Mä teen haaveistani totta, pienenä ihmisenä suurta

Niin pitkään, kuin vaan muistan - olen säästänyt rahaa johonkin asiaan. Unelmaan. Ihan pikku tyttönä se oli esimerkiksi kumivene - myöhemmin jo oma kännykkä.. Kasvaessani naiseksi unelman ruumiillistuma oli joku ihana luomiväripaletti, hiusväri,  jotkut kivat housut jim&jillistä tai sitten joku Escadan kesätuoksu. Olen ihan penskasta asti tottunut laskemaan pennit tarkkaan ja  tekemään töitä haluamani asioitten eteen. Monikaan asia ei ole tullut minulle ilmaiseksi. Isäni on minulle opettanut, ettei raha kasva puussa eikä Luoja laiskoja elätä. Tein toki kotitöitä  ihan ilmaiseksi niin kuin jokaisen kuuluukin tehdä, mutta lisäksi minulla annettiin muita töitä jonka avulla sain ansaittua rahaa omien juttujen hankkimiseen. Olen tehnyt paljon muunmuassa metsätöitä ja työmaasiivouksia lapsuudessani - marjan keräämisestä puhumattakaan.

Vaikka olen lähtöisin ihan hyvätuloisesta perheestä, on isäni halunnut opettaa minulle miten elämässä pärjätään ja selviydytään. Ja ennen kaikkea, miten se vitsa oikeasti väännetään ja pienetkin haaveet toteutetaan.  Joskus toki olisin halunnut päästä yhtä helpolla kuin monet ikätoverini, mutta nyt osaan suuresti arvostaa isäni antamia ohjeita ja välillä aika tiukkaakin kuria.  Minusta on tullut niiden avulla neuvokas, sitkeä ja periksiantamanton pärjääjä - ihminen jonka tahtotila on niin voimakas, että sen avulla pannaan unelmat toteutumaan. Toki myönnän, oma luupäisyys ja  työnarkomania ovat myös samalla suurimpia heikkouksiani ja suurimpia taakoittajia elämässäni. En välillä osaa heittäytyä vapaalle, vaan laskelmoin rahallisesti monia asioita aivan liian pitkälle. Tarvitaan aika isot panokset  saadakseen minut hölläämään otettani arjen pyörittämisestä. Minun kohdallani se saattaa olla kuitenkin vain myöhäinen ilta-ajelu ystävän kanssa tai lasillinen hyvässä seurassa kynttilöiden loisteessa. Yölenkki tähtitaivaan alla. Tai vain laadukas, syvällisen rehellinen keskustelu.

Erittäin vanha ystäväni kymmenen vuoden takaa piipahti kylässä tuossa elokuussa ja kahvitellessamme hän muistutti minua meindän yhteisillä  nuoruusmuistoilla: säästin kuulemma jo silloin.  Minulla oli silloin jo paljon unelmia. Tuolloin se tosiaan oli muutaman kympin maksava Escadan hajuvesi, jonka saamiseen säästin useamman kuukauden (kyllä, olin tuolloin todella tiukilla ) -    ja nyt tänä päivänä, säästökohteitten hinnat liikkuu tuhansissa euroissa.  Ajat muuttuvat ja minustakin on tullut vuosi vuodelta entistä vaativampi itseäni ja ympäristöäni kohtaan.

Olen säästänyt viime vuosina mm. rahat ratsastuskenttään, johon meni useamman vuoden lomarahat sekä veronpalautukset plus kuukausittain tilille laitettu pienempi rahasiivu. Lisäksi olen teetättänyt varsan ja ostanut hevostrailerin. Seuraava missio onkin sitten tarharemontti mahdollisesti ensi kesänä, johon on odotettavissa useamman tuhannen euron investointi. Se on iso pala purtavaksi tällaiselle perusduunarille, joten vaatii suunnitelmallisuutta jotta saa haalittua sellaisen siivun pätäkkätä syrjään. Vaikka itse maksan savotasta koituvat viulut, ei mistään olisi tullut eikä tulisikaan mitään ilman mieheni, isäni ja ystävieni apua. Kuitenkin lähestulkoon kaikki on saavutettu ilman, että tarvitsisi marssia pankkiin hattu kourassa. Se vaatii pidempiaikaista suunnittelua ja kykyä katsoa tulevaisuuteen.

  Mitä tarharemppaan tulee, tiedän että eteen  on tulossa astetta isompi savotta  mutta toivon, että siitäkin selvitään ilman sen suurempia hermoromahduksia. Onneksi projektia helpottaa isän tekemä kaivurityö, sillä ilman hänen apuaan saisin säästää toisen vuoden kaivurimiehen palkkaa varten. Toivotaan vaan, että isukki selviää omilta hommiltaan auttamaan minua. ja saadaan itse idea toteutetuksi. Jos ei, niin sitten minun pitää nöyrtyä ja siirtää tarharemonttia vuodella ettenpäin. Tai sitten palkata kaivurimies, jonka palkka maksetaan ensi kesä lomarahoista.  Tarhasta kaadetaan vanhat kuuset , kaivetaan kivet ja kannot pois, kuoritaan pintamullat , tehdään hyvät salaojat, levitellään suodatinkankaat, murskeet ja hiekat. Jos rahaa ja aikaa riittää, myllätään myös takapihan pieni "vihertarha" ympäri ja kylvetään uudelleen.  Vanhaa pisteaitaa hatarasti muistuttava, onneton kyhäelmäni puretaan kokonaan ja omista puista teetätetään sahurilla lankut uutta, valkoista lankkuaitaa varten. Talvitarhasta tulee näillä näkymin hieman nykyistä pienempi ja viheraluetta laajennetaan - riippuu todellakin aika pitkälti siitä mihin rahat riittää. Siksi aion nyt talven aikana tehdä kaikkeni, jotta kesän alussa tilillä olisi mahdollisimman suuri siivu laittaa tähän projektiin.


En muista olenko  maininnut teille, että teetätin viime vuonna pienen pintarempan kentälle?  Tosiaan, mielestäni kentän pinta oli liian pehmeä ja erityisesti paikoitellen - jolloin pehmeyserot olivat liian suuret ja se vaikutti hevosten työskentelytempoon. Joten tilasin kaivurimiehen piipahtamaan kentälle, pinnoista (varsinkin pehmeistä kohdista)  kuorittiin hiekkaa pois ja leviteltiin pari kuormaa kivituhkaa tilalle. Nyt kenttä on ollut superhyvä entiseen verrattuna!  Samalla tehtiin lankkuaidat kentälle, maalattiin ne valkoisiksi ja asensin kirjaimet myös kentälle.  Nyt siinä on ollut oikein mukava humputella !  Enää puuttuu vain valot ja jos rahaa /aikaa riittää, yritämme tarharemontin yhteydessä vetää maakaapelin kentän reunalle ja viritellä tolpat ja valot sinne.

Kyllä minä myönnän, että asetan välillä itselleni todella isoja paineita ja haasteita asioitten suhteen. Ihminen voisi selvitä vähän helpommallakin jos rima ei olisi niin korkealla tai nuttura niin kireällä.  Ja vaikken tästä ihan jokapäivä nautikaan, en osaa jättää asioita puolitiehenkään enkä etenkään halua lakata haaveilemasta sillä minun unelmat ovat yksi iso syy, miksi jaksan nousta vuoteesta tai painaa pitkää päivää töitä.  Ja hulluhan minä olen toki, tiedän sen itsekin! Joskus toivoisin, etten olisi niin voimakastahtoinen tai suuruudenhullu tai miksi tätä mun touhua nyt voisikaan kutsua ?  Silti tiedän, että minun on tehtävä nämä tietyt asiat "saadakseni rauhan".  Se vaatii minulta nyt sitkeyttä vielä yhdeksi tai kolmeksi vuodeksi eteenpäin, mutta tiedän että lopussa se kiitos kyllä seisoo. Ja jos kukaan muu ei sitä huomaa, niin minä tiedän sen omassa sisimmässäni miksi olen nähnyt niin suurta vaivaa kaiken eteen. 

 Jos jättäisin nyt leikin kesken tai en enää jaksaisi unelmoida parantaakseni meidän olosuhteita,  heittäisin varmaan hanskat tiskiin ja luovuttaisin hevosharrastuksen kirouksen ja siunauksen aivan jollekin muulle. Heittäisin niin sanotusti talikon nurkkaan. Kuskon kuolema on vaikuttanut minuun yllättävän paljon ja minun tapoihin tehdä asioita. Kuskolla oli todella iso merkitys minun jaksamiseen arjessa ja vaikka minulla on aivan mahtavat hevoset jäljellä, oli siinä pulleassa kasvakasassa jotain sellaista, mitä ei enää luultavimmin vastaan tule.  Kuitenkin, Karisma ja Kassu ovat syyttömiä siihen, että minua välillä väsyttää  joten vaikka minun oma jaksamiseni ja motivaationi ei olisi päivittäin huippuluokkaa - haluan tarjota jäljellä oleville hevosilleni parasta mitä minä vaan voin näillä tuloillani ja taidoillani tarjota.  Kuitenkin vaikka matkaväsymys voi välillä iskeä, rakkaus ei ole loppunut. Ja niin pitkään kun on rakkautta, on toivoa.  Ja nimeomaan toivosta minä saan voimaa jatkaa.

 Minulla on paljon ajatuksia ja vaikka tämän postauksen perusteella elämäni saattaisi vaikuttaa pelkältä veren maku suussa puurtamiselta, on kuitenkin yksi asia selvä : Minä unelmoin paremmasta ja huolettomammasta huomisesta. Lämpimästä kodista, siististä pihasta ja turvallisista tarhoista. Illoista kynttilänvalossa rakkaitteni seurassa. Ihan tavallisesta elämästä, jossa asiat olisivat järjestyksessä eikä hujan hajan pitkin tiluksia.

Minä en suosittele tätä minun hektistä elämää kenellekään, mutta rohkaisen teitä kuitenkin ehdottomasti unelmoimaan ja jos kovasti sitä haluatte - tehkää siitä totta ! Älkää antako itsenne mennä siitä mistä aita on matalin vaan olkaa valmiita näkemään vaivaa unelmanne eteen, tekemään hyvät suunnitelmat sen toteuttamiseksi ja ennen kaikkea, olkaa valmiita taistelemaan sen eteen !  Haastakaa itsenne, niin teidät palkitaan ! Mitä enemmän te olette joutuneet haaveittenne eteen tekemään - sitä enemmän te sitä vaalitte, arvostatte - RAKASTATTE!

<3 Henna