Muistutan vielä, että arvon 3 pipoa kaikkien kommenttiboksiin ilmottautuneitten, rekisteröityneitten lukijoitten kesken, eli vielä kerkeää mukavasti hypätä mukaan arpaonnea koittamaan!
Minulla on jonossa pari tosi mukavaa haastetta tehtävänä ja lisäksi on tulossa myös henkevämpätä postausta, kunhan vaan ennätän koneen ääreen naputtelemaan. Kuitenkin ennen sitä, kirjoitellaas vähän koiruus- juttuja pitkästä aikaa !
En tiedä, olenko koskaan maininnut täällä, että olen unelmoinut teettäväni Iidalla pentuja joku kaunis päivä ? En ainakaan itse muista kertoneeni, niin nytpähän kerron :)
Olemme siis päättäneet yrittää teetättää Iidalla pentuja. Olemme ehkä hieman myöhässä, koska Iida on jo 5-vuotias, mutta emme anna se häiritä ainakaan kovasti. Myöhässä lähinnä sen vuoksi, koska halusimme ennen pennutusta koiralle taakse todistuksia siitä, että hyvän perhekoiran ominaisuuden lisäksi - se pelaa metsällä myös edes kohtuullisesti. Iida on siis suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan risteytys, loistava perhe ja seurakoira mutta myös oiva metsästyskaveri. Vilkas koirus, joka tarvitsee aikaa, seuraa ja aktiviteetteja.
 |
| Iida pentuna kesällä 2008 |
Vaikka Iida on 5-vuotias, onse loistavassa kunnossa - leikkisä, eloisa ja jopa pentumainen. Sillä on taustallaan onnistuneita lintuhaukkuja ja sen peruskoulutus on kunnossa. Äärimmäisen hyväluontoinen, nöyrä ja kuuliainen, kaunis ja fyysisesti sopusuhtainen neiti. Mutta vaikka koira olisikin kunnossa, ollaan mietitty että kokeillaan astutusta vain tämänhetkisillä juoksuilla ja sitten ensi keväänä vielä. Jos pennutus ei onnistu, niin sitten niitä lapsukaisia ei ole välttämättä tarkoitus tullakaan.
 |
| Käyhän se pisteaita myös hyppytreeneihin ;) |
Nyt Iidalla on siis juoksut käynnissä, ja itseasiassa jo "kuumimmassa" vaiheessa tai jopa jo hieman laskemaan päin. Ne tulivat yllättäen hieman normaalia rytmiä aikaisemmin, mutta koska olin pennutusta jo ajatellut aiemmin, vahdin Iidan takapuolta jokapäivä vuodon alkamisen huomaamiseksi.
Olin jo aiemmin jutellut alustavasti työkaverini kanssa, jos teettäisimme pennut yhteistyössä heidän koiransa kanssa. Heillä on todella upea ja erityisen kiltti, kuuliainen suomenpystykorvauros "Topi". Sanat ei riitä oikeesti kuvailemaan tuota koiruutta <3 Itse vannoutuneena pystykorvaihmisenä olen suuresti kiintynyt nimenomaan suomenpystykorviin, olihan minun suuri rakkauteni Elsakin aikoinaan tämän rotuinen. Topi muistuttaa ulkonäöllisesti todella paljon Elsaa, se on ihanan punaturkkinen, siro - silmät niin isot ja vangitsevat. Luonteeltaan Topi on kuitenkin Luojan kiitos - kaikkea muuta mitä Elsa oli :D Vaikka Elsa olikin kiltti, oli se välillä äärimmäinen jääräpää eikä se ollut juurikaan nöyristelijä- tyyppi eli se oli myös muille koirille halutessaan hyvinkin äreä. Topi sen sijaan on niin kuuliainen, seurallinen ja hellyydenkipeä, etten ole samanlaista koiraa hetkeen nähnyt. Pysyy pihassa ja tottelee. Paras mahdollinen isukki meidän Iitan lapsukaisille.
Topi on ollut meillä kylässä sunnuntaista asti. Se on alusta asti ollut kuin kotonaan, ollut pihalla irrallaan meidän tyttöjen kanssa juoksentelemassa, nukkunut minun kainalossa sohvalla ja nauttinut saamastaan huomiosta. Naureskelinkin kaverilleni, etten taida enää antaa koiraa takaisin. Olen niin rakastunut <3
Topi ja Iida on saaneet olla kahdestaan tarhassa ja ollaan valtaosin pidetty Olga poissa niitten lemmen tieltä. Ehdin jo ounastella, että ensi kesänä täyttävällä Olgalla ei enää toisia juoksuja tälle vuodelle tule. Mutta kyllä se mummelikin virkistyi nuoren ja komean miehen nähdessään - ja näin alkoivat myös "Lihiksen" juoksut. Joten yritetään pitää Olgaa silmällä, ettei mummeli päästä Topia selkäänsä :D
Koska molemmat rakastavaisista ovat vielä kokemattomia näissä hommissa, oli alku vähän hakemista. Kuitenkin heti alusta alkaen olivat molemmat leikkisiä ja flirttiäkin heidän välillään oli kiitettävästi. Iida taisi pökitellä Topia ja välillä sulhon sihti oli hakusessa. Vaikka yritimme pitää koiria silmällä nähdäksemme, onnistuuko astuminen - voi olla, että meiltä jäi itse toteutus näkemättä tai sitten sitä ei edes ole tapahtunut. Joten nyt ei olla täysin varmoja onnistuiko astuttaminen, sen näkee pian sitten. Sovittiin kaverini kanssa, että Topi saa olla meillä kylässä niin pitkään kuin on vaan tarvis. Ja hyvä niin, useampi onnistunut astuminen takaa tiineyden paremin ja lisää pentueen kokoa, jolloin pennut ovat kuulema pienempiä ja helpompia synnyttää. Harkitsen vielä, että ultraanko Iidan tulevaisuudessa varmistaakseni tiineyden.
Kuitenkin, jos tosiaan pennutus ei onnistunut näiltä juoksuilta - kokeilemme vielä ensi keväänä kertaalleen. Nyt kuitenkin Iida ja Topi saavat vielä leikkiä keskenään ja katsellaan, tuottaako poikaystävän vierailu tulosta. Vaikkei pennutus onnistuisikaan, oli ilo saada noin ihana koira vieraaksi. Ja minä, ihan kuin olisin saanut palasen entistä koiraani hetkeksi syliini. Snif.
Tämmöisiä juttua täällä touhuillaan. Olen ollut muutenkin viime päivinä toiveikas tulevaisuuden suhteen ja olen saanut rukouksiini monta vastausta. On oikeasti mahtava huomata, että minunkin epätoivoisia huokauksia kuuntelee joku <3 Mutta niistä sitten lisää siinä syvällisemmässä postauksessa. Nyt hyvää torstai-iltaa ja muistakkee nyt hyvät immeiset osallistua arvontaan! :D Huomenna suoritan arvonnan iltasella.
Suukkoja !
<3 Henna
Ovatpa sulosia tapauksia nämä koiruudet :3
VastaaPoistaKiitoksia, ne on kyllä ihania <3
PoistaAika yllätyksen pistit, Henna! ;) mukava yllätys kumminkin ja toivottavasti se nyt onnistui. Tee pian ne haasteet, odotan innolla - etenkin sitä hevospainotteista haastetta. Uiuiuiiii, toivottavasti niitä pentuja tulisi!
VastaaPoista-neppis
hihi ninpä toivottavati kaikki meneepi hyvin ja silleen :) ja niinpä, miekii ootan että pääsen sitä heppahaastetta rustailemaan, se oli oikein kiva ! :)
PoistaToivottavasti ei jää tyhjäksi tai tule "valetiineeksi", meillä löytyy kokemuksesta cavalierillä.. ajattelitko mahdollisesti jättää pennut vai myytkö? Toivottavasti kaikki menee hyvin. <3
Poista-neppis
joo niitä sattuu tosi paljon, noita valeraskauksia- meillä on usein ollut niitä aina juoksujen jälkeen :(
PoistaPennuista yksi jää meille, narttua siis ensisijaisena toivotaan ja sitten yksi pentu menee kaverini luokse Topin kaveriksi :) loput sitten myydään, toivon mukaan löytyy vaan sellaiset kodit joihin voin ne hyvillä mielin myydä :)
Oiii että ihanaa pentuja:) Toivottavasti astutus onnistuisi ja teille tulisi ihania pystykorvan pentuja, ihana tuo iidan pentukuva <3 Voi että, meidän naapurilla oli melkein samannäköinen pystykorva Topi vuosia sitten kun oltiin siskoni kanssa pieniä ja laskettiin mäkeä, se tuli aina mukaan meidän mäenlaskuleikkeihin:) Nytten se on koirien taivaassa<3 Tuli niin se mieleen tuosta Topi koirasta!
VastaaPoistaNiinpä <3 moni pystäri on kyllä sellainen tyyppi, että sen muistaa koko loppuelämänsä. Minulla on vieläkin Elsan kuva kehyksissä piirongin päällä ja siinä vielä kaulapanta muistona myös. Ja Elsan kuolemasta tulee kohta 11 vuotta :(
PoistaVoi ei apua! Täällä on yksi erittäin suuren koiranpentukuumeen omaava lukija, jonka suosikkirotu on mikäs muukaan kuin pystykorva!! Mitenhän pysyn nahoissani, jos tänne ilmestyy kuvia pienistä punaisista karvapalloista?!
VastaaPoistaNimeomaan, en itsekkään meinaa kestää kun näen pystärin pentoja - onne jotain niin suloista että vähemmästäkin sekkoo <3 aaaaawwwws :D
Poistaniin pennuistahan tulisi silloin sekarotuisia? jos emä ei puhdas pystäri.
VastaaPoistaja aika vanha on kyllä oikeesti ensisynnyttäjäksi mutta jokainen tyylillään ;)
Niin totta, niin kyllä pennuista tulisi sekarotuisia niin kuin iidakin on :) Mutta jos tunnet metästys- koirarotuja, niin tiedät että suomen ja pohjanpystikset ovat sukulaisrotuja keskenään ja samaan käyttötarkoitukseen jalostettu. Ainut ero on, että useimpien puhtaiden suomenpystykorvien geeneissä kulkee kaatumataudin eli koirien epilepsian alttius, eli risteyttäminen perusterveemmällä sukulaisrodulla voi mahdollisesti taata myös terveemmät geenit.
PoistaIidahan oli vahinkopentueesta, mutta minulle todellinen löytö aikoinaan, kun etsin nimeomaan pystykorva-sekoitusta, vähän niin kuin vanhempi koiramme Olgakin on. Iida oli meille lottovoitto, sillä mikäs sen parempi sekoitus on kuin että sellaiset rodut, joilla on sama käyttötarkoitus, rakenne ja ulkonäkö muutenkin samankaltainen. Ja iida on ollut todella terve koira.
Nyt tällähetkellähän juuri nämä risteytykset ovat kovassa huudossa metsämiesten keskuudessa, joten uskon että mahdollisesta pentueesta pennut saavat kyllä kodin ja aion pitää huolen että hyvät /asianmukaiset kodit saavatkin :) Itsellemmehän meille jäisi yksi pennuista ja yksi menisi isänsä luokse :) Toivotaan siis että jos nyt edes pennutus onnistuu, menisi kaikki hyvin ja pennut olisivat terveitä. Koskaan en kuitenkaan voi vannoa, että kaikki menisi putkeen, koska onhan jokaisessa asiassa riskinsä eikä kukaan voi 100 % varmuudella todeta että kaikki menis aina putkeen, olkoon sitten koirat seropeja tai puhtaita. Onneksi kuitenkin omistan maalaisjärjen ja osaan konsultoida eläinlääkäriä matkan aikana ja etenkin synnytyksen yhteydessä / jälkitarkastuksen merkeissä :)
Kaunis idea tehdä pentuja, pienet pirun sarvet tulee päähän usein minulle sekarotuisten pennutuksista.. Onko vanhempia mitenkään terveys tutkittu? ja astusta pitäisi valvoa. uros jää kiinni narttuun ja jos narttu pyrkii pakoon niin tämä on todella kivuliasta urokselle.
VastaaPoistaEn sano tätä ilkeyttäni, tykkään blogistasi ja sinusta persoonana, mutta tuntuu että kauhean kevyesti suhtaudut vastulliseen hommaan.
Hah hah, kuulisitpa meidän koiran pennutuksesta. Se hankki sulhon ihan itse naapurista ja pyöräytti 6 tervettä upeaa pentua. Sekarotuiset on muuten kaikista terveimpiä, molempien vanhempien paremmat geenit peittävät heikkoja geenejä, joten monet rotusairaudet jäävät pois.
PoistaYlempi anonyymi, elä hättäile - en ottanut tätä pahalla, päinvastoin kuule :) on kiva että aihe nostattaa mukavaa keskustelua ja mielipiteitten vaihtoa :)
PoistaSe toisaalta on jännä yleistys, että sekarotuiset on jotenkin sairaampia kuin puhtaat. Itse kun uskallan nimeomaan väittää ja muutkin ovat todenneet, että sekarotuiset ovat nimeomaan terveempiä juurikin sen takia ettei niitä oli liikaa jalostettu. Tietysti on poikkeuksia esim. tapauksissa, joissa koirat ovat hyvin eri kokoisia / rakenteisia ja muutenkin rotuina hyvin sairaita jo muutenkin.
Tuossa jo edelliseen kommenttiin vastasinkin että suomenpystis ja pohjanpystis ovat niin samankaltaisia, hyvin alkukantaisia ja vähän jalostettuja koirarotuja, että uskaltaisin sanoa että risteytys on suorastaan loistava ! ja koska nimeomaan puhtaiden suomepystykorvien geeneissä kulkee epilepsia-alttius, on riski pienempi saada se kun on ristyämästä kyse.
Iida on ollut kyllä todella terve ja eloisa koko ikänsä ajan, ja on lisäksi huippukunnossa oleva koira. Että lähtötaso pennutukseen kokemattomuudesta huolimatta on kyllä ihan hyvä ja jos iida tulisikin tiineeksi, seuraan ja pidän siitä huolen kyllä parhaani mukaan ja konsultoin kyllä eläinlääkäriä hyvinkin herkästi :)
Ja kyllä, olen seurannut toki koirien touhuja varsinkin päiväsaikaan, mutten tietenkään voi rampata ulko-ovella jatkuvasti kyttäämässä, että saavat myös olla rauhassa ja ettei niiden puuhat keskeydy :) Molemmat kun ovat niin seurallisia ja ihmisten perään.
Luin tuota postaustani vähän tarkemmin läpi ja totesin itsekin, että annoin ehkä vähän kevynkenkäisen kuvan koko projektista, eihän se sitä tosiaankaan ole ja otan tämän kyllä vakavasti :) Olen perehtynyt paljon hommaan ja hankin tietoa koko ajan lisää. Olen muutenkin sellainen ihminen, että kun on elukoista tai jostain tärkeästä kyse - teen sen huolella ja suurella sydämellä. Minut paremmin tuntevat tietävät, että olen oikea ennakoimisen ja suunniittelun mestari näissä, paskahousukin jopa suoraan sanottuna :DD
Mutta kiitos hei sulle tosi hyvästä kommentista ja ennen kaikkee huolenpidostasi! :))
Musta on ylipäätään hieman hassua arvioida koirien tervettä sillä, onko ne puhdasrotuisia vaiko sekarotuisia. Totta sinänsä, että tietyissä roduissa samat ongelmat jyllää joskus kaikissa yksilöissä, mutta ei kukaan sano, etteikö myös sekarotuinen voisi olla "maanantaikappale" ja omata hieman huonoja puolia cocktailinsa useammasta rodusta, noin periaatteessa.
PoistaMulle itselleni henkilökohtaisesti on tärkeää tietää, että koirani vanhemmat on terveystarkastettu, mutta en oleta, että kaikille asia olisi ihan niin. Joillekin tärkeää on se, että tuntee koiran vanhemmat, ne ovat tuttuja elikoita, joiden haluaa jatkavan elämäänsä pennussa. Monet ottavat myös löytökoiria ulkomailta, eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, mutta itselleni tieto koiran suvusta, sukulaisten luonteesta ja pentuoloista merkitsee melkoisen paljon. Hylättyjä koiria on kuitenkin Suomessakin paljon, hieman hassua roudata niitä tänne toisaalta.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos koiria tietoisesti astuttaa, olisi niiden touhuja oikeasti ihan hyvä valvoa, ettei käy pahasti. Se, että vahinkopennut pyörähtävät maailmaan terveinä ja vanhemmatkin ovat ehjinä, on hieno juttu, mutta kyllä homman perään olisi hieman syytä katsoa, jos leikkiin lähtee.
Tottakai tässä ihan järjellä mukana ollaan, koirista pidetään huoli ja niitten touhuja seuraillaan kyllä vaikken olekaan istumassa koiratarhan edessä 24/7 :) minut jos tuntee yhtään paremmin niin tietää, miten huolehtivainen olen koiristani :) toki en ehkä ole niin tarkka joistakin muista asioista joista ehkä joku toinen on ja minullakin olis varmasti parannettavaa monessakin suhteessa... mutta se on sitä erilaisuutta :) Mutta kuitenkin, en ole mitenkään huolimattomalla meinigillä tässä liikenteessä :)
Poistavoi että! Pidän kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että astutus onnistuisi ja saisitte terveen ja rodunomaisen pentueen!
VastaaPoistaLuotto minulla ainakin on täysin sen suhteen, että pidät kyllä huolen asioista mihin ryhdyt! Tsemit! <3
kiitoksia ihanainen luottamuksesta ja tsempeistä! <3 jospa kaikki menis niin kuin on tarkoitettu <3
PoistaVoi juku miten söpöjä koiria! Aaaw toivottavasti nähdään täällä blogissa myöhemmin kuvia ihanista koiranpennuista <3
VastaaPoistakiitos, niin toivon minäkin <3 koiruudet ovat kyllä parhautta <3
PoistaMeilläkin astutettiin meiän pystykorvanarttu muutama päivä sitten. Ekat omat pennut ja ihan superjännää. Toivottavasti teillä onnistuu pennuttaminen! :) Ja hauska sattuma muuten, meilläkin pentujen (sikälimikäli koira tulee tiineeks) isän nimi on Topi :D
VastaaPoistaHeheh hauska sattuma! tsemppiä teillekin pentu-projektiin ! :)
PoistaOnko nää siis tutkittuja vanhemmat kun sanoit et on terveitä? :)
VastaaPoistaei ole tutkittuja, joten en voi varmuudeksi sitä väittää :) mutta sen verran mitä noita itse katsonut ja maalaisjärkeä käyttänyt niin uskallan väittää että ovat aika terveitä, mutta toki en varmuudeksi voi väittää :)
PoistaTutkitutetaanko tälläisten koirarotujen lonkkia muuten normaalisti? Meidän Petralla on D-lonkat ja ne estää esim. pennuttamisen. Hyvä jos jollain on silmää koiran terveydelle, mutta itse näin ensimmäisen kerran Petrasta sen ollessa 10-vuotias, että lonkissa joku mättää. Lonkkajututhan on periytyviä ja mitä enemmän huonolonkkaisia pennuttaa, sitä aikaisemmin lonkkaviat tulevat esiin. Sindyllä taasen on suvussa epilepsiariski, joten siksi sitäkään ei ole pennutettu.
PoistaPahaksihan terveystutkimukset eivät olisi koirille ikinä, mutta jokainen tuntee koiransa parhaiten ja toki toivomme, että Iita olis terve niin kuin olis sulhokin ja myöskin terveät pennut <3
Kyllähän niitä toki tutkitutetaan ihan samalla tavalla kuin muitakin rotuja - ainakin arvelisin niin. Varsinkin tuolla jalostus /kennelpuolella niin kuin useasti siellä niitä geenejä ja muita tutkitaan tarkemmin, siellä kun pyritään saamaan niitä meriittejä muoto- sekä käyttövalioina.. Mutta toki varmaski en voi väittää koska en ole kennelhommissa mukana ollut ja kasvattajiakin on monenlaisia :)
Poistatoki 10 vuoden aikana lonkissa tapahtuu paljonkin muutoksia ihan jo alunperin lonkistakin suht. terveelläkin koiralla :) Mutta näitähän ei voi yleistää missään nimessä eikä ketään tai mitään rotua leimata yhden tapauksen vuoksi :) nämä on vähän kimuratteja juttuja kun rodut on niin erilaisia yms.. Kun toisia koiria on jalostettu paljon enemmän kuin toisia, sillä on tosi iso merkitys sille miten paljon sairauksia koirilla esiintyy.
Pystykorva on todella alkukantainen ja terve rotu. Kuitenkaan en itse esimerkiksi halunnut ostaa kennelistä pystykorvaa, koska siellä nimeomaan niitäkin on nykyään jo jalosteltu mielestäni liikaa, vaikkei se on kyllä hyvin vähäistä verrattuna kymmeniin muihin pidemmälle jalostettuihin koirarotuihin.
Niin eipähän nuo tutkimukset olis pahasta ja aion pennut tarkistuttaa kyllä ennen myyntiä jos sellaisia edes tullee :) Katsotaan miten käypi, jännäillään sitä ja kaikkee tulevaa :) Kiitos tsempeistä <3