Mielentilatutkimus osa 1

Nyt tuolla päänupissa on jokin vähän isompi ratas loksahtanut sivuraiteilta takaisin paikoilleen, se viipyi reissullaan vuosikausia tai liekkö koskaan paikoillaan sitten ees ollutkaan !  Huomaan sen,  ja tunnen sen.  Jos en ihan kokonaan,   niin kuitenkin olen enemmän silleen VAPAA.  Vaikea selittää, mutta antakaa minä yritän.  Vaikka paljon on kesken,  on silti hienoa olla nyt paljon selkeämmin matkalla oikeaan suuntaan.  Minä oon lopettanut, tai ainakin vähentänyt sen älyttömän vaatimisen itseltäni ja tuntuu älyttömän hyvältä ajatella, ettei minun tartte aina suorittaa ollakseni hyvä tai kelpaava.

Nyt, kun kovalevy on astetta enemmän balanssissa - on unikin maistunut ilman painajaisia ja heräämisiä rintatuntemuksiin.  Minulla ei ole ollut tykytyksiä eikä unen keskeltä nousseita "stressi-paniikkikohtauksia" aikoihin. Saan unen päästä kiinni helposti, nukun ilman huonoa omatuntoa, syön ja liikun  - teen juuri niitä asioita, mitä ihmisen pitääkin tehdä jaksaakseen. Vaikka edelleen joudun juoksemaan kilpaa kellotaulun kanssa selviytyäkseni arjesta, on tässä nyt jotain erilaista. Voi, kumpa tämä tunne jatkuisi eikä olisi vain ohimenevää.

Minä oon osannut vaan olla ja jättää asioita tuonnemmaksi.  Moni keskeneräinen "ei niin tärkeä"  asia on saanut odotella vuoroaan, kun olen pannut oman hyvinvointini etusijalle. Tehnyt sellaisia asioita, jotka tuntuvat juuri sillä hetkellä hyvältä.  Ja se näkyy ulospäin hyvänä fiiliksenä sekä vaa'an lukemassa.  Kun vertaan esimerkiksi viime vuoteen,  tein tähän samaiseen aikaan sihteerin töitäni itku kurkussa sekasortoisen paperisodan keskellä ja jäätävät paineet niskassani (nekin ihan vain itse sinne lastattu).  Toki kokemusta ja organisointikykyä kertyy koko ajan, kun vaan tekemällä tekee. Ei näitä hommia muuten opi.  Nyt,  kun taas on tiettyjen hommien aika - oon jännityksestä huolimatta saanut pidettyä suht hyvin pääni selkeenä ja jopa huomannut nauttivani vastuualueestani aina vain enemmän.  Vapaaehtoisen sihteerin homma ei ole todellakaan se "mun juttu",  mutta joskus on astuttava ulos mukavuusalueeltaan yhteisen hyvän vuoksi.  Ja aina voi oppia uusia taitoja ja ylittää itsensä!

Yhdestä toisestakin isosta asiasta, elikkä minun imurointi- addiktiosta - voisin hieman avautua teille .   Ennen minun oli pakko aloittaa päiväni imuroimalla talomme alakerta - lähestulkoon siis joka ikinen vapaapäivä.  Yöviikoillakin imuri huusi ehkä about jokatoinen päivä.  Syynä oli sellaiset vaaleet matot, joissa näkyi joka ikiset muruset ja sukan-nöyhtä-haituvat, ja tietty niitä vihasin ylikaiken enkä pystynyt ikinä kävelemään keittiössä ilman, että yritin etsiä epäkohtia niistä kirotuista räteistä.   Mm. leikattavaa leipää ei olisi saanut ostaa taloon, koska se sotki  ja välttelin ruoanlaittoa siitä aiheutuvan sotkun vuoksi. Lisäksi matot piti pestä vähintään muutaman kuukauden välein, koska niissä näkyi joka ikinen tahra niin selkeesti.   Joo naurakaa ihan vapaasti, onhan tää jotain niin naurettavaa! 

Nyt, olen elänyt ilman niitä matonretaleita jo jonkin aikaa ja ongelma leivänmurusten sekä nöyhtäpalleroitten kanssa on selätetty !   Enää ei tartte pelätä niitten hyökkäyksiä minun verkkokalvoille!  Pääsyy, miksi heitin matot lomalle oli se, että Onni voi ajaa omalla Plaston mopollaan ilman, että matot ovat pikku-miehen tiellä. Alkuun minua häiritsi lattioiden paljaus, mutta asioihin tottuu kun antaa niille mahiksen.

Mattojen häviämisen johdosta minun imurointi-fetissikin on ottanut laantuakseen. Jos Kimmo lukis tätä, se olis edelleenkin sitä mieltä että mm. imurointi- intoilun perusteella minä oon yhtä sekasin ku ennenkin. Mutta onneks se ei muista lukee näitä minun tekstejä kovinkaan usein, eikä pääse tänne laukomaan totuuksia, hihi ;)   Eli imuri heiluu edelleen, mutta hei - vain pari-kolme kertaa viikkoon ! Minun omasta mielestäni meillä ei ees oo kovin siistiä.  Vaikka vastikään eräs uusi tuttavuuteni kävi meillä vierailulla ja totesi, että meillä on siistiä - vaikka taas minun mielestäni koko kämppä oli kuin pommin jäljiltä.  Kaapit meillä on useimmiten sekaisin, vaikka koitan niitä järjestellä säännöllisesti. Pölyjen pyyhintä on niin hanurista, että sitäkin harrastan liian harvoin siihen katsottuna, miten paljon meillä on pientä sisustutavaraa joka nurkassa ja kolossa.   Mutta pääasiassa pyrin siihen, että tasot ovat siistit, jokapaikka ei ole rojua täynnä ja lattiat ei ui roskissa.

Siis lopputuloshan tälle mun imurointihulludelle oli sitten se, että minun imurini sai rasitusvamman alkuviikosta ja joutui sairaslomalle - se sai vaan yksinkertaisesti tarpeekseen.  Ei sen moottori kärvähtänyt ja vaan se vaan hajos sieltä letkun toisesta päästä, suuttimesta, miksi niitä ny sanotaan ?  Ja mitä,  se ehti olla meillä about 2 tai max  3 vuotta ? Se kertoo jotain minun henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sitä kohtaan ja tunnen piston rinnassani.  Kimi ilmoitti kyllä paikanneensa sitä jotenkin eilen, joten huomenna jos pääsisi sitä kokeilemaan, onko se pienen sairasloman ja ehostuksen jälkeen yhtään enemmän pelikunnossa. Uusi varaosa maksaa 30 egee, jos entinen ei pelitä enää kunnolla. Huomaan, miten intohimoista tekstiä saan aikaan jostakin imurista! :D

Viikonloppu minulla menee testatessa imuri-raasuani ja keventäessä pyykkikorin taakkaa,  käyn hiihtämässä jäällä ottaen koirat mukaan juoksemaan sekä salillakin pitäis ehtiä käymään !  Hepat saavat vapaata ainakin tämän päivän.  Sunnuntaina saatan käydä kävelyttämässä niitä, jos vaan saan aikataulut natsaamaan Kimin kanssa.  Kuitenkin, ihanaa kotoilua siis luvassa yövuoroviikosta huolimatta, auringonpaistetta ja hankiaisia <3 

Mitäs te meinasitte puuhailla viikonloppuna ?  Löytyykö täältä ketään muuta, jolla on joitakin pakkomielteitä esimerkiksi siisteyden suhteen  ?    Rohkeimmat avautuu ;) 


<3 Henna