keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Onko meillä tulevaisuutta?

Hei rakkaat!  Olisi varmaan pienen kehityskeskustelun paikka ? Olen tätä tekstiä valmistellut tuolla luonnoskansiossa jo pidemmän aikaa, mutta nyt on sen vuoro nähdä todellinen päivänvalo.

En olisi koskaan voinut kuvitella, miten suurta yhteyttä voin kokea nettituttavuuksien tai erilaisten nimimerkkien kanssa.  Olen blogini kautta saanut aivan mahtavia mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja saanut ystäviäkin bloggaajien ja lukijoitteni parista. Huomaan jopa kaipaavani tiettyjä anonyymejä, jos heistä ei ole kuulunut vähään aikaan ja usein mietin mitähän kenellekin kuuluu.  Minua joskus myös harmittaa, kun anonyymit eivät rekisteröidy lukijoikseni, koska en voi muistaa kaikkia nimeltä, vaikka niin kovasti haluaisinkin.


Vaikka joskus kadun sitä, että perustin blogini - en silti vaihtaisi päivääkään pois.  On tämä ehdottomasti antanut huomattavasti enemmän,   kuin ottanut.  Olen katunut sitä, etten aiemmin ole osannut kirjoittaa tarpeeksi hienotunteisesti ja näin olen antanut itsestäni väärän kuvan tai jopa loukannut toista.  Pyydän sitä anteeksi ja samaan lauseeseen totean iloitsevani siitä, miten paljon olen vuosien saatossa kehittynyt kirjoittajana sekä etenkin kasvanut ihmisenä. Nyt tiedän ja osaan paremmin.   Minua on nolottaneet vanhat tekstit ja niitä lukiessani tekisi mieleni deletoida kaikki - mutta silloin myös oma henkilökohtainen kasvutarinani häviäisi tuuliin.  Ehkä voin taas 3 vuoden päästä palata tähänkin tekstiin ja punastellen sekä naureskellen kylpeä isossa myötähäpeän ammeessa.

Nolostumisesta huolimatta olen myös ylpeä itsestäni.  Siitä rohkeudesta, mitä olen osoittanut avatessani syvimpiä haavojani kaikkien luettavaksi ja olemalla sekä henkisesti että fyysisesti (melkein ainakin :D  ) alasti.  Silläkin uhalla, että ehkä yleensäkin, sekä toki omalla paikkakunnallani hieman tietynlaista mainetta, mutta kannan sen kaiken hymyillen suoralla selällä - oli se sitten negatiivista tai positiivista.  Minä olen minä, enkä mikään hahmo, jonka olisin blogiani varten luonut. Ei minun elämäni ole mitään elokuvaa tai kulissia - jos ei nyt ihan tavallistakaan,  mutta silti sellaista aitoa elämää tunteineen ja tahroineen, mitä moni käy läpi jossakin vaiheessa elämäänsä. 


 Olen onnellinen siitä, että olen jaksanut lähes poikkeuksetta vastata kommentteihin suhteellisen pitkästi ja laadukkaasti. Minulle itselleni on blogeja lukiessani erityisen tärkeää se,   miten kirjoittaja kommunikoi lukijoittensa kanssa - ja että tekee sen kunnolla sekä aidolla läsnäololla.  Syynään itse aika tarkkaan vastauksia ja niitten tuomaa yleisfiilistä, vaikken edes itse olisikaan johonkin blogiin edes kommentoinut. Minusta blogin laadun loppusilaus löytyy kommenttiboksista, siellä käydystä kanssakäymisestä, lukijoiden ja bloggaajan välisestä yhteydestä.  Jos olen joskus kirjoittanut kommentin johonkin blogiin,  enkä ole itse saanut kunnollista tai ylipäätään vastausta siihen - väkisilläkin etäännyn ja peräännyn siitä - koska koen yksikertaisesti olevani arvoton siellä. Sama on pätenyt myös muualla sosiaalisessa mediassa ja elämässä ylipäätään. 

Edelleen minua harmittaa se, että vielä 3,5 vuoden kirjoittamisen jälkeen blogillani on reippaasti alle 300 lukijaa, se on  todella vähän itse päivittäiseen kävijämäärään verrattuna.  Tosin olen sitä mieltä ettei se määrä, vaan se laatu on tärkeää - ja sehän ei ole epäselvää että onko minulla laadukkaita lukijoita ;)  Vaikken pidä itsestäni sen suurempaa meteliä tai pyri mihinkään suurempaan julkisuuteen,  on toki lukijakunnan vähäisyys ja kommenttiboksin hiljaisuus syönyt hieman motivaatiotani kirjoittaa ja panostaa blogiini, koska aika on muutenkin kortilla ja usein sen pienen hengähdysketkeni olen käyttänyt postaamiseen tai postauksien valmisteluihin. Vaikka postaan harvoin, blogi kulkee päivittäin mukanani  tietynlaisena sydämen poltteena kirjoittaa, mutta kuitenkin myös velvollisuudentuntona. Monet eivät varmastikaan voi käsittää, miten paljon todellisuudessa bloggaajan elämä pyörii loppupeleissä blogin ympärillä. Sitä kulkee tuntosarvet pystyssä  ja koittaa kerätä materiaalia uutta postausta varten. Samalla tuskaillen sitä, ettei saa kuvaajaa ikinä mukaan mihinkään koska omanlla kohdallani kuvaajani sattuu olemaan töissä tai poikamme kanssa silloin kun minä koitan saada jotain järkevää aikaiseksi. Ihania nämä ruuhkavuodet kaiken kaikkiaan. Kuitenkin tiedän sisimmässäni, että voisin tehdä pienillä jutuilla huomattavasti laadukkaamman.


Mutta en missään nimessä bloggaa pelkästään tavan, julkisuudenhimon tai pakon vuoksi, vaan siksi että rakastan tätä tunteitten ja ajatusten purkamisvälineenä, ihmisten yhteensaattajana ja sitä ajatellen olen kiintynyt tähän jopa liikaakin.  Tämä vie sydämen mennessään ja jo pelkkä ajatus irtipäästämisestä sattuu hirmuisesti.  Olen kuitenkin kasannut myös itselleni liikaa paineita tuloksena se, että omassa epätoivoisessa riittämättömyydentunteessa,  olen jo usemman kerran aloittanut postauksen, jossa ilmoitan lopettavani kokonaan bloggaamisen.  Olen kuitenkin aina jo ekat lauseet kirjoittanut niin suuren kyynelvirran saattelemana - ihan vain jo pelkästä ajatuksesta, että minun pitäisi "hyljätä" tämä meidän yhteenkuuluvainen joukko ja jättää tämä maailma taakseni. Siksi tämäkin on jo äärimmäisen kova pala minulle purtavaksi.

Kyllä minä olen oikeasti teihin kiintynyt, etenkin samoihin  nimimerkkeihin, jotka vuodesta toiseen ovat jaksaneet tsempata ja rohkaista minua,  kiittää postauksista ja avautua itsekin omista henkilökohtaisista kivuistaan.  Ja ystävistä, joita minulle on siunaantunut blogin kautta. Enhän minä voi jättää kaikkea tätä taakseni, tämähän on osa minua ja iso voiman antaja?    Haluaisin palavasti jatkaa ja janoan valoisampaa tulevaisuutta blogille.  Usein, kun lannistun ja huomaan taas ajattelevani luovuttamista - jostakin aina ilmestyy ihminen, joka ruudun toiselta puolelta lähettää ison annoksen voimaa ja rohkaisua.  Siihen ei ole tarvinnut isoja sanoja,  mutta niillä on ollut minulle suurempi merkitys kuin kukaan teistä osaa kuvitellakaan. Joten mitä nöyrimmäinen kiitos teille.  Olen myös kiitollinen uskollisimmille ystävilleni, jotka jaksavat tätäkin kautta kommentoiden minua tsempata - ihan vain siksi, että he tietävät sen olevan minulle tärkeää.

Kuten ehkä se on jo vähän alkanut heijastua tännekin, olen alkanut kääntämään uutta lehteä elämässäni etenkin tunne-elämän puolella ja haluaisin, että blogi kulkee siinä vahvasti mukana.  Mutta se on vielä epäselvää, kulkeeko se vai haluanko pitää tämän kaiken kuitenkin vain itselläni.  Siihen haluan vastauksen. Jos niin käy, että jatkan tulen taatusti avautumaan pintaa syvemmistäkin asioista jatkossakin, mutta aion myös jatkossa kylvää hyvää mieltä ja elämänmakua tähän blogiini. Sitä, että vihdoin alan arvostaa itseäni ja olemaan se Henna joka olen halunnut jo pidemmän aikaa olla. Päästämään irti sellaisista kahleista, jotka ovat jarruttaneet minua ja saanet minut tuntemaan itseni mitättömäksi. Haluaisin teitäkin rohkaista samaan.

Kuitenkin, tarvitsen nyt hetkisen aikaa itselleni saavuttaakseni tuon tavoitteeni lopullisesti. Elämääni on tulossa muutoksia tai uusia kuvioita, enkä välttämättä puhu nyt tässä pelkästään varsan syntymästä. Siihenkin on vielä valovuosien aikamatka ja asiat voivat mennä silläkin saralla vielä täysin päälaelleen. Siksi en halua siitä vielä sen enempää puhua. Toivotaan kuitenkin parasta ja pelätään pahinta. Mitä tahansa tapahtuukin, on sillä joku tarkoitus ja vastauksen tarkoituksiin saa kyllä aikanaan.  Siihen minä luotan ja olen onnellinen siitä,  että vihdoin uskallan täysillä tehdä niin. Kaikki ei ole minun käsissäni. Ei myöskään tämän blogin kohtalo.


Kuitenkin haluan, ettette jää kysymysmerkkinä miettimään onko minulla jokin hätänä tai onko jotakin sattunut.  Voin kertoa, että ei mitään hätää minulla ole - päinvastoin. Töissä menee hyvin, jaksan paremmin ja kotona meillä on Kimin ja Onnin kanssa asiat paremmin kuin koskaan ja tulevaisuus on toivoa täynnä. Onhan minulla vielä murheita ja enemmänkin tarvitsen paljon voimia päästääkseni irti tietyistä asioista,  mutta uskon että nyt hedelmä alkaa olla kypsä siihen. Vielä toki jännitän kovasti Karisman lopputiineyden puolesta, mutta siinäkin luotan kohtaloon. Kaikki mitä tapahtuukin, on tarkoitettu tapahtuvaksi. En kuitenkaan nosta käsiäni ilmaan luottaen, ettei minun tarvitsisi tehdä mitään, mutta silti luotan päällimmäiseen johdatukseen. Ymmärrätte varmaan mitä ajan tällä takaa ? Kuitenkin, minulla on nyt valitettavan monta rautaa tulessa tällä hetkellä ja lisäksi haluan työtäyteisen arjen lomassa myös hiljentyä kuuntelemaan omaa sisintäni ja tehdä ne oikeat päätökset mitä täytyy tehdä. Minun itseni on annettava itselleni mahdollisuus.

Pidän taukoa nyt kirjoittamisesta ja etsin itseäni. Sitä en osaa sanoa, milloin palaan takaisin ja millaista tekstiä kirjoittamaan.  En kuitenkaan unohda teitä, vaan ikävöin nyt jo suuresti ja etsin vastaukset kysymyksiini.  Myös siihen, onko blogillani enää tulevisuutta.  Jos niin käy, että jatkan kirjoittamista myöhemmin säännöllisesti -   toivottavasti tämä sisältäisi laadukkuutta enemmän. Tämä blogi kaipaa väriä ja eloa, koska elämänikin alkaa tuntua sellaiselta. Kuitenkin se on ollut aika lattea ja se ei ole sitä, mitä minä olen. Nyt otan aikalisän itselleni ja löydän vastaukset niihin kysymyksiin, jotka olisivat tarvinneet lopputulokset jo vuosia sitten.

Suuresti teitä kaikkia rakastaen, kunnioittaen ja jo nyt kaivaten:

<3 Henna

ps.  Älkää peljätkö, en minä kokonaan häviä maailmankartalta.  Vastaan kommentteihin ainakin vielä jonkin aikaa ja otan vastaan edelleen yksirtyisviestejä ja sähköpostia. Jotain kuvia tai pikapäivityksiä saattaa olla nähtävissä blogin FACEBOOK-SIVUILLA,  joten kiinnostuneet :  sinne siis kyttäilemään ja tykkäilemään !

47 kommenttia:

  1. Toivottavasti palaat pian ilahduttamaan meitä kirjoituksillasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommetistasi <3 aika näyttää, tunteet vaihtelee laidasta laitaan mutta kyllä minä jotain tulen jossain vaiheessa ilmoittamaan :)

      Poista
  2. Tää on just nimenomaan se juttu minkä takia sun blogias luen: kirjotat niin ajatuksella ja rehellisesti että pidän sun blogias yhtenä parhaimmista, mitä oon koskaan lukenu. Mua ei ainakaan haittaa pätkän vertaa se, että kuvia ei oo niin paljon kun monissa muissa blogeissa tai mikään muukaan noista asioista, joiden tässä tekstissä viittasit tekevän sun blogistasi "vähemmän laadukkaan". En tiiä miten selkeesti nyt osaan nää mun ajatukset kertoa, mutta sitä yritän vaan sanoa, että pidän sun blogiasi sata kertaa parempana kuin niitä "laadukkaita" blogeja :D Se johtuu siitä että täällä on aina niin lämmin ja aito fiilis, sillä sun hyväsydämisyytes paistaa ihan jokasesta tekstistä minkä kirjotat <3 Tuntuu että koko nettimaailma on menossa tosi epäaitoon suuntaan ja uskon, että se johtuu osaks siitä, että bloggaajat, instagrammaajat sunmuut kiillottelee sitä kuvaa, minkä elämästää antaa lukijoille. Se taas mun skenaarion mukaan pikkuhiljaa leviää "oikeaankin" elämään ja aiheuttaa ihmisille paineita siitä, ettei se oma elämä ookkaan niin täydellistä kun jonkun bloggaajan. Siks tarvitaan just tällasia aitoja blogeja, joita pitää välittävät ja aidot ihmiset :)
    En haluu tietenkää painostaa sua bloggaamaan ja varmasti tauko on joskus paikallaan. Haluun kuitenkin että tiiät et tää sun blogi ei todellakaan ainakaan mulle oo mitenkään mitätön tai "liian vähän" ja uskon että täällä on muitakin, joita tässä blogissa vetää puoleensa tää harvinaisen aito fiilinki. Ja toki ymmärrän myös sen, että et välttämättä oo ite yhtä tyytyväinen tähän blogiin kun mitä minä oon ja silloinhan sille kannattaaki tehä jotain :) Pääasiahan on että pystyt pitämään bloggaamisen mukavana asiana ilman, että se aiheuttaa sulle suuria paineita.

    Oot ihana, kiitos että oot jaksanut ilahduttaa mua ja varmasti montaa muutakin sun jutuillas <3 :) -j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärimmäisen loistava pointti tuosta "kuvan kiillottamisesta" ja sen leviämisestä myös normi-elämään. Se on myös itselleni suurin pelko, enkä missään nimessä halua johtaa sekä itseäni että muita harhaan. En täällä enkä muussa elämässä :) Kiitos sinulle todella tyhjentävästä kommentista, olen suuresti otettu siitä että blogin aitous ja sydämellisyys on täkein ominaisuus tässä - sillä se on minullekin todella tärkeää. Eli päätavoite on toteutnut, vaikka koti blogimaailman rehevöityessä sitä tuntee itsensä väkisillä pieneksi ja harmaaksi hiirulaiseksi. Mutta, kehityskeskusteluja jatketaan ja palaan kyllä asiaan kun aika on siihen kypsä ja olen tullut edes johonkin johtopäätökseen! kiitos sinulle -j taas niin voimauttavista sanoistasi <3

      Poista
  3. Heti alkuun pakko sanoa että aivan ihana tuo viimeinen kuva ❤!

    Olen jo puolitosita vuotta blogiasi lukenut pääasiassa bloglovinin kautta ja silloin tällöin kommentoinutkin... Sinun asenne blogia ja ylipäätänsä elämää kohtaan on rehellinen, aito ja arvostan sitä suuresti! Monesti bloggaajat kertovat vain positiivisia asioita elämästään, joka on teennäistä ja tunnen silloin monesti itseni huonommaksi, kun minulla ei mene aina niin hyvin. Silti pitäisi muistaa että asioita voi niin paljon rajata ja kertoa vain osan. Henna, sinun blogisi taas on niin realistinen ja aito että osaan paremmin omiin ongelmiin suhtautua ja hyväksyä ja etten masennu semmoisista pienistä.

    Aika vaikea näin tässä tätä selittää mutta olen kuitenkin sinun blogista saanut paljon ja toivon, että palaat vielä takaisin kirjoittelemaan samanlaisena ja sellaisena kuin olet <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teitä, olette te vaan niin huikeita <3 Me ollaan kuule samalla viivalla nyt ja aina, kävi miten kävi <3 Kyllä mie tuun teille vielä jotain tänne kertomaan, ajankohdasta en vielä tiedä mutta enköhän viimeistään silloin kun pääsen kesälomille :) suukkoja!

      Poista
  4. Oon vähän huono kommentoimaan ja ylipäätään kommentoin tosi vähän blogeja, vaikka niitä paljon luenkin. Pitää nyt kuitenkin yrittää pitkästä aikaa kirjoittaa muutama sananen tänne. Kuten edellisetkin ovat sanoneet, parasta tässä blogissa on rehellisyys ja elämänmakuisuus. Tää taitaa olla ainoita ns. lifestyle-kategoriaan jotenkin sopivia blogeja, joista jaksan lukea jokaisen postauksen. Sulla on harvinainen kyky kirjoittaa tavallisesta elämästä mielenkiintoisesti ja lämpimästi, joskus hyvin syvällisestikin.

    Alun perin taisin koukuttua blogiisi siksi, että olen ajoittain haaveillut omasta talosta ja tallista maalla. Täällä pääsen kurkistelemaan, että kuinka paljon työtä maalaiselämä hevosineen vaatikaan. Hevosharrastus on ollut opiskelujen ajan tauolla, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

    Toivoisin, että kirjoitat tänne vielä ainakin kerran eli silloin kun Karisman varsa syntyy. Minä kun nääs täällä jo jännityksellä odottelen sitä. Leppoisaa blogitaukoa ja kaikkea hyvää teille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin tästä kommentista, nämä saavat minut keräämään voimia tulevaisuutta varten tai ainakin valavat enemmän uskoa siihen <3 kyllä minä pidän teidät ajantasalla vielä varsa-asian suhteen ainakin, kävin miten kävi :) jos en täällä niin sitten tuolla facebookin puolella :) ikävä minulla blogin pariin on.

      Poista
  5. Voi Henna, toivottavasti blogi pysyy edes jollakin tapaa matkassa minne ikinä menetkin, sinun ja teidän koko perheen kuulumisia on ihana lueskella !

    Tunsin pienen omantunnon pistoksen tuota kommentointipätkää lukiessani, kun tajusin, miten usein mulla olisi sullekin ollut jotakin sanottavaa, mutta kirjoittaminen on sitten jotenkin vain jäänyt. Kännykällä se on niin rasittavaa ja tuppaa unohtumaan kun koneelle istahtaa... :s Jokaisen postauksen olen kuitenkin lukenut ja ilahtunut suuresti kun olet päivitellyt. Arvostan suuresti avoimuuttasi ja ihailen rohkeuttasi. Avaamistasi aiheista ei moni välttämättä uskaltaisi pukahtaakaan.

    Olen myös ihan samaa mieltä tuosta kommentteihin vastaamisesta, itse teen ihan samaa kuin sinäkin. Mulle on tosi tärkeetä, että pääsen kosketuksiin lukijoiden kanssa ja että he tuntevat olonsa mun blogissa ehdottoman tervetulleiksi sekä arvostetuiksi. Sulta on aina ihana saada kommenttia ja oon monta kertaa kiinnittänyt huomiota kuinka kivasti vastaat myös omaan blogiisi jätettyihin. Kun olet tosiaan niin aito ja läsnä. Samankaltaista paneutumista ei kovin monessa (jos missään !) muussa blogissa näe.

    Älä ota blogista turhaa ressiä, kyllä me ymmärretään ja odotetaan, että aika kirjoittamiselle on taas oikea. Kaikkea hyvää sinne teidän koko porukalle ♥ Kovasti jännään sormet ristissä Karisman varsulia, toivottavasti tiineys sujuu loppuun saakka ilman ongelmia ja pääsen pikkuheppasen avulla taas nostattamaan vauvakuumettani kahta korkeammaksi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi ihana susanna, voi sinnuu <3 elä kanna huonoo omatuntoo, minä tiijän ettei sinullakaan ole hirveesti luppoaikaa kellotaulussasi ! sulla on nuudelin kanssa oma sirkus elettävänä ;) Blogisi on yksi niistä harvoista, joissa viihdyn 100% - nimeomaan sun vastaukset lukijoillesi on niin läsnöolevia että sinun sivuilla käydessäni olen kuin kotonani <3 sä oot huikee tyyppi !

      kyllä minä tulen päivittämään kuulumisia jossakin vaiheessa, toivon mukaan viimeistään silloin kun minulla alkaa loma ja elellään viimeisiä tiineyshetkiä Kb:n kanssa. Olen sen lukijoilleni velkaa, koska te olette jaksaneet pitää peukkuja minun ja Karisman puolesta <3

      Muusta jatkosta en sitten vielä tiedä, mutta kieltämättä ajatus totaalisesta lopettamisesta sattuu ihan hirveesti. Mutta minä jatkan kehityskeskusteluja itseni kanssa, katsotaan pääsenkö puusta pitemmälle ;) Kiitos ihana kommentistasi <3

      Poista
  6. Henna, kommentoin harvemmin, mutta luen kaikki postaukset. Koen kanssasi jonkinlaista hengenheimolaisuutta, ollaan molemmat avoimia, joidenkin ihmisten mielestä ehkä liikaakin, mutta hei, tää on elämää! Mitä sitä kiillottamaan, kerrotaan asiat niin kuin ne onkin ja just sen takia koen että tämä blogi on mahtava ja ihana lukea. En etsi hienoja kuvia, ihmeellisiä ja superhienoja postauksia, sinun persoona saa tämän blogin just niin hyväksi kun se on.

    Jos tuntuu että tauko on paikallaan, pidä se, mutta muista, meitä on monia jotka odottavat täällä ruudun takana! Terv. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistää hiljaiseksi <3 ajatuskin siitä että minä ja minun jutut riittää pitämään teidät tyytyväisinä - on vieras tunne minulle vaikkakin tiedän että herätän kyllä tunteita ihmisessä sekä puolesta että vastaan :) mutta se nimeomaan on sitä elämätä, mehä ei suostuta elämään seinäruusuina eihän ? ;) Kiitos Laura kun kommentoit<3 jutellaan jatkossa enemmänkin täällä jos päätän jatkaa. Minulla ja itselläni on vielä yt-neuvottelut kesken ;)

      Poista
    2. Jatka yt-neuvottelut ihan rauhassa loppuun, tsemppiä niihin! Ja ilman muuta ollaan kuulolla, täällä tai jos eksyt meikäläisen sekopäiseen blogiin lirika1.blogspot.fi, sinnekin saa omia tuntojaan rustailla aina halutessaan :) Mutta ihanaa kesän alkua teidän perheelle ja onnea varsomiseen <3

      Poista
  7. Oon niin samaa mieltä kuin aiemmat kommentoijat. Sinun blogi on ihanan avoin, rehellinen, lämminhenkinen ja elämänläheinen. Kirjoitat upeasti arkipäivän asioista, ajatuksista, joihin moni voi samaistua. Osaat ja uskallat avata vaikeita ja kipeitäkin asioita. Tätä on ihana lukea. :) Ymmärrän tottakai, että haluat ylläpitää laatua, mutta älä ole liian ankara itsellesi.

    Halit!! <3 Täällä myös odotetaan varsulia sormet ristissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen sinullekin sanoistasi <3 minun pitäis osata olla vähän vähemmin perfektionisti ;)

      Poista
  8. Niin, ja täälläkin kyllä toivotaan jatkoa blogille! Kuten toisetkin jo kommentoivat, älä kuitenkaan ressaa. Me kyllä jaksetaan odottaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te ootte kyllä harvaisen sitkeetä sakkia ;) no kuinkas muutenkaan, täällä on vain laadukasta porukkaa hehehe ;)

      Poista
  9. Kaikki menee omalla painollaan kunhan pysähtyy ja kuuntelee - yhdessä Iskän, perheen ja ystävien kanssa <3 oot rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pakko todeta vielä se, että tänne eksyminen vuosia sitten oli ehdottomasti parasta mitä om sattunut. Vuosien saatossa sitä on saanut paljon pohdittavaa, voimaa, vertaistukea, lukea iloja ja suruja. Samankaltaisia höyryperseitä kun ollaan ;) - ja samankaltaisuuksiakin koettu. Kaiken lisäksi, mitä rakastettavimman ja suurisydämisimmän ystävän. <3

      Poista
    2. voi sinua ihanuutta <3 tippa tuli linssiin taas :)) voin yhtyä kuule sanoihisi, yhdessä me pärjätään paremmin! <3

      Poista
  10. Voi Henna! Pidä vain taukoa, me kyllä täällä sinua jaksetaan outtaa eikä mihinkään hävitä! :)

    Luen monia blogeja, mutta aina ensin avaan sinun blogin. Sinun postauksia odotan eniten. Ne on aitoja, rehellisiä ja kaikenlisäksi hauskoja! Monet muut blogit hehkuttaa kuinka kaikki on ihanaa ja kivaa ja parasta, mutta en usko että kellään on täydellinen elämä jossa ei ikinä ole murheita tai huonoja päiviä. Kaikilla on, aivan kuten sinä uskallat sen kirjoittaa. :)
    Postauksesi ovat ihanan ajatuksella kirjoitettuja, sekä ihana kun ajattelet ja korjoitat monesti syvällisestikkin.
    En ole rekisteröitynyt lukija, (en kyllä oikeastaan tiedä miksi) mutta edellisestä postauksesta hoksasin että olen lukenut blogiasi jo ennen Onnin syntymää! :) eli jo useamman vuoden. Yhtään muuta blogia en niin kauan ole varsinkaan säännöllisesti lukea.

    Ihana tuo sinun rakkaus hevosiasi kohtaan. Rakastat niitä tuollaisina kun ne ovat. Ja olet ihan tavallinen ihminen. Et sellainen joka bloggaa hevosistaan (mielellään ökykallis pv) joilla on kolmen miljoonan satulat ja viimesintä huutoa olevat merkkivarusteet.
    Jos minulla plisi hevonen, olisin samanlainen kuin sinä. Sinä uskallat julkaista blogiisi kuvia kun ratsastat vähän röntimmissä vaatteissa, toisin kuin välttämättä muissa blogeissa.

    Ja ennenkaikkea suuri hatunnosto sinulle tuosta kropparemontti-hankkeesta! Hyvä henna!
    Minä en iki kuunan päivänä uskaltaisi laittaa kokokansan nähtäväksi samanlaisia kuvia kuin sinä! Ole ylpeä itsestäsi ja saavuttamistasi tuloksista! :)

    Lomailehan blogista kaikessa rauhassa, älä stressaa turhaan tämän takia! :)
    Terkut teijän perheelle ja karvakamuille!
    Oot tärkeä, vaikken tunnekkaan sinua! <3

    -riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups tulipa vähän sekava kommentti, mutta jospa ymmärrät suurinpiirtein mitä tarkoitan :D
      -riikka

      Poista
    2. hyvin kuule sain selvää ja viesti meni perille - meni kuule luita ja ytimiä myöten kylmät väreet <3 Minä todella arvostan sinunkin sanojasi ja erityisesti minua ilahdutti tuo pätkä

      "Ihana tuo sinun rakkaus hevosiasi kohtaan. Rakastat niitä tuollaisina kun ne ovat. Ja olet ihan tavallinen ihminen. Et sellainen joka bloggaa hevosistaan (mielellään ökykallis pv) joilla on kolmen miljoonan satulat ja viimesintä huutoa olevat merkkivarusteet.
      Jos minulla plisi hevonen, olisin samanlainen kuin sinä. Sinä uskallat julkaista blogiisi kuvia kun ratsastat vähän röntimmissä vaatteissa, toisin kuin välttämättä muissa blogeissa."

      mitäpä sitä olemaan muuta kuin onkaan. Usko tai älä, minäkin olen yrittänyt nuorempana (eikä viimekrrasta ole edes kauaa) muuttua useita kertoja mutta unohtanut roolin heti alkumetreillä. sitä ei vaan osaa feikata ja nyt osaan jo enemmän rohkeasti ja ylpeänä olla juuri minä. tämmönen humppalulla. se on hieno tunne niin monen kipuilu-vuoden jälkeen <3

      Pidän vielä harkinta-lomaa tässä mutta palaan kuvioihin ainakin jonkunlaisen postauksen muodossa kesäkuun aikana. yritän saada asioita järjestykseen sekä kotona että omassa pääkopassani <3

      rekisteröidy lukijaksi, jotta voisin tuntea sinut muutenkin kuin anonyyminä. Olet sinäkin tärkeä <3 kiitos vielä kerran <3

      Poista
  11. Heips! Kasvot tällekin "anonyymille" saat, kun seurailen sinua facebookissa! Loma blogista voi tehdä ihan hyvää, mukavaa kevättä koko perheelle. Anteeksi, etten ole pitkään aikaan jättänyt kommentteja, mutta olen kyllä käynyt seuraamassa postauksia. terv: Emmi Kivikoski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitoksia Emmi! <3 Pidetään linjat kuuman jatkossakin joko täällä tai fb;ssä. Minä vielä keräilen ajatuksia kasaan ja tulen sitten kertomaan fiilikseni <3 Samoin sinne ihanaa kesää ja paljon hyvää elämääsi! <3

      Poista
  12. Henna.<3 Henkeä pidätellen luin tätä postausta, että onko tämä nyt SE postaus, jossa kerrotaan että se on loppu ny lopullisesti! Onneksi niin ei kuitenkaan ollut. :) Toivon, että sitten jos/kun jatkat kirjoittelua, niin se tosiaankin on sinulle sopivaa, etkä kerää paineita siitä. Vaikkakin tulen niin kaipaamaan postauksiasi. En kirjoita blogia, mutta voin kyllä kuvitella sen, että blogi on mielessä jatkuvasti ja omaa elämäänsä katsoo arvioiden, että mistäs tulisi kiva postaus.

    Sinun blogisi erottuu muista sillä, että sinä todellakin välität meistä lukijoista. Kun vastaat kommentteihin, vastauksista todellakin näkee sen että haluat meillekin hyvää. Se on blogissasi aivan erityinen asia, johon en ole missään muussa blogissa törmännyt ja se koskettaa minua. Se kertoo jotain sinusta ihmisenä. Sinulla ei ole ollut maailman helpoin menneisyys todellakaan ja on hienoa että olet täällä kertonut asioista. Monet ovat saaneet apua täältä, ja olenpa itsekin muutamat itkut tirauttanut.

    Mulla on samoin kun sulla elämä kirkastumassa. Elämä on ollut jokseenkin alakuloisen tasaista, mutta nyt näyttäisi tulevan käänne. Pääsen muuttamaan uuteen kaupunkiin ja hain kouluunkin. Jos en pääse sinne niin töitä on varmaankin jo tiedossa. Vähän nää muutokset pelottaakin, että mitä jos kaikki meneekin pieleen. Mut koitan aatella vaan positiivisia juttuja. Jotenkin minulla on osunut kanssasi usein fiilikset yksiin. Kun on ollut vaikeampaa, on täälläkin ollut usein ikävempiä juttuja. Ja nyt näin positiivisessa mielessä sitten. :)

    Toivon että saat nyt pitää hyvällä omallatunnolla juuri sellaisen tauon, mikä tuntuu hyvältä. Ja palata taas, kun se tuntuu hyvältä. Jään kyllä kaipailemaan! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T. Fanni , unohtui laittaa :)

      Poista
    2. Voi fanniseni, todellakin välitän teistä. Siksi jo ajatuskin lopullisesta lopusta tekeekin pahaa. Joten pieni lomailu tehköön toivottavan tehtävänsä ja palaisin kuvioihin ehtistä ehompana :) tämähän olisi ihanteellisin tilane, mutta annan itselleni aikaa katsoa, pystyisinkö elämään ilman blogia. Vielä toistaiseksi se on vallannu mieleni entisestään ja ikävä on suuri. Mutta lomailen nyt vielä jonkun aikaa ja tulen sitten kertomaan teille mitkä fiilikset on päällimmäisenä. Hirveesti haleja fanni sulle, olet ehdottomasti blogini lukijoitten kärkinimiä <3

      Poista
  13. Edelliset varmasti sanoivat samaa mitä minä ajattelin. Oot niin aito ja ihana ihminen, ja se paistaa myös teksteistäsi läpi. Rakastan lukea tätä blogia juuri sen takia, että rehellisesti kerrot missä mennään.
    Pidä taukoa jos tuntuu siltä, heti kun jaksat ja tuntuu oikealta; tule taas ilahduttamaan meitä teksteilläsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jonna nii tsemppaavasta kommentista <3 Tulen varmasti jossakin muodossa postaamaan tänne, menee varmaan kuitenkin kesäkuun puolelle kiitettävästi sillä aloitan kesäloman 9.6. :) Ehdin tässä vielä vähän kasailla ajatuksia, tai ainakin yrittää niin tehä :D

      Poista
  14. Sun blogisi on aivan ihana. Tuntuu, että sun blogisi ei ole vain sun elämäsi lukemista vaan sun itsesi lukemista. Jaat paljon ajatuksiasi ja tiedät miten paljon on sulle sopiva määrä kirjoittaa.
    Pidät myös kaikista lukijoista, sen olen huomannut. Et välitä, onko kirjoittaja anomyyni vai ihan normaali kirjoittaja, sillä tärkeintä näyttäisi olevan se kommentin sisältö. Blogisi on uskomaton ja pidä niin pitkä tauko kuin haluat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, miten ihana kommentti <3 täällä mä volisen! te ootte nii huikeita että jos mie luen näitä yhtään enempää niin enhän mä voi ikuna lopettaa ;D kiitoskiitoskiitos <3 Minä vieläpalaan asiaan ja jos päätän jatkaa, haluan myös panostaa tähän edes vähän enemmän. Olen tästä suuresti otettu, kiitos vielä kerran Kira <3

      Poista
  15. Voi Henna rakas<3 Tuli melkein tippa linssiin kun luin mahdollisesta lopetuksesta, mutta tiedät mitä teet! Ja voi miten ihailen tuollaisia aitoja ihmisiä joilla järki on kohdillaan! Ihanaa myös että kerrot kaiken suoraan "mutkittelematta" Tsemppiä tulevalle, muista että tiedät itse mitä teet!! (ps.olisi kuitenkin kiva jos kertoisit sitten kesällä karisman vaavi-uutiset ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin suuresti! <3 Minua nauratti tuo lausahdus ".... ihmisiä joilla järki on kohdillaan!" :D minulla on tosi maalaisjärkeä ja realistisuutta, mutta olen kyllä oikeesti iha seko muija :D mutta ymmäsin kyllä ponttisi, on mulla paljon fiksujakin ajatuksia kun vaan niin haluan :D

      Tuln ehdottomasti kertomaan tamma-mamman varsakuulumisia ja jos et ole vielä tykkäillyt blogin fb-sivusta niin käy tykkäilemässä niin näet siellä uutisia ja kuvia yms. Sinne pyrin aina jotain pientä silloin tällöin päivittelemään, jos en blogiin asti kerkiä rustaamaan ! :)

      Poista
  16. Anteeksi kun on viivästynyt vastaukset, vastailen pian kommentteihinne <3

    VastaaPoista
  17. Tsemppiä paljon sulle Henna! <3 Mä, kuten varmaan kaikki muutkin toivotaan, että jatkaisit bloggaamista. Mutta jos lopettaminen tuntuu oikealta, niin sitten se on niin. Sun blogi tämä on. :) Jos alat väkisin postausta vääntämään, siitä ei välity enää se ilo, mikä näissä muissa postauksissa on. Sun blogi on niin ihanan positiivinen ja erilainen kuin muut. Mutta hyvällä tavalla erilainen. Mulle tulee sun postauksia lukiessa hyvä mieli! Sun postauksien kautta välittyy avoimuus ja sydämellisyys. Olen lukenut vuosia erilaisia blogeja, mutta muiden postauksista ei välity tällaista välittämistä lukijoihin. Sä jaksat aina vastata niin iloisesti kaikkiin kommentteihin. Minäkin oon jonkun verran sun postauksiin kommentoinut ja niitä vastauksia on kyllä ihana lukea! :) Sun blogi on kyllä ehdottomasti mun suosikkiblogi! Harva suhtautuu lukijoihinsa noin kiitollisesti ja sydämellisesti. Jos sulla olisi vaikka 800 lukijaa, et luultavasti jaksaisi kaikille vastata. Tämä on tullut näissä "isoissa" blogeissa todistetuksi. Ehkä tässä onkin blogisi hienous, lukijoita ei ole tuhansia, mutta laadultaan blogi on erinomainen ja kirjoittaja on kiitollinen lukijoille oikeasti.

    Olen aina kommentoinut sun blogiin anonyyminä, vaikka olen ollut rekisteröitynyt lukija jo pitkään. Vissiin on liian rankkaa kirjautua sisään ;) Täälläkin odotellaan jo Karisman varsauutisia! Tsemppiä vielä loppuun asti, varmasti hieno varsa on tulossa! <3

    -Eerika

    VastaaPoista
  18. Kiitos Eerika myös sinulle ! <3 Olet ihan oikeassa, olen usein miettinyt että jos blogini paisuisi suureksi, haihtuisiko täältä se tiivis ja lämminhenkinen tunnelma mitä täällä on ollut ? Jos niin kävisi, olisin todella surullinen koska tää meidän yhteishenki on tämän blogin suola <3 Siksi haluan huokaista hetken ja miettiä asioita ja jos palaan, palaan sitten energisempänä ja monta tarinaa teille jaettavana. kyllä minä kovasti toivon että saatte olla osallisina iloista perhetapahtumaamme ja seurata meidän varsan syntymää ja kasvua <3 Tulen kyllä kertomaan kuulumiset tuossa kesäkuun puolella, kun pääsen aloittelemaan kesälomani. Pidemmälle tähtäimelle en uskalla vielä sanoa, jatkuuko blogi enää aktiivisena. Mutta aion tehdö kovasti ajatustyötä sen eteen kuitenkin, hevillä ei luovuteta <3 kiitos vielä kerran sinullekin rohkaisun sanoista <3

    VastaaPoista
  19. "Sinä olet vain pieni ihminen maailmassa, mutta muista että sinä saatat olla koko maailma toiselle pienelle ihmiselle" Ei se määrä, vaan se, ketkä oikeasti saavat blogistasi ajatuksia, voimia sekä muuta omaan elämäänsä. Ei jääne yhtään epäselväksi kuinka sinua täällä tarvitaan!:) mutta oman elämän kustannuksella ei kannata myöskään vääntää itsestään yhtään enempää kuin oikeasti voi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaa toverini, kiitos sullekin <3 Minä pidän pienen mietintätauon tässä ja tuumailen vähän että miten tästä jatketaan :) On kuitenkin ollut tosi ihana huomata miten paljon blogiani arvostetaan <3

      Poista
  20. Voi kuinka ihana teksti :) Olen itse kyllä ajatellut rekisteröityä, mutta nyt en ole saanut sitä aikaiseksi. On ollut ihana seurata sun kehitystä ihan vaan näin anonyyminäkin :) Ja mielestäni tällainen pieni blogi on ihana lukea, sillä kommentit ovat lähes aina asiallisia ja mukavia. Sinunkin on varmaan helpompi vastata lukijoille :) Pidä hauskaa!

    ~Silja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos rakas, olet yksi anonyymeistä, jotka ehdottomasti muistan - koska kommentoit nii unsein ja niin ihanasti ! <3 Kiitos murunen, yritän palata pian taas tänne ainakin karisman kuulumisten merkeissä <3

      Poista
  21. Hei Henna! Kuinka voisin kertoa sinulle miten paljon olet antanut minulle kirjoituksillasi lisää voimaa ja puhtia puurtaa eteenpäin? Kuinka ihmeessä, millä kirjaimilla voin sen sulle viestittää, miten paljon olet tuonut elämääni valoa, voimaa, useita naurukohtauksia ja loputtomasti "hengenheimolaisuuden" tunteita. Kun tunnen itseni heikoksi ja arvottomaksi, voin vain unohtaa kaiken ja syventyä kirjoituksiisi. Saan siitä niin paljon voimaa ja "periksi ei anneta-fiilistä" itselleni, että ihan ihmetyttää. Uskomatonta, kuinka saat läsnäoloasi ja uskollisuuttasi henkivän viestisi aina perille asti. Juuri niin. Sen sinä teet.

    Kiitos tuhannesti kaikista postauksista ja niistä hetkistä, jolloin tunnen itseni taas arvokkaaksi ja tärkeäksi ihmiseksi. Kiitos naurukohtauksista, joita lukuisat "maalaishuumorilla" höystetyt kuvat ja postaukset ovat antaneet. Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi. Olet uskomaton <3

    Terveisin ja hyvää kesää toivottaen Henna-kaimasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi apua miten uskomaton kommentti ! <3 voi kunpa kuule voisin sulle kuvailla miten paljon minä tarvitsin tätä kommenttia, ja juuri nyt <3 kiitos miljoonasti sinulle, pelastit minun varjoisan hetkeni. Tulen pian kirjoittelemaan tänne taas, minulla on hirmuinen ikävä kirjoittamaan ja toki sitä kanssakäymistä teidän kanssanne! <3 haleja ja suukkoja, vielä kerran kiitos <3

      Poista
  22. Voi sinä ihana Henna, sulla vaan yksinkertaisesti on tuo kirjoittamisen jalo taito niin täydellisesti hallinnassa. Luin tämän kirjoituksen niin hitaasti ja joka lauseeseen keskittyen ja kun pääsin loppuun asti, en oikein tiennyt mitä kaikkea pitäisi tuntea. Jollain tavalla koin harmitusta ja jollain tavalla taas iloa ja onnellisuutta sinun puolesta. Kun asuisin lähempänä, niin tulisin heti nyt sinun oven taakse ja halaisin pitkään. <3 Asioilla on tapana järjestyä elämässä, olivatpa ne mitä tahansa. Vaikka välillä onkin olo, ettei jaksaisi ja mikään ei tunnu oikealta.. Silti asiat vaan loksahtavat lopulta omiin uomiinsa.
    Olet ihana ihminen JUURI tuollaisena kuin olet, älä koskaan unohda sitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi sinä suurenmoinen, tule ihmeessä käymään ja ota siskosi mukaan, olisi ihanaa nähdä teidät ! <3 kylläpäs tulis tarmokas mieli tästä sun kommentista, suuresti kiitos ! <3 tällä tarmolla jaksaa taas kirjoitella ! <3 Kyllä minulla kin alkaa tää elämä taas tasaantumaan kun asiat alkaa olla paremmassa järkestyksessä ja hommat etenee muutenkin <3Kiitos vielä kerran ja isosti haleja sinne ! <3

      Poista