Viikon suunnitelmia!

Moikka!  Ajattelin pikaisesti tulla postaamaan vähän tulevan vapaa-viikon suunnitelmista.  En tosiaankaan tiedä, mitkä näistä toteutuu sillä voinnin mukaan tässä vaiheessa porhalletaan eteenpäin.

Yöviikko vetelee viimeisiään, ja siltä kyllä tuntuukin kroppani joka solussa.   Tänään minulla oli väsähtänyt hapitus jo kotosalla, mutta halusin vielä sitkeästi tulla töihin, kun kerran viimeinen yö on vaan jäljellä. Töihin tulessani minua alkoi väsyttää entisestään tai no oloni oli enemmän ehkä sellainen nuutunut ja pökkeröinen.  Yöviikko tekee aina tehtävänsä, olit sitten raskaana tai et.  Noh, päätin olla reipas ja tehdä mahdollisimman paljon hommia valmiiksi jo heti illasta, ne mitkä vaan pystyn siinä vaiheessa tekemään.

Oloni hieman virkistyi ja nyt hörpin kahvetta ja postaan tänne. Ei tässä postauksessa ole mitään sen isompaa ajatusta takana, mutta ajattelin ilmoitella tulevan viikon suunnitelmista hieman.

Huomenna meillä oli tarkoitus lähteä ystäväni kanssa naapuriin kentälle pörräämään pitkästä aikaa.  Kuitenkin, jos oloni on huomenna yhtään tätä vastavaa, jään kotiin nukkumaan. Jos näin käy, rakas Jenna lupasi lenkittää Vusen itsekseen <3   Katsotaan nyt kuitenkin, mitkä on fiilikset huomenissa. En kuitenkaan koe olevani missään parhaimmassa iskussa, joten jos en huomenna pääse kentälle, on ainakin perantaina sitten tarkoitus kenttä-treenailla ihan ajan, ja ajatuksen kanssa. Ja paremmin levänneenä ehkä.  Jospa saisin vielä Kimmon suostuteltua mukaamme kamera-mieheksi.

Kentällä viime talvena

 Olisi jo korkea aika päästä vähän enemmän järjen kanssa tuuppailemaan, sillä olen käynyt viimeksi kentällä kesäkuussa, kun ystäväni Kaktu oli meillä vierailulla. Palaisin niin halusta päästä vähän ottamaan laukkaa pidempiä pätkiä ympyröillä, mitä maastossa on pyräyksiä mäkien päälle tehty.  Saas nyt vaan nähdä, miten homma toimii pidemmän tauon jälkeen ja uskallanko edes ympyrällä laukkailla tässä tilassa. 

Torstaina minulla olisi ajatus lähteä Kuopioon vähän shoppailemaan, jos vaan vointini ja lantion kivut sen sallii.  En edes muista, milloin olisin lähtenyt kävelemään kaupungille kiertelemään kirppareita tai vaatekauppoja.  Nyt kuitenkin ajatuksena on ostaa parit paksummat legginssit talveksi,   ehkä joku nätti mammatunika/mekko  ja sitten talveksi uudet kengät.  Ja tiedä vaikka kirppareilta löytyisi jotain kivaa.  Jos käyttäisin myös saappaitani suutarin pakeilla, ehkäpä korjaisi tuon saappaani vetoketjun.  Olo on ollut  ratsastaessa niin alaston, kun ei ole ollut saappaita jalassa.  Muodottomat kumpparin-lutterot ei oikein ainakaan edistä jalkojen joskus niin harottavaa asentoa.

Kuopiossa olisi tarkoitus nähdä myös muutamia ystäviä ja istuskella kahvilassa. Minulla on ikävä niitä aikoja, kun istuttiin rakkaiden kanssa kuppiloissa ja ravintoloissa syömässä tai kahvittelemassa ja muuten vain turisemassa.  Saati sitten yöllisiä lenkkejä katuvalojen loisteessa kera syvällisten keskustelujen.   Ajatuskin ystävyksistä hämärässä kuppilassa parantamassa maailmaa tuntuu jotenkin niin juhlalliselta, että aion panostaa ulkonäkööni kaupunkiin lähtiessäni :) Saas nähdä, jääkö kaunistautuminen vain yritykseksi.

Joskus olen ollut sievä

Viikonlopun aion lussutella kotosalla, ehkä vähän touhuilla pihalla ja viettää aikaa muittenkin lemmikkien, kuin hevosten kanssa.  Jospa sitä ehtisi muutakin elämää elämään. Pikkupaaleja pitäisi hakea, kuten myös puruja.   Lisäksi ystäväni tulee piipahtamaan meillä lauantaina.

Heinistä ja puruista puheenollen, olen tekemässä isompaa postausta nimeltään " Taimiston tallin talous-laskentaa"  - missä laskeskelen kuluja, mitä minulle koituu kahdesta hevosesta omassa pihassa. Vaikka postaus on jo nyt tosi pitkä, tarvitsee se vielä lisää tutkimusta ja myös kuva-materiaalia!   Mutta semmoinen on jokatapauksessa piakkoin tulossa.  Työn ja ajan määräähän ei voi laskea rahallisesti, vaikka sen mieluusti tekisin - sitäkin kun kuluu ihan mahottomasti ja tuntuu välillä isommalta pahalta, kuin rahan meno.

Tähän se aika menee ;)

  Mutta nyt hörpin jo kylmettyneen kahvini loppuun ja jatkan töitäni!  Oloni on paljon virkeämpi, mitä töihin tullessa - onneksi !

Hyvää viikkoa teille kaikille mussukoille!

<3 Henna

Päivän tunnelmat biisin muodossa

Vaikka tietäisi pääsky pesässänsä
syksyn tuuliin poikaset menettävänsä
Niin siksikö niitä se lentoon ei opettaisi
Noista hetkistä nauttia saisi - ja rakastaisi

Vaikka tietäisi koivu oksiltansa
kesän jälkeen nuo lehvät kadottavansa
Niin siksikö keväin se lehtiin ei puhkeasi
Suven tuulessa huojua saisi - ja rakastaisi

Tuon kasvun haikean tuskan
Senkö antaisin pois?
Eihän kukkia ruskan, vielä keväällä poimia vois
Muun vaikka pois unohtaisin, säilyy haaveeni tuo
Jospa rinnallas saisin, värit syksyn vain kokea nuo

Vaikka tietäisi tähti radallansa
päivän koitteessa jälleen kalpenevansa
Niin siksikö pakkasyöhön se ei kimaltaisi
Revontulia sytyttää saisi- vaan katoaisi

Tuon kasvun haikean tuskan
Senkö antaisin pois?
Eihän kukkia ruskan, vielä keväällä poimia vois
Muun vaikka pois unohtaisin, säilyy haaveeni tuo
Jospa rinnallas saisin, värit syksyn vain kokea nuo

Tuon kasvun haikean tuskan
Senkö antaisin pois?
Eihän kukkia ruskan, vielä keväällä poimia vois

Anneli Saaristo - Ruskan värit

<3 Henna 

Haastepostaus 2 : Ajatuksia hevostelusta

Sain ystävältäni Lauralta haasteen. Tattista vaan stoverille <3  Elikkäs melkein samalla pohjalla mennään, eli 11 kysymystä on vastattavana.  Tällä kertaa kuitenkin laistan haasteen vastuusta, enkä aseta kenellekkään kysymyksiä :)  Vastaan vain kysymyksiin tällä kertaa mutta voi olla, että tekstiä tuloo taas kumman pitkästi :D

Mikä hevonen on ollut sinulle kaikista läheisin?

Minun on hyvin vaikea kyllä päättää tätä Kuskon sekä Karisman välillä, sillä molemmista on tullut minulle äärimmäisen tärkeitä omalla tavallaan.  Kuskon kuntoutus-prosessi on saanut minut kasvattamaan itselleni kurinalaisuuden säännöllisten lenkkien suhteen ja Karisman psyykkeen eheyttäminen on taas opettanut minulle hermojen hallintaa ja oman mielen rauhoittamista tiukoissakin tilanteissa. Kaiken lisäksi olen ammentanut itselleni jostain sitkeyttä nousta satulaan vaikeuksista huolimatta ja pitämään yritystä yllä epäonnistuneista treeneistä sen enempää lannistumatta.  Nyt alan viimeistään tajuamaan molempien kohdalla,   miten oma sitkeys ja kurinalaisuus on palkittu hevosten kanssa.

Kusko maaliskuu 2010

Kusko maaliskuu 2011

Karisma kesäkuu 2011

Karisma lokakuu 2012

 Millainen hevonen on mielestäsi hyvä/huono ratsastaa?

Hyvä hevonen on ehdottomasti omalla moottorilla kulkeva, itseään ryhdikkäästi kantava, elastinen, yritteliäs ja sitkeä hevonen.  Sellainen, joka yrittää parhaansa ihmisen eteen ja on herkkä, kuuliainen avuille. Myös sellainen hevonen, mikä ei anna ilmaiseksi asioita, on mielestäni hyvä. Sellainen, joka ei anna ihmisen ratsastaa ns. kädellä, vaan vaatii kunnollisen istunnan käytön kulkeakseen oikeinpäin ja  käyttäen takapäätään kunnolla läpi selän.  Hevosella pitää olla jokin ässä hihassa eikä se saa olla luonteeltaan mikään lapamato.  Kiltti ja nöyrä ihmistä kohtaan, mutta kuitenkin myös pilkettä silmäkulmassa. Ja energiaa!

Pidän muutenkin hyvin erilaisista hevosista.  Rakastan hevosia, joilla voi lussutella rauhallisesti maastossa ilman satulaa ilman sen enempää ajattelemista ja sitten myös sellaisia, joitten kanssa saa oikeasti tehdä töitä tyyliin "veren maku suussa" ja pääsee itse kehittymään yhdessä hevosen kanssa. 

Huono hevonen on sitten melkeinpä edellä mainitun vastakohta.  Jäykkä, vastaan-hangoitteleva, pukitteleva, inahteleva, kuolaimeen pureva ja ryöstävä tai sitten toisessa ääripäässä laiska ja avuille hidas hevonen.  En voi sietää eteenpäinpotkittavia hevosia,  saati sitten salamannopeasti ryöstäviä tai muuten huonosti käyttäytyviä yksilöitä. Tulta saa hevosessa olla, mutta se ei saa hyppiä ihmisen silmille.   Mutta sekin on ihan ratsastajasta kiinni. Moni hevonen huomaa helposti ihmisestä, milloin voi kokeilla viilata ratsastajaa linssiin joko ylenpalttisellä kyttäilyllä maastossa, ryöstämällä tai sitten laiskottelemalla, kun esim. ratsastetaan "johdonmukaisemmin".  Moni hyväkin hevonen menee ns. pilalle väärälaisella ratsastuksella tai ratsastuksen puutteesta. Jos hevonen on huono ratsastaa, voi hevosen terveyden tarkkailun lisäksi katsoa myös peiliin ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin, jotta hevonen olisi toisenlainen.   Se vaatii paljon itsetutkiskelua, kurinalaisuutta ja sitkeyttä ihmiseltä itseltään.

Mitä arvostat hevosessa?

Ehdottomasti sen arvaamatonta luonnetta ja kokoa.  Että saat fyysisisen ja psyykkisen kontaktin isoon ja ajoittain hyvinkin herkästi pelästyvään tai hermostuvaan saaliseläimeen.  Se kyllä halutessaan kuskailee sinua, sillä voimassa se päihittää sinut 100 - 0 .  Mutta oikeanlaisella kehonkielen sekä henkisen ylivallan käytöllä saat hevosen rauhoittumaan tiukissakin tilanteissa ja saat sen luottamaan sinuun ja etenemään peloistaan huolimatta. 

Oletko tyytyväinen omiin taitoisihisi? Haluaisitko kehittää jotain osa-aluetta?

No en todellakaan ole :D  Olen niin lapsenkengissä monessakin asiassa.  Olen toki kehittynyt viime vuosien aikana paljon, mutta varmasti hyvässä valmennuksessa olisin jo varmasti paljon pidemmällä. Mutta ns. "itseoppineeksi"  olen kehittymisprosessissani tehnyt ihan kohtuu kivan työn.     

Kehittää haluaisin ehdottomasti vielä istuntaani, mikä onkin ollut työn alla jo useamman vuoden.  Ennen ryhti oli heikoin kohtani, nyt ne sitten taitaa olla jalat :D  Tosin Kaaman satula on niin hyvä istua, että sen avulla on hyvät mahdollisuudet hioa istuntaa.  En osaa yhtään sen tarkemmin sanoa, koska minulla ei ole usein mahdollisuutta ihmiseen joka kertoisi minulle, mikä mättää.  Onneksi kokeneempi ystäväni on joskus jotain vinkkejä mulle heitellyt, joita arvostan kovasti :)

 Oletko tavoitteellinen ratsastaja?

Riippuu mitä tavoitteellisuudella tarkoitetaan.  En tavoittele kilpailuihin (toistaiseksi),   mutta olen alkanut pikkuhiljaa uskoa, että minusta olisi jopa joskus sinne jonkun kymmenien vuosien päästä :D   Joku raviohjelma olisi kiva joskus käydä ratsastamassa läpi, ihan jo vain oman kisa-pelon voittamisen vuoksi.  Mutta saas nähdä, elämä ja ajatukset muuttuvat ajan myötä. Vielä vuonna 2008 ajattelin lussutelevani ilman satulaa ilman sen suurempia tavoitteita, nyt olen innostunut kehittämään itseäni ja asettamaan itselleni ihan pikkiriikkisiä tavoitteita,  joita hiomalla hiljaa hyvä tulee.

  Oletko saavuttanut kaiken haluamasi?

Uskon vahvasti, etten ole.  En kyllä tosin edes vielä tarkemmin tiedä, mitä haluan.  Kenttä olis hyvä saada valmiiksi ja sinne sitten jossain vaiheessa jotain kalustoa, niin voisi taas maustaa tätä harrastusta jollain tavalla lisää :)

 Haluaisitko joskus oman tallin? Miksi?

Oma talli on jo ja siitä olen hyvin onnellinen ja kiitollinen.  Tämä on tämmöinen kesällä 2010 rakennettu 2:n hevosen pikkutalli, jossa olisi toki mahdollisuus kolmannelle karsinalle.  Hieman isompi se muutenkin saisi olla, mutta ehkä parempi näin :)  Tykkään intiimistä ilmapiiristä, pienestä porukasta ja hyvin huolletuista hevosista, jotka saavat elellä rauhassa ilman turhaa hälinää.  Kahteen hevoseen saa hyvin kulumaan rahaa ja aikaa, joten näillä mennään toistaiseksi :)

Oma talli omassa pihassa on kätevä ratkaisu ihmiselle, joka viihtyy kotosalla.  Työllistäähän tämä aikalailla, mutta kun ottaa oikeanlaisen asenteen ja tietää, että tietyistä asioista pitää tinkiä k.o. elämäntyylin vuoksi - pärjää kyllä.   Myös hyvät suhteet toisiin hevosihmisiin on hyvä pitää yllä mm. avunanto-sopimuksen  muodossa, jolloin lomitellaan toistemme talleja toisen lomaillessa. Täälläpäin se on hyvin onnistunut, sillä ystäväni/naapurini kanssa ollaan näin toimittu yhdessä jo parin vuoden ajan onnistuneesti ja toisen apuun voi kyllä luottaa.

sisäkuva tallista 2010

Haluaisitko työskennellä ulkomailla hevosten kanssa? Missä & miksi?

Ulkomaillahan olisi hiton hyvät mahdollisuudet kehittyä huimasti tasokkailla hevosilla ratsastaessa, sillä mielestäni esim. Saksaan verrattuna Suomessa on ihan sikapieni mittakaava hevosharrastuksessa kokonaisuudessaan.  Ainakin minusta tuntuu tältä, mene ja tiedä sitten olenko ihan hukassa ajatusteni kanssa.   Mutta yleensäkin ulkomailta tulee Suomeen jatkuvasti yyberhienoja hevosia, niin ratsuja, kuin ravureitakin.

Millainen hoitomenetelmä on hevosille mielestäsi parhain?

Hyvin simppeli ja luonnollisuutta suosiva.  Toki jokainen hevonen on yksilö, mutta itse suosin säännöllisyyttä niin ruokinnassa, ulkoilussa sekä liikutuksessa. Käsittely rauhallista ja asiantuntevaa.  Omia tunteita ei saa heijastaa hevoseen, koska jos tulet hermostuneena tallille - saat todennäköisesti lenkille itsesi lisäksi myös hermostuneen ja huonosti toimivan hevosen.  Säännöllisyydestä ja tasapainoisesta ilmapiiristä nauttiva hevonen on tyytyväinen ja terve.  Siihen ei paljon mitään hifistelyä tarvita.  Perusasioiden ollessa kunnossa pärjää hevonen hyvinkin pitkälle. 

Mikä sinulle on tärkeintä hevosurheilussa?

Se yhteys isoon eläimeen - ei siihen muuta tarvita.

Millainen olisi viikko ilman hevosia?

Uijjui - kuulostaa liian hyvälle ollakseen totta!  Luultavasti viettäisin aikaa enemmän ystävien kanssa, kävisin kaupungilla shoppailemassa, ulkona syömässä ja relaisin kunnolla.  Panostaisin omaan ulkonäkööni ja pukeutusin tyylikkäämmin.  Tekisin myös varmaan kotosalla enemmän siivous- ja pihahommia  sekä leipoisin ja tekisin ruokaa.  Vaihtoehtoisesti myös joku matka tekisi poikaa.

Voi niitä aikoja <3   2009

Mutta tässäpä tämä sitten olikin !  Kertokaa tekin omia näkymiksiänne hevosharrastuksenne suhteen :)


<3 Henna

Haaste numero 1

Sain jokin aika sitten haasteen blogi-ystävältäni Viipiltä,   kiitos kovasti !   Olen tehnyt näitä tämäntapaisia jo useampia, mutta aina erilaisiin kysymyksiin on kiva vastailla, joten pidän tällaisista haasteista :)

 Säännöt :

"Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin kymmeneen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.
Valitse sitten 10 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 10 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata.
Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän. "

 Viipin kysymykset:

1. Parasta elämässäsi?

- Ehdottomasti perhe, ystävät, koti, lemmikit ja luonto. Eläminen maalla ja luonnon läheisyydessä. Se että saa hengittää vapaasti ja nauttia pienistä arkisista hetkistä.

 2. Kovin "kolhu" mitä oot kokenu?

- Kovin kolhu on varmasti kokonaisuudessaan lapsuuteni koulukiusattuna.  Se etten koulumaailmassa kelvannut juuri kenellekkään,  ympyrät suljettiin ja seljät käännettiin minun lähestyessä ja minua halveksuttiin sekä jatkuvasti haukuttiin. Itsetuntoni poljettiin maahan jo elämän alkumetreillä, joten on vienyt vuosia, että olen saanut kehitettyä itselleni realistisemman minä-kuvan. Onneksi ehetytymis-prosessi on hyvässä vauhdissa ja olen mielestäni onnellinen aikuinen nainen jo.  Silti koen olevani välillä erittäin hankala ihminen omien pelkojeni vuoksi.  Mutta niin olisi joku muukin, jos olisi kokenut saman kuin minä.  Voisin postata tästä joskus syvällisemmin tulevaisuudessa.

 3. Pahin tapasi?

- Huonoin tapani on suorasukaisuus ja tempperamenttisuus - tosin riippuu, keneltä kysyy.  Puhun yleensä asiat suoraan ja ilmaisen mielipiteeni ja tuntemukseni hyvinkin tulisesti välillä.  Olen hieman koittanut hillitä itseäni nykyään ja pitää enemmän mölyjä mahassani, sillä suorapuheisuuteni on koitunut monen asian kohtaloksi :D

 4. Miten tutustuit hevosiin?

- Kaikki elukat tassullisista siivekkäisiin ja eväkkäistä kavioikkaisiin ovat kiehtoneet minua. Olen lapsesta asti ollut oikea metsänhenki, joka on kokenut jotain suurempaa yhteyttä eläinten kanssa.  Lapsuuteni pääasiassa ykinäisenä kulkijana on johdattanut minut syvälle luontoon  ja hakeutumaan eläinten läheisyyteen. Hepat tulivat luonnollisesti myös kuvoihin, kun lähistöllä oli kesälaitumella ravureita ja niithän piti käydä aina enemmän tai vähemmän salaa rapsuttelemassa :) sitten myöhemmin pääsin paremmin hevosmaailmaan ratsituntien kautta.

 5. Jos saisit valita yhden asian millä muuttaisit tätä maailmaa niin mitä tekisit?

- Pedofilia pois välittömästi kiitos. Se on jotain niin sairasta ja oksettavaa, etten voi sanoin kuvailla.

6. Mikä oot ammatiltasi?

- Lähihoitaja, tarkemmin yöhoitaja yksityisessä vanhusten hoivakodissa 

 7. Paras muisto lapsuudesta?

- Ehdottomasti kaikki yhteiset muistot rakkaan serkkuni Jassen kanssa.  Hän on minulle kuin sisko ja edelleen yksi henkireikäni tässä elämässä.  Vaikka ikää karttuu, niin leikit melkeinpä jatkuu samanlaisina edelleen :D

<3

 8. Paras muisto hevosten kanssa?

- Se vapauden tunne, ja kun ylität itsesi.  Se kun jokin niin iso, mutta hauras ja pelokas alkaa luottaa sinuun joka solullaan  ja kohta olettekin erottamattomat.

 9. Kerro päivästäsi?

Sori, mutta nyt tulee meleko pitkästi: 

7:30  pääsin yövuorosta. Hain pikaisesti kaupasta Kimmolle jogurttia ja kauraleipää.
7:45  Kurvaan kotipihaan ja tallustelen tallille antamaan malttamattomille poneille aamuruoat ja hieman porkkanoita / omenoita.  Kaama taisi saada pari leipääkin sen vuoksi, että kerjäsi niitä niin söpösti.   Kannoin vedet tarhaan  ja taluttelin hepat ulos. Pysähdyin hetkeksi katselemaan tyytyväistä heinän mussuttajia ja sitten käppäilin sisälle syömään vähän kaupasta ostettua leipää.  Jutustelin hetken Kimmon kanssa ja sitten menin nukkumaan, kello oli tuolloin jotain vähän päälle kahdeksan.
n. klo 12:30   herään hirveeseen pissahätään ja samalla huomaan, että Kimmo on  juuri yrittänyt soittaa. Vessareissun jälkeen laitan hänen pyynnöstään perunat kiehumaan ja  tajuan olevani nälkäinen.  Vetäsen vähän marjarahkaa naamariin ja käyn vielä hetkeksi unille. En vaan meinaa millään saada unen päästä kiinni.  Hetken torkuttuani alan lämmittämään eilen tekemääni kastiketta  ja  tekemään kimille eväitä töihin.   Kimmon tultua sisälle syödään yhdessä ruokaa ja pohditaan kenttä-probleemaa.
Kimmon lähdettyä töihin vähän ennen klo 14 torkahtelen vielä hetken sohvalla, kunnes isi tulee myös syömään. Hän oli saanut tasoiteltua hiekat ja kohta hänen täytyykin kiiruhtaa metsään ajamaan metsäkonetta. Jutellaan hetki ruokailun yhteydessä  ja käydään katsomassa kenttää yhdessä.  Halitaan ja kiitän isiä kovasti avusta, ja isi kurvaa autolla pihasta pois.   En tunne enää itseäni ollenkaan väsyneeksi, joten päätän juoda ison satsin kahvetta ja  istahtaa koneelle tilittämään tänne blogiin kentän tilanteesta.  Kuuntelen samalla piristäviä biisejä youtubesta.
Klo 16:50 hilpasen tallille siivoilemaan karsinat ja kantamaan lisää vettä tarhaan.  Huomaan hevosten levitelleen pyöröpaalin jämää entuudestaan pahemmin ja päätän hirmuisen ketutuksen vimmalla roudata paalin jämän tarhan ulkopuolelle.  Syököön levittelemiään heiniä nuo paskiaiset :D

klo 17:30 Kuskon vuokraaja Anne tulee tallille, putsataan mutaiset kaakit ja käydään aina niin mukava ja lupsakka maastolenkki yhdessä. Otettiin jonkin verran ravia ja muutamat pienet laukatkin. Poneissa olis ollut virtaa taas enemmänkin, mutta käyttäytyivät ihan nätisti vaikka täpinöissään olivatkin etenkin laukkamäkien alla.   Anne käy vielä Vusen kanssa vetämät omat pikku rallinsa kahdestaan. Kello on jotain 19 tuolloin ja alkaa olla aika hämärää, joten viritellään muutamat lisäheijastimet vielä hevoselle sekä lisäksi otsalamppu ratsastajalle ennen lähtöä.  Pimeys kyllä yllättää aina näin syksyisin.  Minä jäin tallille touhuamaan loppuhommat paikalle saapuneen ystäväni Jennan kanssa ja lähdettiin sitten keittelemään kahveet valmiiksi.   Kahvitellaan tyttöjen kesken, höpötellään kaikkea enemmän ja vähemmän järkevää.

Klo 20: Annen hetkeä aiemmin lähdettyä istutaan Jennan kanssa hetki sohvalla. 20:15  hypätään autoon ja käyn samoilla tulilla heittämässä hänet kotiin. Hänen pihatiellään tulee vastaan hänen poikaystävänsä ja heidän yybersuloinen koiransa iltalenkillä. Ehdin pusuttelemaan tuota pientä kääpiöpinseri-tyttöä mutta koska aikaa on enää pari minuuttia jäljellä, ennen kuin vuoroni alkaa - tajuan olevani jälleen kiireinen ja  kurvaan vauhdilla lähellä sijaitsevan työpaikkani pihaan.  Yövuoro alkaa klo 20:30 ja sillä tiellä ollaan :)

10. Missä olet 10 vuoden päästä?

Toivottavasti asutaan yhdessä onnellisina ja terveinä, koko pieni perheemme.  Poju on jo siinä vaiheessa koulussa ja toivon mukaan on reipas ja rempseä poika, jolla iso sydän - niin kuin isällään on.  Osa lemmikeistämme saattaa hyvinkin todennäköisimmin laukata jo eläinten taivaassa, mutta hyvät muistot lämmittävät mieltä silmäkulmien kyyneleistä huolimatta.  Uusia perheenjäseniä on ehkä tullut kuvioihin - se on sitten iso kysymysmerkki, mitä lajia ne edustaa ;)  Pihaa on varmasti uudisteltu ja siistitty sekä pihaan on rakennettu vanhan pihasaunan tilalle uusi ja tilavampa piha-talo, jossa on pienen terassin lisäksi vieraille oma pieni asunto <3  Toivon, että ystäväni voivat hyvin ja elämänmuutoksista huolimatta pidämme edelleen yhtä.

Ja sitten haastettavat:  ( tällä kertaa pyrin haastamaan uusia tuttavuuksia ja heittämään muita, kuin heppakysymyksiä! )

Satu
Murmeli
Nipsu
Ilona
Suvi
Susanna
Anzu
Pinja
Petra
Katja

Ja heille heittämäni kyssärit :

1.  Millaisissa vaatteissa olet mieluiten ?

2. Tavara, jota ilman et voisi elää ?

3. Lempibiisisi?

4. Kaupungissa vai maaseudulla ?

5. Suositko jotakin vaate/asuste/muoti- brändiä ?   Siis suomeksi, onko jokin vaate- yms. merkki sinulle tullut tyypilliseksi ostokseksi, kun shoppailet ?

6. Millainen on arkimeikkisi?  Entä juhla / iltameikki ?

7. Miten rentoudut parhaiten ?

8. Mitä pelkäät eniten ?

9.  Millainen on sinun juhla-ateriasi Menu ?

10. Pahinta, mitä sinulle on koskaan sanottu ? 

 
Tässäpä tämä !  Seuraava haastepostaus liittyykin hieman enemmän hevosiin  :)

<3 Henna

Kenttä-tilapäivitys!

Voe kirotut rankkasateet!  Arvelin jo katsellessani kenttää tänä aamuna, että tuleekohan kaivurihommista ylipäätään mitään, kun vettä lillui taas uusia lätäköitä vanhojen lomassa.  Milloin nämä sateet oikeesti loppuu ?  Tämä kesä on kyllä ollut pahin mahdollinen rakentamisen kannalta, on se sitten talon rakentamista tai maan-siirtoa.  Saati sitten maanviljelijät, niille tämä on ollut varmasti jotain ihan hirveetä, onhan heidän elinkeino kiinni ilmoista. Täytyy nostaa hattua kaikille tänä kesänä rakentaneille, etenkin sellaisille, jotka tekivät sen pitkästä tavarasta.  Terkut vaan muutamille naapureille  <3

En sitten saanut pahemmin nukuttua, kun tiesin poikien paiskivan töitä ja minua ahdisti ajatus siitä, ettei kentän tekemisestä tule mitään. Alan olla jo vähän epätoivoinen, sillä hevoset kaipaisivat treeniä nimenomaan ympyröillä taivutellen, siirtymisiä, suunnanvaihtoja ja nyt en oikein  niitä kykene tekemään, kun pelloilla ei voi mennä.  Onneksi naapurissani on kenttä, jota voin luultavasti edelleenkin lainata. Pakko käydä ratsastamassa joku päivä molemmat kunnolla läpi, koska hevosen taso laskee yllättävän nopeasti, jos sitä ei ratsastella läpi säännöllisesti.

Noh, tilatut hiekat saatiin leviteltyä ja jouduttiin tilaamaan pari kuormallista lisääkin.  Nyt kenttä on suhteellisen  hyvin tasoiteltu, mutta on vieläkin niin pirun märkä, ettei kantavan kerroksen rakentamista voidakkaan aloittaa vielä.  Kentän pitäisi kuivuessaan kovettua,  mutta mitä luultavimmin joudumme odottelemaan vielä lisäksi pakkasia, että maa routii edes vähän.  Ne jotka tuntee minut syvällisemmin tietää, miten hermoja piinaavaa tämä on minulle  - maltti kun on aina ollut valttini ;)

Kusko seuraa projektia silmä terävänä

Ehdin tirauttaa taas muutamat itkut asian puolesta, mutta syvään huokaistuani päätin ryhdistäytyä ja nähdä asiat kypsästi - hiljaa hyvä tulee.   Jos nyt tekisimme kentän loppuun, siitä ei tulisi mitään, ja hyvin tehty pohjatyökin menisi hukkaan.  Eli nyt vaan malttia nuppiin ja kätösiä ristiin, että saataisiin nauttia kuivemmista keleistä ja pian tulevista pikkupakkasista.  :)  Kyllä meillä vielä joku päivä kenttä tuossa on,  ja sitten nautitaan siitä täysillä <3

Sori tällainen märisemis-postaus,  pakko oli tulla vaan purkamaan tämä asia tänne.    Iltasella on tulossa vielä haastepostaus ykönen! :)

<3 Henna

Pikaisia kuulumisia !

Morjensta kaikille! Kirjoittelen tähän postaukseen hieman kuulumisia laidasta laitaan. Pari mukavaa haastetta mulla on jonossa odottamassa, ja ne varmaan teen piakkoin tulevaisuudessa :) 

Se on taas meikäläisen kannalta hapottava viikko aluillaan, nimittäin aina yhtä rakas yövuoroviikko.  Vielä asiasta tietämättömille ja uusille lukijoille sen verran pikaista infoa, että olen siis yöhoitaja yksityisessä hoivakodissa ja teen  7:n yön putkia (yksi yövuoro kestä 11h)  ja valvon yksin.   Tykkään kyllä olla töissä ja ylipäätään valvoa öisin,   mutta nyt raskauden viedessä voimia tuntuu työnteko aika raskaalta, mutta yritän silti vielä olla duunissa vielä jonkin aikaa. Etenkin edettyään vauvan odotus on tuonut taas mukavasti kaikkia lisäoireita meikäläisen fyysiseen kuntoon ja sekös minua tunnetusti riemastuttaa.  Selkäni on alkanut oireilla lähinnä "sähköisinä"  kipuina nivusissa, lonkissa, häntäluussa ja myös lihasjäykyytenä mm. alaselässä ja pakaroissa.  Luultavasti olen jo alkanut "vaappua"  mahani kanssa huonommassa ryhdissä, joten ehkä selkäkin alkaa oireilla enemmän.  Eikä tuo painonnousukaan varmasti helpota asiaa : D

Joinakin päivinä ratsastus auttaa, joinakin päivinä taas tuntuu siltä, että pieninkin ratsilenkki laukaisee kivut. Silloin laskeudun selästä ja kävelen loppulenkin maastakäsin, välillä venytellen.  Olenkin lyhentänyt ja keventänyt lenkkejä huomattavasti, haluaisin niin kovasti vielä ratsastella edes vähäsen. Vasen pakara silloin tällöin menee ihan jumiin ja silloin koskee silleen ikävinä sykäyksinä jopa selkärangankin puolella.  Se on sitä Iskias- eli lonkkahermosärkyä, mitä kuulemma esiintyy paljonkin raskauden loppuvaiheessa. 

Minä vaan kun en ole ihan vielä loppuvaiheessa ( syvä huokaus ).  Voi kunpa olisinkin  :)   26. raskausviikko pyörähti käyntiin juuri, mutta olen tähänkin kyllä tyytyväinen. Että näin pitkälle ollaan päästy, ja poika voi hyvin ja virkeesti.   Pikku ukkeli pitää välillä ihan mahotonta mäiskettä tuolla mahassa :D 

Ukkelin nimi-asia alkaa olla aina selvä.  Olen nähnyt useita kertoja unta pojasta, jopa ennen kuin edes tiedettiin masu-asukin olevan poika ja siitä, mikä hänen nimekseen tulee.  Tunne nimestä on niin vahva ja koska molemmat tykätään siitä - alkaa olla asia aikalailla selvä <3

13.7. Kun toinen oli vielä iiihan pieni  (rv 12+3)

Nyt on  pikku-kimmo vähän turvottanut mammaa :D

Ja iloisia uutisia:  kenttäkin alkaa taas pitkän tauon jälkeen edistyä ! Ihana iskä tulee huomenna tasoittelemaan vielä kenttää, ennen kuin kantavan kerroksen rakennus aloitetaan.  Tilattiin vielä muutama kuorma hiekkaa tasoitusta varten (näkyy alla olevassa kuvassa) ja kunhan saadaan ne leviteltyä, aloitetaan suodantinkankaan asennus ja tilataan murskeet.  Jostakin pitäisi hommata täry-laite, jolla saadaan sitten maa-ainekset kunnolla tampattua kohilleen. En tiedä milloin isi tulee huomisen jälkeen uudelleen hommiin, toivottavasti pian, sillä huomaan olevani jo hieman epätoivoinen kentän suhteen ja myös treenailu-mahdollisuudet on tällä hetkellä mitättömät.  Pellot ovat niin märkiä, ettei niillä voi juurikaan ratsastaa, ihan jo turvallisuuden vuoksi ja myös siksi, että ei niitä kannata poleksia piloille.  Kun ne eivät ole edes minun :D  Onneksi kuitenkin tutut ja turvalliset mökkitiet on olemassa ja niilläkin voi harjoitella mm. väistöjä  sekä taivutuksia.

Olin niin onnellinen isin tulosta, että aloin eilen tekemään intopinkeenä  Kimmolle ja iskälle ruokaa sekä leipomaan pullia valmiiksi huomiseksi, kun toiset ahkeroivat kentän parissa minun nukkuessani.  Katsotaan nyt, miten maltan nukkua, kun alitajunnassa tiedän kentän edistyvän ja saatan kuulla kaivankoneen kolkkeen unenkin läpi. Mutta pakko kyllä yrittää nukkua, että jaksaisi taas seuraavana yönä töissä touhuta.

Mutta nyt on painuttava takaisin hommiin !  Palaan pian asiaan haaste-postaus 1. - merkeissä :)


<3 Henna

Viikonlopputunnelmia kuvina

Heppailua yhdessä ystävien kanssa <3

Ja koirien leikkien seuraamista <3

Kirjoittelen taas pian muista tunnelmista tarkemmin, myös pari haastetta odottaa jonossa :)  Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille !


<3 Henna