Oman elämänsä gp-ratsu

Ystäväni Laura kävi meillä kylässä pari viikkoa sitten  ja sai vastata Karisman ratsastamisesta kahden päivän ajan.  Minä sain toimia lähinnä verkkaajana, kameramiehenä ja puomityttönä!  Kimmo kävi nappaamassa osan kuvista ja antamassa minulle pätevät ohjeet tuon monimutkaisen kameramme käytössä.

Ekana päivänä Laura ratsasteli tammalla kenttää ympäri ja nautiskeli kyydeistä. Karisma käyttäytyi oikein kiltisti vaikka talli-ja tarhakäyttäytymisen perusteella näytti nostattelevan taas vuosisadan kiimaa. Mielenkiintoista tammassa on se, että sen syyskiimat on aina paljon voimakkaammat kuin keväiset.

Laura on ratsastanut Karismalla viimeksi muistaakseni loppuvuodesta 2013,  joten edellisestä kerrasta on pitkä aika - mutta se ei näkynyt tyttöjen puuhissa.  Meno näytti oikein kivalta  ja Karisma humputteli rennon tyytyväisenä eteenpäin ja nautti suuresti kun sai laukkailla runsaasti ympäri kenttää. Laura tykkäsi erityisesti tamman työmotivaatiosta ja sekös lämmittää omaa mieltä. Tottahan se on, Karisma on lähes poikkeuksetta ihan satasella messissä kun lähdetään hommiin.

Olin jo aiemmin kysellyt Lauralta, haluaisiko hän hypätä Karismalla seuraavana päivänä. Karismalla on hypätty todella vähän ja aloitettu oikeastaan hyppäämään (jos sitä voi vielä sellaiseksi kutsua) vasta  vuoden sisällä.

Itsehän en koe oloani kotoisaksi esteillä, koska A)  olen hannari ja paskahousu  B) rikkonaiset polveni eivät kestä jalustimien lyhentämistä. Lue pelkkä kohta A.  Olin kuitenkin hankkinut viime syksynä puomeja kentälle sekä rakentanut pienimuotoisen estekaluston. Meillä on 4 paria tolppia ja 10 puomia, joten niillä on päästy alkuun. Muutaman kerran olen pientä hypännyt varmistaakseni, ettei Karisma kieltele tai opi tekemään sitä.  Ja tärkeimpänä,  että se olisi turvallinen myös muille hyppääjille.  Vaikka Karisma ei voi koreilla hienolla tekniikallaan tai ylpeillä olemattomalla kapasiteetillaan - se on aina valmis yrittämään parhaansa ja tekee kaiken suurella sydämellä. Se on juuri se asia, mitä tuossa hevosessa rakastan eniten. Sen mahtava luonne ja suuri sielu korvaa puuttuvan laadun.

Niin kuin jo aiemmin täällä toistellut itseäni - olen panostanut tamman perusratsastukseen ja siihen, että laukka olisi säädeltävissä. Sen eteen on tehty paljon hommia ja nyt vihdoinkin, kun laukan tempoa pystyy hallitsemaan pehmeillä otteilla - on aloiteltu varovasti puomien ylittäminen. Minulle suorituksen "siisteys" on myös tärkeää ja epämääräisesti radan läpi / esteiden yli selättömänä roiskiminen hallitsemattomassa laukassa tai räpeltävässä ravissa ei ole kaunista katseltavaa. Ja myös juurikin sen takia olen halunnut edetä maltillisesti näissä estehommissa. Ja koska tamman laukka ei ole ollut minusta riittävä puhdas tai  ponteva esteille, olen pidättäytynyt hyppyhommista toistaiseksi.   Nyt on kuitenkin varovasti aloiteltu sitäkin alaa. Ei meno ole vieläkää mitään  tyylipuhtainta , mutta huolella tehtynä se on siistimpää kuin mitä se voisi olla - jos oltaisiin hötkyilty asian kanssa.

Olen kyllä juoksuttanut / irtohypyttänyt tammaa kentällä, jotta puomit eivät ole vieras käsite hevoselle itselleen.  Niin kuin jo aiemmin taisin mainita, olen muutamia kertoja "hypännyt "  tammalla pientä estettä ja mennyt puomeja sileän  harjoittelun ohessa. Silti en edelleenkään ole syttynyt estehommiin, ja usein oman jännitykseni vuoksi tavallaan "estän"  hevosta hyppäämästä niin hyvin kuin se voisi hypätä - kunhan sille vaan annetaan tilaa siiheen. Kuitekin olen todennut hevosen rehelliseksi ja suhteellisen turvalliseksi hyppääjäksi raakuudestaan huolimatta.

Siksi uskallan jo värvätä itseäni parempia ja rohkeampia esteratsastajia hyppäämään tammalla, koska tiedän että Kb hyppää mielellään, sen laukka on säädeltävissä ja  ennen kaikkea - se aina yrittää parhaansa. Karisman potentiaali (ja ikä)  tuskin riittää kovinkaan korkealle, mutta tamma selvästi tykkää hypätä ja asennoituu työhönsä suurella sydämellä. Tamman vuokraaja Tiia on hypännyt pari kertaa minun avustuksella ja nyt Laurakin pääsi kokeilemaan tamman loikkaamista.

Karisma yleensä tajuaa jo tallilla varustuksesta, mitä ohjelmaa kenties tänään olisi luvassa. Nyt estesatula ja martingaali riittivät kertomaan tammalle, että tänään taidetaan hypätä. Se oli tohkeissaan ja huiski malttamattomana hännällään. Minä verkkasin tammaa alkuun ja verkat venyivät aika pitkiksi tamman energisyyden vuoksi. Myös kiima nostatteli päätään jonkin verran, mutta uskon että tammaa ei vaan kiinnostanut höntsäillä minun kanssa ympäri kenttää vaan se odotti että pääsisi asian ytimeen. Heti kun ratsastaja vaihtui ja kentälle ilmestyi puomi, sen ilme muuttui levollisemmaksi ja se toprakoitui keskittymään itse asiaan. Laukat nousivat kuin paikoiltaan ja se porskutti korvat hörössä kohti puomia ja homman edetessä myös estettä.  Sen ilmeet ovat niin hauskoja estettä lähestyttäessä, toinen on aina niin latingissa ! Hauskaa oli ja vaikka kokemusta tammalla ei juurikaan ole - Laura ohjeisti tammaa hienosti ratsastuksellaan ja saatiin muutamia tosi kivoja hyppyjä aikaiseksi.  Oltiin kaikki tyytyväisiä, Kaama etenkin.  Se oli reenien jälkeen niin raukea ja selvästi itsestään ylpeänä.  Kiitos Lauralle rohkeudesta ja kuskin hommista !  <3

  Nyt varmaan hetkeksi kuultu Karisman kuulumisia !  Odotatteko jo kovasti tarinoita Kassusta vai onko jotain muuta sydämellänne ? 

<3 Henna