lauantai 14. maaliskuuta 2015

Mielentilatutkimus osa 1

Nyt tuolla päänupissa on jokin vähän isompi ratas loksahtanut sivuraiteilta takaisin paikoilleen, se viipyi reissullaan vuosikausia tai liekkö koskaan paikoillaan sitten ees ollutkaan !  Huomaan sen,  ja tunnen sen.  Jos en ihan kokonaan,   niin kuitenkin olen enemmän silleen VAPAA.  Vaikea selittää, mutta antakaa minä yritän.  Vaikka paljon on kesken,  on silti hienoa olla nyt paljon selkeämmin matkalla oikeaan suuntaan.  Minä oon lopettanut, tai ainakin vähentänyt sen älyttömän vaatimisen itseltäni ja tuntuu älyttömän hyvältä ajatella, ettei minun tartte aina suorittaa ollakseni hyvä tai kelpaava.

Nyt, kun kovalevy on astetta enemmän balanssissa - on unikin maistunut ilman painajaisia ja heräämisiä rintatuntemuksiin.  Minulla ei ole ollut tykytyksiä eikä unen keskeltä nousseita "stressi-paniikkikohtauksia" aikoihin. Saan unen päästä kiinni helposti, nukun ilman huonoa omatuntoa, syön ja liikun  - teen juuri niitä asioita, mitä ihmisen pitääkin tehdä jaksaakseen. Vaikka edelleen joudun juoksemaan kilpaa kellotaulun kanssa selviytyäkseni arjesta, on tässä nyt jotain erilaista. Voi, kumpa tämä tunne jatkuisi eikä olisi vain ohimenevää.


Minä oon osannut vaan olla ja jättää asioita tuonnemmaksi.  Moni keskeneräinen "ei niin tärkeä"  asia on saanut odotella vuoroaan, kun olen pannut oman hyvinvointini etusijalle. Tehnyt sellaisia asioita, jotka tuntuvat juuri sillä hetkellä hyvältä.  Ja se näkyy ulospäin hyvänä fiiliksenä sekä vaa'an lukemassa.  Kun vertaan esimerkiksi viime vuoteen,  tein tähän samaiseen aikaan sihteerin töitäni itku kurkussa sekasortoisen paperisodan keskellä ja jäätävät paineet niskassani (nekin ihan vain itse sinne lastattu).  Toki kokemusta ja organisointikykyä kertyy koko ajan, kun vaan tekemällä tekee. Ei näitä hommia muuten opi.  Nyt,  kun taas on tiettyjen hommien aika - oon jännityksestä huolimatta saanut pidettyä suht hyvin pääni selkeenä ja jopa huomannut nauttivani vastuualueestani aina vain enemmän.  Vapaaehtoisen sihteerin homma ei ole todellakaan se "mun juttu",  mutta joskus on astuttava ulos mukavuusalueeltaan yhteisen hyvän vuoksi.  Ja aina voi oppia uusia taitoja ja ylittää itsensä!

Yhdestä toisestakin isosta asiasta, elikkä minun imurointi- addiktiosta - voisin hieman avautua teille .   Ennen minun oli pakko aloittaa päiväni imuroimalla talomme alakerta - lähestulkoon siis joka ikinen vapaapäivä.  Yöviikoillakin imuri huusi ehkä about jokatoinen päivä.  Syynä oli sellaiset vaaleet matot, joissa näkyi joka ikiset muruset ja sukan-nöyhtä-haituvat, ja tietty niitä vihasin ylikaiken enkä pystynyt ikinä kävelemään keittiössä ilman, että yritin etsiä epäkohtia niistä kirotuista räteistä.   Mm. leikattavaa leipää ei olisi saanut ostaa taloon, koska se sotki  ja välttelin ruoanlaittoa siitä aiheutuvan sotkun vuoksi. Lisäksi matot piti pestä vähintään muutaman kuukauden välein, koska niissä näkyi joka ikinen tahra niin selkeesti.   Joo naurakaa ihan vapaasti, onhan tää jotain niin naurettavaa! 


Nyt, olen elänyt ilman niitä matonretaleita jo jonkin aikaa ja ongelma leivänmurusten sekä nöyhtäpalleroitten kanssa on selätetty !   Enää ei tartte pelätä niitten hyökkäyksiä minun verkkokalvoille!  Pääsyy, miksi heitin matot lomalle oli se, että Onni voi ajaa omalla Plaston mopollaan ilman, että matot ovat pikku-miehen tiellä. Alkuun minua häiritsi lattioiden paljaus, mutta asioihin tottuu kun antaa niille mahiksen.

Mattojen häviämisen johdosta minun imurointi-fetissikin on ottanut laantuakseen. Jos Kimmo lukis tätä, se olis edelleenkin sitä mieltä että mm. imurointi- intoilun perusteella minä oon yhtä sekasin ku ennenkin. Mutta onneks se ei muista lukee näitä minun tekstejä kovinkaan usein, eikä pääse tänne laukomaan totuuksia, hihi ;)   Eli imuri heiluu edelleen, mutta hei - vain pari-kolme kertaa viikkoon ! Minun omasta mielestäni meillä ei ees oo kovin siistiä.  Vaikka vastikään eräs uusi tuttavuuteni kävi meillä vierailulla ja totesi, että meillä on siistiä - vaikka taas minun mielestäni koko kämppä oli kuin pommin jäljiltä.  Kaapit meillä on useimmiten sekaisin, vaikka koitan niitä järjestellä säännöllisesti. Pölyjen pyyhintä on niin hanurista, että sitäkin harrastan liian harvoin siihen katsottuna, miten paljon meillä on pientä sisustutavaraa joka nurkassa ja kolossa.   Mutta pääasiassa pyrin siihen, että tasot ovat siistit, jokapaikka ei ole rojua täynnä ja lattiat ei ui roskissa.


Siis lopputuloshan tälle mun imurointihulludelle oli sitten se, että minun imurini sai rasitusvamman alkuviikosta ja joutui sairaslomalle - se sai vaan yksinkertaisesti tarpeekseen.  Ei sen moottori kärvähtänyt ja vaan se vaan hajos sieltä letkun toisesta päästä, suuttimesta, miksi niitä ny sanotaan ?  Ja mitä,  se ehti olla meillä about 2 tai max  3 vuotta ? Se kertoo jotain minun henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sitä kohtaan ja tunnen piston rinnassani.  Kimi ilmoitti kyllä paikanneensa sitä jotenkin eilen, joten huomenna jos pääsisi sitä kokeilemaan, onko se pienen sairasloman ja ehostuksen jälkeen yhtään enemmän pelikunnossa. Uusi varaosa maksaa 30 egee, jos entinen ei pelitä enää kunnolla. Huomaan, miten intohimoista tekstiä saan aikaan jostakin imurista! :D

Viikonloppu minulla menee testatessa imuri-raasuani ja keventäessä pyykkikorin taakkaa,  käyn hiihtämässä jäällä ottaen koirat mukaan juoksemaan sekä salillakin pitäis ehtiä käymään !  Hepat saavat vapaata ainakin tämän päivän.  Sunnuntaina saatan käydä kävelyttämässä niitä, jos vaan saan aikataulut natsaamaan Kimin kanssa.  Kuitenkin, ihanaa kotoilua siis luvassa yövuoroviikosta huolimatta, auringonpaistetta ja hankiaisia <3 

Mitäs te meinasitte puuhailla viikonloppuna ?  Löytyykö täältä ketään muuta, jolla on joitakin pakkomielteitä esimerkiksi siisteyden suhteen  ?    Rohkeimmat avautuu ;) 


<3 Henna

23 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että oot osannut nyt ottaa rennommin! Ihanaa luettavaa, oon ylpeä susta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos muruseni! <3 Kyllä tämä tästä paremmaksi koko ajan muuttuu :)))

      Poista
  2. TYKKÄÄN! Ylpeänä täälläki susta ♡
    Mut voi imuri-parkaa :DD ei sillä et meil yhtää paremmas kunnos ois, mitä ny letkuki on teipattuna kiinni.. Pellollekaan ei voi potkia, ei se selviä yksin Pohjanmaan karussa maastossa :(

    Ja voi poka teil on kyl niin nätti tupa ♡ oon joskus aiemminki kuolannu kuvia nähdessä :D
    Haa en braa vekkosluut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana ! <3 kiitos kovasti, tykkään kyllä sisustella ja enemmänkii sitä harrastelisin jos olis enemmän neliöitä ja rahhoo! :D Tuo meidän "tulitikkulaatikko" on ollut suht selppo saaha täyteen kun on tuommonen mummonmökki - Mutta kotoisa ja rakas sellainen <3 Pientä remppaa pitäis kyllä tehhä tässä lähitulevaisuudessa, pintoja siistimmäksi muunmuassa..

      Imurin kuulumisia sen verran, että testasin sitä tänään ja minun urhea mieheni oli saanut sen elvytettyä yllättävän toimivaksi siivouskumppaniksi ! Olin ihan että miten ihmeessä se sen sai noin hyväksi? :DD Hieno mies on mulla <3 Eli vielä ei tartte juosta varaosa-kaupoille ja sain alakerran muruset taas eliminoitua, näin olen taas onnellinen heheheheh! :D

      Poista
  3. Ihana kuulla että olet jo pirteämmällä mielellä! Ja hei, nuo sohvat on joitain niin ihanaa! Onko ne ostettu Suomi-Soffalta, muistan myyneeni niitä joskus tsiljoona vuotta sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ! <3 On juu ostettu suomi-soffasta, soffat on kyllä superit <3 me ostettiin ne vuoden 2008 lopussa kuopion suomi-soffasta, kun oltiin käyty katsomassa taloamme ja hierottin kauppoja entisen omistajan kanssa. Hassua, siellä ne varastossa paketeissaan odottelivat uuteen kotiin pääsyä useita kuukausia, vaikka talokaupat eivät olleet edes varmat. :DD Muttaku noi oli jotain niin täydellistä ja olivat vielä silloin niiiin hyvässä alessa, joten pakkohan ne oli saada! <3 En yhtään tiijä, miten minä pärjään, jos nuo sohvat joskus hajoavat tai muuta vastaavaa. Toivottavasti palevelevat meitä vielä monta vuotta <3

      Poista
    2. Kiva kun jaksat aina vastailla kommentteihin ajatuksen kanssa! Minäkin toivon että nuo ihanaakin ihanammat sohvat eivät prakaa, ettehän te hertsileeri selviä ilman niitä :) Hyvää pääsiäistä teille!

      Poista
  4. Hyvä, hyvä!!!Kun ne asiat ei hermoomalla mikskään muutu niin sillon pitää muuttaa asennetta!! Upeeta, mahtawwaa!!!<3 Mie olin aiemmin semmonen just-kaikki-nyt-tänne-heti tyyppi, mutta mikälie tuota särmää hionunna matkan varrella!?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä kai sitä viisastuu vanahetessaan, vielä en viisautta ja itseäni panisi samaan lauseeseen mutta suunta on ainakin oikee ! :DDD Joo ei kai se hermoilemalla paremmaks tuu mikkää. vaikka toki pittää joku tolkkukkii olla touhuissa mutta kaikkee sopivasti! :)) Millonka tuut romanttiselle köpöttelylenkille pitkästä aikoo ? <3

      Poista
    2. Kuule, heti kun semmonen ihmeellinen aika rakonen löytyypi!! Ikävä onkii jo kova sinnuu ja pullaponeja!!!

      Poista
    3. No kuha tiijät että millon olis sopiva rakoonen niin ilmotat niin mie voin laittoo ponitkiii valamiiks niin pääset ees vähän vusen selässä käymään pitkästä aikoo! <3 Mutta ihan sitten ku itse vaan ehit, nou pänik! <3

      Poista
  5. Mitä enemmän luen blogiasi, sitä enemmän tuntuu että ajatellaan samoja asioita. Minulla on myös imurointi-pakkomielle, tosin nyt sitä olen yrittänyt vähentää ja vähentää ja vähentää.. Muutenkin olen aika tarkka siitä, että kotona on siistiä. Tuntuu vain, että kun elämä on välillä yhtä kaaosta, niin on edes yksi paikka mikä on järjestyksessä ja mihin voi itse vaikuttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt puhut asiaa! :D mulla on kyllä kans just tommonen periaate! Päänsisässä on semmonen hulina ja sekasorto, että jospa koti näyttäis ees siltä että siellä asuis ihan suht järkevä tyyppi ;D Ihanaa löytää sielunkumppani, joka heiluttaa imuria yhtä hullunkiilto silmissä! <3 Kiitos vertaistuesta! <3

      Poista
  6. Wau! Hyvä Henna!! :) Se ajatteli imurikin että nyt on aika tehdä siivousintoilulle stoppi ;) Mutta ihan huippua kun osaat ottaa aikaa itelles ja relata. Mun oli kans pakko opetella taito: ei niin tärkeiden asioiden siirtäminen myöhemmäksi, kun ei vaan aika tässä oravanpyörässä millään riitä kaikkeen. Ja oon jopa huomannu unohtavani ne hoitamattomat asiat. Lisäksi oon huomannut että oon välillä jopa niin mukavuudenhaluinen että teen kahdesta vaihtoehdosta sitä mielekkäämpää tai sitten jotain ihan muuta. Tuo on ollu mahtava oivallus ja stressitaso tippuu huomattavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinäkiin, so sister go ! Kyllä elämässä pittää nautiskella hetkistä, minulla on mennyt monta hyvää asiaa ohi vain siksi että olen ollut niin stressaantunut. Hyvä tämäkii taito oppia näin kolmenkymprin kynnyksellä ! ;D Hei ysätäväiseni, mehän näemmekin sit parin viikon päästä Lutakossa !? <3 <3 <3 ei malttais oottaa!

      Poista
    2. Niin nähhään!! Jee :D :D

      Poista
  7. Ihana lukea onnistumisesta! Toivoa siis on ja toipuminen mahdollista! :)
    Täällä on diagnosoitu vaativa persoonallisuus ja tuo vaativuus on piiskannut milloin tuntien siivousrumbaan ja milloin mihinkin. Lähinnä tuo siivoaminen on se, jossa helposti ammun yli. Mutta nyt alkaa täälläkin pysymään tilanne hallinnassa, mutta työtä on vielä edessä :)
    Mutta tsemppiä sinulle myös eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos miljoonasti sinulle kommentistasi, kävin lukemassa tekstejäsi ja mun sydän oli pakahtua! Tunteesta, miten joku toinenkin käy samoisia asioita läpi noinkin selvästi <3 sain sinun teksteistä tosi paljon voimaa, kiitoskiitoskiitos <3

      Poista
  8. Kerronpa sinulle opettavaisen tarinan eräästä ystävästäni, joka oli samanlainen siivoushullu täydellisyyden tavoittelija kuin sinäkin ilmeisesti ;) Noin nelikymppiseksi hän kävi töissä päivät, kaikki vapaa-aika kului palveluskoiraharrastuksen parissa, omien koirien kisaamisen, kouluttamisen ja pilkuntarkan lenkittämisen lisäksi hän koulutti muita koiria ja osallistui kisojen järjestämiseen ym. Kaikki illat ja viikonloput siinä meni, mutta sen lisäksi kodin piti olla putipuhdas, aina. Eli iltamyöhään hän jynssäsi olemattomia tahroja seinistä ja imuroi koirankarvoja matoista. Ja annas olla jos tuli vieraita.. Kaikki piti olla tiptop, tarjoilut viimeisen päälle ja you name it. Vähän sen jälkeen, kun oli juhlittu 40-vuotis synttäreitään kroppa ilmeisesti prakasi totaalisesti, ensin tuli pumppuvikaa, sitten paha psori, joka meni niveliin ja pakotti täysin vuodepotilaaksi ja viimeisimpänä ihosyöpä. Älä huoli, ystäväni on edelleen hengissä, tosin työkyvyttömyyseläkkeellä, ollut jo yli 10 vuotta. Sairastumisien myötä alkanut masennuskin on kuta kuinkin selätetty, mutta mun oli pitkään vaikeaa tajuta miten kaikki tuo voi tulla yhdelle ihmiselle. Ihmiselle, joka on aivan ihana, kiltti ja auttavainen. Liikkunut paljon, syönyt terveellisesti eikä nuo sairaudet ole geeneissäkään hänellä. Yhdessä olemme asiasta jutelleet ja tulleet siihen tulokseen, että todennäköisesti hänen kroppansa ei enää vaan kestänyt ainaista stressiä ja pakonomaista suorittamista, joten se alkoi hajota. Vähän niin kuin se sun imurisi ;) Joten ihanaa, jos olet itse tajunnut hellittää edes vähän, sillä selvästikin sullakin kroppa on jo varoitellut rajoistaan. Jatka samaan malliin ja pidä huolta itsestäsi! Ja muista tämä tädin varoittava tarina aina kun alkaa muruset liikaa ahdistaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei järkee, miten hienoja kommentteja minä oon saanut tänne ! <3 Mistä te oikein tulla tupsahditte ? :D Jäätävän hyvä ja erityisesti pysäyttävä tarina. Ja tunnistin selvästi itseni. Säikähdin ihan, mutta sillä oli vain ja ainoastaan positiivinen vaikutus, koska nyt tiedän todella miksi juuri minun ja juuri nyt ryhdistäydyttävä ja annettava itseni elää.! Kiitän ja kumarran sinua tarinan jakamisesta, et tiedäkään miten pidätin hengitystä tätä lukiessani. Nyt tiedän, mitä minun pitää tehdä ja miksi ja iloita siitä, että olen matkalla oikeaan suuntaan.

      Kiitos vielä kerran.

      Poista
  9. Ihanaa että olet onnellinen! Itse aina yritän ajatella kaiken positiivisesti ja näin pois päin, mut ei se joskus vaan onnistu. On hienoa että sulla alkaa meneen asiat kohdilleen! Pidä hauskaa :)

    ~Silja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mie alan nauttia kyllä elämästä jo aika hyvin ! <3 Kyllä se kevätaurinko alkaa paistaa sieluunki asti <3

      Poista