Reissumiehen rupiset riimit

Huhheijakkaa, mikä viikonloppu!  Olen ihan naatti vieläkin, onnekseni saanut lorvailla viime päivät ja kerätä hieman voimia. Olen ollut vähän flunssainenkin ja tukkoinen, mutta en sen isommin kuitenkaan onneksi kipeänä.

Viikonloppureissumme etelä-suomeen käynnistyi varhain lauantai-aamuna 6:15, kun oltiin pakkailtu kamppeet autoon, valmisteltu Onni matkaan ja hoidettu hepat.   Hepoista sen verran , että ne olivat koko viikonlopun ulkona ympäri vuorokauden, mikä minusta tuntui alkuun ajateltuna kieltämättä heitteillejätöltä.  Mutta hyvin ne olivat voineet loimet selässään ja pyöröpaalista heiniä mielin määrin mussuttaessaan. Ne olivat ulkona siksi, etten kehdannut pyytää ystäviäni siivoamaan karsinoita, koska olen ollut viime aikoinan aika paljon reissussa ja jatkuvalla syötöllä hoidattaminen toisilla herättää syyllisyyttä minussa.   Onneksi Kuskon vuokraaja hoiti pollet enemmän kuin mielellään ja itsekin tarjoutui niitä viemään sisälle/ulos. Mutta minun päätökseni vuoksi pidettiin ne ulkosalla,  hän kävi vain antamassa rehut sekä tarkistamassa vedet ja että kaikki muutenkin on kunnossa. 

Vanha kuva, mutta tilanne täysin sama.

Vaikka tilanne tuntui aluksi ahdistavalta ja olin pahoillani asian kokonaisuudesta - päätös jättää pollet ulos oli hyvä.  Ne ovat kesäkengissään joutuneet viettämään lomaa ja siksi Karisma olisi potkinut turhautuessaan seiniä aivan pelottavan paljon. Se tekee niin aina, kun on viettänyt vapaapäivän tai oman mielestään muutaman liikaa.  Joten hevoset saivat kuitenkin ulkoilla, vaikka muuten joutuvat lomailemaan.  Molemmat ovat todella kärttyisiä ja turhautuneen oloisia kun joutuuvat seisoskelemaan, mutta osaavat onneksi kävellä ja juoksennella tarhassa omatoimisesti. Kunhan vaan eivät teloisi itseään liukastellessaan. Onneksi näillä näkymin saan hepat uusiin ja tällä kertaa talvikenkiin ensi viikon alusta ja sitten taas päästään asian ytimeen.  Lisäksi iskä on tulossa levittelemään kivituhkat pian. Kunhan paikat hieman kuivuvat. Sitten, kun kentän pintamatskut on sekoiteltu ja lanattu,  päästään aitamaan kenttä vihdoin ja viimenkin ehkäpä kokeilemaan sitä.  Huoh, en jaksaisi enää odotella.

Mutta palataanpas taas  itse postauksen tarinaan eli viikonloppuun. Lähdimme lauantai-aamuna hyvissä ajoin ajelemaan kohti Helsinkiä, mutta silti meinasi tulla hieman kiire.  Ehdittiin kuitenkin paikalle herttoniemen kirkkoon, jossa olivat siskoni pienen pojan ristiäiset.  Oli kyllä kaunis tilaisuus ja ihanat juhlat muutenkin. Näin paljon tuttuja kasvoja ja lisäksi tapasin henkilöitä, jotka olen halunnut tavata. Ristiäisten jälkeen kävimme vielä jatkoilla siskoni luona ja otettiin kuvia söpöistä serkuksista.

Tätin sylissä  <3

Mummi ja Ukki <3

Maailman komein kummi ja enomies ! <3

Komistukset! <3

Iltasella suunnattiin Kimin ja Onskan kanssa kohti Vantaata, Kaktun ja Teemun luokse.  Vaikka jälleennäkeminen oli onnellinen ja riemuikas, oltiin kaikki ihan nuupahtaneita. Kaktu oli ollut työporukan kesken risteilemässä yönseudun ja palannut juuri kotiinsa, me aloitettu reissaaminen varhain aamusta ja sen vuoksi nuutuneita.  Ilta menikin seesteisesti kahvitellessa ja rupatellessa - tosin mikäs sen mukavampaa hyvässä seurassa.  Vaikka oltiin tosi väsyjä, niin silti monestakin eri syystä kukaan ei oikein saanut unta seuraavana yönä ja sunnuntai aamu valkeni sitten tokkuraisissa tunnelmissa. Olimme Kaktun kanssa ihan pökeryksissä molemmat,  hihiteltiin vaan ja puhuttiin sekavia. Välillä oltiin taas ihan ku kuolleita lahnoja.

Oli meissä kuitenkin sen verran vielä eloa,  että jaksettiin käydä kiertelemässä femma-torilla, eräällä isolla kirppiksellä, josta löydettiinkin Kaken kanssa kaikkea kivaa. Minä Onnille pari tosi kivaa bodya, itselleni mm. topin sekä kumpparit ja muuta kaikkea kivaa sisutushärpäkettä.   Mulla on nyt joku hirvee sisustusvimma menossa, eikä siitä tulis mitään jos kaikki pitäis ostella uutena. Onneksi on kirpparit <3

Sunnuntai iltapäivästä suunnattiin tallille. Meille sattui aivan uskomattoman ihanat ilmat ratsastella viikonlopun aikana mahtavilla seuduilla  Talli oli mielettömän kiva, kodikas ja porukka tosi mukavan oloista. Pakkanen oli kovettanut kentän ja peltokin oli hieman liukas, joten ratsastelu Futuralla oli käynti-ravi painotteista, kevyttä työskentelyä.  Se sopi minulle, sillä tunsin itseni aika heikoksi ja kieltämättä myös vähän pelkurimaiseksi.  Sen olen itsessäni viime vuosina huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen ja nyt varsinkin kun minusta on tullut äiti, olen todella ennakoiva ja varovainen oikeastaan kaikessa mitä teen - en siis pelkästään heppojen kanssa. 

Nyt taas poikkesin aiheesta, joten jatketaan.  Futura on aivan ihana ja upee hepoinen, ja myös sellainen turistiaasi niin kuin Kake videossamme mainitsikin. Se puksutti nätisti eteenpäin, vaikka toki ihmetteli alkuun vierasta ja huomattavasti painavampaa ratsastajaa. Minusta itsestäni tuntui lähes koko ajan, että olen Futumuksen selässä kuin ylipainoinen Liisa Ihmemaassa, enkä osaa ratsastaa sillä ollenkaan.  Istuntani luuhistui koko ajan vieraassa satulassa, pompin miten sattuu, jalat harottaa ja muutenkaan en oikein osannut keskittyä.  En ole ratsastajana mikään erityisen hyvä. Tai no jos nätimmin sanon - olen kehityskelpoinen yksilö jossa on paljon hiottavaa.  Omillani osaan toki ratsastaa, niin kuin jokainen omalla hevosellaan, mutta muitten hevosilla en ole kovinkaan erikoinen osaaja. Minun valituksistani huolimatta Kaktu kuitenkin vakuutteli menon olevan ihan hyvännäköistä, joten se kelpasi myös minulle :) Ja kun videot jälkeenpäin näin, oli meno parempaa mitä itse selässä kuvittelin.

Futumus maximus <3

:E

Sunnuntai-iltana käytiin ajelemassa  ja kävimme eräällä kalliolla katselemassa, kun laskeutuvat lentokoneet lipuvat meidän ylitsemme. Olin käynyt kyseisellä kalliolla 10 vuotta sitten aiemmin, kun olin lähdössä englantiin työharjoitteluun.  Joten oli kiva palata sinne vuosien jälkeen ja tällaiselle kellarissa kasvaneelle maailaisjuntille oli jo lentokoneen näkeminen läheltä oikeeta extreemiä. Heh heh.

Maanantaina koitti kotiinpaluun aika. Sitä ennen ehdittiin vielä käydä aamusta tallilla  ja saatiin kuin tilauksesta hevonen lainaan, joka mahdollisti yhteisen maastolenkin. Sain lainata aivan ihanaa vanhempaa herrasmiestä, lv-ruuna "Einoa", joka oli oikein passeli heppa tällaiselle rauhaa rakastavalle tätiratsastelijalle. Koska tiet olivat jäässä ja pollet vielä kesäkengässä, käytiin rauhallinen köpsyttelylenkki upeissa maisemissa. Oli kyllä ihanata, kiitos vielä supersuloista Einoa lainanneelle ihanalle omistajalle! <3

Ennen kotimatkan aloittamista meillä oli pieni auto-episoodi vielä edessämme.  Meidän upeenmahtava skoodamme ei lähtenytkään käyntiin ja Teemun startatessa oman autonsa antaakseen meille siitä virtaa, se ei puolestaan liikahtanutkaan - kytkin oli hajonnut. Ainut toimiva kosla pihassa oli Kaken uskollinen peltipurkki, joka monen eri kommelluksen jälkeen selvisi hengissä antamaan meidän autollemme virtaa.  Kyllä nauratti niin, että meinas tulla pissit housuun.   Kannattaa hei katsoa toi videopostaus, niin saatte paljon paremmin tästä tekstistä selkoa, sillä en kehtaa kaikkea pilkuntarkasti selittää - tästä postauksesta tulis muuten ihan romaani. 

Kun saatiin meidän auto käyntiin, lähdettiin vielä käymään ostoksissa Jumbossa ja siellä syömässä. Oli iltapäivä, kun päästiin aloittamaan kotimatka ja koska matkalla pysähdyimme käymään sekä Kimmon siskon luona Mikkelissä sekä ystäväni Lauran luona Varkaudessa - oli iltamyöhä kun kurvattiin kotipihaan.  Väsyneinä mutta onnellisina <3

Olin reissusta tosi tyytyväinen ja latautunut - ainakin henkisesti. Rättiväsyneitä oltiin kyllä koko porukka ja ollaan vieläkin - mutta mikä tärkeintä,  hymyssäsuin olen saanut olla viime päivät.  Se on sitä aitoa hymyä pitkään aikaan. Olen naureskellut itsekseni meidän toilailuille ja katsellut videopostausta naama krampaten nauramisesta. Sitä se teettää, rakkaitten kasvojen näkeminen ja yhteinen aika. Joten kiitos rakkaat, kaikki te joita näin viikonlopun aikana. Myös kotimatkan rakkaat.  Voi kun nähtäisiin useammin <3

Nyt ollaan vesisateitten vuoksi lorvailtu kotosalla sisällä löhöillen ja minäkin jopa otin päiväunet toissapäivänä ja muutenkin olen nukkunut pidempää aamuisin.  Eilen katsottiin kullan kanssa leffa yhdessä (21 tapaa pilata avioliitto, mikä sopinee aiheeseen )  ja annettiin toisillemme aikaa.  Nämä reissut,  hevosten kengättömyys ja  paskat ilmat tulivat kuin tilauksesta, sillä olin niin lopen uupunut ja kyllästynyt kaikkeen suorittamiseen. Sain vaihtelua elämääni ja sillä jaksan taas eteenpäin.  Vielä ajattelimme käydä pienen reissun viikonloppuna Kiuruvedellä, jospa päästäisiin vähän jänismetsälle serkkuni ajurin Rollen kanssa.  Sitten olen valmis rauhoittumaan taas tänne kotiin askareitteni pariin ja taas reenailemaan hepojen kanssa,  näkemään ystäviäni.   Loma antaa taas tsemppiä ja jopa ikäväntunnetta normaaliin elämään.  Tämä oli hieno karkureissu mulle pois omista kuvioistani ja olen valmis palaamaan kotiini.

Reissussa rähjääntyneet päiväunilla  <3

Huomenna taas liikenteeseen, sitten kiitos riittää - mun reissut vähäksi aikaa tehty. Palataan arkeen ja vaikka hullulta kuulostaa,  käteni syyhyävät ja hamuavat jo haravan vartta jotta pääsisin haravoimaan pihan ja laittamaan systeemit talveteloille.  Nyt tämä lähtee pakkaileen kamoja ja pian postailen vihdoin muistakin aiheista kuin pelkästään tarinoita reissuistani. Hyvää viikonloppua mussukat!

<3 Henna