torstai 20. elokuuta 2015

Tamma-mamman zumbatunti

Karisma on alkanut pikkuhiljaa siirtyä takaisin aktiivisemman liikunnan pariin, vielä tosin hieman pienemmässä mittakaavassa. Aletaan kohotella kuntoa takaisin, toki vielä terveellisyyden merkeissä ja pikkuhiljaa lisäämään lenkkien rankkuuttakin. Uusista haasteistakin haaveillaan, mutta vielä näin alkuun kuitenkin keräillään kuntoa ja koitetaan pitää massaa yllä Kassun imettämisestä huolimatta.  Tällä hetkellä liikuntaa taitaa olla 4-5 kertaa / viikko,  joista pari -kolme on lähinnä kävelypäiviä.

Kassu on usein lenkeillä mukana, joten myös sekin pääsee mukaan liikkumaan.  On kuitenkin pidettävä huoli, etteivät ne käy liian rasittaviksi pienelle varsalle. Sopivanlainen liikunta on hyväksi varsan kehitykselle ja jalkojen vahvistumiselle.  Se ottaakin ilon irti päästessään lenkille mukaan, kirmailee iloisena ja tankkailee tissistä välillä. On pikkumies ottanut joskus torkutkin keskellä ratsastuskenttää.  Kuitenkin, olemme myös aloittaneet käymään lenkeillä myös ilman Kassua, jolloin varsa saa opetella olemaan hetkiä ilman äitiään ja viettää sen ajan Kuskon kanssa tarhassa hengaillen. Vaikka toki tamma ja varsa toisilleen vähän hörhöttelevät, eivät kumpikaan tunnu kamalasti stressaavaan pieniä eron hetkiä. Useimmiten pääosin menenkin Karismalla tarhan viereisellä kentällä, joten erosta huolimatta Kassu näkee emonsa jonkin matkan päästä. Olenkin nähnyt sen tarhassa syömässä heiniä Vusen seurana, kun itse tammamamman kanssa keskitymme humputteluihin. Myös pari pientä maastolenkkiä olen tehnyt ilman Kassua. Kun asioita aloittaa tekemään pieninä annoksina, on siirtymiset pehmeämpiä ja uusiin asioihin tottuu helpommin ilman sen suurempia hermojärkytyksiä. 


Kun alan miettimään aikaa taaksepäin ja suuntaan katseen viime kevääseen - oman muistini sekä päiväkirjasta varmistelujen jälkeen voin todeta, että Karisman täyspäiväinen mammalomailu taisi jäädä loppupeleissä aika lyhyeksi. Toki loppukevät ja viimeisimmät kuukaudet ennen varsomista olivat liikunnan suhteen hyvin kevyitä, mutta kuitenkin tammaa liikutettiin säännöllisesti.  Täysipainoista "seisomista"   ei tainnut olla juuri ollenkaan, sillä kesälaitumen ja tallin välinen matka on about 1,3 km ja se tuli taluteltua edes takas  lähestulkoon päivittäin. Harrastin muutenkin paljon maastakäsittelyä/ liinailua / taluttelua tamman tiineyden loppuvaiheessa ja usein Karisma kulki käsihevosena lenkeillä mukana.

Vaikka olenkin iloinen siitä, miten hyvin tamma on palautunut varsomisesta ja pitänyt toistaiseksi suhteellisen hyvin lihat luittensa päällä - on toki selvästi huomattavissa sekin, että tamma on varsonut.  Varsan hoivaaminen ja ruokkiminen käy jonkin verran sen voimille, joten se on aavistuksen väsähtäneen oloinen päivästä riippuen. Ja toki se on ehkä aavistuksen verran laihtunutkin.  Karisma syö paljon ja saakin ruokaa sen mukaisesti. Heinä on entiseen malliin vapaalla ja lisäksi se saa massavat annokset väkirehua, eritoten proteiinia ja muita imettävän tamman lisukkeita. Porkkanoissa, omenoissa ja leivissä ei pihistellä myöskään. Tamma on kasvattanut massussaan ja pyöräyttänyt meidän maailmaan niin ihanan varsan, että olisin valmis tekemään melkeimpä mitä vain tamman eteen. Se on ollut jo aiemmin äärimmäisen rakas minulle - mutta varsottuaan se on nostanut arvonsa silmissäni melkeimpä mittaamattomaksi.

Alla olisi taas iso liuta taas kuvia meidän alkuviikon hölkkäilyistä.  Päivä oli kuuma,  ja Kaama oli hieman väsähtäneen oloinen tuolloin ja siksi hieman aavistuksen laiskahko  ratsastaa, mutta loppujen lopuksi innostui pienten herättelyjen jälkeen  tekemään töitä.  Uskomatonta, että joudun laittamaan sanat "Kaama" ja "Laiska"  samaan lauseeseen!  Ihmeiden aika ei ole ohi ;) 




Niin kuin aiemminkin olen tainnut mainita, niin tamman psyyke on muuttunut suuresti, erityisesti sen varsottua. Kun ostin tamman heinäkuussa 2010 - oli se pälyilevä, arka ja epävarma itsestään ja kaikista muista.   Meni pari vuotta ennen kuin kuulin sen "sanovan" jotain. Silloinkin se hörähti Kuskolle sen palattua kotiin lastenleiriltä. Sitten meni taas pitkä aika, kun kuulin sen edes hiuksen hienosti hörähtävän ja silloinkin sen juuri ja juuri kuuli. Vain sieraimet värähtelivät kainosti.  Mutta pikkuhiljaa hörinät alkoivat lisääntyä ja saada vähän volumea lisää -  nykyään ne kohdistuvat myös minuun. Tänä päivänä tarhasta kuuluu hörähtelyä ja jopa innokasta hirnahtelua lähes poikkeuksetta päivittäin ja minun liikkeitä seurataan aidanvartta pitkin korvat hörössä kävellen.  Vaikka Karisman kehitys ratsunakin lämmittää toki sydäntäni,  on tuon aiemmin niin ennakkoluuloisen ja huonolla itsetunnolla varustetun tamman luottamuksen ja ennen kaikkea kiintymyksen saavuttaminen suurin palkinto tai saavutus mitä voin hevosenomistajana saada. 

Kun hevosen mieliala on seesteisempi,   heijastuu se luonnollisesti toki myös ratsastettavuuteenkin. Tamma on paljon maastovarmempi nykyään, eikä enää ota äkkiälähtöä kuuhun jokaisesta pikkulinnun pyrähdyksestä ja heiluvasta heinänkorresta. Siihen on helpompi luottaa, jolloin itsekin olen rennompi mikä taas heijastuu taas tammaan. Se on mahtava tunne se ja sitä ei saa muulla kuin olemalla läsnä täydellä sydämellään ja  panemalla itsensä likoon.

<3 Henna

11 kommenttia:

  1. Hyvä, että kaikki on hyvin ja liikunta luonnistuu! Molemmat mammat ovat kyllä aivan mahtavia! Kun sait tuon varsulin niin mistä opit nuo kaikki jutut? Tosi hyvin mun mielestä ainakin tunnut osaavan :) Olkaa onnellisia <3

    ~Silja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiih, kiitos ihanainen ! <3 Minähän olen itseasiassa aika kokematon varsojen kanssa pelaaja, mutta toki jonkin verran on tullut niitten kanssa tehtyä tuttavuutta. Kuitenkaan en voi itseäni kokeneeksi sanoa. Aika pitkälle mielestäni pärjää maalaisjärjellä, suunnitelmallisuudella, sitkeydellä ja sillä että on valmis käyttämään aikaa varsaansa ja tekemään paljon töitä, etenkin silleen varsalle sopivina annoksina. Kun tekee sopivasti hommia lähes päivittäin ja paljon toistoja sekä muistaa kiittää ja lopettaa hyvään suoritukseen - pääsee pitkälle varmasti. Itsellä on kova luotto etenkin varsaan, mutta myös tietysti itseeni. Vaikken kaikesta kaikkea tiedäkään, olen nöyrällä ja tiedonjanoisella asenteella liikenteessä ja käytänkin paljon aikaa myös ajatuspuolen työhön. Luotan omaan ahkeruuteeni ja sitkeyteeni niin paljon, etten jännitä´tai pelkään varsan tulevaisuuden näkymiä oikeastaan yhtään <3 Hyvä lapsi siitä tulloo <3 Kiitos paljon luottamuksesta, tuntuipa hyvälle saada palautetta myös varsahommien suhteen <3 tämmöisen jälkeen jaksaa taas pakertaa entistä enemmän ! _:)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Se valaisi mukavasti :) Siitä tulee kyllä hyvä lapsi, olen samaa mieltä! Olet ihana <3

      ~Silja<3

      Poista
  2. Meinas tulla tippa linssiin tuosta, että kuinka Karisma on muuttunut ja "puhjennut kukkaan". On nuo elukat vaan niin tärkeitä. Hepat, koirat.. :) t. Fanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne on, itsekin liikutun tosi herkästi kun ajattelen kulunutt 5 vuotta. Helppoo ei oo ollut mutta ai että miten oman työn hedelmä maistuu makealle <3 Kiitos ihanainen kommentista ! <3

      Poista
  3. mä oon kyllä aika kade tosta teidän kentästä! :D

    VastaaPoista
  4. Hihih kiitos <3 Elähä hyvä immeinen liikoja kadehdi :D Mä oon tehny pienimuotoisen konkurssin sen takia :D no ei vaiskaa, kyllhänä sitä toki arvostaa kun sitä varten on säästänyt rahhaa ja nähnyt vaivaa. Mutta täytyy olla kiitollinen myös ulkopuoliselle avulle, ei olis onnistunut kenttä ilman sitä <3

    VastaaPoista
  5. Sä oot kyllä tehny Karisman kanssa niiin hyvää työtä! Tammamamma on niin hyvä ratsastaa nykyisin! <3 Tänään KB oli kyllä ihan innokas oma itsensä, tosin hyvin kuulolla silti. ;) Eikä se musta ainakaan liian laiha ole, aika kivassa lihassa.

    Ja samoin pikku-Kashmirin kanssa oot tehny selvästi hyvää työtä. Se on tarhassa niin luottavainen, utelias ja kiltti, vaikka toki varsamaisia juttuja sillä onkin (nimim. varomaton mamman harjailija sai tänään mahaansa pikkimustelman pikkisistä hampaista :'D).

    Oot super!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa ihanaa ja erityisesti palkitsevaa, että sen tamman ratsastettavuuden pääsee huomaamaan joku muukin! <3 Mahtavaa että olet taas "kuvioissa" mukana! <3 Oli niin kiva tänään tajuta, että voi olla huoletta kun kaksi luotettavaa ihmistä käy lenkittämässä hepat ja minä sain "vapaapäivän " :) Kiitos siitä <3

      Kyllähän se KB aika tikissä kunnossa on, mutta toki imettäminen laihduttaa sitä ja pittää nyt yrittää ollakin tarkkana että se ei pääse kuivahtamaan :) Se on semmoinen fitnes-mama :D Lihasta sais tulla vähän lissää, mutta eiköhä sitä taas tule kun päästään kunnolla reenailemaan :)

      Ai sinäkii pääsit tutustumaan Kassun pieniin naskaleihin ? onneksi olkoon ! :D se on niin ihana lutu-mussu ja aina syliin tunkemassa, mutta toisaalta aika innokas maistelemaan paidanhelmoja ja vähän myös nahkaakin tarvittaessa :D ´tuntuu kivalta, kokemusta on ihan useamman kerran :DDDD

      Poista
  6. Kiitos siitä, että luotat heppojasi liikuttelemaan! <3 KB on tosiaan oikee sporttimamma ja kyllä, pääsin tutustumaan vähän syvemmin noihin pikkumussukan naskaleihin! :D

    VastaaPoista