Ystävänpäivä - jokapäivä

Joka vuosi helmikuussa, juhlitaan vaaleanpunaisena hehkuvaa ystävänpäivää kera suklaiden, korttien, lahjojen sekä  kauniiden sanojen.  Tekstiviestejä kilisee puhelimiin, facebookin seinät täyttyvät ystävänpäivätoivotuksista ja sydämistä.   Kauppojen pöydät notkuvat täynnä pinkkiä ja vaaleanpunaista krääsää.

Minua itseäni lähinnä ärsyttää koko päivä.  Tästäkin on aikojen saatossa tehty niin kaupallinen ja pinnallinen juhla.  Minusta ystävänpäivä on jokapäivä, ja meidän pitäisi muistaa sanoa kauniita ja rohkaisevia sanoja toinen toisillemme ihan jo arjen keskellä, jotta jaksaisimme eteenpäin.  Lisäksi pienet muistamiset piristävät aina.  Itse ainakin nautin sitä, että saan ilahduttaa ystäviäni sellaisilla pienillä asioilla ja eleillä,  joista tiedän heidän tykkäävän. Mikään ei ole niin ihanaa, kun nähdä iloisesti yllättynyt ilme.

Tämä tämänpäiväinen, hieman ärtynyt fiilis lähinnä taitaa kummuta lapsuudesta, ajasta,  kun kaikki muut saivat paljon ystävänpäivä kortteja. Minä vain muutaman - luultavimmkin säälistä ja siksi, että nämä tyypit keräsivät pisteitä opettajilta olemalla ystävällisiä minulle, opettajan katsoessa. Lapsuuteni luuserina  ei ole mukavaa muisteltavaa, ja muistelu saa minut vielä tänäkin päivänä, kohta 27-vuotiaana naisena niin herkästi itkemään katkerana, vaikka tiedänkin kaiken olevan nykyään hyvin. Muistot ovat silti hyvin kipeitä ja viiltävät edelleen hyvin syvältä.

Minulle on jäänyt lapsuudesta ikuiset traumat ystävyydestä ja ystävänpäivästä.   Muinakin aikoina, kuin ystävänpäivänä.  Se, että lähes kaikki muut tytöt käänsivät selkänsä minulle, minun lähestyessä heitä sulkivat ympyränsä halveksuesti katsoen -  on jättänyt minuun niin syvät arvet, etten koskaan tule toipumaan niistä kokonaan. Muistan edelleenkin sen seinämän, mitä vasten seisoin, yleensä yksin, tuijottaen muitten leikkejä, toivoen joskus olevansa heidän veroisensa - kaunis ja rakastettava.

En ala kertomaan koulukiusaamisestani ja lapsuudestani sen enempää, vaikka mieli kovasti tekisi avautua kunnolla.   Odotan vanhoja valokuviani ja skanneria tätä, syvempää postausta varten.   Mutta toivon saavani jakaa tämän asian teille pian.

Juuri oman, hylkiönä eletyn lapsuuteni vuoksi arvostan elämäni ihmisiä äärimmäisen paljon.  Ystäväni ja läheiseni eivät voi koskaan ymmärtää sitä rakkauden, kiintymyksen ja uskollisuuden määrää - mitä tunnen heitä kohtaan.  Se, että joskus olen ollut niin yksin,  on kasvattanut minua rakastamaan ihmisiä puutteistaan huolimatta ja katsomaan aina ihmistä pintaa syvemmälle.  Minulle on aivan sama, miltä ihminen näyttä tai  mitä virheitä on elämässään tehnyt tai tekee -  pääasia on vain se, että pohjimmiltaan ihminen on hyvä, tietää virheensä, eikä tahallisesti vahingoita tai satuta ketään.

 Olin jo vuoden vaihtuessa päättänyt satsata ystävyyssuhteisiini enemmän.  On ollutkin ihana, kun olen saanut järjestettyä aikaa ollakseni ystävieni kanssa. Valitettavasti osa asuu kauempana, ja yhteinen aika on välillä kortilla pahasti.  Mutta olen päättäväisesti asettanut tavoitteekseni myös nähdä heitä mahdollisimman pian!

Laitan tähän muutamia mukavia kuvia, jotka saa minut aina hyvälle mielelle!  Valitettavasti tässä ei ole puoliakaa ihmisistä, jotka ovat tärkeitä minulle! 

 

 Onneksi minulla on vain  5:n yön putki edessä ja sen jälkeen 8 pv:n vapaat.  Silloin taas on tarkoitus nähdä ystäviä sekä kavereita ja relata kunnolla <3  Muistakaamme rakkaitamme, silloin kun he sitä erityisesti tarvitsevat,  arjen ja elämän vaikeuksien keskellä.

<3 Henna

Tyttöjen tuhinoita ja ystävänpäivä-muffinsseja

Tänään oli tarkoitus kokoontua taas tyttösten kesken kahvittelemaan ja tuhisemaan joutavia, mutta yksi kolmikostamme oli mahataudissa :S

Vietimmepä sitten Jennan kanssa iltaa kahdestaan meillä kaikenmaailman asioita höpisten ja kahvitellen.   Juhlimme ystävänpäivää hieman etukäteen,  leivoin pika-mussinsseja, jotka olivat niin täynnä suklaata, että olivat aikas pehmeitä, lähestulkoon lusikalla syötäviä !   Mutta hyviä olivat, nämä oli taas niitä Hennan "taikina niin paljon suklaata täynnä, kuin mahdollista"- leivonnaisia :D    Sopiivat hyvin tilanteeseen, kuin tilanteeseen  ;)

Tänään menin 2,5 viikon tauon jälkeen satulan kanssa Karismalla, hevonen tuntui hyvin elastiselta ja liikkui mukavasti, eikä tuntunut aristelevan satulaa missään vaiheessa. Hieroin vielä lenkin jälkeen selän lihaksia sivelemällä.  Tammalla on käytössä usein loimen alla Back On Trackin selänlämmitin, joka tänäänkin oli toiminnassa ennen ja jälkeen lenkin. 

Olipas mukava itsellekin istahtaa vaihteeksi satulaan.  Olen mennyt viime päivien aikana suht paljon ravia ilman satulaa, ja se käy välillä aika paljon voimille, tammalla kun on ajoittain aika reipas ravi, varsinkin, jos neitiä ei saa koottua yhtään ja lisäksi Kusko hiillostaa takana :D     Nivuseni huutavatkin tällä hetkellä armoa, sisäreidet ja pohkeet kramppaavat ja persekin tuntuu olevan aika kovia kokenut :D   Minulla on kyllä aika paska kuntokin, täytyy myöntää!

Huomenna menen kunnon eteen-alas reenit satulan kanssa ja  sitten taas loppuviikosta menen ilman satulaa.  Yritän jatkossa rytmittää lenkit niin, että menisin vähintään puolet viikon lenkeistä ilman satulaa, jo ihan oman itsenikin vuoksi.  Se kehittää niin paljon omaa ratsastustani sekä antaa tammalle lomaa satulasta.   Olen pyrkinyt antamaan Kuskollekin vähintään 1-2 kertaa viikossa lenkkejä ilman satulaa, kun ruunakin niistä niin kovasti nauttii. 

Minulla kävi huono tuuri viikonloppuna, serkkuni tulikin sairaaksi, eikä päässytkään meille yökylään :(  Olin jo varannut lauantai ja sunnuntai- ratsastukset tehtäväksi hänen kanssaan,  mutta peruessaan sain annettua ne aiemmin jo niitä haikailleille henkilöille.  Kiva huomata, että Vuse on nykyään niin  suosittu heppa, että halukkaita ratsastelijoita olisi enemmän, kuin on mahdollisuus antaa. Ruuna on kuitenkin niin kiva ratsastettava, että haluan mennä myös joskus sillä itsekin.  Huomenna ratsastan herralla taas  n. viikon tauon jälkeen  ja tarkoitus on tehdä vähän jotain järkevääkin.

Mutta tässäpä vähän meikäläisen kuulumisia!  Huomenna alkaakin yöputki, tällä kertaa vain lyhyempi, 5:n yön viikko :)  Ensi vapaaviikolle olekin sopinut kaikkea mukavata ohjelmata! HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE! 


<3 Henna

Satulahuoneen uusi ilme

Olen alkanut organisoida talliin  hieman uutta järjestystä, ajatellen, että talliimme saattaa tulla joko 1 karsinapaikka lisää, tai sitten hieman normaalia hevoskarsinaa (reilu 9neliöö)  pienempi karsina, johon saattaa tulla joitain muita asukkeja, kuin kaviollisia :)  Mutta saas nähdä, minä nyt unelmoin ja visioin aina kaikkea.

Minulta on jo pari henkilöä kysellyt tallipaikkaa, mutta en ole uskaltanut tosissani ajatella vielä ottavani ulkopuolista kaviokasta talliimme. Ja tämä ihan vain siksi, että tallimme järjestys, toiminta ynnä muut asiat ovat hyvin järjestyksessä, hevoset rentoja ja rauhallisia.  Varsinkin Karisma ottaa vaikutteita toisista hevosista hyvin herkästi, ja Kusko taas lakkaa syömästä stressaantuessaan.   Molempien asiat ovat tällä hetkellä niin hyvällä mallilla, etten uskalla ottaa ehkä riskiä, että uusi hevonen (tai ehkä sitten joku muukin elukka)  sekoittaa pakkaa pahasti, vaikka tarhaisikin eri tarhassa.   Muutenkin ehkä itse henkilökohtaisesti stressaisin liikaa, jos jonkun toisen hevonen olisi vastuullani, vaikka tiedänkin hoitavani hevoset hyvin.

Tässä on monta muutakin mutkaa matkassa. Tarhan saisin tehtyä sulan maan aikaan, mutta polku sinne olisi päätettävä järkevästi, eikä pihan läpi. Tallissakin saatettaisiin pärjätä "vähemmällä tilalla".   Lantalan tilan riittävyys arvelluttaa,  sekä riittääkö kesälaitumesta vihreää myös kolmannelle hevoselle - tuskin, sillä omatkin elävät välillä kuivaheinällä pihassa, pellon elpyessä.  Se nyt on ihan hyvä asia meille, sillä heppamme yöpyvät / nukkuvat päivällä tallissa vähintään edes muutaman tunnin paossa paarmoilta ja muilta verenimijöiltä.  Kusko ahdistuu ötököistä niin paljon, ettei malta syödä tai juoda kunnolla.  Se liikkuu ötökkäloimesta / myrkyistä huolimatta jatkuvasti jaloilla potkien ja hännällä huiskien, ja tuppaa kuivahtamaan ja laihtumaan aina kesäisin tämän vuoksi. Ja varmasti, omieni lisäksi en raaskisi jättää kolmatta heppaa myöskään laitumelle yksin, ötököitten armoille, vaan minun olisi haettava sekin erikseen se sieltä pois lepäämään.  Kesälaitumemme siis sijaitsee reilun kilometrin päässä, ja kiitos maanviljelijä- ystäväni, lisäksi toinen pelto oli viime kesänä käytössämme muutaman sadan metrin päässä.

Eli paljon huomioitavaa ja ajateltavaa olisi edessä jos päädyn vuokraamaan tallipaikan. Moni ei ajattele näitä asioita etukäteen hevosia hankkiessaan, ja sitten jälestäpäin katuvat,  jos ymmärtävät asioiden olevan rempallaan. Minä en koskaan halua tehdä niin, vaan minimoin riskit ja ennakoin tosissani, mietin tarkkaan tällaiset asiat, ennen kuin tein konkreettisia ratkaisuja. Noh, mitäpä tuota vielä murehtimaan - ajattelen asiaa rauhassa sen enempää stressaamatta.    Kaikki tapahtuu aikanaan, ja asiat menee niin kuin on tarkoitettu.  Mitäpä tuota enää höpisemään :)

Tänään kuitenkin uudistin satulahuoneen järjestyksen uuteen uskoon.  Oltiin haettu jo perjantaina Kimmon kanssa Kuopiosta vanha kaappi satulahuoneeseen varustekaapiksi.  Kaappi oli aika pieni, mutta yllättävän hyvin sinne mahtui tavaraa.  Siivosin muutenkin kaikki laatikot ja kaapit, ja heitin paljon tavaraa pois,  tai lähinnä vein niitä varaston puolelle, kunnes saan ne myytyä tai lahjoitettua eteenpäin.  En tykkää hamstrata tavaraa, ja hankkiudun herkästi eroon tavaroista joita en tarvitse.

Satulat vaihtoivat paikkaa ja nurkasta, missä satulat olivat - tuli ruokanurkkaus. Siihen mahtui kivasti kaurakorvot ja rehusäkit.  Lisäravinteet pääsivät läheiselle pöydälle.   Laitan tähän kuvia entisestä järjestyksestä sekä uudistuksesta :)

Ennen:

Kuvat otettu viime vuonna

 Jälkeen: 

Nyt

Ensiapukaappi

Tallipäiväkirja

Pakko laittaa kuva uusimmasta ostoksestani. Ostin Karismalle upean villaisen ratsastusloimen, mutta tuntui olevan sen verran reilu, että menee Kuskollekin.  Onneksi omistaa kaksi erikokoista heppaa ja kuitenkin niin lähellä toisiaan, että jos toiselle iso niin toiselle voi sitte ehkä sopiakkin :)

Alan pikkuhiljaa kokeilemaan vielä tallin puolella uutta järjestystä.  Heinät tulisi siis jatkossa kokonaan käytävän päähän, puruista suurin osa menisi varastoon.   Talliin haettaisiin sitten 1-3 paalia purua aina sopivasti odottelemaan vuoroaan karsinan kuivituksessa.  Ulkona meillä on jatkuvalla heinällä ruokinta suurista pyöröpaaleista, jotka kestävät 3-4 viikko 2:lla hevosella.   Pienpaalit sitten ovat käteviä sisällä tallissa.  Tässä vielä muutama kuva, tallin puolelta, tuleepahan vähän tallin esittelyä tässä samalla :)

Kun talli oli vielä siisti :D  Kusko on jo syönyt oman karsinataulunsa :S

Heinä / Puru- tila  - Tila, johon mahtuisi 3.  karsina

Sumea kuva käytävän päädystä, jonne heiniä mahtuu n-25- 30 paalia

Vietin tänään tallilla aikaa yhteensä n. 9 tuntia :D  Välillä käytiin Annen kanssa ratsastamassa, kahviteltiin ja siirreltiin videoita ja kuvia tikulle. Sittenpä jatkoin taas tallilla touhuilemista, onneksi sain vähän apua Annelta :)

Tässä loppuun ihanan hemaiseva kuva rähjääntyneestä tallin pitäjästä :DD

 <3 Henna

Sinun turvallisiin käsiin nukahdan

 nyt käätesi tartun,enhän yksin jää?
taas tarvitsen voimaa jatkaa elämää
olen jäänyt miettimään,olen jäänyt lepämään
sinun turvallisiin käsiin nukahdan.

eihän kuiva pelto voi tuottaa hedelmää
eihän sammunut nuotio voi ketään lämmittää
Jeesus lausui ne sanat, jotka mua niin lohduttivat
anna mulle se voima jonka alussa sain!

Sun voimas saa muuttumaan
Sun rakkaus saa rakastamaan
kun kaikki muu katoaa
Sun voimas jää

nyt kaulaasi kierryn, pysy lähellä
Sä maailman turva, turva jokaisen
en tahdo kylmiin tuuliin, tahdon vain katsoa silmiis
Sulla avain on iankaikkisuuteen.

Sun voimas saa muuttumaan
Sun rakkaus saa rakastamaan
kun kaikki muu katoaa
Sun voimas jää

Sun rauhas saa rauhoittumaan
Sun ilos saa nauramaan
kun koko maa häviää
vain Sinä jäät

Heureka - Sun voimas jää

Koin eilen jotain niin mullistavaa, elvyttävää ja uudistavaa.   Uskomaton tunne, kun saa itkeä ja parkua kaikki vanhat taakat kunnolla pois ja tuntea niin voimallisesti, miten on ollut elämässään johdatettu ja  armahdettu. En voinut eilen tehdä muuta kuin itkeä ja nauraa yhtäaikaa, kun tunsin lämmön kulkevan lävitseni ja rakkauden täyttävän viimeisetkin tyhjät, rakkautta vaille jääneet kohdat.  

Olin eilen Kuopiossa entisen seurakuntani Temppeli 24h- tapahtumassa, joka sisälsi paljon todistuksia, musiikkia ja rukousta. Musiikista vastasi useampi bändi ja temppelillä oli paljon nuoria, suurin osa minulle tuttuja.    Minulla oli ollut jo monta päivää hyvin vahva tunne, että tapahtumaan pitää päästä ja etenkin juttelemaan jollekin "viisaammalle". Olen jotenkin ollut heräteltynä viime ajat, ajatellut paljon asioita ja todennut,  että jos haluan auttaa muita paremmin - minun pitää itse muuttua.

Odotin koko ensimmäisen tilaisuuden loppuun kärkkäänä, milloin joku juontajista sanoisi: "alttari on auki, jos joku tarvitsee apua, niin täällä on esirukoilijoita, jotka auttavat mielellään"  

Kun bändi alkoi soittaa,   syöksyin välittömästi, kuin hauki rannasta,  erään jo entuudestaan tutun naisen luokse.    Minun on todella vaikea avautua hengellisistä  ja muistakin kipeistä asioista tuntemattomille ihmisille.  Minun on tiedettävä varmasti, että ihminen ymmärtää minua, ei tuomitse tai katso kieroon. En olisi ehkä noussut penkistä ylös kaikkien ihmisten nähden ja kävellyt kirkon eteen, jos en olisi nähnyt tätä naista -  ihmistä johon voin varmasti luottaa. Olin jo valmiiksi niin herkillä.   Nyt kuitenkin tarvitsin myös itseni lisäksi apua, että voisimme yhdessä naisen kanssa rukoilla erään ystäväni puolesta, jolla on vaikeaa.

Kävelimme pois salista vähän syrjäisempään huoneeseen, jossa voisimme puhua rauhassa.  Jo matkalla huoneeseen aloin itkemään hillittömästi enkä saanut hetkeen sanaa suustani.  Itkin vain tämän naisen olkapäätä vasten enkä voinut muuta.  Sekunnin sadasosan ajan mietin pinnallisesti:  "meikit leviää,  hävettää,  en voi avautua, kaikki näkee kun menen takaisin saliin"      Mutta samantien totesin mielessäni "PASKAT!  minulla ei ole menetettävää!"

Kun tokenin itkunpuuskastani, sain kerrottua asiat hänelle ja keskustelimme pitkään.   Lopuksi hän rukoili minun puolestani, mikä sai sydämeni räjähtämään.  Joku voi nyt pitää minua täysin seonneena, mutta en voi kuvailla sitä tunnetta mikä sisämpääni tuli.  Kaiken jälkeen oloni oli niin kevyt, itsevarma ja tiesin tasan tarkkaan, mitä minun piti tehdä elämäni suhteen. 

En ole mikään saarnaajaluonne enkä todellakaan tuputa väkisillä kenellekkään uskonasioita, joten älkää pelätkö :D  Silti puhun asioista mielelläni, jos jotakin on joskus  asia kiinnostanut ja jos minulta on kysytty asioita.   Moni ihminen "aristelee"  uskovaisia juuri siksi, että pelkäävät heidän yrittävän muuttaa heidätkin uskovaisiksi, tai että uskovaiset katsovat halveksuen.  Se ei ole minun, eikä monenkaan tapa toimia. Meistä kukaan ei ole puhdas, täydellinen ja synnitön. Usko on auttanut minua valtavasti,  ja kerron siitä kyllä, jos kysytään.  En ala kuitenkaan ketään lyömään raamatulla päähän ;)  Enkä todellakaan katso ketään arvioiden tai muutenkaan analysoi usko-mittarilla.

Olisin voinut jättää tämänkin asian kertomatta, ja olisin päässyt varmasti helpommalla, jos en olisi tästä tänne kertonut,  mutta koen, että voin blogissani kertoa avoimesti omista tuntemuksistani. Olisi kamalaa, jos pitäisi tukahduttaa oma minuutensa. Usko on osa minua, enkä halua peitellä mitään osaa itsessäni.  En halua pettää itseäni, enkä siten muitakaan.  

Moni ihminen on hylännyt minut uskoni vuoksi, ja se on ollut iso hinta minun elämässäni.  En kuitenkaan voi, ENKÄ HALUA kitkeä tätä tärkeää osaa itsestäni pois.  Olenkin sanonut:  "Ottakaa, tai jättäkää"   Minusta tämä sopii muihinkin osa-alueisiin ihmisyydessä. 

Haluan vain rakastaa, olla oma itseni, hyväksyä muut ja tulla rakastetuksi.  Minusta jokainen ansaitsee sen.

<3 Henna

Ihana aamu

Vietin tämän aamun pihalla koirien kanssa leikkien ja hevosia tarhassa juoksuttaen.  Mieheni velipoika kävi myös kahvilla,   kun oli ohikulkumatkalla kotilomille armeijasta. Hän on minulle kuin pikkuveli, joten oli tosi kiva nähdä häntä.

Otin aamusella paljon valokuvia, lähinnä koirista.   Olen lähdössä kohta Kuopioon ostoksille, hakemaan varustekaapin satulahuoneeseen sekä käväisen eräässä hengellisessä tilaisuudessa iltasella.  Siellä tapaan paljon kuopiolaisia kavereitani, mikä on todella mukavaa pitkästä aikaa.   Lisäksi toivottavasti pääsen hiljentymään kunnolla ystäväni puolesta <3

Laitan tähän kuvia tästä aamusta.  Huomenna tuleekin rakas serkkuni meille yökylään, toivottavasti saan tehtyä sunnuntaina mukavan postauksen viikonlopusta :)

Hyvvää viikonloppua! 

<3 Henna

Sisäisesti Blondi

 Ostin muutama vuosi sitten isosysterin innoittamana Virosta blondin peruukin, jolla aina kavereitten kanssa hauskuutetaan  toinen toisiamme mm. leikkien Tuksua :D Lisäksi eräs miespuolinen kaverini on sovittanut peruukkia pileiden yhteydessä, leikkiäkseen vähän neitiä :D Olen myös mennyt eräälle keikalle peruukki päässä, ettei minua heti tunnistettaisi entisessä kotikaupungissani, ja senkin tein ihan vain pelleilymielessä! 

WannaBe Tuksu <3

 Olen hyvin pellemäinen ja naurettava tyyppi, jos jollekin ei ole asia vielä tullut selväksi.  Rakastan tilannekomiikkaa ja hassuttelua, enkä pelkää, että menettäisin kasvoni.  Olen muutenkin vähän sisäisesti blondi,  useasti "pysäkillä"  ja lisäksi muumit ovat karanneet laaksostani yksinäisille vuorille jo ajat sitten! :D  Itseasiassa olen jo joutunut päätepysäkille, eikä paluuta ole ! :D  En tiedä, tajuaako kaikki tätä juttua, mutta ainakin läheiseni tietävät vitsin idean! 

  Tänään tosin sovitin peruukkia siksi, koska yritin löytää korulippaastani ystävälleni sopivat korvakorut juhla-asukokonaisuuteen. Hän on blondi ( et spylykkö sillä tavalla, tiijän, että luet tämän kummissii ;D ) , joten piti ottaa peruukki käyttöön havainnoillistaakseni korvisten sopivuuden vaaleiden kutrien sekä asukokonaisuuden kanssa.  On kivaa, että ystäväni osaavat pyytää apua, kun sitä tarvitsevat ja tietävät, että minulta voi aina rohkeasti kysyä  ja että autan enemmän, kuin mielelläni. Minulle merkitsee äärimmäisen paljon se, että voin olla käytettävissä ja lähellä.  Sori, pehmenen taas hempeilemään! :D

Sainkin rakkaita naikkosia kylään kaksin kappalein, kun toinen ystävistäni tuli jo aikaisemmin perinteiselle aggressionpurku-kahveille,  ja voe tokkiisa, että olinpa onnellinen! Tuntui, että ihan humalluin onnesta, nauroin vaan lattialla kontaten, puhuin sekoja ja sähelsin kaikkea. Mm. kaadoin täyden kahvikupin pöydälle, sotkin koko ajan ja heittelin suklaata toverin kahvikuppiin xD 

Rakastanpa teitä aikalailla!  <3

Viljo vs. Jenna :D

Ese tykkää "pikkasen"  naapurin tätistä <3

En tiedä, olen ollut koko päivän täynnä puhtia ja puhkunut kummalista henkistä taistelutahtoa, vaikka olenkin lähinnä laiskotellut ja viettänyt aikaa ystävieni kanssa facebookissa höpötellen,  hevoilla ratsastellen ja nyt iltasella kahvitellen.   Ehkä siksi tunnenkin itseni niin latautuneeksi, olen niin onnellinen ihmisistä elämässäni. Olen ollut aikoinaan, vuosia sitten, niiin  yksinäinen.   Minulla on myös aivan ihania kavereita, joitten kanssa höpötellä puhelimessa yötä myöten ja sellaisia, joitten kanssa ei tarvitse hävetä lähestulkoon mitään. 

Minun iloani kuitenkin on varjostanut hieman se, että sain tietää eilen ikäviä uutisia eräältä ystävältäni,  ja nyt olenkin rukoillut jokapäivä hänen puolestaan, että hän jaksaisi kaikki vaikeudet läpi.  Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja ystäväni jaksaa edes jollain tavalla eteenpäin. On jotenkin syyllinen olo itsellä, kun kaikki on omassa elämässä hyvin.   Nyt hävettää, jos olen joskus napissut pikku-asioista, hyi minua.

Olisi, ja ehkä onkin typerää hehkuttaa omaa onneaan täällä blogissa, kun tietää, ettei kaikilla mene yhtä hyvin.  En voi kuitenkaan teeskennellä omia tuntemuksiani ja kerron rehellisesti juuri siitä tunnelmasta, mikä pääkopassani on tätä postausta kirjoittaessani.   

Täytyy oikeasi olla onnellinen, jos kaikki on edes kohtuullisen hyvin.  Joillakin ei ole sitä kohtuulistakaan. Kiitos Luoja kaikesta, mitä olet minulle antanut.

<3  Henna