Väsynyt, haikea - onnellinen. (+ hirmuisesti ratsastus-kuvia)

Äh, mua ärsyttää ! Blogin ja teidän lukijoitten pariin on ollut kaamea ikävä, ja postailut jääneet jo pelkkien teknisten ongelmien vuoksi.  Tämä alkaa kuulostaa jo kokoaikaiselta selittelyltä ja onnettomilta verukkeilta, ja minäkin alan uskoa niihin koska tuntuu että nämä ei lopu ikinä :D Kamerat pätkii, netti tökkii ja näytöt hajoaa - mitteepä vielä ? :D

Tosiaan, meidän tietokoneen näyttö hajosi  melkeinpä heti sen jälkeen, kun ehdin julkaista viimekertaisen postaukseni.  Se vaan ei enää mennyt päälle.  Kokeilimme kavereitten näyttöjä selvittääksemme, onko jopa kone hajonnut ja kokeilimme omaa näyttöämme muitten koneisiin todetaksemme, että se on nyt sitten lopullisesti hajalla.

Ja kommentteihin vastaaminenkin viivästyi siksi. Minä en tiedä, miksi minun ei onnistu kommentoida teille kännykkäni välityksellä, tietääkö kenties joku teistä ?   Painan vastaa painiketta, mutta mitään ei tapahdu.  Siksi en päässyt edes vastaamaan teidän kommentteihinne vasta kuin maanantaina,  kun sain lainata ystäväni Lauran läppäriä.  

Mutta nyt on taas homma hetken aikaa ainakin toivon mukaan reilassa. Edessäni leveilee uusi näyttö, johon mahtuu kirjoitella taas :) 



Mulla päänuppi ihan sekaisin väsymyksestä, koska olen taas viime aikoina nukkunut tosi vähän ja huonosti, eikä tekemistä tai meininkiä ole päivistä puuttunut. Eilen illalla kyllä sammuin sohvalle ja jäi Kimmon tehtäväksi tehdä iltatalli. Jossain vaiheessa yötä kömmin yläkertaan sänkyyni nukkumaan ja nukuin pitkästä aikaa sikeimmät yöuneni - olisin varmaan voinut jatkaa pitkälle päivään asti.  Mutta ei - nuhainen pikkupoika ja hoidettavat asiat odottivat.

Onni on ollut flunssassa nyt ainakin viikon ajan.  Enimmäkseen ollut vain tukkoinen, ei muuta. Mutta viikonloppuna oli myös pientä kuumetta, joka onneksi meni nopeasti ohi Panadolin avulla.    Poika syö, nukkuu ja leikkii kyllä, mutta on kyllä himpun astetta väsyneempi, välillä itkuisempi ja vähemmän iloinen. Mutta kukapa meistä kipeänä ollessaan jaksaisi  riekkua ja hymyillä entiseen malliinsa.  Mekin Kimmon kanssa ollaan flunssassa, ja nyt sairastaisin mielelläni Onninkin puolesta.  Aamulla Kimmo halusi soitella neuvolaan varmistaakseen, että toimitaan oiken pojan flunssan hoitamisen suhteen.   Kimmo on kyllä todella hyvä, rakastava ja huolehtivainen isä, jolta löytyy aina Onnin mentävä paikka sylistänsä <3

Vaikka oltiinkin nuhaisia koko sakki,  oli meillä superhauska ja ystävärikas viikonloppu/uuden viikon alku.   Viikonloppuna vietettiin Kimmon serkun miehen yllärisynttäreitä meillä herkutellen ja aliasta pelaten.   Kyllä taas tuli naurettua ja todettua, että miksi ihmeessä ei tule järkättyä peli-iltoja useamminkin.  Kun muistelee aina edellisiä, nousee aina hymy huulille vaikka muuten arjessa väsyttäisikin ja tympisi välillä.

Viikonloppuna kävi myös ystäväni Tarja ratsastelemassa Karismalla pitkästä aikaa.  Jos ette vielä tiedä kuka Tarja on, kannattaa lukasta TÄMÄ postaus, jonka Tarja on henkilökohtaisesti tammasta tänne kirjoittanut.  Meistä tuli nopeasti ratsastelukaveruuden lisäksi myös ystäviä.  Vaikka Karisma tarjoilikin Tarjalle taas ison annoksen energiaa,  sai Tarja väsyttelyjen jälkeen Laaman kuulolle  ja kulkemaan polkevasti mutta rennosti eteenpäin.

Karisma on ollut viime aikoina aika hankala ratsastettava - hirmuisen reipas, kokeileva ja vähän vino toiseen kierrokseen. Olen huomannut siinä jäykkyyttä venyttelyiden lomassa ja toinen kierros lämpeää sillä huomattavasti hitaammin.  Mutta useimmiten se on ratsastelun myötä vertynyt ja taipuisuuttakin on taas pikkuhiljaa löytynyt. Olen nyt oikein tehovenytellyt toista lapaa, kaulaa jne.  ja lisäksi hieronut.  Teholoimittanut, koska eihän sitä tiedä vaikka tämä kylmyys vähän kangistaisi. Mutta koska tamma on hyvin älykäs tapaus ja kokeilee herkästi ratsastjaansa, on hyvin vaikeaa välillä arvioida onko kenties taustalla jumeja, kokeilua, pöllöenergiaa vai mitä.  Epäilen vahvasti, että vähän kaikkea tätä,  eikä kentän hieman epätasainen pohja yhtään helpota herkkätassuisen pollen työskentelyä. Mutta seuraan myös sitä, että onko tamma kenties pahasti jumissa tai kipeä jostain.

Vähän vaihtelua liikutukseen, hitusen enemmän maastakäsittelyä, juoksuttelua, ilman satulaa köpöttelyä - sekin auttaa. Vaikka joskus aikaa ratsastamiseen kuluu mukavasti, on aina hyvä olla sitkeä ja kiiteltävä edes hetkellisestä hyvästä suorituksesta ja lopetettava siihen.  Se tulee kantamaan hedelmää jatkossa, minkä olen saanut todeta tämän reilun 3-vuoden aikana, kun olen tammastani ratsua työstänyt. Niin pääsee myös kehittymään, ei pidä tuudittautua ajatukseen että tässä on hyvä olla tai että kohtuu kiva riittää.  Ollaan Lauran kanssa puhuttu aiemmin hevosen ja ratsastajan mukavuusalueista ja niistä ulos astumisesta, ja se on iso avain sille että voi kehittyä eikä taantua ainoastaan samaan pisteeseen.  Lauran sanojen johdattelemana minäkin olen uskaltanut ottaa rohkeammin askeleita poispäin mukavuusalueeltani ja niin aion tehdä jatkossa vielä radikaalimmin.

 Mutta jatketaan, minä aina innostun analysoimaan liikaa!

Sunnuntaina sitten oli ystävieni Lauran ja Ilonan vuoro ilostuttaa päiviäni.  Ilonaan olen tutustunut Lauran kautta ja pitkään oltiin puhuttu siitä, että Ilona tulisi käymään meillä ja nyt onneksi saatiin homma järkkääntymään.  Meillä oli tosi hauskaa vaikka välillä lastenhoito ja muu hässäkkä hidasti toki meidän tahtia. Höpöteltiin kaikkea enemmän ja vähemmän järkevää,  pohdittiin syntyjä ja syviä,  heppailtiin, katsottin leffaa, syötiin hyvin, naurettiin vedet silmissä, hoidettiin lapsukaisia, seikkailtiin iltamyöhällä terveyskeskuksessa ja ja ja ja....

Laura tuli kipeäksi meillä ollessaan.  Flunssan lisäksi sille joku ihmeellinen sylkikivi, joka pakotti sen toista poskea ja korvaa. Käytiinkin sitten tosiaan ilta-ajelulla terveyskeskuksen päivystyksessä.  Laura ehti käydä kerran Karisman selässä sitä kokeilemassa, mutta ihan jo pelkän kipeenä olemisen vuoksi ei jaksanut ratsastaa pitkään.  Tamma viimeaikaiseen tuttuun tapaansa oli hieman hankala ratsastaa, eikä kerennyt kunnolla vertyä (lue:väsyä)  jotta olisi toiminut paremmin.   Kuitenkin pienen hienosäädön jälkeen tamma kulki letkeästi, johon Lauran oli hyvä lopettaa.   Minä kävin vielä selässä ottamassa parit laukannostot ja venyttelemässä tammaa eteenalas sekä köpöttelemässä maastossa löppukäynnit.

Nyt tulee sitten iso liuta omasta mielestäni erittäin onnistuneita heppakuvia.   Laura on todella hyvä kuvaaja ja osaa nähdä, milloin ratsukko on kuvaamisen arvoinen. Kiitos paljon kuvista <3 

Pitäisköhän vaihtaa koulu lännenratsastukseen ?

 

 

Loppuraveja

Vennyy vennyy...

Kyllä lähtee !

 Kunto loppuu ja nivuset huutaa armoaaa!

Kuitenkin jaksan edelleen analysoida kentän kuntoa...."blaa blaa, aina samaa jankutusta..." -tuumaa Kaama

Onneksi hän on sentään kaunis meistä

aasimus maximus

Loppukäynneille maastoon, jospa mun jalat sulais vähäsen..

Ilonakin pääsi ratsastelemaan Vusella pariin otteeseen.  Kentällä ratsastelun lisäksi käytiin hummailemassa maastossa ja juttelemassa mukavia.   Hänellä oli matkassaan koiransa,  beagle-uros Veeti, joka oli tosi suloinen ja fiksu koiruus. Oli kiva katsella sen menoa kun sai temmeltää pihallamme korvat ja huulet hulmuten, paimentaa heppoja ja istuskella heinäkasassa - toki unohtamatta hevonpaskan maistelua ;) 

Nyt väsyttää kovasti, ja olo on sekava. Toisaalta onnellinen, mutta sitten taas tosi haikea viikonlopun jäljiltä ja vähän jo tulevista hommista stressaantunutkin. Enää reilu kuukausi töitten alkamiseen ja  on paljon asioita mitkä pitäisi saada tehtyä ja hoidettua,  paljon on ihmisiä joita pitäisi tavata, ja sitten on taas ikävä sellaisia ihmisiä joita en pysty tapaamaan.   Tuntuu, etten oikein riitä minnekään enkä siksi saa mistään mitään otetta.    Sen kuitenkin olen nyt päättänyt, että pollet saavat nyt ainakin parin päivän loman kunnolla ratsastelusta.  Ehkä vähän ilman satulaa hummailua, juoksuttelua ym., katsotaan mitä keksttään.  Sinä aikana ehdin hoitamaan muutaman tärkeän asian alta pois. 

Nyt saunaan!  Palataan pian asiaan  :)

<3 Henna