni varten ja kaikki mitä kotona teenkään, teen myös muiden hyväksi. Olen ennenkin elänyt ja tehnyt paljon töitä toisten eteen, mutta nyt viimeistään tiedän uhrautumiseni olevan täysin oikein ja haluan sitä enemmän kuin koskaan. Olen joskus palavasti halunnut jopa kuolla, nyt pelkään kuollakseni että jotain sattuu minulle. Minun on pysyttävä täällä ja ennen kaikkea kunnossa, jotta voin pitää Onnista huolta.
Haluan että poikani saa kasvaa onnellisessa ilmapiirissä, jossa hänelle kasvaa terve itsetunto. Olin itsekin onnellinen lapsukainen ja rakastavassa perheessä. Mutta jokin meni vikaan silti. Se tapahtui kodin ulkopuolella. Vaikka perhe rakastikin, polki muu maailma minut maahan jo elämäni alkumetreillä, lannisti minut lapsesta asti. Lapsen saaminen on tuonut muistot pintaan, jopa hieman avannut vanhoja haavoja.
 |
| Vuonna -85 |
Tieto minun koulukiusaamisestani musersi äitini. Äidilläni on hyvin rankka lapsuus takanaan. 100 kertaa kovemman koulukiusaamisensa lisäksi, hänen kotiolonsa olivat huonot. Kun hän sai kuulla minun koulukiusaamisestani, hän itki vuolaasti - muistan sen vieläkin. Ilmaan heitetyt suruisat kysymykset, miksi näin tapahtuu myös hänen lapselleen. Se, miten paha mieli äidilleni tuli - sai minut päättämään jo pienenä, etten kerro äidilleni enää jos jotain koulussa sattuu. En halunnut äidille pahaa mieltä. Minua hävetti jo ensinnäkin myöntää olla lastenmaailman arvoasteikon pohjalla. Vaikka äitini on ollut omista kipuiluistaan huolimatta minulle aina paras mahdollinen äiti ja luotin häneen, halusin silti salata koulukiusaamiseni. Ihan jo senkin vuoksi, että voisin olla edes kotona perheen parissa arvostettu ja rakastettu, ilman tietoutta toisesta totuudesta. Minulla oli yksi ystävä, serkkuni joka kävi koulua toisessa koulussa. Hänen kanssaan vietin aikaa usein viikonloppuina.
 |
| <3 |
Yritin aina olla reipas ja jaksaa. Pitää kaikesta huolimatta hymyn kasvoillani ja hammasta purren kulkea eteenpäin. Teen niin edelleenkin. Vaikka kasvot saattoivat nauraa, itki sydän salaa sisimmässään. Muistan usein, kun linja-auto jätti minut pysäkille, itkin kotimatkan ja pihaan päästyäni ryntäsin silloisen koirani kaulaan nyyhkyttämään. Viihdyin metsissä avojaloin juoksennellen koirani kanssa ja hakeuduin muutenkin eläinten läheisyyteen. Siellä sai olla turvassa. Lisäksi pienen matkan päässä olleessa kehitysvammaisten hoitokodissa vierailin usein, sieltä sain erilaisia, aitoja ystäviä ja pyyteetöntä rakkautta. Olen lapsuuteni myötä oppinut, että ystävyys ei katso ikää, ulkomuotoa, varallisuutta - tai mitään muutakaan. Ja saman haluan opettaa lapselleni.
 |
| Lapsuuteni yksi rakkaimmista, Elsa <3 |
Olen valmis puolustamaan lastani viimeiseen pisaraan. Mutta pelkään pahoin, että olen liiankin herkkä ja ärhäkkä puuttumaan kaikkeen ja saattaisin olla liiankin hyökkäävä asioiden suhteen. Mutta onneksi vuosia lapseni koulun aloittamiseen on, ja minä ehdin kasvaa vielä näiden vuosien aikana. Saada varmuutta ja vahvuutta, oikeanlaisen asenteen. Löytää kultaisen keskitien kaiken suhteen.
Tahdon opastaa lastani oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen, sellaisiin arvoihin joita itsekin vaalimme Kimmon kanssa. Mutta myös puolustamaan itseään oikealla tavalla. Omalla esimerkillämme voimme opettaa lapsellemme kaiken mitä haluamme hänen oppivan. Minun on muutettava vielä hieman omia tapojani, jotta lapsi oppii hyvät periaatteet ja käytöstavat. Tahdon opettaa lapselleni avuliaisuutta ja reippautta. Istuttaa häneen uskon siemenen.
Arki lapsen kanssa on yllättänyt minut positiivisesti. Olen joskus ohimennen kuullut kotiäitien avautumista väsymyksestä tai siitä, ettei pääse minnekkään. Ehkä kaikki on suhteellista ? Millaiseen on totuttu ? Itse rakastan olla kotona ja touhuta täällä kaikkea, mutta reissaaminen myös Onnin kanssa on luonnistunut ihan mukavasti. Toki se on hieman haasteellisempaa, mutta hyvällä valmistautumisella ja ennakoimisella pärjää pitkälle. Minusta on hyvin tärkeä liikkua lapsen kanssa ihmisten keskuudessa, lapsi oppii mm. sosiaaliseksi ja myös joustavaksi.
Vaikka itsellä on naurettavan vähän kokemusta lapsista, on oman lapsen hoitaminen tuntunut hyvin luontevalta ja varmalta. Myös lapsen "helppous" on yllättänyt minut. Minulla oli pääkopassani pieni kauhukuva jatkuvasti rääkyvästä lapsesta, ihan jo senkin vuoksi että 7-vuotta nuoremmalla pikkuveljelläni oli paha koliikki, joka sai hänet parkumaan tuskasta lähes tauotta useiden kuukausien ajan. Kuitenkin Onni on muuttanut käsitykseni lapsista täysin. Hän on iloinen, rento ja tyytyväinen poika, joka ei turhista kitise. Olen kiitollinen siitä, että Luoja antoi minulle näin helppohoitoisen ja tyytyväisen lapsukaisen, ehkä Hän on nähnyt ennalta, etten olisi jaksanut "hankalaa" lasta. Lapsihan ei ole tässä iässä hankala tai ilkeä, vauva itkee vain jos sillä on oikeasti jotain hätää. Onnin itkuista erottaa selvästi mm. nälän, ilmavaivat, kuumuuden/ kylmyyden tai tylsistymisen.
Vielä raskaana ollessani mietin usein pääni puhki, miten selviän arjesta ja miten uupunut sitten lapseni kanssa tulen olemaankaan. Mutta ei ne asiat ihan menneetkään niin. Olen useimmiten enemmän kuin tyytyväinen elämääni vaikka toki arki on työntäyteistä, jotta kaikki tarvittava saadaan hoidettua ja lapsi on aina etusijalla. Muut asiat hoidetaan topakalla tahdilla mm. lapsen nukkuessa. Mutta onneksi keinot on keksitty, eilen esimerkiksi haravoin hevosten tarhaa ja Onni nukkui vaunuissaan vieressäni ja välillä pollet kävivät pienokaista varovasti haistelemassa. Herätessään laitoin vaan tuttia suuhun takaisin, jutustelin hetkisen rauhoittavasti ja hyssyttelin pojan takaisiin uneen.
Suurinta osaa ystävistäni ehdin nähdä harvoin ja usein he joutuvat tulemaan luokseni tavatakseen minut. Pari ystävääni onneksi käyvät luonani usein, joten en ole sosiaalisesti syrjäytynyt enkä pääse mökkihöperöitymään :D Blogia kirjoittelen nykyään harvoin, mikä rassaa minua tällä hetkellä ehkä kaikista eniten. Mutta pyrin parantamaan tapojani ja kirjoittelemaan parhaani mukaan. Myös vastuu paikallisen hevosseuran tehtävissä vie tulevaisuudessa jonkin verran aikaa, kesästä on tulossa aktiivinen vetokisoineen ja kesäleirineen. Mutta tykkään todella paljon osallistua toimintaan ja olen saanutkin paljon kivoja uusia tuttuvuuksia seuramme kautta.
Onnin katsominen saa minut tulvimaan rakkautta. Hymyilen usein kasvoni kipeiksi ja nauran entistäkin enemmän. Jotenkin en jaksa enää niin paljon murehtiakkaan, vaan haluan olla iloinen ja reipas, jotta lapsestani tulisi sellainen myös. Takaan lapselleni rakastavan ja tsemppaavan ilmapiirin, joka parhaansa ohjaa lapsen oikeille raiteille elämässä ja antaa hyvät eväät tulevaisuuteen.
"Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi"
<3 Henna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)