Koti on aina koti

Nyt olen just ja just toipunut reissusta ja kerinnyt koneen äärelle istummaan.   Kovastihhan tuo nukuttais ja väsyttäis, mutta ajattelin tulla tänne kirjoittelemaan edes pienen postauksen - jos kenties joku sellaista siellä toisen ruudun äärellä odottaa ;)

Kyllä reissussa huomasi taas, miten oma koti onkaan rakas paikka. En oikein saanut nukutuksi vieraassa paikassa, ja muutenkaan en ehkä osannut rentoutua kunnolla.  Mutta muuten reissu oli oikein kiva. Tuli kierreltyä kaupoissa ja fiilisteltyä muuten vaan.    Ja sain meikattua itseni pitkästä aikaa ajan kanssa ja kunnolla! :D

Oli myös kiva istua kauppakeskuksen kuppilassa kahvikupposen ääressä ilman mitään kiirettä.  Sai seurailla ohikulkevia ihmisiä, heidän eleitään ja ilmeitään.   Kiireetön kahvihetki isännän kanssa oli myös sellainen luxus-juttu minulle.  Kuulostaa varmasti omituiselta, mutta näin asia vain on. :)

Toinen on niin söpö :)

Toinen mursu on sitten vähemmän söpö :D 

 Paluumatkalla ehdin piipahtamaan iltakahvilla myös ystäväni luona.  Olipa ihana halata toista pitkästä aikaa ja jutella kasvotusten edes hetkisen.

Ilma on ollut viime päivinä mitä ihanin. Pakkanen on ollut toki kova, mutta aurinko paistaa vahvasti, tulevasta keväästä jo vähän vihjaillen, saaden lumiset puut hohtamaan upeasti.   Tänään ratsasteltiin reipas tunti  rauhallisesti kävelyä, hevosilla loimet yllään.   Varpaat ja sormet kyllä jäätyivät hieman mutta kyllä sen kylmyyden kesti. En edes tajunnut välillä palelevani, kun ihailin luonnon kauneutta.   

Maailman suloisin kärpänraato.

 Nyt on sauna lämpiämässä, kaalilaatikko leivinuunissa, koirat ja kissat tuhisevat sohvalla tyytyväisenä ja  kynttilöitä palaa sisällä ja ulkosalla lyhdyissä.  Koti <3


<3 Henna

Pakkasta puissa ja punaa poskilla

Tänään on ollut todella kiva päivä, kuten koko viikko.  Olen nukkunut hyvin yöt,  syönyt säännöllisesti/terveellisesti ja antanut aikaa itselleni sekä ystävilleni. Tunnen selkeästi, miten akut kehossa ja mielessä latautuvat pikkuhiljaa. :)

Lämmintä kasvissose keittoa tuoreista juureksista kera yrttien, nams :P

 Tänään humppailtiin Vusen vuokraajan Annen kanssa, ja päästiin pitkästä aikaa vähän kuvailemaan.  Otettiin videon pätkiä ja kuvia lenkin lomassa. Laitankin tähän osan näytille tämän päivän hevosteluista.   Pitää jossain vaiheessa julkasta videoitakin, kunhan opin tekemään niistä koosteita tai jotain muuta vastavaa.  Jospa saan palkattua jonkun taitavamman ja heppahommista ymmärtävän kaverin siihen hommaan, niin videoista tulisi hienompia.    Myös bannerin koitan tulevaisuudessa saada, ja ystäväni vähän alustavasti lupaili tehdä sellaisen :)

Huomenna (no periaatteessa tänään :D )  joudun lähtemään yöksi pois kotoa,  miten kestän?! :D   Lähdemme tuon ukkokullan kanssa käymään hänen siskonsa luona Mikkelissä.  Ystäväni halusi hoitaa hevoset, niin voin kyllä sen puolesta lähteä hyvillä mielin liikenteeseen. Silti poistuminen kotoa hieman ahdistaa, alan siis olla jo aikamoinen mökkihöperö :S  

Ärsyttää vaan, kun lähtö tuli niin lyhyellä varoitusajalla, kun yleensä toivon, että saan valmistautua lähtöön kunnolla, ja tässä tarkoitan hevosten viikko-ohjelman etukäteen suunnittelua.   Joudun tämän "äkkilähdön" vuoksi huomen aamulla heräämään aikaisemmin liikuttamaan hevoiset, ennen kuin auto starttaa pihasta. Onneksi sain siirrettyä lauantain ratsastustunnit sunnuntaille,  niin hevostenkaan liikutusohjelma ei pahemmin kärsinyt.   Toisaalta on ihan kiva poistua edes yhdeksi yöksi pois näistä maisemista, pääseepähän sitten taas lauantaina hyvillä mielin kotiin takaisin elukoitten luokse. 

Ja onpahan tuo ihan kiva käydä tervehtimässä miehelleni tärkeitä ihmisiä, miehelleni se on todella tärkeää. He ovatkin oikein mukavia ihmisiä, ja tulemme hyvin juttuun,  vaikka olemme ehkä hieman eri aaltopituudella.  Minä olen tällainen kellarissa kasvanyt sivistymätön maalaistollero, eläimet on elämäni yksi tärkeimmistä asioista ja olen luonnossa hilluva elämäntapaintiaani :)   He ovatkin sitten enemmän kaupunkilaisia. Mutta aina ei tarvitse ajatella asioista täysin samalla tavalla tullakseen toimeen :)  On siis kivaa vaihtelua lähteä käymään edes hetkeksi muissa maisemissa.

Kaupungissa käynti ei haittaa minua, siellä on oikein kiva käydä pikavisiitillä. Moni ystäväni asuu kaupungissa, ja heidän luonaan voikin viettää pienen kaupunkiloman silloin tällöin.  Kyllä vaihtelu virkistää :)

 No huh kello on jo vaikka mitä, ja minun pitäis olla jo nukkumassa!  Lauantaista en osaa vielä sanoa, tuleeko postausta,  mutta ilman muuta näpyttelen, jos vaan ajatuksia, matskua ja aikaa on! Mut jokatappauksessa oikkeen hyvvee viikonloppua kaekille kertakaikkijjaa! :)

<3 Henna

Romantique ilta-ajelu

Kävin eilen illalla nauttimassa ystäväni ravuriruunan kärrykyydistä kera kahvin, lämpimän loimen ja ihanan tunnelman.   Ilma oli kylmä, mutta niin tunnelmallinen, masemat kauniit ja seura hyvää, ettei pientä varpaitten kipristelyä muistanutkaan. 

Tärähtäneet ajelijat :D

 Oli ihana nähdä hevosen "herääminen" tallilla, kun se tajusi, mitä on kenties seuraavana luvassa. Sen ilme oli mitä mainioin, kun kuuli silasetin ym. remmien kilinän, ja näki, kun niitä alettiin sen selkään virittelemään. Tämä ruuna on periaatteessa ex-ravuri, joka toimii perus harrasteratsuna, mutta mitä ilmeisimmin hevonen on parhaimmillaan kärryjen edessä ja todella onnellinen ajoheppana.

Se tuhisi ja tepasteli onnesta, kun kärryt oltiin saatu viriteltyä perään, ja pääsimme hyppäämään kyytiin.   Ruuna-poika olisi halunnut ravailla jo heti ensi metreillä, mutta toki hevonen pitää lämmitellä ensiksi. Saatiin me otettua vähän vauhtiakin tiellä, mikä oli nopeinta, missä itse olen koskaan ollut. Varmasti hevosesta olisi irronnut enmmänkin, mutta otimme rauhallisesti.

Joko mennään?!

 Minulla itselläni henkilökohtaisesti on todella vähän kokemusta raviurheilusta ja ajamisesta,  myös siksi, että olen nähnyt läheltä sen raviurheilun karun ja raadollisen puolen.   Mutta nykyään olen kartoittanut ihan vain mielenkiinnosta kokemusta ja hankkinut toista, positiivista näkemystä asiaan.  Lämminverinen kuuluu pääasiassa raviradoille, ja suurin osa ravureista oikeinkohdeltuina nauttii siitä - niin kuin tämäkin ruuna. Sen silmissä paistoi tuli, kun tajusi, että pääsee köpöttelemään kärryillä, ja hitusen kevyesti hiittaamaankin. :)

Tyytyväinen poika <3

 Olen itse viimeksi kunnolla ajanut penskana kaverini settiksellä, ja siinäpä ovatkin "kunnon" kokemukseni ajelusta :D  Valjastanut / ohjastanut (mite se nyt sanotaan :D)  en ole koskaan omatoimisesti, vaan olen ollut lähinnä avustajana niissä hommissa.  Olen istunut kyllä entisen hoitoheppani kärryjen kyydissä, kun kaverini sillä on ajellut. Vauhti ei tosi päätä huimannut, kyseessä on kuitenkin piensuokki :)

Nyt pääsin itsekin ohjaksiin käsiksi. Ensiksi jännitti, kun en sitä kokemusta tosiaan kunnolla omannut, kun ajetaan kunnon ravihevosella.  Ja kun kyseessä tällä kertaa oli suht reipas ja innokas heppa.   Mutta sama tekniikkahan siinä oli, ja kaikki sujui oikein hyvin.  Tunsin oloni oikein kotoisaksi ohjaksissa, ja hevonenkin oli oikein kuuliainen ja mukava ajettava.

Voin myöntää, että innostuin.  Ajaminen oli huippukivaa ja vauhtia rakavana ihmisenä voisin oikeasti syttyä tähän lajiin.  Uskon kuitenkin, että minun on parempi pysytellä siellä hevosen selässä pääasiassa, ja jättää nuo ravihommat taitavemmille :D  

Mussukka <3

 Karisman mukana sain vanhat hiittikärryt ja valjaat, mutta myin ne tarpeettomana pois. Enkä kyllä olisi uskaltanut ajaa tammalla, oli se sen verran alkuaikoina huonosti käsissä pysyvä ratsastaessa. Olisin luultavimmin löytynyt neitin kanssa jostain 100km päästä, kun se olisi päättänyt "vähän" hiitata :D hihi

Vanhat paskat, nuoha olis levinny jo ekassa hiitissä :D

 Toinen, myös raviurheilua harrastava ja raviheppoja kasvattava, kokenut kaverini on houkutellut minua ravihommiin jo pitkän aikaa. Karisma on todella hyväsukuinen ja kuulemma sen emälinja on kärkiluokkaa :O  Tiesin sen olevan kyllä hyvästä suvusta, koska ravi-valmentaja / kengittäjä on näin minulle kertonut, mutta en tiennyt sen olevan noin arvokas.   Tämän vuoksi kaverini on houkutellut minua teettämään Kaamalla varsan ja tekemään siitä ravurin tai myymällä sen jollekin ohjastajalle/valmentajalle.  Hän sai minut nauramaan vedet silmissä viestillään : "Vaan eikö olis hienoa olla kasvattajana jossain Derbyn tahi Kriteriumin voittajakehässä poseeraamassa Hevosurheilun kansikuvaan pokaali kainalossa :D"    heheheh, minäkö muka? :D


Ei minusta ole tuommoiseen. Ensinnäkin,  hevonen ei ole minulle pelkkä eläin, vaan todellinen ystävä, ja kiinnyn niihin herkemmin, kuin ihmisiin.  En raaskisi laittaa mitään heppaa minnekään kauas kotoa. Kiinnyn ihmisiinkin helposti, joten voitte kuvitella, miten sitten kiinnyn hevosiin,  ja muihin eläimiin.    Jos menisin, ja teetättäisin varsan tammalla,  olisi luopuminen todella tuskallista, ja tuskin sitä raaskisin myydäkkään, vaikka kuinka raskasta ja työlästä varsan kasvatus onkin.  Tarvitsisin sitovan sopimuksen varsan luovutuksen suhteen, että voisin siitä luopua.   En tee itse henkilökohtaisesti lv-varsalla mitään, koska en siitä olisi ravuria tekemässä. Toki siitä "ratsun" saisi, mutta ratsuhepan saa helpommallakin siihen tarkoitetusta rodusta, ja minulla on ihan tarpeeksi työtä Karismassa, kun koitan tehdä siitä edes hyvää herrasteheppaa. Nyt taas lähdin liikaa selittelemään tätä juttua :D


Sitäpaitsi Karisma on niin hyvällä mallilla, ettei uskaltaisi mennä "sotkemaan" sen elämää varsottamisella.  Varsinki tiineyden loppuajalla ratsastelu ja liikutus olisi rajallista, ja myös varsan tulo rajoittaisi sen liikkumista.  Se on rakentanut itselleen niin hyvät lihakset, että olisi sääli antaa sen "lahota" varsomisen takia. 

Poni <3

 Mutta jokatapauksessa, tuo eilinen kärryttely oli sairaan kivaa. Heppa oli hommassa ihan huippu ja nautin koko hommasta todella paljon. Hevonen, joka on luotu tuohon lajiin ja lisäksi nauttii siitä silmiinpistävän paljon,  on mahtavaa katsottavaa.  Varmasti jatkossakin menen ajelemaan kaverini kanssa, aina kun vaan saan  aikaa hankittua sellaisen rakosen, että selviän paikan päälle. Todella ihanaa touhua, kun hevonen osaa ja nauttii <3   




<3 Henna

Itsensä palkitsemista!

Selailen joskus netissä tiettyjä juttuja etsien, mitä olen aina halunnut ja yleensä ostan, jos teen huippuedullisen löydön tai sitten jos minulla on syytä palkita itseni. Tällä kertaa palkitsin itseni sairaslomattomuudesta kauniilla korkokengillä.  Olen tämän, kohta 3 vuoden aikana ollut sairaslomalla yhteensä 3 päivää!

  Työpaikallani on käytäntö,   että jos työntekijällä on 3 tai alle sairaslomapäivää vuoden aikana, saa hän seuraavan vuoden alussa "tsemppirahan", 200e puhtaana käteen.   Minullehan tuo käytäntö sopii, sairastelen harvoin ja muutenkin olen aika periksiantamaton sairaslomalle jäännin suhteen. Toisaalta olen vähän tyhmä tässä asiassa,  minun pitäisi ajatella itseäni ja ennen kaikkea  rakkaita asukkaita, ennen kun menen väsyneenä/pienesti kipeänä töihin. Mutta silloin, kun olen todella kipeä, ja ns. tartuntauhka tai en ole tarpeeksi hyväkuntoinen hoitaja asukkaille -  jään ehdottomasti pois töistä.   Noh, jokatapauksessa suht. terveenä ihmisenä olen kyntänyt taas vuoden läpi yhdellä saikkupäivällä, ja sekin tuli siitä, kun Olga jäi auton alle ja minun piti jäädä sitä kotiin tarkkailemaan yöksi.

 En ole mikään himoshoppaaja, koska rahatilanteeni on yleensä hyvin rajallinen säästöjen, heppojen, lainojen ym. vuoksi.  Mutta kun ostan jotakin, panostan laatuun.  Perusvaatteita ostan edullisista kaupoista, mutta  juhlatilanteisiin koitan panostaa laadulla.  Niitä tilaisuuksia kun on erittäin harvoin, kun saa hienostella :) Ostan myös paljon käytettyjä vaatteita, monet himoshoppaajat kun myyvät niitä todella edullisesti jo yhden käyttökerran jälkeen.

En koe olevani materialisti, mutta pidän kyllä kaikesta kauniista.  Kotini sisustus on tehty lähinnä kirpparilöydöistä, huuto-netin edullisista voitoista ja huonekalukauppojen tarjoustuotteista.

Rakastan kenkiä ja vaatteita,   erityisesti korkeita korkoja ja minimekkoja.   Minulla onkin muutamia kenkiä, jotka on varattu ihan vain juhlatilanteita varten.  Voisin joskus muistaessani erikseen tehdä korkokenkä /mekko-postauksen, vaikka lukumäärä ei päätä huimaa.  Mutta ei se määrä, vaan se laatu ;)  Toivottavasti alle olevassa kuvassa olevat kenkulit sopii mulle, koko on oikea ja sisäpohjan pituus myös natsaa.  Mutta hope so,  myynpä kengät sitten eteenpäin, jos eivät mulle sovi! :S

Ihanuudet  <3

Vaikka pukeudun kotona ja arkena todella epämuodikkaasti,  yleensä kuljen reikäsissä legginseissä ja kumisaappaat jalassa, ilman meikkiä ja tukka takussa -  silti  pidän muodista ja kauneudenhoidosta todella paljon.  Minulle ihmisen ulkonäkö ei ole mikään prioriteetti, mutta joskus on kiva hienostella ja ulos lähtiessä panostaa ulkonäköön.  Jokainen kai haluaa joskus olla viehättävä :D

tuo nyt on vähä pelleillessä tehty, mutta pakko oli laittaa tästä juntti-einarista kuva! :D

Tahtoo nuo hiukset ja hoikemman kropan takas! ehkä tässä joku päivä... Kuva otettu 23v. synttäreiltä.

Sain siis tänään tingattua todella arvokkaat kengät todella edullisesti. Kyseessä on siis Manolo Plahnikit, kengät, joita olen himoinnut jo vuosikaudet.  Aiemmin olisin maksanut mukisematta sen pyydetyn hinnan, mutta tänään tarpeeksi paljon sitkeästi kyselemällä sain pudotettua hintaa useamman kympin.  Samaan hintaan saa kyllä esim. biancosta uusia kokkareita, joita on taas sitten monella muullakin ihmisellä.  Noita kengiä on käytetty muutamia kertoja, kantalaput kuitenkin on vaihdettu ja kunto on hyvä.    Ihastuin noihin todella. Ne ovat myös harvinaiset ja laadukkaat. 

Joskus pitää hemmotella itseään arjen keskellä.   Seuraava palkintoni siintää pudotettuani 5kg.   Olenkin jo pudottanut 2 kiloa, tosin todella hitaalla temmolla, ja tuo on vain turvotusta.  Mutta on se sekin jotain,  ja 3 kiloa seuraavaan palkintoon. Hihi,  pitää pistää makkarat liikeneeseen :)    Lähden tästä liikutteleen Vusen ja sitten menen iltasella ajamaan kaverin kanssa hänen superlutuisella lv-ruunallaan. Romanttinen kärrylenkki loimen alla kera kuuman kahvin siis luvassa <3


<3 Henna

Jokainen valitsee oman polkunsa!

Nyt vaalien alla on tämä moraalisota erilaisten periaatteiden välillä leimahtanut tuleen ihan kunnolla. Ihmiset väittelevät asioista kaduilla, netissä ja mediassa hyvinkin kärkkäästi, jopa agressiivisen vihamielisesti.

En ymmärrä, miksi erilaiset mielipiteet ja näkemykset elämässä aiheuttaa niin paljon vihaa ja jossain tapauksissa jopa väkivaltaa?  Miksi emme voi vaihtaa tuntemuksia hyvässä ja rakentavassa hengessä sekä katsoa toista silmiin, paiskata kättä päälle kaiken jälkeen. 

Päädyin vahingossa facebookissa "väittelemään"  tuikituntemattoman ihmisen kanssa meidän homo- presidentti ehdokkaastamme.  Toisen osapuolen kommenteista paistoi selvästi läpi vihamielinen ja kärkäs äänensävy.  Ihmisen tekstistä ja sananmuodoistakin kun voi aistia toisen äänensävyn ja asenteen vastaanottajaa kohtaan.

Jos häneltä nyt kysyttäisiin, olisi hän se hyvä ja suvaitsevainen ihminen,  ja minä sitten taas se tiukkanutturainen ja päähän raamatulla hakkaava lahkolainen, joka vihaa homoja ja muita "luonnonoikkuja".

Näin ei kuitenkaan ole. Itse henkilökohtaisesti olen kristitty ja minulla on tietyt uskonnolliset periaatteet, mutta kuitenkin olen hyvin suvaitsevainen ja yritän ymmärtää ihmisten ratkaisuja mahdollisimman pitkälle.  Mutta on minullakin periaatteeni, joissa olen hyvin peräänantamaton ja jyrkkä.

Itsenäisyyspäivän "gaala"  2004

 En kuitenkaan koe, että ihmiset sotivat keskenään,  vaan NE ASIAT.  Siksi pystyn keskutelemaan ja vaihtamaan eriäviä mielipiteitä yleensä suht. hyvässä hengessä, ilman, että siitä tarvisisi kehkeytyä riita. (Ja nyt en välttämättä puhu sitten parisuhteesta hehehehe ;) )

Silläkin uhalla, että minut nyt leimataan kapeakatseiseksi, ahdasmieliseksi ja syrjiväksi ihmiseksi,   kerron kuitenkin mielipiteeni asian suhteen. Haluan olla rehellinen, enkä teeskennellä muuta, kuin olen.  Tässä tapauksessa olin sitä mieltä, että homo-presidentti on näkemyksineen ja ajettavien asioittensa kanssa ihan jees,  ainoastaan minua myötähävettää, että kristillistä ja perinteikästä maamme itsenäisyyspäivän juhliessa,  vastaanotossa miespari aloittaa tanssimisen tanssilattialla korva suussa,  se näky ei vaan yksinkertaisesti ole luonnollinen, vaikkei heidän rakkaudessaan sinällään mitään pahaa olekkaan. 

Toinen asia on kirkollislaki, en tiedä mitä sille tapahtuisi homopressan myötä.  Itse en tosin kuulu kirkkoon, vaan olen helluntalainen, joten periaatteessa asia ei minua kosketa muuta kuin emotionaalisella tasolla.  Tosin en ole todellakaan mikään "kunnon" uskovainen, hikipinko enkä todellakaan mikään moralisoija tai toisten valistaja. En koe sellaiseen mitään tarvetta.  Puhun uskonasioista muille, jos he niistä kysyvät ja  rukoilen hiljakseen paljon ystävieni puolesta.

Mutta itse en vaan osaa nähdä sitä tilannetta, että homopari astelee kirkkoon "Jumalan kasvojen eteen"  siunattavaksi. Että raamatusta luettaisiin tekstejä siunauksen ohessa, samaisesta kirjasta kun voi lukea, että pyhä liitto on tarkoitettu miehen ja naisen välille.   Minusta tilanne olisi hyvin absurdi.  Että Isä, Poika ja Pyhä Henki sekoitettaisiin johonkin luonnonvastaiseen,  kunnioittamatta sitä,  mitä Jumala on meille luonut. 

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että homoparit ansaitsevat samat etuudet, kuin muutkin avioparit.   Ja he saavat rekisteröidä liittonsa,  sekoittamatta siihen mitään hengellistä.   Ja jokainen saa uskoa, mihin haluaa, ilman, että se vaikuttaa ihmisten väleihin. Itse en jaksa edes ajatella toisten periaatteita silla tavalla, että se vaikuttaisin minun suhtautumiseeni heihin.  Minulla on monta ateisti-ystävää.

Minulla on todella vahvat perusteet uskoa Jumalaan, Hänen ja Poikansa tekoihin.  Joitakin asioita menneistä teksteistäni voi ilmetä, mutta lupaan kertoa tästä hieman syvällisemmin tulevaisuudessa :)

 Palatakseni homoliittoihin sen verran, että en missään nimessä ole itse homoja vastaan.  He ovat minulle ihmisiä siinä missä muutkin ja minulla onkin heitä runsaasti kavereina. Osa heistä ei edes halua mennä kirkossa naimisiin, osa ateistisyistä ja osa siksi, koska tietävät sen olevan väärin ja siksi paheksuttavaa.   He itsekin tietävät minun mielipiteeni asiaan, eikä se ole meidän ystävyyttämme haitannut. Olemme voineetkin keskutella asioista hyvässä hengessä.  Myös  yksi parhaimmista ystäväni on täysin eri mieltä kanssani tässä homojen kirkollisvihkimis-asiassa, mutta silti voimme olla ystäviä.

Väittelyn vastaparini kuitenkin takertui uskovaisten suvaitsemattomuuteen ja ns. "rakastamiseen" toteamalla, "Olkoon siunaamatta "syntisiä" homoja, jos niikseen tykkäävät. Olkoon vaan ylpeitä itsestään puhtoisina siveyden sipuleina"   ja  "Homot on ihan kivoja, mutta syntisiä. Jesse rakastaa niitä muttei siunaa. Sad. Eikä ne nyt herranjumala voi olla valtion virkatehtävissä. Ihan sama minulle edelleen miten uskonnot suhtautuvat homoihin, kun en niistä mitään komppaa. Pitäsköhän huorat vaikka kivittää, vois olla aikamoista. Niin, ja kasvissyöjät on heikkouskosia:D"   


Hän veti hieman överiksi koko homman.   Itse olen koko ajan painottanut, että kaikki ollaan syntisiä ja katuessamme ja parannuksen tehdessämme, saamme anteeksiannon.    Minusta on turha puhua puhtoisuudesta, täällä maan päällä kukaan ei ole sellainen.  Eri asia on sitten se, haluaako tehdä parannusta ja pyytää anteeksi.   Minä en ainakaan välillä yksinkertaisesti muista tai tajua käyttäytyä ja olla synnitön :D  Ja teen usein tiettyjä asioita, vaikka tiedän niitten olevan väärin.

Tunnen paljon "elämäntapauskovaisia", joille sunnuntainen kirkossa käynti on tapa ja sieltä ei osata olla poissa, ja jos ollaan poissa, podetaan huonoa omaatuntoa :D.   Myös uskonelämä on kaavoihin kangistunut, ja monesti he kyttäävät toisten tekemisiä ja tuomitsevat muita.  On olemassa myös "pintauskovaisia", jotka käyttäytyvät seurakunnassa ja muualla "siveästi", mutta toimivat sitten seläntakana ihan toisella tapaa.   Sitten on vielä "armosta pelastetut"  entiset masentuneet, itsetuhoiset, alkoholistit, narkkarit, satanistit ym., jotka elävät  Jumalan armoa ja pelastusta todesta.  Heidän kirjat, todistukset ja kertomukset kokemuksistaan ovat todella voimallisia ja pysäyttävät todella.  Minua lähinnä kaikki kokemus yliluonnolllisesta pelottaa :D


Monesti uskovan strereotypia on todellakin tuo nutturapäinen, elämäänsä kyllästynyt ja toisia raamatun kautta tuomitseva körttiläinen, jonka elämä näyttäisi olevan kuollutta.  Onhan noitakin, valitettavasti.  Mutta ilokseni voin kertoa, että moni uskovainen on ihan normaali ihminen.  Hänellä on vaan tietyt arvot elämässään, jotka ohjaavat häntä tiettyihin päätöksiin.  Mutta jokainen uskovainen voi elää normaalia, onnellista ja EI-kuollutta elämää.   Pitää hauskaa, siinä missä muutkin. Monet ovat täysin absolutisteja, eivätkä käy tanssimassa tms, itse myönnän rehellisesti, etten täysin ole, vaikken pahemmin dokailekkaan. Olen näissä asoissa hieman avarakatseisempi.


Ohhoh, aloin paasaamaan uskovaisuudesta hieman liikaa :D  Tää on niin monimutkainen aihe, ettei minun pääkoppa jaksa tätä enempää käsitellä toistaiseksi. Varmasti jäi paljon sanomatta ja etenkin perustelematta, mutta kysykää tarkennusta tiettyihin kohtiin jos jossakin jäi epäselväksi, niin vastailen mielelläni.   Toivon, ettei kukaan vetänyt tästä palkokasvia nenäänsä ;)

Lopetin tänään yöviikon ja olen ihan tööt. :D  Ihana ystäväni kävi tänään liikuttamassa hevot kanssani rauhallisesti ilman satulaa maastoillen.  Huomenna olisi siivouspäivä ja rehujakin pitää käydä hakemassa. Pitäis myös tehdä lisäravinnetilaus saksaan.    


Mutta nyt hipsin tallille ottamaan hevoset sisälle ja alan nukkumaan piiiiitkät yöunet :) Se on moro! 


<3 Henna

Ikävä kotiin

Katselin viime yönä kahvitauolla kuvia kotoa, kuvia kesästä järvellä ja erityisesti kuvia perheestäni. 

Täytyy myöntää, että tuli itku.   Olen todella herkkä ihminen ja liikutun helposti.   Nyt tällä kertaa minut valtasi todella kova ikävä kotiin järven rannalle rauhoittumaan, ja ennen kaikkea viettämään aikaa isän ja äitin luona.

Rakas kotitalo rannasta kuvattuna

 Vanhempani ovat minulle todella rakkaita, vaikka en välttämättä olekaan ollut aina mikään helppo lapsi, eikä lapsuutenikaan ole sieltä pehmeimmästä päästä. Kunnioitan ja ihailen heitä todella paljon,  ja olen kiitollinen siitä kasvatuksesta, minkä olen saanut.   En olisi voinut parempia vanhempia saada.  Isäni kasvatuksen sekä elämäni kokemusten myötä minusta on tullut selviytyjä. Äitini on opettanut minulle nöyryyttä, lämpöä, empaattisuutta ja sentimentaalisuutta.

Minä, Iskä ja Alma verkoilla talvella 2005

 Vanhempani asuvat järven rannalla, saaressa, johon kulkee pieni silta.   Alunperin kodistamme piti tulla kesämökki, mutta isä taisi suunnitella talon sekä kaikki muutkin paikan rakennukset liian isolla mittakaavalla ;)  Paikasta tulikin "vahingossa" niin iso, että päätimme muuttaa sinne asumaan ollessani 14-vuotias. Ehdin vakituisesti asua tuolla 2 vuotta käydessäni yläasteen loppuun, kunnes muutin 16-vuotiaana pois kotoa opiskelujen perässä.

Kuva otettu "koirasaaren" rannalta

Minulle kotona käynti on nykyään todellista harvinaista herkkua ja  erityistä luxusta.  Hevosten vuoksi en pääse niin usein käymään vanhempieni luona, kuin haluaisin.   Olen kuitenkin saanut elämääni niin paljon hyviä heppataitoisia ystäviä, joilta voin pyytää apua hevosten hoitoon, jos lähden reissuun. Joten vierailu onnistuu nykyään helpommin.   Lomitan muitten talleja mielelläni parhaani mukaan, ja toivon saavani ja saankin itsekin apua kun sitä tarvitsen.

Kalastelu & metsästely, veneily, moottorikelkkailu, uiminen, luonnossa liikkuminen ja maalaiselämä ovat muodotuneet minulle elämäntavaksi ja ne ovat periytyneet minulle kotoa.   En koe missään muualla samanlaista rentoutumista tai ylipäätään rauhan tunnetta, kuin ollessani tutussa järvimaisemassa tai luonnon keskellä hiljentymässä.  Se rauha on sellainen tunne, mitä ei rahalla saa.

Laitan tähän satunnaisessa järjestyksessä ison liudan kuvia tunnelmista kotimaisemissa.

Rakas Alma koirasaaren "laiturikivellä"

Meidän niemen kärjessä on erillinen pieni saari,  joka on nimitetty "koirasaareksi".  Saari toimi erityisesti aikoinaan edesmenneille koirillemme, Norjanharmaahirvikoira Almalle sekä Suomenpystykorvalleni Elsalle "kesäasuntona". Kumpikaan koirista ei pitänyt uimisesta, joten eivät karanneet saarelta uimalla, vaan ne vietiin ja haettiin sieltä soutuveneellä.   Niille oli myös tehty kaksi koppia, joissa koirat pystyivät suojautumaan sateelta ja tuulelta.   Jokapäivä siellä käytiin niitä ruokkimassa ja useaan otteeseen uimalla niitä moikkaamassa.  Koirilla oli mukavaa puuhastelua ja ennen kaikkea ne saivat juosta siellä onnellisesti vapaana.  Koiratarha pihassa on myös todella suuri, joten mukavaa elämää rakkimukset saivat viettää :)   Nykyäänkin kesäisin koirat voitasiin viedä sinne, mutta tämänhetkiset koiramme uivat mielellään, joten ne eivät siellä välttämättä pysy :D

Keväistä kalasaalista sumpussa

Laituri <3

Niin kuin aiemmin olen kertonut, kaikenlainen eränkäynti on kuulunut vahvasti isäni suvun perintesiin ja se näkyy myös meidän kotona.  Hirvenlihaa käytetään todella paljon ruoassa, kalaa syödään runsaasti  ja riistaruokia muutenkin arvostetaan suuresti.  Luonnon antimia pidetään suuressa arvossa.  Mikään ei ole niin hyvää ruokaa, kuin äitin tekemä kermassa haudutettu metso tai joskus myös pyy tai teeri. Nykyään metso on hyvin harvinainen saalis, joten jos sellainen saadaan pataan - on kyseessä todellinen juhla-ateria.  Itseasiassa meillä on pitkästä aikaa syksyinen metsosaalis pakkasessa odottamassa äitin hyppysiä  -   itse en uskalla alkaa sitä tekemään, koska kyseessä on niin arvokas saalis :)    Yllä olevassa kuvassa on aikoinaan isin ampumat ukkoteeri ja ukkometso, jotka ovat täytetty muistoksi.  Kanahaukkaa ei ole ammuttu, se on ostettu.

Isin itse suunnittelema takka,  kivet on kerätty luonnosta

Kuva pihan koiratarhasta,  Alma tulisilmä möhöttää taustalla :)

Alma, Ritu & Iida-pentu

Jannen kanssa oltiin yökalassa ja yövyttiin taivasalla saaressa nuotion ääressä

Olen nukkunut elämäni aikana mm. metsässä kuusen alla, saaressa makuupussissa, metsään tehdyssä majassa ja ties vaikka missä :D 

Kalaan lähdössä kerrankin suht asiallisissa vaatteissa :DDD

Savustetut ahvenet nams

Aina "selvinpäin" vesillä -ilme :D

Piekanan pesä

Lynxit, siinä vanhempi ja nuorempi kissa murisemassa ;)

Ritu the Läskipallo

Maailman rakkain mummeli, nyt jo haukkujen taivaassa <3

Kärpänraato ja Näätäeläin koiratarhassa,  tähystelykiven huipulla

"Kahenkilon"  siika

Valas, joka epätoivoisesti halusi olla merenneito :D

Läskipallo,  just chilling in the sunshine :)

Äiti ratsastamassa ystävänsä kanssa

Iida uimamaisterina

Sylvi "Pököti"  vauvana kesällä 2011

<3

Isi <3

Pököti <3

Tahtoo kesän ja kotiin <3

Tämä postailu auttoi koti-ikävään hieman, nyt kohti kevättä ja kesää <3 Kohta saa taas uida yöttömässä yössä :)

<3 Henna