Haaste: Elämäni hevoset

Sain Anskulta kivan haasteen, jossa minun pittää kertoilla hevosista, jotka ovat näytelleet suurta osaa elämässäni tai tehneet minuun jonkinlaisen vaikutuksen.   Tämä kai pitäis / voisi tehdä useammassa osassa, niin kuin tämä facebookissa on liikkunut -  mutta ajattelin listata kaikki kerralla samaan postaukseen, niin eipähän jää yhtään osioo/heppaa mainitsematta ! :)  Kiitos vielä kovasti Anskulle haasteesta ! :)  Ponit esittelen satunnaisessa, ei niinkään tärkeysjärjestyksessä ;)


1.    TORPAN TYKKI alias Reiska, Ressu...
- suomenhevonen, s. 1997.

Reiska oli mieheni serkun suomenhevonen, jolla kävin ratsastelemassa epäsäännöllisesti  vuonna 2008. Samalla ystävystyttiin omistajan, Annikan kanssa.   Kun muutimme Kaaville 2009, aloin notkumaan Annikan luona tallilla koko ajan enemmän ja enemmän, ja jossain vaiheessa huomasin liikuttelevani Reiskaa jo useita kertoja viikossa ja ottavani vastuuta tallilla, kun Annnika oli viikot poissa kotoa.    Reiska oli kyllä aikamoinen persoona,  korkeudeltaan alle 150cm ihana sylivauva jolta ei pulleudestaan huolimatta juoksuintoa puuttunut.  Pieni pyöreä voinappi, jonka selkä ei satulaa kaivannut. Maastovarma ruutipulla, joka oli aina korvat hörössä lähdössä lenkille.  Ähkyherkkä se oli,  usein lieviä kaasuähkyjä jotka yleensä oikeili vain pienen flegmaattisuutena ja usein purkaantui alkukäyntien aikana valtavina pieruina.  Mutta oli sillä pari muutakin, vähän hälyyttävämpää ähkyntapaistakin, taidettiin pariinkin otteeseen talutella sitä epätoivon vallassa mutta aina saatiin kaasut purkaantumaan ja harvoimpa olen niin paljon hevosen paskantamisesta iloinnut. Reiska oli monipuolinen kaveri, se toimii mukavana maastopuksuna sekä ratsain että kärryillä.

2. SUEZ  alias Sues, Sussu, Susu, Mummo...
- lämminverinen ravihevonen,  s. 1989

Suesi on myöskin Annikan hevonen,  ja on ehkä yksi maailman kilteimmistä ja leppoisimmista lv-tammoista, joita tiijän. Liikuttelin aikoinaan Suesia myös samaan aikaan, kun touhuilin Reiskan kanssa ja toki myös niihin aikoihin, kun Kuskokin asui väliaikaisesti yhteensä 8 kuukautta Annikan luona.   Eli marraskuusta 2009  heinäkuuhun 2010 , minulla oli 3 hevosta säännöllisessä liikutuksessa. Sussu oli kaikinpuolin maasto- ja liikennevarma toveri,  ja kuunteli hyvin ohjeita ja jarrutkin löytyivät.  Kerran se kuitenkin pääsi hieman innostumaan laukkamäen alla lähtölupaa odotellessaan,  ja sai iloisilla katapultti-pukeillaan minut lentämään persiilleni jäiselle tielle  - tuloksena häntäluu otti hieman osumata ja pari viikkoa kävelin kuin ne mannet pulttiboisissa :D   Sussu on maasto-ferrarina täysi helmi ja oon tosi kiitollinen sen antamista elämyksistä ja suesi on yksi syy, miksi rakastan lämpösiä.    Sussu vieläkin asustelee kotonaan vietellen lupsakkaa puoli-eläkeläisen elämää,  ja viimeksi kävin viime keskiviikkona mummua moikkaamassa. Vaikka ikää on jo kunnioitettavat 26-vuotta ja se näkyy jo karismaattisena harmaantumisena,  on menohaluja tammuskassa edelleen. 

3. VÄLI-HEILI  alias Heta, Heppu...
-suomenhevonen, s. 1993 k. 2012

Heta oli ystäväni suomenhevos-mummu, jolla kävin elämysmatkailemassa oman mielenvirkistyksen vuoksi. Vaikka minulla oli tuolloin omatkin hevoset,  oli Hetan kanssa humputtelu aina kivaa vaihtelua ja jälkeenpäin harmittaa etten tehnyt sitä tarpeeksi useasti.  Joka Hetan tunsi tietää, ettei tämä tamma jättänyt ketään kylmäksi tai sitten vastaanottajassa oli kyllä vika pahemman kerran. Se oli äärimmäisen suuri persoona ja todella sympaattinen isoine korvineen, lörppähuulineen ja viisautta loistavine silmineen.  Se saattoi mielentilastaan riippuen olla kunnon tissienväli-heppa,  mutta hän kyllä osasi myös näyttää jos sattui olemaan tamma-päivät menossa.   Hetan selkä oli myöskin unelmallisin mennä ilman satulaa ja askeleetkin olivat helpot istua. Reippautta ei kyllä tästäkään suokkipullasta puuttunut. Tämän ystävän kanssa sai huoletta lussutella ja laukkailla maastossa.  Ainahan meillä oli jotain säätämistä keskenämme, tai enemmänkin neuvotteluja vauhdista -  mistä tykkäsin paljon.  Siinä vaan oli sitä jotain. Mummeli oli välillä todellinen jästipää, sitkeä toveri joka ei hevillä periksi antanut ja kilpailuvietti oli kova.  Sillä oli ihmisen luonto ja astetta enemmän sähköä pääkopassa, mitä monella muulla kaakilla. Se ei ollut mikään tusinaponi.  Ehkä siksi juuri tätä yksilöä rakastinkin, sen silmien pilkettä ja välillä niin riemastuttavaa figuuria keskellä laidunta.

Heppu ei ollut mikä tahansa hevonen,   siinä vaan oli sitä jotain vaikkakin sen "aaaaaaaws"-tunteen lisäksi hän osasi olla myös äärimmäisen kovapäinen ja raivostuttava.  Heta menehtyi vaikeaan ähkyyn lokakuussa 2012,  ja sain olla ystäväni tukena ja vierellä kun mummu laukkasi taivaslaitumille.  Heta hörhöttelee heppa-enkelinä meidän lenkkipolkujemme havupuiden huojunnassa.  <3 Minä muistan sitä suurella rakkaudella.

4. CUZCO   alias   Vuse, Tuse, Tusonki, Rupsu, Lommoperse... näitä riittää...
- vanhinko-risteytys. ei reksiteröity. s. 1995 / e.  Modesty Dream  i. Jämeri

Suuri rakkauteni. Minun romuluinen sekasikiö, pattipolvi ruunanretale. Minun oma ensimmäinen hevoinen,   Maailman paras heräteostos.  Kusko on ollut elämässäni reippaat 5-vuotta, ja on antanut minulle niin paljon. Ja kun aika tästä jättää, ei talli tai sen ympäristö ole enää ikinä entisellään.  Toivon hartaasti, että meillä on vielä monta yhteistä tervettä vuotta edessä ja sen eteen olen valmis panostamaan. Kusko on opettanut suuresti vastuullisuutta ja saanut minut erityisesti ovailtamaan sen, että sopivanlainen liikunta on suurin avain hevosen terveyteen.  Ollaan opittu kantapään kautta monia asioita, ja minä olen oppinut miten tärkeää on pitää hevosestaan huolta, suurella sydämellä.  Kusko on meidän talliporukan sekä ystäväpiirin suuresti rakastama pulla-mössö-turistiaasi-mummonkuletin, jonka selkään voi nakata kenet tahansa.  Kusko on haluttu lenkkikaveri ja monen luotettava sunnuntai-ratsu tai terpaeuttinen ystävä. Kusko on parhaimmillaan rennossa humputtelussa maastossa tai sitten aloittelijan ensimmäinen turvallinen hevoskyyti.

5. KARISMA BOSS alias   Kaama, Laama, Kb,  Vatipää, Väpsykkä, Ferrari, Vöhvelö, Ruutipulla....

- lämminverinen ravihevonen,  s. 2001

Hän ei esittelyjä kaipaa.  Meidän tallin oma draama-kuningatar ja suuri stara! Hevosmaailman "Kissi Vähähiilari".   Tämä alunperin Kuskon seuraneidiksi ja maastoilukaveriksi ostettu neiti osoitti alkuvaikeuksien jälkeen, että hänestä on vaikka mihin jos vaan hänelle annetaan mahdollisuus ja edes jonkinmoiset puitteet.  Ja näinhän tehtiin.  Kovasti töitä, hampaitten kiristelyä ja veren maistamista suussa - mutta myös pieniä maistiaisia paremmasta huomisesta, jotka auttoivat minua jatkamaan sitkeästi.  Onnettoman näköisestä ja päästään sekaisin olevasta, ylivirittyneestä laamasta on kuoriutunut oikein sorja ja meille sopiva kotikentän partaveitsi.  Tekemistä ei tammassa puutu edelleenkään ja koko ajan puuhastellaan ilman sen suurempia paineita.  Kesällä tulee viisi vuotta täyteen yhteiseloa ja sitä täytynee juhlistaa, että on itse vielä  suurinpiirtein hengissä :D  Ei vaiskaan, tammuska on nykyään pääosin leppoisa ja sopivasti reipas kaveri, joka kyllä on sen verran fiksu että tunnistaa myös aloittelija / lapsikyydin selässään.   Ilmaiseksi tämä ei mitään anna, joten vaatinee minulta sekä vuokraajilta pitkää pinnaa.   Tiivistettynä, meidän hiomaton timantti on hän <3

Haastan seuraavat toverit tekemään saman haasteen:

ROOSA

ELINA

KAROLIINA

LAURA

ENSKI L

SUVI

OMENAPUUN HUMMAT


Hyvää viikonloppua !

<3 Henna